Muilla vanhempia, jotka tarjoavat jatkuvasti asioita, mutta jos niitä ottaa vastaan, niin haluavat hallita?

KYLLÄ.

Kyllä potenssiin miljoona. Ja tämä yltää lapsenlapsiin asti. Kärrätään liian pieniä vaatteita ja tentataan sitten, onko niitä käytetty. Jne jne.

Helpottavaa kuulla, että muilla on samaa kokemusta. Av toimii peräti vertaistukena tässä!

Vanhemmat ei välitä edes neuvoa missään.

Kyllä, ja heitä pitää todellakin totella kaikessa, tai ryhtyvät todella hankaliksi.

Olen aikaa sitten oppinut, että lapsilleen ei pidä antaa mitään, ei edes niitä toivottuja lahjoja. Onhan se ikävää, että oma jälkeläinen käy leipäjonossa saadakseen jälkikasvulleen ruokaa, mutta rahan antaminen on aina hallintaa. Pitää luottaa, että kyllä se pärjää ja jos ei, niin sossu vie lapset.

Vierailija kirjoitti:

Olen aikaa sitten oppinut, että lapsilleen ei pidä antaa mitään, ei edes niitä toivottuja lahjoja. Onhan se ikävää, että oma jälkeläinen käy leipäjonossa saadakseen jälkikasvulleen ruokaa, mutta rahan antaminen on aina hallintaa. Pitää luottaa, että kyllä se pärjää ja jos ei, niin sossu vie lapset.

Taisi osua...?

On. Tarjoutuivat aikanaan ensimmäisen vuokrakämppäni takaajiksi ja muistivat aina riidan tai erimielisyyksien tullessa uhkailla sen verukkeella että lopettavat takaajina olemisen.

Vierailija kirjoitti:

Olen aikaa sitten oppinut, että lapsilleen ei pidä antaa mitään, ei edes niitä toivottuja lahjoja. Onhan se ikävää, että oma jälkeläinen käy leipäjonossa saadakseen jälkikasvulleen ruokaa, mutta rahan antaminen on aina hallintaa. Pitää luottaa, että kyllä se pärjää ja jos ei, niin sossu vie lapset.

No sielläpä sitten jo eka kilahteleva uhrimarttyyri.

Isäni ei hyväksy vastaansanomista lapsiltaan. Varsinkaan minulta tyttäreltään. Aina hän on oikeassa. Nyt päältä parikymppisenä olen alkanut sanomaan ensimmäisiä kertoja hänelle vastaan.

On aina yhtä hämmentynyt kun lyön luun kurkkuun.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, ja heitä pitää todellakin totella kaikessa, tai ryhtyvät todella hankaliksi.

Tämä! Siis alkavat todella hankaliksi, suorastaan mielivaltaisiksi. Lahjoja aletaan pyytää takaisin, yritetään uhkailla ja loukata kaikin mahdollisin keinoin, mutta esitetään silti itse samalla hyväntekijää. Kaikki tämä on enemmän sellaista passiivisagressivista, mutta joskus voi olla ihan suoraan aggressiivista ja hyökkäävääkin. Haukutaan selän takana muille sisaruksille, kuinka me kehdattiin olla eri mieltä jostain asiasta tms, vaikka oltais itse kokoajan käyttäydytty asiallisesti.

Huh, en tajunnut että näitä tällaisia vanhempia on paljonkin! Mikä näitä vanhuksia vaivaa? 😳

T.Ap

Meillä tätä tekee koko saatanan lähipiiri. Äitini, siskoni ja appivanhempani. Ja AINA se tilanne on ensin se, että joko a) se apu tungetaan pyytämättä väkisin tai b) hyväksikäytetään tilannetta jossa ollaan väsyneitä ja /tai kipeitä niin että kun olen 40 asteen kuumeessa, enkä jaksa tapella ovella, saako meille tulla, sitten tungetaan siivoamaan jotain jo valmiiksi siistiä ja sitten sillä siivoamisella kiristetään että pääsee esimerkiksi sekaantumaan lapsen kouluvalintaan.

Kyllä! Äiti tuo pyytämättä meille ruokaa kaupasta, josta olen toki todella kiitollinen. Tästä seuraa ensinnäkin lukuisia päiviä, jolloin hän kyselee, oliko mieluisia tuotteita ja aina pitää kehua ja kiitellä monta päivää putkeen. Tämä on siis vielä ihan ok. Hän ei kuitenkaan koskaan vaivaudu perehtymään meidän perheen ruokatottumuksiin, joten aika iso osa ruokatarpeista jää meillä käyttämättä. Esimerkiksi maitotuotteita meillä ei yksinkertaisesti kukaan pysty käyttämään (ei edes haluamisesta kiinni, ja siitä olen sanonut), mutta silti käytetään rahaa turhaan juustoihin, maitoon ja rahkoihin. Lisäksi hän ostelee limsaa, jota meillä ei myöskään kukaan oikein välitä juoda. Sitten jos soitellaan seuraavalla viikolla ja sanon olevani matkalla kauppaan niin suututaan verisesti, koska hän kuitenkin toi meille viikko sitten ruokaa, niin miksi ihmeessä meidän pitää vielä kaupassakin käydä! Eikö kelvannut vai! Ensinnäkin ne ruokatarvikkeet loppuvat ajallaan eivätkä tosiaan kestä ikuisesti ja toiseksi kaupasta on pakko silti hakea esimerkiksi lapsille puuroa jos se on loppu eikä äiti ole niitä meille ostanut. :D

Sitten he tyrkyttävät mökkiään meille kesälomaksi käyttöön jo tammikuusta eteenpäin - tämäkin on täysin ok. Kuitenkin koko mökkiloma menee siihen, että he soittelevat tunnin välein koko sen pari viikkoa että miten siellä menee ja eikö olekin ihanaa olla siellä heidän mökillään. Eli oikeasti monta kertaa päivässä koko loma pitää kiitellä tästä mahdollisuudesta ja vielä hyvin pitkään reissun jälkeenkin. Kiitollisia toki ollaan mutta joskus tuntuisi helpommalta vain maksaa mökistä ja oikeasti nauttia sitten siellä olosta sen sijaan, että tunnin välein joudutaan kiittelemään ja laittamaan kuvia. Raha ei kuitenkaan tietenkään kelpaa.

Vanhemmilta kysyn nykyään viimeisimmäksi apua tai otan vastaan mitään lahjoja. Aina jälkikäteen muistutetaan siitä kuinka he ovat tehneet näin ja näin. Suhteet pilaantuvat tuolla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Olen aikaa sitten oppinut, että lapsilleen ei pidä antaa mitään, ei edes niitä toivottuja lahjoja. Onhan se ikävää, että oma jälkeläinen käy leipäjonossa saadakseen jälkikasvulleen ruokaa, mutta rahan antaminen on aina hallintaa. Pitää luottaa, että kyllä se pärjää ja jos ei, niin sossu vie lapset.

Ihmiset eivät ihan pikkusyistä pistä välejä poikki muihin ihmisiin, etenkään lapset omiin vanhempiinsa. Itse olen oman mielenterveyteni vuoksi laittanut. Se on tärkeämpää kuin mitkään hilut, joita saa ”lahjaksi”.

Olen AP:n kanssa samoilla linjoilla. Suomessa on nyt aikamoinen määrä esim. eläkeläisikäisiä vanhempia, joiden ainoa toimi on ilkeillä lapsilleen. Toki nuorempiakin isovanhempia jo löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aikaa sitten oppinut, että lapsilleen ei pidä antaa mitään, ei edes niitä toivottuja lahjoja. Onhan se ikävää, että oma jälkeläinen käy leipäjonossa saadakseen jälkikasvulleen ruokaa, mutta rahan antaminen on aina hallintaa. Pitää luottaa, että kyllä se pärjää ja jos ei, niin sossu vie lapset.

Ihmiset eivät ihan pikkusyistä pistä välejä poikki muihin ihmisiin, etenkään lapset omiin vanhempiinsa. Itse olen oman mielenterveyteni vuoksi laittanut. Se on tärkeämpää kuin mitkään hilut, joita saa ”lahjaksi”.

Asiaa, mikään biologinen syy ei pakota junttien vittuilua kuuntelemaan.

Eipä oikeastaan, mutta tunnistan kyllä tyylin.

Oma lapseni ei halua lahjaksi muuta kuin rahaa, mutta en halua rahaa antaa, koska en saa sanoa saatesanoiksi että tämä ei sitten ole päihteisiin tarkoitettua, koska se on ilmeisesti kontrollointia. Olen sitten kiertänyt tämän antamalla ruokakauppoihin lahjakortteja. Tämähän on sitä ihan samaa kontrollointia, mutta kierrettyä sellaista.

Itse katkaisisin välittömästi kaikki suhteet tuollaisiin vanhempiin, sisaruksiiin ja muihin sukulaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Eipä oikeastaan, mutta tunnistan kyllä tyylin.

Oma lapseni ei halua lahjaksi muuta kuin rahaa, mutta en halua rahaa antaa, koska en saa sanoa saatesanoiksi että tämä ei sitten ole päihteisiin tarkoitettua, koska se on ilmeisesti kontrollointia. Olen sitten kiertänyt tämän antamalla ruokakauppoihin lahjakortteja. Tämähän on sitä ihan samaa kontrollointia, mutta kierrettyä sellaista.

Uhrimarttyyrin vinkunoita osa 2.