Ärsyttää amerikkalaisten työkaverien keskustelutyyli

Vierailija kirjoitti:

Ja tämä muistuttaakin hyvin, miksi en aio palata Suomeen. En edes asu Yhdysvalloissa, mutta minusta on kiva puhua kohteliaasti ja jakaa kohteliaisuuksia ja kehuja. Ja kohteliaasti toivotella, että keskustelukumppani voi hyvin sekä ne huomenet, viikonloput jne. Osaan myös ottaa kohteliaisuudet, kiitän ja sanom jotain positiivista (en; ai tämä vanha rätti). Eikä tämä tarkoita, että höpistään ummet lammet turhia tai pitkitetään small talkia, vaan, että saadaan positiivinen vire.

Miten ihmiset voi viihtyä erakoituneena, vähäsanaisena ja kohteliaisuuksia kartellen? No arvostetaanhan niitä vihamielisiä sananlaskujakin, joissa naurajasta ei miestä tule ja kuuseenhan ei kurkotella. Ja halveksutaan positiivisia amerikkalaisia ihan kuin maailmassa olidi liikaa hyväntahtoisuutta.

Kuulostitpa negatiiviselta :D

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää, kun muhunkin on tarttunut tuo, kun englantia paljon käytän. Välillä pysähdyn miettimään, että hetkinen, ei nyt täysin arkiset asiat ole fantastic perfect MARVELLOUS!! 🙄

Olet väärässä.

Koska niin usein emme saa elää arkea, vaan sammutellaan jotain #¤%&//(&% tulipaloja ja katastrfoeja, nimenomaan täysin arkiset normaalisti odotusten mukaan toimivat asiat on FANTASTIC, MARVELLEUS JA INCREDIBLY PERFECT.

Vierailija kirjoitti:

Ja tämä muistuttaakin hyvin, miksi en aio palata Suomeen. En edes asu Yhdysvalloissa, mutta minusta on kiva puhua kohteliaasti ja jakaa kohteliaisuuksia ja kehuja. Ja kohteliaasti toivotella, että keskustelukumppani voi hyvin sekä ne huomenet, viikonloput jne. Osaan myös ottaa kohteliaisuudet, kiitän ja sanom jotain positiivista (en; ai tämä vanha rätti). Eikä tämä tarkoita, että höpistään ummet lammet turhia tai pitkitetään small talkia, vaan, että saadaan positiivinen vire.

Miten ihmiset voi viihtyä erakoituneena, vähäsanaisena ja kohteliaisuuksia kartellen? No arvostetaanhan niitä vihamielisiä sananlaskujakin, joissa naurajasta ei miestä tule ja kuuseenhan ei kurkotella. Ja halveksutaan positiivisia amerikkalaisia ihan kuin maailmassa olidi liikaa hyväntahtoisuutta.

Ymmärrän pointin, mutta mulle tuo aiheuttaa positiivisuuden inflaation. Jos vaikka kaikista pikkuasioista saa kehuja, niin ei ne kehut tunnu lopulta enää miltään. Epäaidon kehun myös tunnistaa heti.

-AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ON rasittavaa.

Muistan kun USAssa tuntui ensin kivalta, kun ventovieras kaupan kassakin kyseli kuulumisia ja oli (yli) kohtelias. Viikon jälkeen se alkoi jo ärsyttää ja teki mieli tiuskaista että vttuako se sulle kuuluu. Saattoi toki aikaeroväsymyskin olla silloin pahimmillaan.

Mutta tuo työkaverien keskinäinen kehujargonia menee tosiaan vielä ihan eri tasolle. Ei tekisi lainkaan mieli mennä siihen mukaan, mutta sitten pidetään töykeänä jos vaan sanoo että mikäs tässä, ihan hyvin menee ja oivallinen kysymys tuo ja hyvä huomio sullakin.

Niimpä. Ymmärrän kyllä, että tässä on kaksi puolta;

Jos vastaan esim. "How are you?" -kysymykseen "Great!", niin se on usein vale.

Toisaalta taas olisi tarpeetonta vastata "Not so great..", koska kysymys on vaan retorinen eikä kysyjää oikeasti kiinnosta kuulumiset.

-AP

Sehän siinä just on, kun siihen vaan _kuuluu_ vastata tietyllä tavalla. Eikä vain kysytä mitäpäs kuuluu, vaan vielä ärsyttävämpää että kuinkas on päivä mennyt ja kuinka perhe voi? Argggghh! Kun eihän niitä kiinnosta se vatun vertaa, vaan siihen pitää vain vastata ylisanoilla, ihan kuin olisimme juuri voittaneet 10 miljoonaa raaputusarvasta.

Vierailija kirjoitti:

Ja tämä muistuttaakin hyvin, miksi en aio palata Suomeen. En edes asu Yhdysvalloissa, mutta minusta on kiva puhua kohteliaasti ja jakaa kohteliaisuuksia ja kehuja. Ja kohteliaasti toivotella, että keskustelukumppani voi hyvin sekä ne huomenet, viikonloput jne. Osaan myös ottaa kohteliaisuudet, kiitän ja sanom jotain positiivista (en; ai tämä vanha rätti). Eikä tämä tarkoita, että höpistään ummet lammet turhia tai pitkitetään small talkia, vaan, että saadaan positiivinen vire.

Miten ihmiset voi viihtyä erakoituneena, vähäsanaisena ja kohteliaisuuksia kartellen? No arvostetaanhan niitä vihamielisiä sananlaskujakin, joissa naurajasta ei miestä tule ja kuuseenhan ei kurkotella. Ja halveksutaan positiivisia amerikkalaisia ihan kuin maailmassa olidi liikaa hyväntahtoisuutta.

Ei. Nyt sotket asiat. Kohteliaisuus ei tarkoita samaa kuin jatkuva ylisanojen tulva ja taukoamaton kehuminen ja yleensäkin taukoamaton puhuminen.

Itse olen tottunut tuohon, mutta se haittapuoli siinä on se, että niitä oikeita kehuja on vaikea erottaa sieltä jatkuvan smalltalk-kehumisen seasta eikä mitään kehuja ota enää tosissaan. Omassa kommunikaatiossa en ole suostunut lähtemään tuohon mukaan, jos itse mukaudun muiden kulttuurien kommunikaatioon, niin kyllä muutkin voivat mukautua suomalaiseen vaatimattomuuteen.

Ja etenkin kun tietää, millaisia oman edun tavoittelijoita, urakiipijöitä ja selkäänpuukottajia nämä fantastic ja marvellous -työkaverit oikeasti on, ärsyttää tuo kaksinaamaisuus.

Itseä aina jaksaa ihmetyttää ja ärsyttää miten dissataan täydellisesti toista kulttuuria ainoastaan sen käyttämän kielen perusteella. Ei kukaan kysy kenenkään kuulumisiaan sanoessan How are you? Kyse on ihan heipasta ja täytyy olla pösilö, jos kuvittelee muuta. Yhdysvaltalainen kulttuuri on emotionaalisempi kulttuuri, se on aggressiivisempi ja positiivisempi ja kilpailuhenkisempi kuin suomalainen ja tietenkin se heijastuu myös kielessä. Kielen opetteluun yleensä sivistyneillä ihmisillä kuuluu kulttuurin opettelu, Suomessa tätä ei ymmärretä ja kuvitellaan, että hanskataan asiat, kun osataan sanasta sanaan kääntää. Ei osata, tehdään sillä vain oma typeryys näkyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tämä muistuttaakin hyvin, miksi en aio palata Suomeen. En edes asu Yhdysvalloissa, mutta minusta on kiva puhua kohteliaasti ja jakaa kohteliaisuuksia ja kehuja. Ja kohteliaasti toivotella, että keskustelukumppani voi hyvin sekä ne huomenet, viikonloput jne. Osaan myös ottaa kohteliaisuudet, kiitän ja sanom jotain positiivista (en; ai tämä vanha rätti). Eikä tämä tarkoita, että höpistään ummet lammet turhia tai pitkitetään small talkia, vaan, että saadaan positiivinen vire.

Miten ihmiset voi viihtyä erakoituneena, vähäsanaisena ja kohteliaisuuksia kartellen? No arvostetaanhan niitä vihamielisiä sananlaskujakin, joissa naurajasta ei miestä tule ja kuuseenhan ei kurkotella. Ja halveksutaan positiivisia amerikkalaisia ihan kuin maailmassa olidi liikaa hyväntahtoisuutta.

Ymmärrän pointin, mutta mulle tuo aiheuttaa positiivisuuden inflaation. Jos vaikka kaikista pikkuasioista saa kehuja, niin ei ne kehut tunnu lopulta enää miltään. Epäaidon kehun myös tunnistaa heti.

-AP

Joo ja pahimmillaan se menee siihen, että kuvitellaan, että kun vaan sanoo ystävällisessä äänellä tämän, kaikki on ok ja ikävä asia lakkaa olemasta olemassa.

Mulla oli sellainen esimies joskus, ihan täysin suomalainen. Hän oli todella kyvytön puuttumaan mihinkään asioihin, hyssytteli vain ja sanoi ystävällisesti joka asiasta. Loukkaantui, jos hänelle sanoi vastaan. "No mutku mä kauniisti sanoin tästä!"

Hän sai aivan jäätävän kaaoksen aikaiseksi, puoli tiimiä lähti, ja pian sen jälkeen hän itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Ja tämä muistuttaakin hyvin, miksi en aio palata Suomeen. En edes asu Yhdysvalloissa, mutta minusta on kiva puhua kohteliaasti ja jakaa kohteliaisuuksia ja kehuja. Ja kohteliaasti toivotella, että keskustelukumppani voi hyvin sekä ne huomenet, viikonloput jne. Osaan myös ottaa kohteliaisuudet, kiitän ja sanom jotain positiivista (en; ai tämä vanha rätti). Eikä tämä tarkoita, että höpistään ummet lammet turhia tai pitkitetään small talkia, vaan, että saadaan positiivinen vire.

Miten ihmiset voi viihtyä erakoituneena, vähäsanaisena ja kohteliaisuuksia kartellen? No arvostetaanhan niitä vihamielisiä sananlaskujakin, joissa naurajasta ei miestä tule ja kuuseenhan ei kurkotella. Ja halveksutaan positiivisia amerikkalaisia ihan kuin maailmassa olidi liikaa hyväntahtoisuutta.

Yliampuvan, liioitellun kehumisen ja metsänpeikkoilun väliin mahtuu muunkinlaista käytöstä. En itsekään välitä tuosta jenkkityylistä, vaikka olenkin lähtöjään karjalainen, iloinen höpöttäjä. Vähän jäi katkera maku eräästä yhteisöstä, jossa minut leimattiin ylimieliseksi, koska en kuulemma hymyillyt tarpeeksi ja olin liian "blunt"...

Vierailija kirjoitti:

Itseä aina jaksaa ihmetyttää ja ärsyttää miten dissataan täydellisesti toista kulttuuria ainoastaan sen käyttämän kielen perusteella. Ei kukaan kysy kenenkään kuulumisiaan sanoessan How are you? Kyse on ihan heipasta ja täytyy olla pösilö, jos kuvittelee muuta. Yhdysvaltalainen kulttuuri on emotionaalisempi kulttuuri, se on aggressiivisempi ja positiivisempi ja kilpailuhenkisempi kuin suomalainen ja tietenkin se heijastuu myös kielessä. Kielen opetteluun yleensä sivistyneillä ihmisillä kuuluu kulttuurin opettelu, Suomessa tätä ei ymmärretä ja kuvitellaan, että hanskataan asiat, kun osataan sanasta sanaan kääntää. Ei osata, tehdään sillä vain oma typeryys näkyväksi.

Mutta en sanonut että koko amerikkalainen kulttuuri on läpimätä tai että suomalainen keskustelukulttuuri on se oikea. Sanoin vaan, että tuo keskustelutyyli ärsyttää. Kyllä niitä amerikkalaisia työkavereitakin varmasti ärsyttää moni mun tapani.

-AP

Ohh that's so great! NO, it's JIZZTASTIC!

itse myös west palmissa asuneena voin todeta samaa mutta ei siitä nroa tarvitse duunaa..life goes on ja korvasta ineen&ulos.

Vierailija kirjoitti:

itse myös west palmissa asuneena voin todeta samaa mutta ei siitä nroa tarvitse duunaa..life goes on ja korvasta ineen&ulos.

ja kun kysytään hows it going vastasin :real bad:)ja taas miehiltä kysyin hows it hanging..

No minä vastailisin ihan mitä mieleen juolahtaa; ei kai sinun tarvitse jenkiksi muuttua. Olet vaan ihan oma itsesi. Jos meidän pitää ymmärtää hedän kulttuuriaan niin eikös se toimi myös toisinpäinkin. 

Vierailija kirjoitti:

itse myös west palmissa asuneena voin todeta samaa mutta ei siitä nroa tarvitse duunaa..life goes on ja korvasta ineen&ulos.

Oletko sattumalta Andy McCoy?

Vierailija kirjoitti:

Itseä aina jaksaa ihmetyttää ja ärsyttää miten dissataan täydellisesti toista kulttuuria ainoastaan sen käyttämän kielen perusteella. Ei kukaan kysy kenenkään kuulumisiaan sanoessan How are you? Kyse on ihan heipasta ja täytyy olla pösilö, jos kuvittelee muuta. Yhdysvaltalainen kulttuuri on emotionaalisempi kulttuuri, se on aggressiivisempi ja positiivisempi ja kilpailuhenkisempi kuin suomalainen ja tietenkin se heijastuu myös kielessä. Kielen opetteluun yleensä sivistyneillä ihmisillä kuuluu kulttuurin opettelu, Suomessa tätä ei ymmärretä ja kuvitellaan, että hanskataan asiat, kun osataan sanasta sanaan kääntää. Ei osata, tehdään sillä vain oma typeryys näkyväksi.

Aivan, kun ne ameriikan sivistyneet ihmiset lukemattomia muita kieliä opiskellessaan oppivat myös ko. kulttuurin hienovaraisimmat nyanssit ja siksi ovat maailmalla reissatessaan mahdoton erottaa paikallisväestöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itse myös west palmissa asuneena voin todeta samaa mutta ei siitä nroa tarvitse duunaa..life goes on ja korvasta ineen&ulos.

Oletko sattumalta Andy McCoy?

ihan orggis stadilainen vuodesta 63..so?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itse myös west palmissa asuneena voin todeta samaa mutta ei siitä nroa tarvitse duunaa..life goes on ja korvasta ineen&ulos.

Oletko sattumalta Andy McCoy?

ihan orggis stadilainen vuodesta 63..so?

En rovaniemeltä mistä hulkkonen on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseä aina jaksaa ihmetyttää ja ärsyttää miten dissataan täydellisesti toista kulttuuria ainoastaan sen käyttämän kielen perusteella. Ei kukaan kysy kenenkään kuulumisiaan sanoessan How are you? Kyse on ihan heipasta ja täytyy olla pösilö, jos kuvittelee muuta. Yhdysvaltalainen kulttuuri on emotionaalisempi kulttuuri, se on aggressiivisempi ja positiivisempi ja kilpailuhenkisempi kuin suomalainen ja tietenkin se heijastuu myös kielessä. Kielen opetteluun yleensä sivistyneillä ihmisillä kuuluu kulttuurin opettelu, Suomessa tätä ei ymmärretä ja kuvitellaan, että hanskataan asiat, kun osataan sanasta sanaan kääntää. Ei osata, tehdään sillä vain oma typeryys näkyväksi.

Aivan, kun ne ameriikan sivistyneet ihmiset lukemattomia muita kieliä opiskellessaan oppivat myös ko. kulttuurin hienovaraisimmat nyanssit ja siksi ovat maailmalla reissatessaan mahdoton erottaa paikallisväestöstä.

Ja on ihan tarpeeksi moneen kertaan nähty, miten ulkomailla amerikkalaiset puhuvat kovaan ääneen englanniksi pahaa jostain lähellä olevasta, ihmisestä, asiasta tai rakennuksesta.

Jostain syystä he eivät tajua, että jos heitä ymmärretään kaupan kassalla, ymmärretään heitä muuallakin.