Kärsiikö lapset ns. asumuserosta, jos...

Mutta miksi se on oltava joko tai. Joko yhdessä ja perinteisesti, tai sitten erossa kokonaan? Miksei voi olla sellaista että meidän perheellä on nyt vähän aikaa nämä kaksi paikkaa, koti ja kaupunkiasunto, ja lisäksi mummolat ja mökit ja setien ja tätien ja serkkujen kodit ja mitä niitä nyt on, ja käydään näissä miten ehditään ja miten kenenkin aikatauluihin sopii. Että ollaan ihan perhettä, mutta joskus ollaan eri paikoissa. Miksi on tehtävä kipeitä päätöksiä ja oltava aikuinen siten että tekee peruuttamattomia muutoksia? Ajattelisin että se, jos asumuserot johtaa lähes aina eroon (en tiedä onko tähän lähdettä?) johtuu siitä että se asumusero otetaan vasta kun ollaan jo pitkällä eroprosessissa. Ei niin että kokeillaanpa mitä pieni välimatka tekee.

Onhan tuossa toki se riski, että mies huomaa että viikonloppu-isyys onkin ihan jees. Mutta en tiedä, vaikea kuvitella että mies ei kaipaisi lapsia viikon aikana jos ero olisi todellinen, ja sitten viikonloppuna mielellään parina päivänä ihan yksin laittaisi aamupuurot ja pesisi pyykkiä ja ulkoiluttaisi ja nukuttaisi yöunille. Selviytyisi varmaan pakon edessä, mutta toivoisin että sitä kautta alkaisi arvostaa sitä mitä minä teen. Siis vaikea kuvitella että mieltäisi sen parhaaksi vaihtoehdoksi. Ja vielä joku uusi nainen siihen pyörimään, en usko että haluaa sitä. Saati sitten että sietäisi jonkun uuden "isän" lapsille.

Se on totta että seksiä varmaan olisi vähemmän arkisin.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 15:31"]

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 15:29"]

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 15:18"]

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 15:09"]Asunto ei maksaisi niin paljon kuin auto, koska opiskelijana olen asumistuen piirissä (enkä ole sitä myöskään ikinä aiemmin opinnoissani nostanut, joten en koe että väärinkäyttäisin yhteiskunnan tukia).[/quote]

Koska teillä on lapsia, kuulut yleisen asumistuen piiriin, ja puolison tulot vaikuttavat, vaikka asuisitte erillänne. Jos asutte erillänne muun kuin välirikon vuoksi, teidät lasketaan kuuluvaksi samaan ruokakuntaan. Tämä siis jos olette naimisissa, avoparithan eivät ole avopuolisoita enää jos asutaan eri osoitteissa.

[/quote]

Puolison tulot ei vaikuta opintotukeen kuuluvan asumislisän määrään. Yleisten asumistuen piirissä on jos saa opintotuen asumislisää jo varsinaiseen asuntoon (ja en saa tähän omaan kotiin mitään tukea). Näin lukee Kelan sivuilla.

Ai niin ja miehelle en ole vielä puhunut tästä ajatuksesta, halusin vetää tämä av-mankelista läpi ensin :).

t. ap, anteeksi muuten kun en ole nimikoinut viestejä, toivottavasti olette erottaneet viestini silti

[/quote]

Sitä en kyllä tiennyt, että avoliitto lakkaa jos asutaan eri osotteissa! Voisinhan minä ottaa sen ns. opiskelukämpän ja pitää kirjat silti täällä nykyisessä osoitteessa.

[/quote]

No voin olla väärässäkin tuosta asumislisästä, mutta joku aika sitten, kun asia oli itselleni ajankohtainen, kelan sivuilla kyllä luki selvästi, että jos on lapsia, ei saa opintoetuen asumislisää vaan yleistä asumistukea, ja sen määrään/saamiseen vaikuttaa perhesuhteet ja puolison tulot. Kannattaa ainakin tarkistaa soittamalla kelaan ennen mitään vuokrasopimusten tekemistä, ettei tule yllätyksiä. Mutta jos tosiaan ette ole naimisissa, ja muutatte erilleen, ette ole enää avopari, vaan kaksi omassa kodeissa asuvaa aikuista, joilla yhteisiä lapsia. Ja siinä vaiheessa tulee esiin huoltajuus- ja elatuskysymykset ym.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 15:29"]

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 15:18"]

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 15:09"]Asunto ei maksaisi niin paljon kuin auto, koska opiskelijana olen asumistuen piirissä (enkä ole sitä myöskään ikinä aiemmin opinnoissani nostanut, joten en koe että väärinkäyttäisin yhteiskunnan tukia).[/quote]

Koska teillä on lapsia, kuulut yleisen asumistuen piiriin, ja puolison tulot vaikuttavat, vaikka asuisitte erillänne. Jos asutte erillänne muun kuin välirikon vuoksi, teidät lasketaan kuuluvaksi samaan ruokakuntaan. Tämä siis jos olette naimisissa, avoparithan eivät ole avopuolisoita enää jos asutaan eri osoitteissa.

[/quote]

Puolison tulot ei vaikuta opintotukeen kuuluvan asumislisän määrään. Yleisten asumistuen piirissä on jos saa opintotuen asumislisää jo varsinaiseen asuntoon (ja en saa tähän omaan kotiin mitään tukea). Näin lukee Kelan sivuilla.

Ai niin ja miehelle en ole vielä puhunut tästä ajatuksesta, halusin vetää tämä av-mankelista läpi ensin :).

t. ap, anteeksi muuten kun en ole nimikoinut viestejä, toivottavasti olette erottaneet viestini silti

[/quote]

Et voi saada asumislisää, jos

asut samassa asunnossa oman lapsesi tai puolisosi lapsen kanssa

Jos on lapsia ei saa ap opintotuen asumislisää vaan yleistä asumistukea! Ota vähän asioista selvää

Otin selvää, Kelalta: "

Vaikka asuisit lapsen kanssa, vastaa ei, jos

Asut opiskelupäivien aikana lapsen kanssa asunnossa, joka on vuokrattu opiskelun vuoksi ja joka sijaitsee muulla paikkakunnalla kuin perheesi vakituinen asunto. Vakituisessa asunnossa on opiskeluaikana asuttava muita perheenjäseniä.

"

Eli ei heitä kiinnosta missä ne lapset nukkuu yönsä. Ja laskuriin sai laittaa myös avoliitto. Siis voihan ihmisellä olla asunto jossa oleskelee, vaikka ei asuisi siinä. Ja ei se silloin mitään avoliittoa pura myöskään.

^ Siis tuossa tapauksessa SAA opintotuen asumislisää siihen ns. kakkosasuntoon, vaikka olisi niitä lapsia.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 17:18"]

^ Siis tuossa tapauksessa SAA opintotuen asumislisää siihen ns. kakkosasuntoon, vaikka olisi niitä lapsia.

[/quote]

Mistä löysit tuon tiedon? TArvitsisin sitä itsekin, mutta en löydä tuota kohtaa mistään...?

"Opiskelijan asumismuoto ja perhesuhteet ratkaisevat, kuuluuko hän asumislisän vai yleisen asumistuen piiriin. Asumislisää saavat lapsettomat, vuokralla asuvat päätoimiset opiskelijat, joilla on oikeus opintotukeen." http://www.kela.fi/opintotuen-asumislisa

Ja yleinen asumistuki-kohdassa puolestaan sanotaan, että opsikelujen vuoksi erillään asuva puoliso kuuluu samaan ruokakuntaan, jolloin hänen tulonsa huomioidaan jos opiskelija hakee yleistä asumistukea.

Haluaisin kuulla mitä ap:n mies tuumaa tästä ehdotuksesta. Hän saattaa hyvinkin käsittää sen erona, eikä jonain parisuhteeseen kuuluvana vaiheena. Siellä tyhjässä yksiössä, jossa on vaan kolme patjaa lattialla, voi alkaa tuntua vähän ankealta, kun mies kertoo löytäneensä uuden naisen... Kun lähtee kotoa, ei ole lainkaan sanottu, että sinne on enää paluuta.

Tää kuulostaa siltä, että ap ajattelee, että jos hetkeksi muuttaa lasten kanssa kotoa pois, mies "herää" ja huomaa, miten ihana vaimo ja lapset hänellä on ja ikävöi heitä ja muuttuu ja rukoilee heitä takaisin ja alkaa tehdä kotitöitä ja hoitaa lapsia ja viettää aikaa heidän kanssa ja jättää muut menot vähemmälle. Ja sen jälkeen eletään onnellisina elämän loppuun asti.

Kai noinkin voi käydä, mutta todennäköisesti  käy jotenkin toisin. Kuulostaa siltä, että olet katsellut liikaa romanttisia elokuvia, joissa on aina onnellinen loppu.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 16:44"]Mutta miksi se on oltava joko tai. Joko yhdessä ja perinteisesti, tai sitten erossa kokonaan? Miksei voi olla sellaista että meidän perheellä on nyt vähän aikaa nämä kaksi paikkaa, koti ja kaupunkiasunto, ja lisäksi mummolat ja mökit ja setien ja tätien ja serkkujen kodit ja mitä niitä nyt on, ja käydään näissä miten ehditään ja miten kenenkin aikatauluihin sopii.[/quote]

No mutta ettehän te asuisi niin kuin aikatauluihin sopii, vaan isä kävisi lasten ja sun luona kylässä ja lähtisi kotiin jostain syystä...? Siinä on vaikea selittää lapsille, miksei isä jää teidän luo, tai miksette te mene samaa matkaa isän luo. 

Sinänsä on ihan normaalia, että perheillä on joskus useampi asunto, joissa asutaan erillään (reissutyö, opiskelu- tai työpaikka kaukana jne.) mutta eihän silloin pitäisi kellekään olla epäselvää, miksi ratkaisuun on päädytty. Teillä tilanne ei selvästikään ole sellainen, että ette käytännön syiden takia pystyisi asumaan yhdessä, ja lisäksi mietit, että selität lapsille jotain kirjastojen läheisyydestä ym. potaskaa, joka on vain osasyy. Isompi lapsi ainakin osaisi jo ihmetellä, miksei isä muuta teidän kanssa, jos uuden asunnon sijainti on niin paljon parempi, tai miksei äiti hanki autoa. Ja lapsi kyllä tarvitsee sen tiedon, mikä on hänen oma kotinsa ja ketä siellä asuu, eikä mitään lätinää serkkujen, tätien ja kummin kaimojen kodeista, joissa hengaillaan milloin huvittaa.

Ei kai kukaan teitä ole estämässä muuttamasta erilleen, ja ehkä se saa suhteen toimimaan. Mut pitäkää huoli, että lapsia ei vedätetä, ja että heillä on koti, joka tuntuu kodilta. Pieni yksiö muutamalla patjalla ja selittelyt lomamökeistä ja tätien kodeista ei oikein siltä kuulosta. 

Siis lasten koti olisi tämä talo joka säilyisi ihan ennallaan. Miten se olisi poismuuttamista ja miten mieskään ehtisi jonkun vieraan naisen etsiä, jos asun kotona puolet viikosta? Lapselle voi selittää että nukutaan täällä kämpillä, jotta ehditään aamulla hyvin hoitoon ja kouluun. Ja ylihuomenna mennään taas kolmeksi päiväksi kotiin tms. En aikonut lapsille kirjastoista taikka niistä sukulaisten taloista puhua kuitenkaan. Siis jos tämä onnistuisi, eihän tässä mitään vielä ole tapahtunut taikka suunnitelmat edes mitenkään selviä.

Kuitenkin, sanoin miehelle kun hän palasi töistä, että taidan ottaa opiskelija-asunnon kunhan saan sen opintotuen taas juoksemaan. Kyllä se siitä vähän hätkähti mutta ei tyrmännyt eikä suuttunut tai mitään. Sitä ennen oli puhuttu miehen tulevan kevään työaikataulujen kiristymisestä. En sanonut mitään että mistä olin sitä asuntoa ajatellut tai miten se edes onnistuisi, mutta luulen että mies nyt miettii saisiko jotain yh-tukia jos minun kirjat olisi muualla. Sanoin kyllä myös etten aio ikinä erota, että on jumissa minun kanssani aika pitkään.

Viestin nro 39 kirjoittaja vielä jatkaa...

Muutama ikävä skenaario, jotka tosta asumuserossa olisivat mahdollisia

- Selitätte lapsille, että joudut asumaan keskustassa, koska siellä on päiväkoti, kerhot ja leikkipuisto. Lapset kuvittelevat, että muutatte erilleen heidän takiaan

- Muutatte takaisin yhteen, mutta se ei toimikaan, ja eroatte. Lapset joutuvat pompotelluksi ja elämään epätietoisuudessa ennen eroa. Ja koska olette jo kerran olleet asumuserossa ja palanneet yhteen, elättelevät ehkä toivoa, että yhteenpaluu onnistuisi taas. Tämä voi vaikuttaa heidän elämäänsä, koitetaan esimerkiksi käyttäytyä niin, että saataisiin taas vanhemmat yhteen, murehditaan tulevaa jne. Vaikka niin ei olisi, lapset usein kokevat jollain tavalla olevansa syy eroon.

Ilmeisesti ette ole myöskään vielä kokeilleet mitään muuta apua, jolla pelastaa suhde? Parisuhdeterapiaa, perheneuvolaa, parisuhdeoppaita joiden avulla selvittää tilannetta itse, kirkon parisuhdeneuvontaa, väestöliiton ilmaista materiaalia... Erikseen oleminen ehkä saa tajuamaan, että haluatte olla yhdessä (tai sitten ei), mutta erikseen asuminen ei ratkaise yhdessä asumisen ongelmia, vaan joutuisitte työstämään niitä yhteenpaluun jälkeen. Eri asuntoihin pakeneminen kuulostaa helpolta ratkaisulta, ettei teidän tarvitse kohdata toistenne toiveita, pettymyksiä ja ajatuksia, tehdä sopimuksia. Puhuminen on joskus vaikeaa. Ja ilmeisesti tiedät kuitenkin itsekin, että haluatte jatkaa yhdessä, koska et suunnittele hakevasi suoraan eroa, ja puhut siihen sävyyn että palaisitte yhteen kuitenkin. Se autokin pitää siinä vaiheessa joka tapauksessa hankkia, jos liikkumisen vaikeus on yksi osasyy muuton harkitsemisessa. Erilleen muuttaminen kuulostaa mielestäni turhalta, teidät mahdollisesti lopullisesti erottavalta ja/tai lapsia satuttavalta välivaiheelta.

Itsehän olen tosissani joskus harkinnut asumuseroa ja hain jopa vuokra-asuntoakin, mutta onneksi päätin toisin. Olemme yhdessä ja meillä menee erittäin hyvin. 

Nostan sen verran, että ollaan nyt alustavasti puhuttu toisesta asunnosta. Mies suhtautuu positiivisesti. Mitä nyt vanhimmalta lapselta ollaan tiedusteltu, niin tahtoisi kovasti kaupunkiin. Mutta toki en nyt ajattele että lapsi tajuaa ajatella muuta kuin että on lelukauppoja ja leikkipuistoa ja uimahallia lähellä. Nyt tämä vuosi olisi paras mahdollinen aika kakkosasunnolle jos ajattelisi että siellä oltaisiin ainakin muutama yö viikosta, koska lapsen koulu ei vielä sido yhdelle paikkakunnalle. Luulen että kokeillaan, jos saadaan järjestymään.

2

Ei olla tosiaan yritetty ratkoa ongelmia sen kummemmin. Voisin kuvitella että terapiassa tulisi ilmi, että miehen pitäisi tehdä enemmän kotitöitä ja pitäisi tehdä enemmän asioita lasten kanssa ja minun pitäisi tehdä enemmän rahaa ja opiskella nopeammin. Niinhän se on, selvä se.

Meillä ei ole riitoja, koska en riitele niistä kotitöistä tai lastenkasvatuksesta tai television katsomisesta tai reissuista. Eikä mies riitele puolestaan rahasta tai minun opintopisteistä. Seksiä on koska en ota näitä asioita sänkyyn ja mieskin on aina halukas. Jos kävisi niin, että mies ei parantaisi mitään vaikka lapset ja minä oltaisiin enemmän poissa kotoa, niin sitten palaisin kesäksi viimeistään aikaisempaan ja oltaisiin niin kuin ennenkin, ehkä syksyksi ottaisin taas vuokra-asunnon. Sitten olisi hyväksyttävä että ei se aio tai pysty ruveta sellaiseksi isäksi ja puolisoksi kuin haluaisin sen olevan. Katsotaan sitten uusiksi kun valmistun ja olen työelämässä, silloin ei voi puolustella enää silläkään itseään (siis omassa päässään), että tuo enemmän rahaa taloon. Tai sitten palkataan siivooja. En minä tiedä. Mutta en ole aikeissa erota. Eikä myydä tätä taloakaan.

Kommentteissa moni puhuu erilleen muuttamisesta ja lasten kodista ja kaikesta sellaisesta.

Kuvitelkaa nyt vaikka tällainen tilanne, jos meillä ei olisi toista autoa. Mies lähtee aamulla seitsemäksi töihin ja minulla olisi lukemista päiväksi muttei läsnäolopakkoja. Päiväkoti aukeaa puoli seitsemän, joten mies ei ehdi aamulla viedä lapsia hoitoon. Herätään kuitenkin yhtäaikaa ja lähdetäänkin yhtäaikaa, joko: a) minä bussilla lasten kanssa tai b) mies heittää meidät sinne keskustan tietämille ja jatkaa itse matkaa töihin sillä aikaa kun minä vien lapset päiväkotiin. Normaali perhe toki starttaisi kaksi autoa samaan aikaan pihasta, ymmärrän tämän, mutta jos nyt ei olisi sitä toista autoa.

Sitten, lasten jäätyä hoitoon, voisin jäädä lähikirjastoon lukemaan päiväksi, voisin mennä bussilla yliopistolle lukemaan päiväksi (matkaan kuluisi noin 30-40 min yhteensuuntaan), voisin ajaa bussilla kotiin päiväksi (autolla matka 15 min, bussilla 20min-1.5h riippuu miten ne kulkee) tai sitten jos minulla olisi kämppä siinä päiväkotien lähellä, voisin mennä sinne lukemaan päiväksi. Kämppä olisi näistä paras vaihtoehto, säästyisi aikaa eikä tarvitsisi syödä kahvilassa. Voihan sitä kirjastossakin olla, mutta raskasta 8h olla siellä ilman mitään muuta paikkaa.

Tulisi lastenhakuaika, miehen työpäivä jatkuu joten minäpä haen ne. Jos olisin kotona, pitäisi lähteä ehkä pari tuntia ennen hakuaikaa, jos yliopistolla niin 45min-1h riittäisi. Lasten kanssa lähdetään joko saman tien kotiin bussilla, tai sitten mennään vaikka ruokakauppaan, ja koska viimeinen bussi olisi mennyt, jäädään odottamaan että iskä tulee hakemaan. Jos meillä olisi se kämppä, voisin sanoa että mepä mennään sinne syömään, tule sieltä hakemaan. Sitten mies joko tulisi hakemaan sieltä, tai jos hänen päivä venyy, voisin käydä lasten kanssa pikaisesti vaikka uimassa tai leikkipuistossa ja alkaa iltavalmistelut. Voisi päättää, että jos isä ei kuudelta ole lähdössä töistä, niin me jäädään tänne yöksi, isä tulee käymään kun pääsee töistä.

Saisin lapset ajoissa nukkumaan (päiväkoti-ikäiset joten kasilta niiden pitäisi viimeistään olla nukkumassa) ja voisin jatkaa lukemista taikka nukkua itsekin. Ei olisi erityisesti kotitöitä tehtäväksi. Kämpässä voisi olla ruokapöytä, sängyt ja leluja lapsille, eihän siinä illassa ole kuin kolmisen tuntia aktiivista aikaa kuitenkaan lapsilla.

Aamulla mies voi piipahtaa ennen töihin menoa tai jos hänen ei sinä päivänä tarvitse olla ihan seitsemältä töissä, voi vaikka ehtiä viedä lapset itse päiväkotiin. Jos ei, niin saan siitä kuitenkin lapset päiväkotiin ja taas säästyy aikaa. Toinen lukemispäivä, illaksi voidaan sitten mennä kotiin vaikka sillä viimeisellä bussilla, jos on pelko että lasten perusturvallisuus järkkyy. Tai sitten miehen työpäivä onkin lyhyempi ja päästään kaikki jo kolmelta lähtemään kotiin, tai mies hakisi lapset kolmelta ja veisi ne johonkin siksi aikaa kun minä vielä hetken aikaa luen. Jne jne.

Onko tämä oikeasti teistä tosi dramaattinen tilanne? Pitäisikö tällaisessa oikeasti selitellä jotakin että isä ja äiti on nyt asumuserossa ja ehkä palataan vielä takaisin kotiin tai sitten ei? Minusta ei! Koska eihän tässä kotoa mihinkään olla lähdetty! Kuitenkin tässä olisi mahdollisuus miettiä ja työstää niitä asioita, mitkä mainitsin aiemmissa viesteissä ongelmiksi.

Asumistuista: Kelan sivuilla on laskuri johon voi eri vaihtoehtoja näpytellä. Laskurin riveillä on kysymysmerkki, josta voi katsoa lisätietoa mitä niihin vaihtoehtoihin kannattaa vastata. Jos siihen laskuriin laittaa että ASUN LASTEN KANSSA, ei saa opintotuen asumislisää. Jos laittaa että EN ASU LASTEN KANSSA, voi sen saada, eikä sillä ole väliä onko ne lapset oikeasti yötä samassa asunnossa kuin sinä vai ei.  Se että siellä sanotaan että " Asumislisää saavat lapsettomat, vuokralla asuvat päätoimiset opiskelijat, joilla on oikeus opintotukeen", ei tarkoita että vain nuo saavat sitä, vaan että ainakin nuo saavat asumislisää.

Avoliiton päättymisestä: Ihan rehellisesti en ollut ajatellut tarkemmin sitä miten se päättyy. Kai olin ajatellut että pariskunta yhdessä päättää että nyt se on ohi ja ilmoittavat instansseihin jonkun päättymispäivän. Samalla tavalla kai me on aikanaan päätetty että nyt ollaan itseasiassa avoliitossa eikä pelkästään asuta yhdessä. Ja niin näköjään avoliiton päättymisestä sanotaankin, että se päättyy kun ei asuta enää yhdessä ja päättyminen voi vaikuttaa esim. lastenhoidon hintaan, mutta siitä päättymisestä pitää itse ilmoittaa. Eli pelkkä muuttoilmoitus saati sitten kakkosasunnon hankkiminen ei sitä päätä. Jos ei ilmoita mihinkään vaikka muuttaisi, niin onko avoliitto silloin päättynyt? Minusta ei, minusta se päättyy kun se aktiivisesti päätetään. Edelleen, en ole eroamassa.

Jos tarkoitus on vain näpäyttää isää tekemään kotitöitä niin voi yhden kerran. Lapsiko siitä pitää laittaa kärsimään että sinun mielestä mies ei tee tarpeeksi kotitöitä. Eiköhän tuohon ole muitakin ratkaisuja.

Mikä kumma se on että jostakin tiskaamiseta, imuroinnista ym. turhanpäiväsestä täytyy tehdä täys sota.

Mutta sehän on tärkeää että isäkin tekee kotitöitä lapsien hyvinvoinnista viis. Ja äiti saa sitä omaa aikaa. Tiedän että nyt älähtää moni. Mutta antaa tulla vain. Joskus vain kannattasi meittä mikä tässä elämässä on se tärkein asian. Lasten hyvinvointi vai se kumpi tekee ne hiton kotityöt.

Jos ongelmia ei ole sen kummemmin yritetty ratkoa, kannattaisiko ihan alkuun keskustella miehen kanssa ja kertoa, mikä sinusta teidän arjessa mättää ja mitä odotat mieheltä perheen ja lasten suhteen? Sanot, ettet ole nostanut asioita pöydälle, mutta suunnittelet muuttoa pois kotoa...? Minusta tämä on outoa.

Miten tämä olisi täyssota? Selittäkää nyt kunnolla kun en tosiaan tajua ajatella lasten kannalta tätä asiaa.

En riitele kotitöistä ja ihan sama loppujen lopuksi vaikka mies ei niitä tekisi, mutta kiva toki olisi kun tekisi. Etenkin lasten kannalta olisi hyvä että näkevät että isäkin tekee jotakin joskus. Tärkeämpi asia että viettäisi edes aikaa lasten kanssa muutenkin kuin jotain kännykkäpeliä pelaten. Jos mies on töissä, niin eihän se lasten kanssa ole silloin vaikka lapset olisi kotona. Jos mies ei ole töissä ja lapset on "kämpillä" niin isällä olisi hyvä syy tehdä jotakin, mennä johonkin lasten kanssa kun kaikki menopaikat on lähellä ja kämpässä ei ole paljon tekemistä. Jos mies ei ole töissä ja lapset on kotona, niin hänellä olisi hyvä syy tehdä jotakin, osallistua hoitotoimiin tai viedä lapset vaikka ulos, kun ei ole joka päivä aikaa olla kotona yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 10:08"]

En riitele kotitöistä ja ihan sama loppujen lopuksi vaikka mies ei niitä tekisi, mutta kiva toki olisi kun tekisi. 

Jos mies ei ole töissä ja lapset on "kämpillä" niin isällä olisi hyvä syy tehdä jotakin, mennä johonkin lasten kanssa kun kaikki menopaikat on lähellä ja kämpässä ei ole paljon tekemistä.

[/quote]

Susta on ihan sama, tekeekö mies kotitöitä, periaatteessa sulle kävisi sekin, että ei tee, mutta olet sen takia muuttamassa kotoa pois. Kuulostaa siltä, että todellinen syy eroon on joku muu.

Ymmärsin, että miehen ei ole tarkoitus siellä kämpillä asua, joten miten hän sieltä tulisi lapset noutamaan johonkin uimahlliin/puistoon/kirjastoon. Jos ei nytkään kotona touhua lasten kanssa, vaikka olisi kotona, niin miten hän tulisi sieltä kämpältä ne lapset hakemaan. Ymmärsin, että autolla sieltä kotoakin on kohtuullisen ajan/matkan päässä palvelut.

Anteeksi ap, mutta mulle ei aukene sun logiikka tässä asiassa lainkaan. Jos tähän lähdet, keskustele asia perin juurin miehesi kanssa ja kerro avoimesti mitä odotat ja haluat ja että tämä ei ole sinulle ero. Muuten voit pahasti pettyä siihen, mitä tuleman pitää.

Pakko kertoa oma kokemus. Asuin lasten (1 ja 3v) toisella paikkakunnalla opiskelujen takia 5kk. Välimatka 250 km puolisoon. Meillä oli vuokralla pikkuinen kämppä, hyyyyyvin alaston, ei mitään muuta kuin sängyt, eikun siis patjat ja ruokapöytä ja tuolit. Olin päivät koulussa, lapset hoidossa ja viikonloput olimme puolison (joka siis myös lasten isä) luona. 

Meillä ei kylläkään ollut minkäänlaista suhdekriisiä menossa. Minä nautin ajasta kun sai tehdä omaa mielekästä juttua ja lapsilla oli hyvä hoitopaikka. Mies sen sijaan koki yksinäisyyttä aika paljon. 

Rahasta oli tiukkaa, maksettiin kahta vuokraa ja kulkemisiin meni paljon rahaa. Hoitomaksut on todella pienet kun on vain yksi tulonsaaja taloudessa. Mutta me ollaan totuttu elämään suu säkkiä myöten, eletään sen mukaan mihin on varaa. Minä en siis saanut kuin opintorahaa, vissiin noin 260e kk.

Jälkeenpäin ajatellen, rankkaa oli, mutta antoisaa.