Lue keskustelun säännöt.
Milloin aikuisuus alkaa?
Kommentit (42)
Silloin kun alkaa ottaa kunnolla päävastuun itsestään ja omista valinnoistaan ja vähän muistakin. Mielestäni vaihtelee hyvin paljon milloin kukakin alkaa aikuisia. Ei ole yhtä ikää. Toiset aikuistuvat liian nopeasti ja jotkut eivät koskaan eikä sekään nuorena pidä. Aikuistua olisi mielestäni hyvä noin suunnilleen 25-30v mennessä, mutta toki voi aikuistua paljon aiemminkin jokunen. Lapsellisuuskaan ei välttämättä ole hirveän haitallista paitsi yksilölle itselleen se tuppaa olemaan melko tuhoisaa jos jatkuu aivan keski-ikään ja yli. Ei kukaan enää auta aikuista lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei riipu iästä eikä omilleen muuttamisesta. Enemmänkin siitä, että osaa ottaa vastuun itsestään ja toimia ilman, että vanhemmat opastavat hirveästi. Ja siitä, että ymmärtää joskus olevan myös ikäviä asioita jotka on vaan pakko tehdä, osaa ajatella pitkäjänteisesti eikä pelkästään sitä mikä olisi kivaa just nyt. Ei kaikkia noita ominaisuuksia tule ilman elämänkokemusta ja omien siipien kokeilua. Vaikka 18-vuotias muuttaisi omilleen ja elättäisi itsensä työllään, harvalla sen ikäisellä on kokemusta ja kykyä sietää pettymyksiä ja erilaisia vaikeita asioita kuin vanhemmalla iällä. Ei kaikilla toki ole vanhempanakaan. Ja toisaalta, jos kovin nuorena on kokemuksiensa puolesta varhaiskypsä, tulee mieleen että onko ollut kovinkaan huoleton/onnellinen lapsuus ja nuoruus vai onko joutunut kokemaan nuorena ikäviä asioita tai ottamaan vastuuta asioista jotka tosiasiassa olisivat kuuluneet vanhemmille.
Minä en kokenut olleeni vakavasti otettava aikuinen vielä 18-vuotiaana, mutta näin jälkeenpäin kyllä ajattelen kuitenkin olleeni kypsempi kuin moni on esim. 25-vuotiaanakaan. Kyllä tosiaan taustalla oli vastuun ottamista itsestäni, pikkusisaruksista ja mielisairaan alkoholistivanhemman holhoamista jo nuorempanakin. Saimme myös ensimmäisen lapsemme parikymppisinä ja koin olevani riittävän kypsä huolehtimaan lapsesta. Arvio ei mennyt aivan vikaan, sen verran mahtavasti esikoisemme pärjää ja voi hyvin. Tietysti joku olisi voinut hoitaa vielä paremmin, kukaan vanhempi ei ole täydellinen. Omat lapseni saavat kypsyä sitä tahtia kuin kypsyvät eikä minulla ole kiire koulia heistä itsenäisiä aikuisia vaikka itse saatoin tavallista nopeammin siihen rooliin kasvaa. En vastannut kyselyyn, aikuistuminen on yksilökohtaista.
Vastasin 18-vuotiaana, mutta ehkä 17-vuotiaana olisi todenmukaisempi vastaus. Mikä ei tietenkään tarkoita, että 16-vuotias olisi lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni alkoi 13-vuotiaana, kun piti pesäpallomailalla höykyttää miehen ottein äitiäni pahoinpidellyttä sen hetkistä miesystävää.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä näitä, jotka ajattelevat aikuisuuden alkavan 18-vuotiaana. 18-vuotias on vielä lähestulkoon lapsi, eikä häntä voi mitenkään pitää aikuisena, vaikka hän eläisi jo omillaan. Aikuisena voi pitää aikaisintaan parikymppistä, ehkä ennemmin kolmekymppistä, minkä ikäinen alkaa olla jo oikeasti aikuinen. Itse en ainakaan kokenut itseäni aikuiseksi vielä 18-vuotiaana, vaan vasta noin kaksvitosena.
Minä ainakin koin itseni aikuiseksi 18-vuotiaana ja ehkä jo vähän nuorempana. "Lähestulkoon lapsi" koin olevani joskus 13-vuotiaana. Toisaalta esimerkiksi pikkusiskoni oli 18-vuotiaana todella lapsellinen ja käyttäytyi kuin 13-vuotias. Ehkä se sitten on yksilöllistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastasin 18-vuotiaana, mutta ehkä 17-vuotiaana olisi todenmukaisempi vastaus. Mikä ei tietenkään tarkoita, että 16-vuotias olisi lapsi.
Kai sinä sen tiesit, että teini-ikä jatkuu 19-vuotiaaksi asti, eikä teini = aikuinen. Taidat olla yläasteella tai sitä nuorempi, kun kuvittelet 17/18-vuotiaan olevan aikuinen.
Ei ainakaan 18-vuotiaana eikä myöskään sillon, kun muuttaa pois kotoa tai saa lapsen, koska 16-vuotias voi muuttaa opiskelujen perässä ja 14-vuotias voi saada lapsen eikä hän kummassakaan tapauksessa ole aikuinen, joten noi ei kelpaa aikuisuutta määritteleviksi tekijöiksi
N19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin 18v koska näin se lakiteknisestikin on. Se että joku kokee jo 16v ja toinen vasta 23v ei mielestäni voi vaikuttaa tähän.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin 18v koska näin se lakiteknisestikin on. Se että joku kokee jo 16v ja toinen vasta 23v ei mielestäni voi vaikuttaa tähän.
Laissa on kyse täysi-ikäisyydestä, jolla ei ole mitään tekemistä aikuisuuden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin lähemmäs 6-kymppisenä voi jälkikäteen sanoa, että kokonaisvaltainen aikauisuus eli itsestä ja sanomisista ja tekemisistä vastuunotto alkoi minulla 30-vuotiaana. Sitä ennen oli vielä epäkypsä esim. työelämässä, yritti päästä sieltä, missä aita on matalin ja ihmissuhteissa ripustautui. Täytettyäni 30 vuotta tajusin, etten voi syyttää ketään omista vastoinkäymisistäni.
Se on oma määritelmäni aikuisuudesta.
Tää oli hyvä! Ja omalta kohdalta lisäisin, että otan vastuun parisuhteen ongelmista ja niiden käsittelystä.
Huvipuistohullu kirjoitti:
Ei koskaan 😃
Miksi näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastuun ottaminen itsestään ei ole mielestäni myöskään paras määrittekybaikuisuudelle. Moni aikuinen on aivan perässävedettävä vielä viisikymppisenäkin. Joku ikä periaatteessa on, mihin mennessä tuo taito olisi hyvä oppia, mutta eivät kaikki vain opi. Lisäksi elämään mahtuu kaikenlaista ja aikuinenkaan ei aina kykene kantamaan vastuuta itsestään tai muista. Tietysti vastuunkantokyky on toisilla ikäryhmillä toisia yleisempää ja keskimäärin ihminen kai alkaa aikuistua nuorena, nuoressa aikuisuudessa, "varhaisaikuisuudessa". Kahden- ja kolmenkymmenen korvilla. Meillä on kuitenkin kolmekymppinen pääministerikin. Pääministeriksi junnu, mutta jollainlailla kenties aikuistunut ennen sitä 30 ikää ja kokenutkin itsensä aikuiseksi. Se, että joku toinen ei koe itseään aikuiseksi vielä 40-vuotiaanakaan ei tarkoita, etteivät muut pitäisi ja etteikö jo 18-vuotiaskin olisi jollainlailla aikuiseksi aikuistunut. Tietysti ihminen siitä vielä kypsyy, mutta mikä riittää aikuisuuteen? 18-vuotias on kuitenkin jo kypsyydeltään lähempänä 30-vuotiasta kuin 6-vuotiasta. Yleensä. Oikeuden edessä.
Aikuisuuden määrittely on hankalaa, mutta useimmat psykologiset teoriat määrittävät aikuisuuden alkavaksi hieman yli 20-vuotiaana.
Mulla alkoi 23-vuotiaana kun kotoa muutin pois yksin asumaan ja piti sitten alkaa vastuuta ottaa, päästä läheisriippuvuudesta eroon ja olihan sitä jo pitänyt kotona asuessa ottaa jonkin verran osallistumalla ruokakuluihin. Sitten kun piti asumiskulut itse maksaa niin ei voinutkaan niin vaan mennä törsään heräte ostoksille. Budjettia piti opetella laskemaan, laskut päältä ensin pois ja sitten katsoa mitä viivan alle jää. Ei se alussa ihan onnistunut ilman yli varojen elämistä varsinkin kun uuteen kotiin oli koko ajan hankintoja ja joutui lainailemaan. Aloitin tyhjästä enkä saanut mitään apuja ensi asuntoon. Siinä se sitten piti alkaa opettelemaan aikuisuutta. Se teki hyvää ja oli kasvattavaa kun ei helposti saanut mitään. Oli tiukempaa kuin niillä jotka muuttivat ensi asuntoon parisuhteeseen niin että oli avokki jo katsottuna.
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistohullu kirjoitti:
Ei koskaan 😃
Miksi näin?
En tiedä. Ei vaan tunnu aikuiselta, enkä sitä haluakaan.
Kun alat ottaa vastuuta tekemisistäsi, alat aikuistua. Kun otat kaiken vastuun omista tekemisistäsi olet aikuinen ja käyttäydyt kuin aikuinen.
En ymmärrä näitä, jotka ajattelevat aikuisuuden alkavan 18-vuotiaana. 18-vuotias on vielä lähestulkoon lapsi, eikä häntä voi mitenkään pitää aikuisena, vaikka hän eläisi jo omillaan. Aikuisena voi pitää aikaisintaan parikymppistä, ehkä ennemmin kolmekymppistä, minkä ikäinen alkaa olla jo oikeasti aikuinen. Itse en ainakaan kokenut itseäni aikuiseksi vielä 18-vuotiaana, vaan vasta noin kaksvitosena.