Lue keskustelun säännöt.
Apuja kuusivuotiaan kanssa!
11.11.2014 |
Mulla on siis kuusivuotias, aivan ihana ja hurmaava, fiksu tytär. Mutta viimeaikoina mun hermot on olleet koetuksella, kun tytön häslääminen on lähtenyt käsistä. Ei päivääkään, etteikö meillä kaatuisi maitolasi, kissan vesikuppi, kompasteltaisi puhelimen laturinjohtoihin.. you name it. Lapsi sählää ja sohottaa menemään kokoajan, eikä auta vaikka kuinka sanoisi että MIETI ennenkuin teet, älä häslää, katso eteesi. Tyyö on mustelmilla kun kompuroi jatkuvasti. Itseäni ärsyttää suunnattomasti kun raskaan työpäivän jälkeen (olen yh) tulen kotiin, teen ruoan tytölle ja kun kaikki on pöydässä jne niin ensi töikseen kaadetaan se maitolasti pöytään, sitten pudotellaan ruokaa ympäri pöytää jne jne. TIEDÄN että kuulostaa nipottamiselta, mutta miten saada tyttöä vähän vähemmän häslääväksi?
Toinen juttu. Lapsen nukkuminen. Meillä on illat aivan hirveää taistelua, kun lapsi eri halua nukkua omassa huoneessa, omassa sängyssään. saa nukkua yö valo päällä ja minä nukun viereisessä huoneessa. Lapsi aloittaa hysterian 1-2 tuntia ennen nukkumaan menoa, käyttää KAIKKI keinot päästäkseen viereeeni. Eilen illalla lapsi vetosi mm. näihin: Näen KUITENKIN painajaisia dinosauruksista Mua kiusataan eskarissa (ei kiusata) Mulla ei ole ystäviä (kyllä on) Mä en tykkää kun sinä ja isä ootte eronneet (tämä aseena usein kun haluaa tahtonsa läpi jossain) jne jne. Viereeni en voi lasta ottaa koska silloin minä en nuku, lapsi kun potkii niin hirveästi. Jos minä en nuku, kaatuu meidän kahden huusholli. Eli älkää ehdottako että yrittäisin vaan kärsiä lapsi vieressäni. Tyttö on potkaissut multa huulen auki nukkuessaan.
Mitä keinoja tähän tilanteeseen olisi?
Kommentit (27)
Häslääminen voi liittyä nopeaan kasvupyrähdykseen. Jos käsiin ja jalkoihin tulee nopeasti pituutta niin koordinaatio ei aina ihan pysy mukana. Tämä on selvemmin näkyvissä murrosiässä, mutta varmaan voi tulla lievempänä aiemmin.
Lapsella on tuon nukkumisen suhteen joku pelko mitä ei osa sanoiksi pukea, sen vuoksi keksii selityksiä. Kelpaisko lapselle että nukkuis patjalla sun huoneen lattialla? Tai nuku itse patjalla lapsen huoneen lattialla patjalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on aina ollut luonteeltaan häslääjä. Toimii nopeasti, ajattelematta. Lähti kävelemään 10 kk iässä ja on siitä eteenpäin koheltanut. Hyvin kuvaavaa tyttöni käytöksessä on että jos hän on olohuoneessa, ja tulee pissahätä, hän vetää samantien housut nilkkoihin ja juoksee vessaan, housut nilkoissa, kompastuu ja kaatuu, lyö silmäkulmansa.
Minä nukun olohuoneessa jossa on sohva. Lapsi kinuaa siihen nukkumaan, mutta olen sanonut että pitäisi opetella nukkumaan omassa sängyssä. Jos herää yöllä painajaisiin, saa tulla sohvalle.
Olemme muuttamassa kk päästä asuntoon jossa mulla on oma makuuhuone, mutta niin pieni ettei sinne mahdu sohvaa tai toista sänkyä. Tästä syystä toivoisin että lapsi nukkuisi omassa sängyssään. Ei hän heräile öisin painajaisiin tms. Siirtyy kyllä sohvalle vähin ääinin jos sattuu heräämään yön aikana. Lapsi ei voi stressata tuota muuttoa koska hän ei tiedä siitä vielä. Hän ei joudu vaihtamaan eskaria. Kuljetan lasta autolla esikoulun ajan tuolta uudesta kodista.
Kiitos vastauksista :)
AP
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 08:27"]
Lapsella on tuon nukkumisen suhteen joku pelko mitä ei osa sanoiksi pukea, sen vuoksi keksii selityksiä.
[/quote]
Sama tuli mieleen...nyt istutte alas kaikessa rauhassa ja alattel jutellla, ensin niitä näitä ja sitten käännät keskustelun tytön elämään ja kuulumisiin....kyllä se syy sieltä löytyy. Mitä jos menisit tytön sänkyyn lukemaa iltasadun ja odottelet siinä vieressä että nukahtaa? Turvallisuudentunnetta tyttösi kaipaa.
Meillä ainakin jossain välissä löytyi iltahäsläämisen takaa tyttöjengin sisäistä nokittelua, eskariopet eivät olleet huomanneet mitään. Nykyisin riittää kun illalla "ei tuu uni" -valituksin kysyy suoraan että onko murheita ja istuu alas kuuntelemaan ja keskittyy siihen kuunteluun.... tyttö kertoo asiansa ja alkaa nukkua.
Kyllä se vain on niin että lapsi tarvii läheisyyttä ja pitäisi sitä olla oikeus saadakin..
Läheisyyttä lapsi saa ihan pohjattomasti. Jopa niin paljon että sanoo mulle usein että "Älä äiti pussaile ja halaile mua kokoajan, mä en kestä enää". Yöt minä nyt vaan tarvitsen nukkumiseen, koska teen äärimmäistä tarkkuutta ja keskittymiskykyä vaativaa työtä. Eikä mielestäni tervettä läheisyyttä ole se että 6 vuotias lapsi nukkuu äitinsä vieressä.
Meillä on kieltämättä ollut eskarissa tuota samaa tyttöjen nokittelua. Mutta sitä on ollut koko päiväkodin ajan. Tyttöjä on neljä ja aina jollain on nokkapokkaa jonkun kanssa. Se ei ole ollut mitenkään erityistä nyt viime aikoina, mutta on yksi syy miksi menemme eri kouluun (Ryhmässä yksi sairaan voimakastahtoinen tyttö joka tekee asioista vaikeita, mutta näin siis ollut viimeiset 3 vuotta).
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette muuttamassa kk päästä ja 6-vuotias ei tiedä siitä? Olet ihan oikeasti onnistunut olemaan puhumatta asiasta kenenkään kanssa niin ettei tyttö ole tavuakaan kuullut keskustelun sivusta....?
Siinä sulle syy.... tyttö vaistoaa, että jotain tapahtuu ja asia pimitetään häneltä. Et tosiaan voi muuttaa 6-vuotiaan kanssa kertomatta hänelle etukäteen!
-4-
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 08:51"]
Olette muuttamassa kk päästä ja 6-vuotias ei tiedä siitä? Olet ihan oikeasti onnistunut olemaan puhumatta asiasta kenenkään kanssa niin ettei tyttö ole tavuakaan kuullut keskustelun sivusta....?
Siinä sulle syy.... tyttö vaistoaa, että jotain tapahtuu ja asia pimitetään häneltä. Et tosiaan voi muuttaa 6-vuotiaan kanssa kertomatta hänelle etukäteen!
-4-
[/quote]
Asunnon ostotarjous meni läpi eilen vasta. Eli ei, en ole puhunut lapselle asiasta joka ei ehkä tapahdu. Kerrotko sinä kuusivuotiaalle että käyt pankkilainaneuvotteluja ja olet ostamassa asuntoa? Tyttö tietää sen että olemme etsimässä isompaa asuntoa ja on ollut mukana asunnon näytössä, ja on asiasta enemmän kuin innoissaan koska hänen haaveensa on saada koti jossa on oma piha, mutta en todellakaan ole kertonut keskeneräisistä asioista koska tällaiset eivät 6-vuotiaalle yksinkertaisesti kuulu. Tietysti kerron lapselle asiasta lähipäivinä, en ajatellut muuttaa kertomatta lainkaan hänelle.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna tytön nukahtaa sovalle - mene vaikka viereen katteleen telkkua ilman ääntä. Sitten kun meet ite nukkumaan niin taluta lapsi omaan sänkyynsä ('nukkuvana' - älä herättele vaan nosta pystyyn ja taluta petiin) , silittele hetki että nukahtaa uudelleen.
Meillä vielä 9-vuotiaskin tulee viereen nukkumaan ja en ole kieltänyt. Siirryn vaikka itse sitten muualle. Nämä ajat on niin pian ohi kuitenin...
Minusta on lähinnä automaatio, että lapsiperheessä maitolaseja kaatuu, kompuroidaan tavaroihin jne. Itselläni yksi kolmesta lapsesta on sellainen, jolle sattuu huomattavasti enemmän näitä kuin muille. Hän on ollut sellainen aina ja tulee aina olemaan. Olen ottanut linjan, että jos suurin piirtein oli ihan ihmisiksi ja vaikka selittäessään huitaisi vahingossa maitolasin alas, en ala nipottamaan vaan pyydän vain ystävällisesti siivoamaan jäljet ja hajemaan uuden lasin. Tarvittaessa autan siivoamisessa. Jos itse ole hirveän tarkka, voi olla vaikea ymmärtää, ettei toinen tee sitä tahallaan. Itse olen myös aikamoinen säheltäjä ja kaadan vieläkin välillä maitolaseja, lyön pääni kaapinkulmiin, hajotan laseja kun ladon niitä kaappiin tiskikoneesta jne.
6-vuotiaalla on usein ikä, jolloin tuntee itsensä jo isoksi, mutta samaan aikaan haluaa vielä olla pieni. Ehkä tämä nukkumaan menon vaikeus johtuu siitä. Kokeile joitakin keinoja esim. kuten joku jo yllä mainitsi, nuku patjalla tytön huoneessa. Voit yrittää myös sitä, että istut tuolilla tai lattialla lukemassa sen aikaa kunnes tyttö nukahtaa. Meillä teen niin lasten kanssa, joilla on vaikeuksia nukahtaa, että olen sopinut käyväni silittämässä ja halaamassa heitä aina 5min välein. Todellisuudessa alkuun käyn tiheämmin kunnes rauhoittuu ja sitten harvennan väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä samanikäistä tyttöä pitää myös nukuttaa ja rauhoitella illalla, mieleen tulee kuulemma pahoja ajatuksia. Nukahtaa jos joku istuu sängynlaidalla, muuten ei yleensä halua.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 08:56"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 08:51"]
Olette muuttamassa kk päästä ja 6-vuotias ei tiedä siitä? Olet ihan oikeasti onnistunut olemaan puhumatta asiasta kenenkään kanssa niin ettei tyttö ole tavuakaan kuullut keskustelun sivusta....?
Siinä sulle syy.... tyttö vaistoaa, että jotain tapahtuu ja asia pimitetään häneltä. Et tosiaan voi muuttaa 6-vuotiaan kanssa kertomatta hänelle etukäteen!
-4-
[/quote]
Asunnon ostotarjous meni läpi eilen vasta. Eli ei, en ole puhunut lapselle asiasta joka ei ehkä tapahdu. Kerrotko sinä kuusivuotiaalle että käyt pankkilainaneuvotteluja ja olet ostamassa asuntoa? Tyttö tietää sen että olemme etsimässä isompaa asuntoa ja on ollut mukana asunnon näytössä, ja on asiasta enemmän kuin innoissaan koska hänen haaveensa on saada koti jossa on oma piha, mutta en todellakaan ole kertonut keskeneräisistä asioista koska tällaiset eivät 6-vuotiaalle yksinkertaisesti kuulu. Tietysti kerron lapselle asiasta lähipäivinä, en ajatellut muuttaa kertomatta lainkaan hänelle.
AP
[/quote]
En ole yllä oleva, mutta kyllä itse kertoisin 6-vuotiaalle, että olen jättänyt ostotarjouksen asunnosta ja toivottavasti saadaan se. Se on iso asia ja perheen yhteinen asia, kyllä siitä voi kertoa. Jos ei saada niin sitten voidaan harmitella yhdessä tai jos saadaan niin sitten iloitaan yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 09:12"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 08:56"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 08:51"]
Olette muuttamassa kk päästä ja 6-vuotias ei tiedä siitä? Olet ihan oikeasti onnistunut olemaan puhumatta asiasta kenenkään kanssa niin ettei tyttö ole tavuakaan kuullut keskustelun sivusta....?
Siinä sulle syy.... tyttö vaistoaa, että jotain tapahtuu ja asia pimitetään häneltä. Et tosiaan voi muuttaa 6-vuotiaan kanssa kertomatta hänelle etukäteen!
-4-
[/quote]
Asunnon ostotarjous meni läpi eilen vasta. Eli ei, en ole puhunut lapselle asiasta joka ei ehkä tapahdu. Kerrotko sinä kuusivuotiaalle että käyt pankkilainaneuvotteluja ja olet ostamassa asuntoa? Tyttö tietää sen että olemme etsimässä isompaa asuntoa ja on ollut mukana asunnon näytössä, ja on asiasta enemmän kuin innoissaan koska hänen haaveensa on saada koti jossa on oma piha, mutta en todellakaan ole kertonut keskeneräisistä asioista koska tällaiset eivät 6-vuotiaalle yksinkertaisesti kuulu. Tietysti kerron lapselle asiasta lähipäivinä, en ajatellut muuttaa kertomatta lainkaan hänelle.
AP
[/quote]
En ole yllä oleva, mutta kyllä itse kertoisin 6-vuotiaalle, että olen jättänyt ostotarjouksen asunnosta ja toivottavasti saadaan se. Se on iso asia ja perheen yhteinen asia, kyllä siitä voi kertoa. Jos ei saada niin sitten voidaan harmitella yhdessä tai jos saadaan niin sitten iloitaan yhdessä.
[/quote]
Totta tämäkin, itse vaan ajattelin etten haluaisi että tyttö pettyy jos emme saakkaan taloa, koska hän reagoi asioihin aika tunteella. Sitä suurempi iloinen yllätys kun kuulee että saa uuden kodin.
AP
Kyllä meillä on aina näistä isoista asioista puhuttu lapsen kuullen.... siis tyyliin auton osto, remontti ja niiden rahoitus. Näkeehän se lapsikin että äiti/isä nettailee ja mietiskelee asiota. Joskus 4-5 v alkaen tuli viereen katsomaan ja kysymään jotain, ja meni sitten omiin puuhiinsa, kävi mukana koeajoilla ja arvosteli autoja ihan eri näkökulmasta kuin me aikuiset :)
Siinähän sitä samalla oppii, että niitä isojakin asioita suunnitellaan ja mietitään ja joskus aikuisetkin joutuu pettymään ja tekemään kompromisseja, elämää. Ja ettei se raha tule pankin seinästä ihan itsestään :)
Joskus taas jos tapetilla on asioita jotka eivät kuulu lapselle tai eivät vaikuta lapsen elämään, meillä tyyliin sedän mt-ongelmat, niin sanotaan lapselle että "matti-sedän asioita pohditaan, muttei lapsen tarvitse miitä murehtia, nämä on aikuisten asioita"... ja silloin toimitetaan lapsi pois kuuloetäisyydeltä.
Etkö, ap, kerro eskari-ikäiselle missä olet päivällä ollut ja mitä tehnyt? Häviät vain eskarin pihalta johonkin "töihin" ja ilmaannut takaisin kauppakassin kanssa?
-4-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi on sählääjä luonteeltaa, ei siihen voi kauheasti vaikuttaa, aika korjaa monta asiaa. Voihan se olla muutakin; Onko erosta minkä aikaa kulunut? Onko ero käsitelty lapsen kanssa? Oireileeko sitä? Oletteko asuneet kauan nykyisessä asunnossa?
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 09:47"]
Jos lapsi on sählääjä luonteeltaa, ei siihen voi kauheasti vaikuttaa, aika korjaa monta asiaa. Voihan se olla muutakin; Onko erosta minkä aikaa kulunut? Onko ero käsitelty lapsen kanssa? Oireileeko sitä? Oletteko asuneet kauan nykyisessä asunnossa?
[/quote]
Erosimme 2,5 vuotta sitten. Muutimme silloin tähän asuntoon. Eron jälkeen mulla oli ainoa prioriteetti että lapsen ei tarvitse vaihtaa päiväkotia, joten olemme asuneet aivan ylihintaisessa asunnossa nyt 2,5 vuotta.
Eron käsittely on lapsen kanssa hiukan vaikeaa kun lapsen isä on edelleen hyvin katkera erosta ja vaikkei lapsi sitä myönnä, isänsä takuulla puhuu minusta pahaa lapselle :( Tiedän että tyttö joutuu tasapainottelemaan tässä välissä, ja olenkin kerännyt itsestäni epäinhimillisiä voimia kun olen ainoastaan kehunut lapselle isäänsä ja kertonut miten hauska ja kiva iskä on ja miten iskän uusi tyttöystävä on (no, nainen jonka vuoksi erosimme, eli ei mikään uusi). Mutta ei lapsi ainakaan ennen ole tähän eroon sen suuremmin reagoinut.
Ja sinulle vastaaja 4, kyllä, puhun lapselleni asioista enkä vain hae päiväkodista kauppakassin kanssa tai häviä päiväkodin pihalta. Lapsi on mukanani töissä välillä jopa. Teen etäpäiviä lapsen kanssa kotona, jolloin hän muka osallistuu työntekoon kanssani. Eli se että en ole halunnut stressata lasta kertomalla yksityiskohtia pankkineuvottelujen etenemisestä lainansaanninsuhteen ei tarkoita etten kommunikoi koskaan, mistään lapseni kanssa.
AP
Mitä sinä vielä neloselle keuhkoat? Oletko muutenkin noin herkkä? Sun kannattaa mennä terapeutille.
Ohis
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 10:17"]
Mitä sinä vielä neloselle keuhkoat? Oletko muutenkin noin herkkä? Sun kannattaa mennä terapeutille.
Ohis
[/quote]
Keuhkoan? :D
AP
Mä täällä itsekseni ihmettelen, että ollaanko me jotenkin outoja kun lapsi (nyt 7v) tietää mitä perheessä tapahtuu: mitä suunnitellaan (eikä välttämättä toteudu), mihin meidän rahat menee ja mitä esim asunto maksaa ja että lainasta pitää maksaa myös korko, mistä tilataan sakokaivojen tyhennys, serkun vanhemmat eroaa, serkun isä vaihtaa työpaikkaa, mitä äiti tekee lounastauollaan ja missä asioilla käy, mummolla on dementia.... Sitä mukaa kun ikää on tullut lisää, lapsen kysymykset on muuttuneet oivaltavammiksi ja tarkemmiksi.
Ihan samoin kuin lapselta kouln jälkeen kysytään mitä tunteja oli, mitä opittiin, kenen kanssa leikki välitunnilla, oliko erimielisyyksiä, mitä ruokaa koulussa/ip:ssä oli... samantapaisia asioita kerromme omista päivistämme.
Silti se lapsi hautoo niitä murheitaan siihen nukkumaanmenoon asti, ennenkuin saa sanottua mikä mättää.
Missä iässä teillä muilla aletaan puhua lapselle "aikuisten asioita"? Meillä se on kuullut niitä ns. aina, tosin vähän valikoiden.
Itse arvelen, että jos lapsi ei lapsena opi keskustelemaan asioista kotona, niin tuskin se teininä kertoo senkään vertaa mitä mielessä pyörii... Itse en aikuisenakaan jutellut mistään henkilökohtaisesta (poikakavereista, työpaikoista, autolainoista, synttärisuunnitelmista, sairauksista) äitini kanssa, ei siihen ollut mitään mallia kotoa, joten oletan ettei äitiäni nämä asiat minun elämästäni kiinnosta eikä tukea tipu.
-4, vielä kerran-
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 10:39"]
Mä täällä itsekseni ihmettelen, että ollaanko me jotenkin outoja kun lapsi (nyt 7v) tietää mitä perheessä tapahtuu: mitä suunnitellaan (eikä välttämättä toteudu), mihin meidän rahat menee ja mitä esim asunto maksaa ja että lainasta pitää maksaa myös korko, mistä tilataan sakokaivojen tyhennys, serkun vanhemmat eroaa, serkun isä vaihtaa työpaikkaa, mitä äiti tekee lounastauollaan ja missä asioilla käy, mummolla on dementia.... Sitä mukaa kun ikää on tullut lisää, lapsen kysymykset on muuttuneet oivaltavammiksi ja tarkemmiksi.
Ihan samoin kuin lapselta kouln jälkeen kysytään mitä tunteja oli, mitä opittiin, kenen kanssa leikki välitunnilla, oliko erimielisyyksiä, mitä ruokaa koulussa/ip:ssä oli... samantapaisia asioita kerromme omista päivistämme.
Silti se lapsi hautoo niitä murheitaan siihen nukkumaanmenoon asti, ennenkuin saa sanottua mikä mättää.
Missä iässä teillä muilla aletaan puhua lapselle "aikuisten asioita"? Meillä se on kuullut niitä ns. aina, tosin vähän valikoiden.
Itse arvelen, että jos lapsi ei lapsena opi keskustelemaan asioista kotona, niin tuskin se teininä kertoo senkään vertaa mitä mielessä pyörii... Itse en aikuisenakaan jutellut mistään henkilökohtaisesta (poikakavereista, työpaikoista, autolainoista, synttärisuunnitelmista, sairauksista) äitini kanssa, ei siihen ollut mitään mallia kotoa, joten oletan ettei äitiäni nämä asiat minun elämästäni kiinnosta eikä tukea tipu.
-4, vielä kerran-
[/quote]
Vähän ot, mutta mun mielestä on eri asia, että lapsi kuulee ohi mennen em. asioista käytyjä keskusteluja vanhempiensa välillä (ja kyselee sitten tarkentavia kysymyksiä), kuin että 6-vuotias on toisena osapuolena näissä keskusteluissa yh-äitinsä kanssa.
Yh-perheessä aikuisten välistä keskustelua ei ole samalla lailla arjessa, eli lapsi ei "altistu" aikuisten asioille samalla tavalla. Tämä voi olla sekä hyvä etä huono asia. Mielestäni 6-vuotiasta ei vielä tarvitsekaan tieten tahtoen ottaa mukaan aikuisten maailmaan, hän on vielä pieni lapsi. Toki hänen elämäänsä liittyvistä asioista on hyvä keskustella hänen kanssaan ja kuulla hänen ajatuksiaan. Mutta ei lainaneuvotteluiden kulku ole välttämättä se keskeisin asia. Jokainen lapsi on yksilö, ja yleensä se oma vanhempi tietää parhaiten, mistä asioista ja millä tavalla lapsensa kanssa kannattaa keskustella.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 11:35"]
Jos lapsi on kerran aina ollut sählä niin onko muutos sinun jaksamisessa? Vaikka sanot lapselle että miehen uusi nainen on mukava, niin oletko aito vai puhutko vaan pa*kaa? Olisiko lapsen sähellys muuttunut raskaaksi sen jälkeen kun mies kertoi uudesta naisestaan?
Miksi et ota vastuuta omista teoistasi? Kerroit että otit eron vaikeana, kyllä lapsi sen huomaa! Jos mies käyttää lasta lyömäaseena niin onko se totta vai onko hän pitänyt kiinni omista oikeuksistaan lapseen ja sinä ollut vaan hankala?
Nyt siinä teillä on uusi nainen kuvioissa, lapsi saattaa pelätä eroa. Siinä saattaa olla sinun vanhat tunteet sinulla mielessä vaikket niitä puhuisi mutta lapsi voi yhdistää tunnetilojasi.
Koska lapsi ei ole vielä koululainen, saisit neuvolasta pikaisesti apua. Pyydä sitä! Lapsesi oirehtii ja puolenvuoden päästä loppuu neuvola-asiakkuus, nyt on aika auttaa.
[/quote]
Ihmettelen tällaista vauhkoamista. Lapsi "oireilee"... Itse en näe tuollaista ap:n tyttären toimintaa kamalana oireiluna. Nukkumisvaikeudet ovat vielä tuon ikäisillä aika yleisiä, ja useimmiten niiden kanssa pärjätään ihan kotikonstein. Ihan melkein kuullostaa jo äidin syyllistämiseltä tämä että "lapsi huomaa äidin tuntemukset ja oireilee siksi" Kyllä niitä tuntemuksia saa äidillä olla, eikä se ole vaarallista vaikka ne näkyisivät lapselle. Näistä tuntemuksista voi tietyissä rajoissa jutella lapsen kanssa jos lapsi tahtoo, ja ehkä enemmän lapsen omista tuntemuksista. Avioero ja perheen hajoaminen on prosessi joka kestää pitkään sekä aikuisilla ja lapsilla. Siihen liittyy kipeitä asioita ja vaikeita tunteita, ihan niin kuin mihin tahansa elämän kriisiin. Näitä pystyy helpottamaan ihan oikeasti kotikonstein. Ei tehdä näistä asioista liian kamalia tai automaattisesti sellaisia asioita joihin on pakko saada ammattiapua. Ammattiapu ei sitä prosessia nopeuta, vaan ne asiat kulkevat omaa tahtiaan. Itse työskentelen alalla, jossa työhöni kuuluu myös eroasioita oireilevia lapsia. Ei siellä ammattiavun piirissäkään mitään taikatemppuja tehdä. Välineet ovat oikeastaan vaan vanhemmalle tarjottava keskusteluapu ja lapsen ja vanhemman suhteen tukeminen. Varsinaiseen perheterapiaan pitää olla jo isommat perusteet kuin nukkumisvaikeudet.