Uskovainen yh-äiti haluaisi löytää uskovaisen miehen, mistä ihmeestä?

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 00:38"]

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 00:25"]

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 00:17"]Eli siinä tapauksessa ap:lle riittää ihan normaali asiallinen kaverisuhde, esimerkiksi vaikka työkaverin tai naapurin kanssa, eikä hän tarvitsekaan mitään parisuhdetta.[/quote]

Parisuhteessa on aika paljon muitakin etuja muihin ihmissuhteisiin nähden, kuin pelkkä seksi. Vai olitko itse miehesi kanssa ainoastaan siksi, että voitte harrastaa seksiä, ja muuten suhde ei eronnut naapurisuhteesta? Ei ihme jos tuli ero.

[/quote]

Miehille parisuhde on yhtä kuin seksi. Jos kuvittelet, että miehiä aidosti kiinnostaa naisen luonne, tai muut ominaisuudet kuin ulkonäkö, niin erehdyt. Miehiä ei myöskään kiinnosta parisuhteen arki, eikä muu pakollinen yhdessäoloaika suhteessa, ellei nainen tee hänelle sinä aikana jotain palveluksia.

Vanheneva nainen onkin avioliitossa täysin arvoton kapistus, jonka voi heittää pois.

On mahdotonta ymmärtää naisia, jotka kerran jo eronneena vielä yrittävät pitää kiinni romanttisista kuvitelmistaan miehiin liittyen. Voi voi.

[/quote]Surullista että sinulla on ollut noin huono kokemus joka on sinut katkeroittanut :(

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 00:13"]

Anteeksi ap mutta MINKÄ USEAN VUODEN yksinolon jälkeen!!! Mä olen eronnut 9 vuotta sitten, enkä sen jälkeen ole ollut miesten kanssa missään seksuaalisissa tekemisissä tai edes siihen viittaavissa!!! Sitä en ymmärrä miksi eronneen ÄIDIN pitäisi alkaa seurustella??? Kun lakkaa ajattelemasta rakkautta tai seksiä (myös sooloseksiä) niin ei mene montakaan vuotta kun seksuaalisuus on kuollut ja hyvä niin. Eronneen äidin ei tarvitse enää olla nainen ja tämä ei ole mitään provosoimista, koska todellakin oikeasti ajattelen niin.[/quote] Anteeksi, mutta ensinnäkään en koe olevani mikään määre, "eronnut nainen". Olen ollut avioliitossa, jonka ex-mieheni halusi päättää. Pitäisikö sinun mielestäni minun hänen takiaan elää loppuelämäni ilman kumppania, lapseni ilman "oikeaa" perhettä? Ei kai ole meidän syymme, että hänen isänsä teki oman ratkaisunsa, joten meille sallittakoon vielä mahdollisuus onnelliseen, tasapainoiseen perhe-elämään. En toki ole ensimmäisen miehen matkaan lähdössä, en munan perässä, en uuden isän perässä, mutta eihän ihmistä yksin kulkemaankaan ole luotu! Miksi seksuaalisuuden kuuluu kuolla? Ei oikein sovi tuo ajatus omaan maailmanjärjestykseeni...

Ap

Älä ap ota itseesi äläkä välitä yhden onnettoman mielipiteistä. Omat haavansa hänellä ja niitä peilaa nyt muihinkin.

Nimenomaan sulla ja tyttärelläsi on oikeus uuteen onneen ja perhe-elämään.

Et sinä vaikuta epätoivoiselt vaan järkevältä ja normaalilta naiselta joka on hienosti selvinnyt rumasta kohtelusta, rohkeasti eteenpäin vaan!

Vierailija kirjoitti:

Olen eronnut usean vuoden avioliitosta kolme vuotta sitten, mieheni jätettyä minut toisen naisen vuoksi. Hän ei ollut uskovainen. Ero on ollut elämäni kovin paikka, varsinkin kun liitosta syntyi nyt 5-vuotias lapsi. Luottamus miehiin romahti, ja olen onnellinen, etten menettänyt mielenterveyttäni, lähellä mentiin. Mutta lapsi pelasti minut, pakotti jaksamaan ja oli elävä todiste rakkaudesta joka ei kuole.

Nyt siis vihdoin vuosien jälkeen, olen alkanut miettimään että olisi kiva löytää mahdollisesti uusi puoliso. Mihinkään baarituttavuuksiin ei ole lapsenkaan takia kiinnostusta, eikä ne sovi muutenkaan minulle, mutta en oikein tiedä mistä aloittaisin... Kaikki ystäväni ovat vakiintuneita, perheellisiä ihmisiä, ei heidän kanssaan pääse oikein konsertteihin, keikoille,... Tällä kertaa, "vahingosta" viisastuneena, olen päättänyt katsoa vähän sitä vakaumustakin. Ei edellinen puolisoni ateistikaan ollut, mutta ei selvästi myöskään kristillisiin arvoihin uskova. Olen miettinyt, mitenköhän lapsi vaikuttaa uskovaisten miesten tutustumishalukkuuteen?

Vinkkejä? :)

Kaikki (tai ainakin melkein) ihanat miehet ovat helluntaiseurakunnassa❤️

Et sinä kovin uskovainen ole jos tahdot uuden kumppanin ja naimisiin..... jumala ei katso hyvällä avioeroa, muttei varsinkaan sitä että mennään uuteen suhteeseen.

Kristityille on omia deittisivuja, mutta kannattaa sielläkin olla varovainen, koska voi sielläkin olla huijareita tms. joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki (tai ainakin melkein) ihanat miehet ovat helluntaiseurakunnassa❤️

Vain hullu ottaa hellarin, jehovan tai lestan. Jos siis on peruskristitty, lahkoja ovat, ja niihin on pakko liittyä jos tahtoo avioitua tai edes seurustella.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 00:25"]

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 00:17"]Eli siinä tapauksessa ap:lle riittää ihan normaali asiallinen kaverisuhde, esimerkiksi vaikka työkaverin tai naapurin kanssa, eikä hän tarvitsekaan mitään parisuhdetta.

Parisuhteessa on aika paljon muitakin etuja muihin ihmissuhteisiin nähden, kuin pelkkä seksi. Vai olitko itse miehesi kanssa ainoastaan siksi, että voitte harrastaa seksiä, ja muuten suhde ei eronnut naapurisuhteesta? Ei ihme jos tuli ero.

Miehille parisuhde on yhtä kuin seksi. Jos kuvittelet, että miehiä aidosti kiinnostaa naisen luonne, tai muut ominaisuudet kuin ulkonäkö, niin erehdyt. Miehiä ei myöskään kiinnosta parisuhteen arki, eikä muu pakollinen yhdessäoloaika suhteessa, ellei nainen tee hänelle sinä aikana jotain palveluksia.

Vanheneva nainen onkin avioliitossa täysin arvoton kapistus, jonka voi heittää pois.

On mahdotonta ymmärtää naisia, jotka kerran jo eronneena vielä yrittävät pitää kiinni romanttisista kuvitelmistaan miehiin liittyen. Voi voi.

 

Puhutko nyt vain itsestäsi. - Olen jyrkästi erimieltä kanssasi. Itseäni kiinnostaa naisessa tai tässä nyt vain mahd. parisuhde kumppanissa muukin kuin vain mahd. harjoittaa hänen kanssaan seksiä.

Voisin hyvin jakaa elämäni naisen kanssa, jolla on lapsi(a). Toki tällaisen suhteen luominen ja/ tai ylläpito vaatisi minulta enemmän, koska pidän itsestään selvänä, että minun täytyisi osata tai kyetä liomaan mahd. hyvät ja luottamukselliset välit paitsi naisen kanssa, niin myös hänen laps(i)en kanssa.

Olen sen verran nuori, että jos alkaisin yksinhuoltajan kanssa kimppaan, niin jos hän olisi edes suunnilleen ikäiseni, niin hän olisi saanut jälkikasvua erittäin nuorena, jos lapset olisvat siinä iässä, että heidän voisi olettaa selviävän omillaan....

Tämä taas tarkoittaa mm. sitä, että, jos haluaisin järjestää, jotain sponttaania tai muutoin vain kahden keskistä aikaa tai sitten aikaa, niin että hänen lapset saatatisivat olla mukana, niin itsestään selvänä, että joka tapauksessa minun(kin) tulisi huomioida, missä lapset silloin voivat olla ja viihtyä. - Sellaista naista en haluaisi kumppanikseni, joka kertoisi -tai kävisi myyoin ilmi- että hänellä on lapsi(a) mutta ei ole heidän kanssa missään tekemisissä, eikä edes haluaisi ollakaan nyt saati tulevaisuudessa.       

Läser vaikka tekemään lisäopintoja alaltasi jne

Mies tulee kun sitä etsit. Varmasti. Valitse vain viisaasti

Ainakin luterilaisissa seurakunnissa on sinkkuiltoja, mahdollisesti muissakin. Lastenhoito täytyy tietysti järjestää, mutta muutoin ei sitä lasta kannata salailla. Eronneena isänä eivät lapset olisi itselleni este, mutta niiden piilottelu jättäisi heti pahan maun suuhun.

Ole kuitenkin varovainen, uskovissakin on kaikenlaisia tyyppejä jyrkistä fundamentalisteista rennompiin körttityylisiin heppuihin. Jos olet itse vapaamielisempi, voi ahdasmielinen elämänkumppani tehdä elämästäsi todella inhottavaa. Ota rauhassa, äläkä suostu rimanalituksiin, vaikka yksinäisyys olisikin joskus sietämätöntä.

En ole ap, mutta miten sinne seurakunnan tapahtumiin mennään tai mistä tiedän koska ne on :(

Omia sivuja kirjoitti:

Kristityille on omia deittisivuja, mutta kannattaa sielläkin olla varovainen, koska voi sielläkin olla huijareita tms. joukossa.

Valitettavasti olet oikeassa.  Toisaalta, jos alkaa hujareita pelkäämään, niin heitä saa tai voi pelätä kohtaavansa, missä tahansa. Itselläni ei ole kokemusta "kristittyjen deitti sivustoista" mutta kuulisin toki mielelläni, jonkun kokemuksia niistä.. Myönnän toki, että niitä kohtaan minulla on hieman ennakkoluuloja. Toisaalta joskus tuntuu sille, että Suomessa pariutuminen tai kumppanin löytäminen on "luvallista" vain jossain, missä samanaikaisesi on mahd. nauttia alkoholia ja valaistus on hieman hämärä; eli lähinnä baareissa, yökerhoissa tms. - Tinderistä, joka on toki noussut näiden rinnalle itse -ennakkoluulosisena-- näen tai koen paikkana, josta haetaan enemp hetken hupia ja (lyhytaikaista) leikkikaveria, ei mitään vakavampaa.

Vierailija kirjoitti:

En ole ap, mutta miten sinne seurakunnan tapahtumiin mennään tai mistä tiedän koska ne on :(

Netistä löytyy tietoa, katso oman paikkakuntasi seurakunnan sivuilta.

Sitten vain menet :)

Seurakunnan tapahtumista ilmoitetaan joko alueen seurakuntalehdessä, jos sellainen ilmestyy - puhun nyt luterilaisesta - tai sitten paikallislehdessä. Seurakunnalla on myös jotain vapaaehtoistöitäkin, mitä voi kysellä.

Eikös se rukoilu tämänkin asian ratkaise?

Vierailija kirjoitti:

Eikös se rukoilu tämänkin asian ratkaise?

Tottakai kannattaa rukoilla noin tärkeän asian puolesta. Mutta me olemme täällä auttaaksemme ja tukeaksemme toisiamme, tottahan ap kysyy muilta uskovilta ja me vastaamme.

Pitäisihän meillä olla keskinäinen yhteys ja rakkaus.

Mitä ne on ne kristilliset nettideitit?

En ole ap, mutta samanlainen tarina minulla. Tinder kokeiltu ja eihän sieltä minulle kumppania löytynyt. En etsi hihhulia enkä funkkua, perus mies olis tilauksessa.

Aika hyvä Provo. Epäuskottava kuitenkin, uskova ei kysele neuvoja AV,lta.

Uskova ei kysele miestä palstalla jonka pääasiallinen tyyli on uskonnon vastainen.

Motiivi?

Miten kysyn loukkaamatta uskikselta että nieleekö ja ottaako kakkoseen myös?