Lue keskustelun säännöt.
Apuja kuusivuotiaan kanssa!
11.11.2014 |
Mulla on siis kuusivuotias, aivan ihana ja hurmaava, fiksu tytär. Mutta viimeaikoina mun hermot on olleet koetuksella, kun tytön häslääminen on lähtenyt käsistä. Ei päivääkään, etteikö meillä kaatuisi maitolasi, kissan vesikuppi, kompasteltaisi puhelimen laturinjohtoihin.. you name it. Lapsi sählää ja sohottaa menemään kokoajan, eikä auta vaikka kuinka sanoisi että MIETI ennenkuin teet, älä häslää, katso eteesi. Tyyö on mustelmilla kun kompuroi jatkuvasti. Itseäni ärsyttää suunnattomasti kun raskaan työpäivän jälkeen (olen yh) tulen kotiin, teen ruoan tytölle ja kun kaikki on pöydässä jne niin ensi töikseen kaadetaan se maitolasti pöytään, sitten pudotellaan ruokaa ympäri pöytää jne jne. TIEDÄN että kuulostaa nipottamiselta, mutta miten saada tyttöä vähän vähemmän häslääväksi?
Toinen juttu. Lapsen nukkuminen. Meillä on illat aivan hirveää taistelua, kun lapsi eri halua nukkua omassa huoneessa, omassa sängyssään. saa nukkua yö valo päällä ja minä nukun viereisessä huoneessa. Lapsi aloittaa hysterian 1-2 tuntia ennen nukkumaan menoa, käyttää KAIKKI keinot päästäkseen viereeeni. Eilen illalla lapsi vetosi mm. näihin: Näen KUITENKIN painajaisia dinosauruksista Mua kiusataan eskarissa (ei kiusata) Mulla ei ole ystäviä (kyllä on) Mä en tykkää kun sinä ja isä ootte eronneet (tämä aseena usein kun haluaa tahtonsa läpi jossain) jne jne. Viereeni en voi lasta ottaa koska silloin minä en nuku, lapsi kun potkii niin hirveästi. Jos minä en nuku, kaatuu meidän kahden huusholli. Eli älkää ehdottako että yrittäisin vaan kärsiä lapsi vieressäni. Tyttö on potkaissut multa huulen auki nukkuessaan.
Mitä keinoja tähän tilanteeseen olisi?
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 10:52"]
Exäsi katkera erosta vaikka itse meni pettämään sinua? Nelonen, ole jo hiljaa. Lasten ei todellakaan tarvitse tietää raha-asioista, mitä autot/asunnot maksetaam tai muustakaan. Lapsesi tietää varmaan sinun palkkasikin? Ap on toiminut ihan normaalisti. 6 vuotiaan ei tarvitse tietää asuntokauppojen joka käännettä.
[/quote]
Niin hullunkurista kuin se onkin niin kyllä, exäni ja lapsen isän mielestä hänelle olisi kuulunut uusi (kolmas) tilaisuus pettämisen jälkeen. En antanut ja muutimme tytön kanssa omillemme. Ero oli likainen, minä en ollut maailman hienoin ja siistein eroaja, mutta exäni käytti lasta aseena jne mitä minä taas en tehnyt. Voisiko olla että tyttö jotenkin kokisi uudelleen näitä eroon liittyviä asioita?
Jotenkin tekisi mieli päästä se pieni raukka nukkumaan sohvalle, mutta tuntien tytön draamailutaidot ja fiksuuden, pelkään että se alkaa ajatella että tässä keino saada äidin mieli muuttumaan ja tahto periksi, joku kortti vetoaa äitiin aina. Ei kyse ole siitä että kärsisin suuresti että lapsi nukkuisi sohvalla, mutta haluaisin olla johdonmukainen ja järkevä äiti, joka ei anna periksi kun lapsi vetelee oikeista naruista. Ja kyllä, draamaa meillä riittää. Olen saanut kuulla tytöltä pilanneeni hänen elämäns- koska meillä "ei ole lattialämmitystä". XD
4:lle vielä että en usko tytön iltaongelmien siis johtuvan siitä että hän ei tiedä asunotolainaneuvotteluideni kulusta.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on samanlainen nyt 7-vuotias tyttö kotona. Tyttö on impulsiivinen, välillä häslää ihan tolkuttomasti ja on luonteeltaan temperamenttinen mutta herkkä.Minäkään en ikävä kyllä pysty uhraamaan yöuniani enää tytön ollessa näin iso. Pienempänä tyttö mahtui viereeni sänkyyn paremmin pyörimään, mutta nyt potkuissa ja huitaisuissa on jo voimaa, ja lisäksi tyttö vielä höpöttää unissaan :D
Meillä nukkumisasioihin ovat toimineet nämä jutut: Joka ilta iltasatu, vaikka olisi miten kiire nukkumaan. Tietysti muutkin rutiinit kuntoon, kaikki iltatoimet samanlailla rauhakseen joka ilta. Tyttö sai myös valita kaupasta minkä vaan pehmolelun, jonka kanssa ajattelee että tulee parhaat unet. Lisäksi tehtiin yhdessä palkkiotaulukko, johon tyttö keräsi tarroja (aluksi piti kerätä vain 3 tarraa) onnistuneista öistä omassa sängyssä. Ja hirveästi tsemppausta ja kannustusta. Palkkioksi tyttö sai erään tietyn lempislelunsa (maksaa muutaman euron, ei sen kalliimpi.) Myöhemmin palkintona oli jotain kivaa tekemistä äidin kanssa, mm. uimahallireissu, metsäretki, leipominen, ravintolassa syöminen ja tämän juhlistaminen. Sopimukseen kuuluu myös, että jos yöllä herää ja vaikka näkee pahaa unta, niin saa aina tulla herättämään äidin. Yksin ei tarvitse pelätä. Äiti sitten saattelee takaisin omaan sänkyyn ja suukottelee ja peittelee hyvin.
Meillä tyttö vielä silloin tällöin tulee yöllä pyytämään viereen, ja kyllä useimmiten on riittänyt se, että olen mennyt peittelemään. Tietysti jos oikeasti näyttää siltä että kovasti pelottaa, niin eihan siinä auta muuta kuin ottaa viereen, mutta yleensä pelko on mennyt ohi, kun on rauhallisesti saatettu omaan sänkyyn ja peitelty sinne, ehkä hetkeksi jääty silittelemään.
Tärkeintä on mun mielestä järjestää onnistumisen kokemuksia tässäkin asiassa. Lapsi ehkä luulee itse ihan aidosti, ettei pysty nukkumaan yksin, mutta kun järjestetään onnistumisia, niin lapsi saa tästä itseluottamusta lisää. Kuullostaa siltä että tytölläsi ei ole mikään hurjan hyvä itsetunto tai luottamus itseen. Minun tytöllä on myös sitä vikaa, ja ajattelussa paljon negatiivista (en onnistu, en osaa, minä en saa koskaan jne.), josta ollaan yritetty päästä irti. Vaikeaa, mutta vain onnistumisen kokemuksia keräämällä ja kannustamalla, kehumalla ja läheisyyttä antamalla se onnistuu. Ja mielestäni sitä läheisyyttä pystyy antamaan päivälläkin, kuten olet tehnytkin.
Minun mielestäni kaikkia asioita ei tarvitse jakaa lapsen kanssa. Monesti etenkin eronneet yhden lapsen äidit ottavat lapsen siinä mielessä "kumppanikseen" tai kaverikseen, että selostavat ja jakavat liikaa omia asioitaan lapsen kanssa, kuten kumppaninsa kanssa jakaisivat. Turhaa lapselle, ja jossain mielessä haitallistakin, riippuen asiasta.
Päätä vain itse missä tahdissa asioista kerrot lapselle, terve järki siinä yleensä ohjaa.
Toivottavasti nukkumisasiat helpottuvat, ja kyllä ne yleensä jossain vaiheessa joka tapauksessa alkavat sujua, tsemppiä!
23 jatkaa vielä vähän: Monesti sanotaan että lapsi reagoi eroon yleensä vasta n. kahden vuoden päästä erosta. Eli ihan mahdollista että se vaikuttaa tyttösi käyttäytymiseen. Reagointi on luonnollista ja kuuluu asiaan, eikä siinä oikeastaan voi sen kummempaa tehdä kuin elää mahdollisimman hyvää arkea eronneena perheenä ja vastata lapsen kysymyksiin jos hänellä sellaisia nousee.
Omat lapseni nyt 4 vuotta eron jälkeen välillä vieläkin toivovat että äiti ja isä palaisivat yhteen. Varmaan aika universaali toive lapsilla, vanhemmat edustavat lapsille niin vahvasti vielä omaa minuutta. Itse näen kuitenkin niin selkeästi kuinka eron jälkeen lasteni elämä on parempaa, ovat tasapainoisempia ja onnellisempia kuin ennen eroa. Tätä he itse eivät osaa nähdä, eikä tarvitsekaan. Olen myös itse onnellisempi, samoin uskon lasten isän olevat tällä hetkellä, että en pode eroamisesta tippaakaan huonoa omaatuntoa.
Jos lapsi on kerran aina ollut sählä niin onko muutos sinun jaksamisessa? Vaikka sanot lapselle että miehen uusi nainen on mukava, niin oletko aito vai puhutko vaan pa*kaa? Olisiko lapsen sähellys muuttunut raskaaksi sen jälkeen kun mies kertoi uudesta naisestaan?
Miksi et ota vastuuta omista teoistasi? Kerroit että otit eron vaikeana, kyllä lapsi sen huomaa! Jos mies käyttää lasta lyömäaseena niin onko se totta vai onko hän pitänyt kiinni omista oikeuksistaan lapseen ja sinä ollut vaan hankala?
Nyt siinä teillä on uusi nainen kuvioissa, lapsi saattaa pelätä eroa. Siinä saattaa olla sinun vanhat tunteet sinulla mielessä vaikket niitä puhuisi mutta lapsi voi yhdistää tunnetilojasi.
Koska lapsi ei ole vielä koululainen, saisit neuvolasta pikaisesti apua. Pyydä sitä! Lapsesi oirehtii ja puolenvuoden päästä loppuu neuvola-asiakkuus, nyt on aika auttaa.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 08:48"]
Läheisyyttä lapsi saa ihan pohjattomasti. Jopa niin paljon että sanoo mulle usein että "Älä äiti pussaile ja halaile mua kokoajan, mä en kestä enää".
[/quote]
Tähän mä puutun. Tuo ei ole läheisyyttä lapsen ehdoilla. Tuo on tiettyyn pisteeseen asti hellittelyä ja sitten tunkeilua.
Tuon ikäisten kanssa jo alkaa toimia se, että on läsnä, pysyy paikallaan JA antaa toisen tulla lähelle. Ohjaa keskustelua kysymyksin, hymyin ja hyväksyvin ynähdyksin, ei tuputa valmista näkökulmaa. Kun aikuinen on valmis kuuntelemaan, niitä vastauksia saattaa alkaa löytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 11:20"]
23 jatkaa vielä vähän: Monesti sanotaan että lapsi reagoi eroon yleensä vasta n. kahden vuoden päästä erosta. Eli ihan mahdollista että se vaikuttaa tyttösi käyttäytymiseen. Reagointi on luonnollista ja kuuluu asiaan, eikä siinä oikeastaan voi sen kummempaa tehdä kuin elää mahdollisimman hyvää arkea eronneena perheenä ja vastata lapsen kysymyksiin jos hänellä sellaisia nousee.
Omat lapseni nyt 4 vuotta eron jälkeen välillä vieläkin toivovat että äiti ja isä palaisivat yhteen. Varmaan aika universaali toive lapsilla, vanhemmat edustavat lapsille niin vahvasti vielä omaa minuutta. Itse näen kuitenkin niin selkeästi kuinka eron jälkeen lasteni elämä on parempaa, ovat tasapainoisempia ja onnellisempia kuin ennen eroa. Tätä he itse eivät osaa nähdä, eikä tarvitsekaan. Olen myös itse onnellisempi, samoin uskon lasten isän olevat tällä hetkellä, että en pode eroamisesta tippaakaan huonoa omaatuntoa.
[/quote]
Ymmärrän sinua. Mutta me ihmiset ollaan yksilöitä. Surin minäkin vanhempieni eroa ja mietin miten kiva olisi jos palaisisivat yhteen. Vanhemmat joivat ja isä pätki äitiä niin ei siinä oikeasti toivonut tilanteen menevän ennalleen.
Mutta lapselle on tärkeää että kun elämä muuttuu, lapsi on rakas molemmille.
Meiltä kuoli perheestä lapsi ja ei sitä ensimmäisiin vuosiin paljon lapsi puhunut. Minä puhuin lapselle ja lapsi sitten myöhemmin. Kaikenlainen muutos vaatii totuttelua, jos vanhemmat reagoi kielteisesti niin on siinä lapsen vaikea koittaa avautua. Valheellinen puhe myös kostautuu: jos huudat miehelle eron jälkeen ja sitten tulet iloisena kertomaan miten kiva on kun mies tekee sitä tai tota niin miten lapsi siihen sanaan luottaa?
Kannattaa mennä terapiaan. Tunnut tässä ketjussakin olevan todella tunteellinen, mitä se on kun "mies käyttää lasta lyömäaseena". Mitä se tarkoittaa?
Lapsi voi tietää perheenasioista, tuntuu oudolta että tässä pitää sitten mennä motkottamaan jollekin että "ei nyt joka pankkikeskustelusta lapselle kuulukaan kertoa" eksyt raiteilta mitä joku tarkoitti, jos tässä puhutaankin samasta asiasta ja on väärinymmärrys niin onko sun hermostuminen samaa tasoa siellä lapsellesi kun se menee ja kaataa mukin?
Hommaa helpompia mukeja lapsellesi ja kaada vähemmän juomaa siihen. Mutta kyllä olen vähän huolissani sinun lapsen kehityksestä jos tässä ketjussa tituleeraat lastasi häsläriksi joka viimeaikoina on ollut erityisen rasittava mokineen. Tiedätkö? Sinun oma käytös alkaa vaikuttamaan (ellei jo vaikuta) tuohon sähellykseen. Lapsesta saattaa tulla virheitään pelkäävä reppana joka ei uskalla enää toimia normaalisti. Tic-oireet tulee pian koska tunnut vaativan lapsen käytöstä muuttumaan ja se on alkanut pahentua.
En voi sanoa tätä sinulle enää tyhjentävämmin: mene hoitoon. Pyydä teille neuvolasta apua.
Mutta epäilen ettet sitä tee. Ja se on melko surullista sinun lapsellesi. Mene hänen kenkiin ja näe mitä se on lapsesi vinkkelistä. Tuhoat lapsesi lapsuutta.
Exäsi katkera erosta vaikka itse meni pettämään sinua?
Nelonen, ole jo hiljaa. Lasten ei todellakaan tarvitse tietää raha-asioista, mitä autot/asunnot maksetaam tai muustakaan. Lapsesi tietää varmaan sinun palkkasikin? Ap on toiminut ihan normaalisti. 6 vuotiaan ei tarvitse tietää asuntokauppojen joka käännettä.