Lue keskustelun säännöt.
Olen yksinäinen
10.11.2014 |
Minä olen jostakin syystä yksinäinen. Päivästä toiseen elän kuin lasikuvun alla ja poden megalomaanista yksinäisyyttä. Yksinäisyyteni on outoa tunteiden sekoitusta, kuin hienoarominen teemix: kaipuuta johonkin jota ei ole koskaan ollut, surua siitä ettei sitä koskaan tule olemaankaan ja levottomuutta kun vuodet vierii vanhentaen kehoa ja aikajänne lyhenee.
Minulla on kaikki hyvin. Mieluinen työ, ihan ok palkka, parisuhde, koko perhe elossa (äiti, isä ja siskon perhe). Minulla on myös ystäviä ja kavereitakin sen verran ettei kaikkia tule nähtyä säännöllisesti.
En tiedä miksi tunnen näin. Olen 35 vuotias ja aloin tuntemaan näin parikymppisenä. 15 vuotta on pitkä aika tuntea elävänsä väärää elämää suojakelmussa.
Onko muita kaltaisiani?
Kommentit (5)
Toivon sinulle onnea elämääsi. Sisäinen tyhjyyden tunne on rankkaa, käy juttelemassa jossain jos helpottaisi. Tsemppiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin todellakin samaistua. Olen tosin sinua 16 vuotta nuorempi, toivottavasti tätä ei kestä noin kauan.
Kiitos toivotuksesta 2. Asia ei juttelemalla avaudu, olen yrittänyt, turhaudun vain terapeuttiin kun tunti menee omalla johdatuksellani ja toinen on vain hiljainen muuri joka ei osaa tuoda mitään näkemystä tilanteeseeni. Tulee tunne että maksan turhasta.
Lisäksi oivallukseni eivät jää muistiin. Saatan saada loppuun jonkun ajatusprosesseista ja hetkellisen rauhan ja tyytyväisyyden, mutta yön jälkeen tunne on poissa. Ongelma aukenee eteeni yhtä tuoreena kuin aikaisemminkin. En ymmärrä miksi kykenen oppimaan konkreettisesti uusia asioita, mutta tunnepuolella kaikki huuhtoutuu muistista. :(
Onko muita? Tuskin voin olla uniikki? Miten olette pärjänneet? Onko teillä erityisiä keinoja?
Up...huoh...