Väitän, että niillä ikäisilläni joilla äiti oli aina kotirouvana

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 10:32"]

Huonosti mulla menee, mutta opinnoissa ei. Opiskelen yliopistossa luonnontieteitä. Muuten on kylläkin eläminen aikamoista vuoristorataa. -pitkäaikaistyöttömän yh:n lapsi

[/quote]

Tässä puhutaan kotiäideistä, ei työttömistä äideistä.

Ensimmäisenä tulee mieleen Angela Merkel: Hänen äitinsä oli ammatiltaan opettaja, mutta myös pitkään kotirouvana.

Mun kavereista ne, joiden äidit on olleet aina kotiäiteinä...
- on suuria vaikeuksia ymmärtää, että pitäisi mennä töihin edes jossain vaiheessa ja se ei ole vain paskan miehen syytä, ettei yksi 4000€-10 000€/kk riitä täysipainoiseen luksuselämään
- ei ole useinkaan koulutusta/loppututkintoa, ovat ikuisia peruskoulun tai lukion käyneitä
- jos ovat työssä, ovat ihan voimien rajoilla, eivät tahdo jaksaa (työstä riippumatta)
- ovat suvussaan ensimmäisiä naisia, jotka ovat ulkopuolisessa palkkatyössä ja tämä on vaikea pala, sitä ei tahtoisi niellä, että maailma menee noin

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 12:11"]Mun kavereista ne, joiden äidit on olleet aina kotiäiteinä...
- on suuria vaikeuksia ymmärtää, että pitäisi mennä töihin edes jossain vaiheessa ja se ei ole vain paskan miehen syytä, ettei yksi 4000€-10 000€/kk riitä täysipainoiseen luksuselämään
- ei ole useinkaan koulutusta/loppututkintoa, ovat ikuisia peruskoulun tai lukion käyneitä
- jos ovat työssä, ovat ihan voimien rajoilla, eivät tahdo jaksaa (työstä riippumatta)
- ovat suvussaan ensimmäisiä naisia, jotka ovat ulkopuolisessa palkkatyössä ja tämä on vaikea pala, sitä ei tahtoisi niellä, että maailma menee noin
[/quote]

Olen siis 42v ja minulla on ollut luokkakavereita, joiden äidit kotona ihan koko heidän lapsuutensa. Myös yläasteen jne. Aina, eivätkä ikinä menneet töihin, kun ei ole tarvinnut.

2

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 11:40"]"Väitän, että niillä ikäisilläni joilla äiti oli aina kotirouvana

menee nyt huonommin 20-30 -vuotiaina. Eivät ole olleet motivoituneita kouluttautumaan eivätkä ainakaan ole miettineet mille alalle kannattaa kouluttautua. Ovat matalapalkka-aloilla, missälie hömppäkoulutuksissa ja osa ihan vain työttöminä. Työnteon mallin kotoa saaneet ovat kouluttautuneet suoraan järkevälle alalle ja nyt töissä."

Tuo ei nyt vain pidä paikkaansa, sillä 20-30 vuotiaiden äitien kotirouva vuodet sijoittuvat vuoteen 1994-1984, jolloin vain varakkaiden perheiden äidit viettivät kotirouva-elämää, koska puolisoiden yhteisverotus oli poistunut jo kymmeniä vuosia sitten eli 70-luvulla, joka mahdollisti toisen vanhemman kotiin jäämisen.  

Lasten opiskelu-ja työmahdollisuudet ovat monesta muustakin kiinni, kuin äidin työssäkäynnistä tai ei esim. perheen varakkuus, vanhempien koulutustaso, ympäristö, lahjakkuus, millaiset eväät on lapsuudessaan saanut jne.  Yleensä elämässä menestymiseen tarvitaan paljon onnea mukaan, olla oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja loppupelissä on ihan tuurista ja onnesta kiinni, oli äiti ollut kotona tai työelämässä. Elämä on usein sattumista kiinni ja siinä menestyminen.

 
[/quote]

Näitä vuosia juuri tarkoitan. Tuttavillani olisi varallisuuden puolesta mahdollisuus opiskella vaikka mitä ja menestyä elämässä mutta mielummin ovat elättinä, joko vanhempiensa tai sitte valtion jos välit vanhempiin ovat laiskottelun vuoksi menneet poikki. Osa on kierrellyt maailmaa ja haahuillut ja palannut aina välillä Suomeen kaupan kassalle.

Väitän edelleen, että kotoa opitut roolimallit ovat tärkeitä lapsen kehitykselle enkä koskaan tule antamaan omalle lapselleni mallia kotona loisivasta äidistä.

Ap

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 12:11"]Mun kavereista ne, joiden äidit on olleet aina kotiäiteinä...
- on suuria vaikeuksia ymmärtää, että pitäisi mennä töihin edes jossain vaiheessa ja se ei ole vain paskan miehen syytä, ettei yksi 4000€-10 000€/kk riitä täysipainoiseen luksuselämään
- ei ole useinkaan koulutusta/loppututkintoa, ovat ikuisia peruskoulun tai lukion käyneitä
- jos ovat työssä, ovat ihan voimien rajoilla, eivät tahdo jaksaa (työstä riippumatta)
- ovat suvussaan ensimmäisiä naisia, jotka ovat ulkopuolisessa palkkatyössä ja tämä on vaikea pala, sitä ei tahtoisi niellä, että maailma menee noin
[/quote]

Juuri näin.

Ap

"Väitän, että niillä ikäisilläni joilla äiti oli aina kotirouvana menee nyt huonommin 20-30 -vuotiaina. Eivät ole olleet motivoituneita kouluttautumaan eivätkä ainakaan ole miettineet mille alalle kannattaa kouluttautua. Ovat matalapalkka-aloilla, missälie hömppäkoulutuksissa ja osa ihan vain työttöminä. Työnteon mallin kotoa saaneet ovat kouluttautuneet suoraan järkevälle alalle ja nyt töissä." Tuo ei nyt vain pidä paikkaansa, sillä 20-30 vuotiaiden äitien kotirouva vuodet sijoittuvat vuoteen 1994-1984, jolloin vain varakkaiden perheiden äidit viettivät kotirouva-elämää, koska puolisoiden yhteisverotus oli poistunut jo kymmeniä vuosia sitten eli 70-luvulla, joka mahdollisti toisen vanhemman kotiin jäämisen.   Lasten opiskelu-ja työmahdollisuudet ovat monesta muustakin kiinni, kuin äidin työssäkäynnistä tai ei esim. perheen varakkuus, vanhempien koulutustaso, ympäristö, lahjakkuus, millaiset eväät on lapsuudessaan saanut jne.  Yleensä elämässä menestymiseen tarvitaan paljon onnea mukaan, olla oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja loppupelissä on ihan tuurista ja onnesta kiinni, oli äiti ollut kotona tai työelämässä. Elämä on usein sattumista kiinni ja siinä menestyminen.   [/quote]

Näitä vuosia juuri tarkoitan. Tuttavillani olisi varallisuuden puolesta mahdollisuus opiskella vaikka mitä ja menestyä elämässä mutta mielummin ovat elättinä, joko vanhempiensa tai sitte valtion jos välit vanhempiin ovat laiskottelun vuoksi menneet poikki. Osa on kierrellyt maailmaa ja haahuillut ja palannut aina välillä Suomeen kaupan kassalle. Väitän edelleen, että kotoa opitut roolimallit ovat tärkeitä lapsen kehitykselle enkä koskaan tule antamaan omalle lapselleni mallia kotona loisivasta äidistä. Ap"

Ihanko oikeasti väität, että 70-luvun kotirouvat olivat toimettomia ja toisen elätettävänä.

Ei, he olivat siihen aikaan täystyöllistettyjä, koska perheen isä teki pitkää päivää, viitenä päivänä viikossa (työlainsäädönnön mukaan), eikä kotitöitä helpottavia kodinkoneita juuri ollut, perheen vaatteet tehtiin itse,  kaupat meni kiinni viideltä, eikä eineksiä juuri tunnettu ja usein perheessä oli usein 4-6 lasta. Moni kotirouva hoiti tilapäisesti myös naapurin lapset, kun kunnallista päivähoitoa ei ollut. Samoin iäkkäät omat ja appivanhemmat.

Vielä 80-luvulle saakka liike-elämässä oli ihan normaalia hoitaa työasiat kotona ja liikeillalliset, kukas sen muu hoiti kuin "kotirouvat", ihan omilla kätösillään tekivät illalliset ja majoittivat liikevieraat.

Kyllä varakkaiden perheiden työn arvostus tai "vieroksuminen" johtuu aivan muista, kuin äitinsä "kotirouva" vuosista, tosin itse en ole sellaista huomannut, en nuoremmissa tai vanhemmassa sukupolvessa. Mutta ehkä arvot ovat muuttuneet, kun ihmisen perustoimeentulo on turvattu suvun varallisuudella, jolloin työn ja rahan arvo menettää merkityksensä ja muut arvot tulevat tilanne, mutta minusta se ole paha, puhumattakaan, että se tekisi ihmistä pahaksi tai laiskaksi.

"Mun kavereista ne, joiden äidit on olleet aina kotiäiteinä... - on suuria vaikeuksia ymmärtää, että pitäisi mennä töihin edes jossain vaiheessa ja se ei ole vain paskan miehen syytä, ettei yksi 4000€-10 000€/kk riitä täysipainoiseen luksuselämään - ei ole useinkaan koulutusta/loppututkintoa, ovat ikuisia peruskoulun tai lukion käyneitä - jos ovat työssä, ovat ihan voimien rajoilla, eivät tahdo jaksaa (työstä riippumatta) - ovat suvussaan ensimmäisiä naisia, jotka ovat ulkopuolisessa palkkatyössä ja tämä on vaikea pala, sitä ei tahtoisi niellä, että maailma menee noin [/quote]

Olen siis 42v ja minulla on ollut luokkakavereita, joiden äidit kotona ihan koko heidän lapsuutensa. Myös yläasteen jne. Aina, eivätkä ikinä menneet töihin, kun ei ole tarvinnut."

Kysymys ei aina ollut, etteikö olisi tarvinnut mennä töihin, vaikka rahasta oli huutava pula, sillä lapsille ei kodin ulkopuolista hoitoa juuri ollut ja usein ei edes kannattanut käydä töissä, kun lastenhoitajan tai perhep.hoitajan palkkaukseen meni suurin osa palkasta. Myös kotiapulaisia oli vaikea saada ja usein ne olivat lyh.aikaisia, kun maalaistytöt menivät tehtaisiin töihin, suuremman palkan toivossa. Ja lastenhoitaja asui perheessä tai oli vuokrattava asunto. Eikä hoitajien ammattitaidosta aina voinut edes puhua, vaan lapset olivat oman onnensa nojassa.

Ennen kotirouvana olo, ei suinkaan ollut oma valinta, vaan pakon sanelema juttu, jos perheessä oli lapsia, olihan vielä 60-luvulla asti raskaus jopa irtisanomisperuste.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 13:07"]"Väitän, että niillä ikäisilläni joilla äiti oli aina kotirouvana menee nyt huonommin 20-30 -vuotiaina. Eivät ole olleet motivoituneita kouluttautumaan eivätkä ainakaan ole miettineet mille alalle kannattaa kouluttautua. Ovat matalapalkka-aloilla, missälie hömppäkoulutuksissa ja osa ihan vain työttöminä. Työnteon mallin kotoa saaneet ovat kouluttautuneet suoraan järkevälle alalle ja nyt töissä." Tuo ei nyt vain pidä paikkaansa, sillä 20-30 vuotiaiden äitien kotirouva vuodet sijoittuvat vuoteen 1994-1984, jolloin vain varakkaiden perheiden äidit viettivät kotirouva-elämää, koska puolisoiden yhteisverotus oli poistunut jo kymmeniä vuosia sitten eli 70-luvulla, joka mahdollisti toisen vanhemman kotiin jäämisen.   Lasten opiskelu-ja työmahdollisuudet ovat monesta muustakin kiinni, kuin äidin työssäkäynnistä tai ei esim. perheen varakkuus, vanhempien koulutustaso, ympäristö, lahjakkuus, millaiset eväät on lapsuudessaan saanut jne.  Yleensä elämässä menestymiseen tarvitaan paljon onnea mukaan, olla oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja loppupelissä on ihan tuurista ja onnesta kiinni, oli äiti ollut kotona tai työelämässä. Elämä on usein sattumista kiinni ja siinä menestyminen.   [/quote]

Näitä vuosia juuri tarkoitan. Tuttavillani olisi varallisuuden puolesta mahdollisuus opiskella vaikka mitä ja menestyä elämässä mutta mielummin ovat elättinä, joko vanhempiensa tai sitte valtion jos välit vanhempiin ovat laiskottelun vuoksi menneet poikki. Osa on kierrellyt maailmaa ja haahuillut ja palannut aina välillä Suomeen kaupan kassalle. Väitän edelleen, että kotoa opitut roolimallit ovat tärkeitä lapsen kehitykselle enkä koskaan tule antamaan omalle lapselleni mallia kotona loisivasta äidistä. Ap"

Ihanko oikeasti väität, että 70-luvun kotirouvat olivat toimettomia ja toisen elätettävänä.

Ei, he olivat siihen aikaan täystyöllistettyjä, koska perheen isä teki pitkää päivää, viitenä päivänä viikossa (työlainsäädönnön mukaan), eikä kotitöitä helpottavia kodinkoneita juuri ollut, perheen vaatteet tehtiin itse,  kaupat meni kiinni viideltä, eikä eineksiä juuri tunnettu ja usein perheessä oli usein 4-6 lasta. Moni kotirouva hoiti tilapäisesti myös naapurin lapset, kun kunnallista päivähoitoa ei ollut. Samoin iäkkäät omat ja appivanhemmat.

Vielä 80-luvulle saakka liike-elämässä oli ihan normaalia hoitaa työasiat kotona ja liikeillalliset, kukas sen muu hoiti kuin "kotirouvat", ihan omilla kätösillään tekivät illalliset ja majoittivat liikevieraat.

Kyllä varakkaiden perheiden työn arvostus tai "vieroksuminen" johtuu aivan muista, kuin äitinsä "kotirouva" vuosista, tosin itse en ole sellaista huomannut, en nuoremmissa tai vanhemmassa sukupolvessa. Mutta ehkä arvot ovat muuttuneet, kun ihmisen perustoimeentulo on turvattu suvun varallisuudella, jolloin työn ja rahan arvo menettää merkityksensä ja muut arvot tulevat tilanne, mutta minusta se ole paha, puhumattakaan, että se tekisi ihmistä pahaksi tai laiskaksi.
[/quote]

Ovatko 70-luvun lapset nyt 20-30v?

Puhun 90-luvun kotiäideistä! (+80-lukua osin).

Molemmat vanhemmat oli pätkätöissä kunnes äiti oli lopulta 15v kotona vaan, vaikkei iskä tienannut juuri ollenkaan.

Päätin, etten ikinä ole samassa tilanteessa, en aja itseäni tieten tahtoen köyhyyteen vaan opiskelen niin paljon että voin menestyä elämässäni.

Menin lukiosta suoraan yliopistoon, valmistuin ajallaan maisteriksi, luin toista tukevan uuden tutkinnon ja tässä sitä ollaan. Hyvä "ura" joka ei vielä kovin pitkä ole, palkka, mutta ennen kaikkea olen onnellinen veronmaksaja. Vaikka olikin kotirouvana mutsi. :)

Olen 31v ja perheeni esikoinen, äiti jäi kotiin kun synnyin eikä enää palannut töihin. Kotiinjäämisen mahdollisti isän hyvä palkka ja kotiinjäämispäätöstä puolsi se, että isän uraan piti panostaa, äidillä sen sijaan ei kertomansa mukaan ollut erityisiä ammatillisia kunnianhimoja. Me kaikki lapset olemme tehneet yliopistotutkinnon, tai nuorimmalla se on vielä kesken. Kotona kannustettiin opiskeluun.

 "[/quote] Ovatko 70-luvun lapset nyt 20-30v? Puhun 90-luvun kotiäideistä! (+80-lukua osin)."

Toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä.

Kotiäiti= äiti kotona hoitamassa lapsiaan, jotka ikänsä puolesta tarvitsevat vielä hoivaa ja turvaa. Perhe haluaa hoitaa itse jälkikasvunsa, eivätkä ole ulkonaistaneet sitä yhteiskunnan tehtäväksi.

Kotirouva= Nainen kotona, jonka lapset ovat jo isompia, eivät tarvitse enää ikänsä puolesta aikuisen antamaa hoivaa ja turvaa. Nykyisin harvinainen ilmiö, myös 90-luvulla. Yhteiskunnallisesti erittäin edullinen.

Ja mitä tulee perheen/suvun varallisuuteen, niin siihen tuskin yksikään lapsi voi syntyessään itse vaikuttaa. Jotkut täällä paheksuvat, miksi varakkaiden lapsia/nuoria ei kiinnosta pienellä palkalla jokin yksitoikkoinen paperinpyöritys tai muu vastaava työ tai edes koulutus, vaan arvostavat muita arvoja esim. matkailu tai muu elämäntapa. Joo, siihen heillä on valinnan mahdollisuus elämässä, koska heidän toimeentulo on turvattu, osinkojen tai muiden pääomatulojen vuoksi ja elämä perustuu valintoihin ja arvoihin, toisin kuin monella pienipalkkaisella tai vähävaraisella. Näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan.

"jos työ olisi herkkua - sitä herratkin tekisi"

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 11:54"]

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 11:40"]

"Väitän, että niillä ikäisilläni joilla äiti oli aina kotirouvana

menee nyt huonommin 20-30 -vuotiaina. Eivät ole olleet motivoituneita kouluttautumaan eivätkä ainakaan ole miettineet mille alalle kannattaa kouluttautua. Ovat matalapalkka-aloilla, missälie hömppäkoulutuksissa ja osa ihan vain työttöminä. Työnteon mallin kotoa saaneet ovat kouluttautuneet suoraan järkevälle alalle ja nyt töissä."

Tuo ei nyt vain pidä paikkaansa, sillä 20-30 vuotiaiden äitien kotirouva vuodet sijoittuvat vuoteen 1994-1984, jolloin vain varakkaiden perheiden äidit viettivät kotirouva-elämää, koska puolisoiden yhteisverotus oli poistunut jo kymmeniä vuosia sitten eli 70-luvulla, joka mahdollisti toisen vanhemman kotiin jäämisen.  

Lasten opiskelu-ja työmahdollisuudet ovat monesta muustakin kiinni, kuin äidin työssäkäynnistä tai ei esim. perheen varakkuus, vanhempien koulutustaso, ympäristö, lahjakkuus, millaiset eväät on lapsuudessaan saanut jne.  Yleensä elämässä menestymiseen tarvitaan paljon onnea mukaan, olla oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja loppupelissä on ihan tuurista ja onnesta kiinni, oli äiti ollut kotona tai työelämässä. Elämä on usein sattumista kiinni ja siinä menestyminen.

[/quote]

Ei 70-luvulla oltu kotiäiteinä. Asuimme isossa lähiössä ja oma äitini oli ainoa kotiäiti, jonka tiesimme sieltä. Tosin äitini oli useamman vuoden perhepäivähoitajana "avainlapsille".

[/quote]

Tosiaan, 70-luvulla, kun kohkattiin sitä, että naiset ovat tasa-arvoisia miesten kanssa, tarkoitti se käytännössä myös sitä, että nämä 70-luvun äidit halusivat käydä töissä ollakseen tasavertaisia miesten kanssa. Äitiysloma oli 3 kk, päiväkoti tuntematon käsite. Hoitajia oli kotona, oli avainkaulalapsia. Miltei kaikki nämä 70-luvun "kapinaan" nousseet äidit taas itse olivat saaneet lapsuudessaan (eli 40- ja 50-luvuilla) kotiäidin, koska tällöin kotiäitiys oli milteipä enemmin sääntö kuin poikkeus. Ja tätä vastaan haluttiin kiivaasti taistella, haluttiin naiset mukaan työelämään ekaa kertaa historiassa. Kaikkien äidit kävi töissä 70- ja 80-luvuilla, ainakin omassa lähipiirissäni pääkaupunkiseudulla. Eli tehtiin just päinvastoin, mitä omat vanhemmat oli tehneet.

Että ei se malli periydy. On tää suurten ikäluokkien ikäluokka, jotka rynni  työelämään ja lapset hoisi ties kuka, useimmiten se mummo, joka oli ollu aina kotiäiti. siitä johtuu osittain myös tämä suurten luokkien haluttomuus hoitaa lapsenlapsiaan, koska eivät hoitaneet omiansakaan koskaan.

Apua mitä mä teen...olen pph!!! Rakastan työtäni !! Pitääkö mun nyt mennä takaisin päiväkotiin ettei lapsistani tule luusereita ? Eihän ne taida edes tajuta että äiti tekee paljkatyötä kotona, vaikka jo koululaisia ovatkin jo.

Ja kun koti- työpaikka- kotirumbasta aikoinaan pois hyppäsin saadakseni perheellemme stressittömämmän arjen.

Lto

Hassua miten erilailla itse näen asian. Meillä äiti oli kotona ja meillä pelattion, luettiin paljon, autettiin läkyissä. Neljästä lapsesta kahdesta tuli lääkäreitä, yhdestä neuropsykologi ja yhdestä opettaja. Kamalia työn ja koulutuksen vieroksujia koko sakki! ;)

Olen aloittelijan kanssa täysin erimieltä, jos nyt puhutaan kotirouvista, jotka ovat lapsen elämässä nuoruuteen asti, niin totta kait lapsi saa usein kotoaan paremmat eväät tulevaisuuteensa, kuin kiireisempien työssäkäyvien vanhempien lapset.

Eihän yhdessä oloaikaa voi edes ostaa rahalla ja lapsi tarvitsee vanhempiaan tässä ja nyt, eikä pelkästään työajan jälkeen. Useimmat kotirouvat ovat perheensä käytössä, eikä perheenjäsenillä ole kotityöt tai arkirutiinit rasitteena, vaan voi keskittyä niihin asioihin, mitkä ovat sillä hetkellä tärkeitä esim. opiskeluun, harrastuksiin jne. samoin kotirouvana olo mahdollistaa monien taitojen ja taitojen siirtämisen lapsille, toisin kuin työssäkäyvillä, joilla aikaa on rajallisesti.

Äitini on kansakoulun käynyt ja ollut koko ikänsä kotirouvana. Meitä on kolme sisarusta (kaikki tyttöjä) ja jokaisella meistä on korkeakoulututkinto ja vakituinen oman alan työpaikka. Älä yleistä hölmösti asiaa, jota ei voi millään tavalla yleistää.

Mikä nyt on syy ja mikä seuraus.

Äidin kolutustasolla on taipumus periytyä lapsille ja varmaan kouluttamaton matalapalkkatyöläinen jää helpommin pitkälle äitiysvapaalle ja ryhtyy todennäköisemmin sen jälkeenkin kotiäidiksi, kuin hyvin kolutettu ja uraa luonut äiti.

Tai sitten ei. Lapsuuteni naapurissa oli yrittäjäpariskunta, joka ei ollut juuri koskaan kotona. Heidän poikansa ovat viettäneet aikuisikänsä ennimmäkseen vankiloissa.