Kärsiikö lapset ns. asumuserosta, jos...

Lapsi kärsii aina erosta, mutta jokaisen täytyy miettiä kummasta kärsii vähemmän. Valitettavasti lapsen etu ei ole sama kuin vanhempien etu.

Jos on tarkoitus saada isä enemmän osallistumaan kodin hoitoon ja lasten kanssa olemiseen, niin miten siihen auttaa se, että sä olet viikot lasten kanssa muualla (mies ei varmasti tällöin tee kotona mitään kotitöitä) ja tuut viikonlopuksi sinne lasten kanssa (=sä hoidat lapset ja kodin, jos se tähänkin asti on ollut käytäntö)???

Jos haluat saada isän olemaan lasten kanssa, sun pitäisi olla viikonloputkin siellä kämpällä ja sopia esim. niin, että isä ottaa lapset kotiin joka toinen viikonloppu ja sä et ole siellä, jolloin hänen on pakko ulkoilla ja laittaa ruokaa ja huomioida lapset.

Miksi et sano lapsille, että kokeilemme nyt erillään asumista vanhempien välien selvittämiseksi ja että ette itsekään tiedä, onko tämä pysyvä ratkaisu vai ei. Lapsille ei kannata yrittää syöttä jotain pajunköyttä "seikkailuista" tällaisessa asiassa.

Minusta on väärin hommata lapsia ja sitten alkaa testaamaan sinkkuutta noin.

Joko eroatte, muutatte tai sopeudutte bussilla kulkemiseen.

Kuulostaa siltä että tahdot erota; näet tuossa kahden kodin vaihtoehdossa heittäen kaikenlaisia plussia mutta sitten muuttuu kovin jäykäksi jos olisitte yhdessä ja lapset menee silloin hoitoon. Onko parisuhde kiinni siitä onko sinulla auto? Ja yhtäkkiä ne hyvin kulkevat bussit ei enää kulje sinne teidän yhteiseen kotiin. En usko että sinä sinne enää tahdot.

Ota hei vastuu: tahdot erota tai yrittää. Tuli tunne että miehen pitää ottaa joku vastuu tai joustaa että yhteiselämä onnistuu. Silloinkin näköjään mies on se joka "näppärästi" tulee sinne sinun ja lapsien kotiin.. Koitappa elää tuota elämää puolivuotta niin alkaa se miehen hyppely SINUN kodissa ärsyttää ja hän on tiellä tai te odotatte miestä että voisitte mennä paikkaan X.

Te olette perhe. Älkää sekoittako pakkaa uusilla asunnoilla. Vaikka nyt ajattelet miten elämä helpottuu niin kyllä se niin menee että koitat hivuttautua suhteesta, ette pääse sopimaan asioista ja kohta teillä on etäsuhde jossa olette mukamas pariskunta mutta käytännössä ette edes näe toisianne.

Toivottavasti oma kumppani ei ala tollaisia keksimään. Lähtis samantien. Ei ero ole koskaan helppo ja joskus vaan suhteen eteen joutuu tekemään töitä. Miten se oman auton hommaaminen voi olla vaikeampaa kuin uuden asunnon?

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 14:33"]

Entä jos ei erotakaan? Mutta mietin myös, että jos meillä olisi tässä vaikka kesämökki, niin eikö olisi ihan ok että toinen vanhempi käy lasten kanssa siellä esim. pitkiä viikonloppuja taikka yksinkin välillä. Eikö tämä voisi olla sama asia, että käydään välillä yötä siellä kaupungissa ja lapset pääsee paremmin erilaisiin häppeninkeihin ja tarhakaverien luo illallakin, ja sitten välillä ollaan kotona kaikki yhdessä.

Toki mietin sitä ns. alkua, että mitä lapset sanoo kun isä lähtee illalla omaan kotiin ja meidän pitäisi ruveta nukkumaan siellä omassa kodissa. Ehkä alun voisi toteuttaa niin, että isä on muutenkin työmatkalla tms., ja tulee sitten hakemaan meidät kaikki kotiin sieltä kämpiltä. Tai että isä lähtee vasta kun lapset nukkuu.

[/quote]

Niin, minua ainakin ällöttäisi elää suhteessa jossa ollaan kahdessa taloudessa ja sitten isi menee yksin sinne "kotiin". Miten se olisi ok tai rinnastat sen "kesämökkiin"? Jos joku tekisi niin että elää mökillä ja muu perhe kotona -niin minusta se olisi yhtä tyhmä tilanne kuin teillä: eihän siinä enää puhuta ydinperheestä vaan perhe asuu eronneena. Mitä se avioliittopaperi sitten tilannetta muuttaa? Joku avoparikin on enempi pari kuin teidän perhe.

Kyllä minulle enempi elämässä merkkaa arki. Jos ei asuta yhdessä niin ei olla yhdessä. Jos sinulla on oma osoite ja miehellä vähän matkan päästä oma osoite niin asumuserossa te olette ja matkalla eroon.

Niin: miten sitä pienille lapsille selittää? Äiti ja isi ei osaa elää yhdessä mutta rakastatte kumpikin lapsia. Eikö niin eronneet tuppaa sanomaan?

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 14:33"]

Entä jos ei erotakaan? Mutta mietin myös, että jos meillä olisi tässä vaikka kesämökki, niin eikö olisi ihan ok että toinen vanhempi käy lasten kanssa siellä esim. pitkiä viikonloppuja taikka yksinkin välillä. Eikö tämä voisi olla sama asia, että käydään välillä yötä siellä kaupungissa ja lapset pääsee paremmin erilaisiin häppeninkeihin ja tarhakaverien luo illallakin, ja sitten välillä ollaan kotona kaikki yhdessä.[/quote]

Et voi tietää, että eroatteko, mutta mahdollisuus on olemassa jos kerran asumuseroa mietitään suhteen korjaamiseksi. Harva pari palaa asumuseron jälkeen yhteen. En odota tai toivo, että eroasiaitte, mutta älkää valehdelko lapsille ja miettikää, mitä menette lupaamaan.

Joku mökkiviikonloppu yksin lasten kanssa silloin tällöin on vähän eri asia, kuin jatkuvasti asua suurin osa arjesta erillään, vaikka siihen ei ole mitään pakottavaa syytä. Mielestäni niitä ei voi verrata. Jotain kertoo jo se, että joudut itse miettimään, miten selitätä lapsille, miksi toimisitte tietyllä tavalla. Pieni loma mökillä tuskin tarvitsee selittelyjä kellekään? Tai tarvitseeko pitkän mökkiviikonlopun takia miettiä, kärsiikö lapset?

Jos logistiikka on ongelma, homma se auto, tulee huomattavasti halvemmaksi kuin kämpän hommaaminen.

Jos parisuhde on ongelma eikä se ole korjattavissa, eroa selkeästi äläkä väitä lapsille jotain muuta.

Mitä tuossa kuviossa tapahtuisi sitten, kun jommalle kummalle tulee joku uusi puoliso? Sanotaan lapsille, että ei isi ja äiti ole eronneet, mutta Marja nyt kuitenkin asuu isin luona "seikkailemassa"..????

Toki mietin miten selittää lapselle sitä asiaa, kun ympärillä niin monen lapsen vanhemmat on lopullisesti eronneet. En haluaisi että joutuvat pelkäämään eroa. Lapsiperheet eroaa. En halua erota. Tajuan että tämä olisi erikoinen ratkaisu, mutta onhan se ihan selvää että myös se perinteinen perhemalli on ihmisille tosi vaikea. Jos niitä jännitteitä voi lieventää ottamalla vähän lisää tilaa vaikka sitten epätyypillisellä tavalla, niin eikö se olisi hyvä idea jos perinteinen ratkaisu tuntuu vaikealta? Käydäänhän sitä päivän ja viikon aikana paljon muuallakin, jollakin lapset voi olla vaikka vuoropäiväkodissa ja vanhemmilla omia menoja viikonloppuisin, eikä silti ajatella että perhe on hajalla.

En usko että tulisi mitään uusia kumppaneita. Mutta uskon että itselleni siinä myös valkenisi että ei ole herkkua olla lasten kanssa yksin vuokrakämpässä. Mihinkään isoon ja mukavasti sisustettuun ei olisi varaa, eli ei siinä olisi muuta hyvää puolta kuin lyhyet etäisyydet ja kaupungin palvelut lähellä. Toivoisin että miehelle valkenisi myös että ihan kiva on että lapset ja minäkin ollaan saman katon alla yön. Ihan sama imuroiko ja siivoaako vessaa yksin kotona ollessaan, joutuu ainakin tekemään itselleen ruuat ja jos lapset on hänen kanssaan niin saa hoitaa ne.

Liikenneyhteyksistä: siis päiväkotien suunnasta menee tiiviit yhteydet monta kertaa tunnissa ja vuorokauden ympäri oppilaitoksen suuntaan, kodin suuntaan menee bussi kerran tunnissa ja viimeinen viideltä. Ei se mahdoton kulkureitti ole, mutta aika vaikea ilman sitä omaa autoa. Asunto ei maksaisi niin paljon kuin auto, koska opiskelijana olen asumistuen piirissä (enkä ole sitä myöskään ikinä aiemmin opinnoissani nostanut, joten en koe että väärinkäyttäisin yhteiskunnan tukia).

up

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 14:09"]Isä tekee lähinnä töitä ja omia opiskelujuttujaan, aika vähän riittää aikaa ja jaksamista muulle. [/quote]

Työ+opiskelu on aika kuluttava yhdistelmä. Helpottaako, jos sen lisäksi joutuu vielä ramppaamaan kahden asunnon väliä? Mulle on ollut itsestäänselvää, että tuen miehen työssäkäyntiä ja opiskelua kantamalla isomman vastuun lapsista ja kodista. Mies tienasi meidän perheelle rahaa ja lisäksi opiskeli, joka myös oli perheelle hyödyksi, koska sitä kautta mies pääsi käsiksi parempaan palkkaan ja töiden löytyminen jatkossakin oli varmempaa uuden koulutuksen myötä. 

Mitä mieltä mies on ideastasi?

Jos ongelma on yhteiselämän vaikeudet, miten erillään asuminen auttaa teitä oppimaan olemaan yhdessä? Ette olisi koskaan yhteisessä kodissa, josta yhteinen vastuu, vaan jomman kumman luona.

Esimerkiksi perheneuvolassa voi käydä juttelemassa ilmaiseksi, jos olette valmiit ottamaan vastaan ulkopuolista apua. Minusta teidän kummankin kannattaisi nyt listata ensinnäkin hyvät puolet toisissanne ja nykytilanteessanne, ja sen jälkeen ne kohdat, joihin toivoisitte muutosta, jonka jälkeen voisitte miettiä, mitä voidaan tehdä, jotta kummankin listan epäkohtia saataisiin korjattua. Esimerkiksi joku aikataulu, jonka avulla isä saa opsikella välillä keskeytyksettä, kumpikin saa vähän omaa aikaa ja kotitöiden toteutuksesta sovitaan jne.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 15:09"]Asunto ei maksaisi niin paljon kuin auto, koska opiskelijana olen asumistuen piirissä (enkä ole sitä myöskään ikinä aiemmin opinnoissani nostanut, joten en koe että väärinkäyttäisin yhteiskunnan tukia).[/quote]

Koska teillä on lapsia, kuulut yleisen asumistuen piiriin, ja puolison tulot vaikuttavat, vaikka asuisitte erillänne. Jos asutte erillänne muun kuin välirikon vuoksi, teidät lasketaan kuuluvaksi samaan ruokakuntaan. Tämä siis jos olette naimisissa, avoparithan eivät ole avopuolisoita enää jos asutaan eri osoitteissa.

Jos miehellä on työ ja opiskelu ja jos tähänkään asti ei ole aikaa riittänyt perheelle, niin oletko varma, että mies todella tulisi iltaisin ja aamuisin sinne kämpälle? Voipi käydä niin, että olet siellä lasten kanssa ja miestä ei näy missään...

Onko ongelma miehen työhön ja opiskeluun kuluva aika vai onko hänellä muitakin menoa, harrastuksia, poikien iltoja tms.? Eikö opintojen alussa ole keskusteltu, minkä verran aikaa se vaatii ja mitä se vaatii perheeltä ja erityisesti sinulta, jotta tuo aika löytyy?

Onko muita ongelmia kuin ajankäyttö?

Kuulostaa minusta siltä, ettäa uton hommaaminen tai koo perheen muutto parempien kulkuyhteyksien äärelle olisi parempi ratkaisu. Et ole ap vielä tuonut esille sitä todellista syytä eroon, kertomasi jutut ei oikein kuulosta avioeroperusteilta.

Kyllä minä olenkin ottanut päävastuun kodista ja lapsista. Mutta se ei näy siten että mies panostaisi silloin kun pystyy, vaan jos hänellä jostakin syystä helpottaa, löytyy vuodesta toiseen joku uusi vapaaehtoisprojekti johon lupautuu tai on ottanut uuden opiskelujutun työn alle. Se on hänelle luonteenomaista, vaikka uskon kyllä että hän haluaisi olla osallistuvampi isä. Muttei kuitenkaan ole. Kun ollaan kotona, saan hoitaa lapset ja mies hengailee. Minuunkin tarttuu se saamattomuus ja on vaikea alkaa tehdä omia kouluhommia lasten nukkuessa, kun toinen katsoo sohvalle telkkaria. Mies harmittelee kun ei pysty keskittymään töihinsä tai nukkumaan yöllä kunnolla. Meillä ei ole sellaista ongelmaa ettäkö riitelisimme tai ei olisi läheisyyttä ja seksiä, ei riidellä eikä ole kovin kireä tunnelma edes ja seksiäkin on. Rahasta on pulaa ja vaikka siitä ei riidellä, niin miehellä varmasti on henkistä taakkaa siitä talouden pyörittämisestä. Se voisi helpottaa sillä, että mies elättäisi pääasiassa itsensä ja minulla olisi puoliksi se oma talous. Mies näkisi ehkä selvemmin mikä osuus arjesta ja kodista on minun vaikutustani (positiivista tai negatiivista) ja mikä hänen omaa osuuttaan.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 15:18"]

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 15:09"]Asunto ei maksaisi niin paljon kuin auto, koska opiskelijana olen asumistuen piirissä (enkä ole sitä myöskään ikinä aiemmin opinnoissani nostanut, joten en koe että väärinkäyttäisin yhteiskunnan tukia).[/quote]

Koska teillä on lapsia, kuulut yleisen asumistuen piiriin, ja puolison tulot vaikuttavat, vaikka asuisitte erillänne. Jos asutte erillänne muun kuin välirikon vuoksi, teidät lasketaan kuuluvaksi samaan ruokakuntaan. Tämä siis jos olette naimisissa, avoparithan eivät ole avopuolisoita enää jos asutaan eri osoitteissa.

[/quote]

Puolison tulot ei vaikuta opintotukeen kuuluvan asumislisän määrään. Yleisten asumistuen piirissä on jos saa opintotuen asumislisää jo varsinaiseen asuntoon (ja en saa tähän omaan kotiin mitään tukea). Näin lukee Kelan sivuilla.

Ai niin ja miehelle en ole vielä puhunut tästä ajatuksesta, halusin vetää tämä av-mankelista läpi ensin :).

t. ap, anteeksi muuten kun en ole nimikoinut viestejä, toivottavasti olette erottaneet viestini silti

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 15:29"]

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 15:18"]

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 15:09"]Asunto ei maksaisi niin paljon kuin auto, koska opiskelijana olen asumistuen piirissä (enkä ole sitä myöskään ikinä aiemmin opinnoissani nostanut, joten en koe että väärinkäyttäisin yhteiskunnan tukia).[/quote]

Koska teillä on lapsia, kuulut yleisen asumistuen piiriin, ja puolison tulot vaikuttavat, vaikka asuisitte erillänne. Jos asutte erillänne muun kuin välirikon vuoksi, teidät lasketaan kuuluvaksi samaan ruokakuntaan. Tämä siis jos olette naimisissa, avoparithan eivät ole avopuolisoita enää jos asutaan eri osoitteissa.

[/quote]

Puolison tulot ei vaikuta opintotukeen kuuluvan asumislisän määrään. Yleisten asumistuen piirissä on jos saa opintotuen asumislisää jo varsinaiseen asuntoon (ja en saa tähän omaan kotiin mitään tukea). Näin lukee Kelan sivuilla.

Ai niin ja miehelle en ole vielä puhunut tästä ajatuksesta, halusin vetää tämä av-mankelista läpi ensin :).

t. ap, anteeksi muuten kun en ole nimikoinut viestejä, toivottavasti olette erottaneet viestini silti

[/quote]

Sitä en kyllä tiennyt, että avoliitto lakkaa jos asutaan eri osotteissa! Voisinhan minä ottaa sen ns. opiskelukämpän ja pitää kirjat silti täällä nykyisessä osoitteessa.

Ymmärrätkö ap, että jos rahan kanssa on nyt jo tiukkaa, niin tämä asumusero vain pahentaa tilannetta? Niillä tuloilla, joilla nyt maksatte asumisen ja elämisen, pitäisi siinä tilanteessa maksaa 2 kämppää + ruokamenot kahdessa erilisessä paikassa, mikä on enemmän kuin yhden talouden ruokamenot. Lisäksi tarvitset kämppääsi vakuutukset, huonekalut, astiat,... Kahden lapsen kanssa kaksio on aika pieni, jos tilanne venyy, haluaisit varmaan kolmion.

En varmasti tajua kaikkia niitä kuluja mitä tähän liittyisi. Mutta en haluaisi kolmiota, haluaisin nimenomaan pienen asunnon jossa ei ole paljon kaikkea, pieni kaksio tai jopa yksiö. Sama vaikka nukuttaisiin lasten kanssa yhdessä sängyssä ja ei olisi sohvaa. Huonekaluja on kyllä (paitsi ei sitä aikuiselle mitoitettua sänkyä) ja astioita, eikä tarvitsisi edes tätä nykyistä asuntoa stripata paljaaksi. Täällä on nytkin kalusteita jotka lähinnä odottaa että päätyisivät kaatopaikalle, hyvin ne voisi käyttää yhden kevään ajan kämpän kautta. Kesän ajaksi en opintotukea edes saisi, joten vuokrasuhde olisi lyhytaikainen. Nimenomaan en halua isoa ja ihanaa itsesisustettua pesää, vaan haluan sellaisen asunnon jossa voi nukkua ja syödä ja josta pääsee lasten kanssa päivähoitoon, uimahalliin, kirjastoon jne., ja josta on kiva tulla takaisin omaan taloon.

Toinen vaihtoehto ei ole jatkaa nykyisellään, vaan toinen vaihtoehto on venyttää nämä rahat maksamaan vielä sitä toista autoa. Ja se toinen auto olisi kyllä isoimman osan ajasta tyhjänpanttina.

Ja, ajattelisin että isä osallistuisi siksi enemmän, että viikon aikana (tai siis osan viikosta) ehtisi tulla ikävä ja toisaalta ei olisi mitään syytä tuhlata viikonloppuja johonkin toissijaiseen taikka vaikka nukkumiseen, kun viikon aikana illat ja yöt olleet lapsivapaita. Viikolla kun nähtäisiin, olisi jotakin ohjelmaa, kuten viedä lapset puistoon tai uimaan tai antaa niille ruokaa sillä aikaa kun minä olen koulussa. Se alue mistä ajattelisin asuntoa, on oikeasti miehen matkan varrella niin että ajaa siitä ihan läheltä ohi ainakin kaksi kertaa päivässä. Voisi oikeasti siis pistäytyä hyvinkin helposti.

Ja kärjistyisi se, että minkälainen isä haluaa olla ja mitä tehdä sen isyyden eteen. Nyt voi kuvitella olevansa ihan jees kun on kuitenkin usein illat kotona (ja usein ei ole!). Vaikka olisi eri huoneessa lukemassa lehteä tai sohvalla pelaamassa kännykällä. Monessa tilanteessa miehen läsnäolosta on vain haittaa, kun on äreä. Jaksaisi ehkä paremmin lapsia, kun saisi sitä omaa aikaa tarpeeksi.

2

Missä välissä ap luulet että teillä on seksiä miehen kanssa sitten kun asutte eri osotteissa? 

Miehelle jää vaan enemmän aikaa olla itsekäs, ehtii huomata että viikonloppuisyys voi olla mukavampaa. Sielläs kökit yksiössä muksuja hoitamassa ja edelleen kaiken vastuun kantamassa.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 13:41"]

Tuskin kärsivät. Lapset kärsii tappelusta, riitelystä ja ankeasta ilmapiiristä. Tuo voi olla lapsille vain hauskaa. Mutta voi se toki myös alkaa väsyttää.

[/quote]

No tämähän on se mantra, jolla estetään vanhempia syyllistymästä. Totta hitossa lapset kärsivät asumuserosta ja erosta! Se aiheuttaa vakavia traumoja, joita saa selvitellä pitkälle aikuisuuteen. 

On tilanteita, jolloin ero on parempi vaihtoehto ja välttämättömyys, mutta jumankauta pitää aikuisten ihmisten osata tehdä oikeita päätöksiä ja tehdä työtä niiden eteen! Jos lapset kärsivät ankeasta ilmapiiristä, kun vanhemmat eivät enää rakasta toisiaan, niin sen sijaan, että oltaisi ihan vastuullisia aikuisia ja tehtäisi työtä  tilanteen korjaamiseksi, on paljon kivampi laittaa oma mukavuus edelle ja rikkoa lasten perusturvallisuudentunne loppuiäksi. Toistan vielä, että on tilanteita, jolloin ero on parempi vaihtoehto eikä se aina ole vanhempien vika.