Minusta henkilökunnalla pitäisi olla oikeus valita

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 15:08"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 15:02"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 14:55"]

2. Mitä mieltä olet siitä, että ihminen ei kykene enää ollenkaan jatkamaan työssänsä siksi, että ei pysty osallistumaan tähän pieneen osaan? Vakaumus kun saattaa tulla ammatinvalinnan jälkeen. Onko todella parempi se, että silloin pitää vain lopettaa työssäkäynti ja uudelleenkouluttautua johonkin ihan muuhun ammattiin.

[/quote]

Jos ei pysty hoitamaan työtään niin kyllä, silloin pitää kouluttautua muihin töihin.

[/quote]

Minusta tuo on kyllä haaskausta, niin yhteiskunnan varojen kuin inhimillisten kykyjenkin. Henkilö voi olla todella hyvä työssänsä muuten ja siksi tarpeellinen. En sanoisi, että tämän perusteella ihminen ei kykene hoitamaan työtään. Raskauden keskeytykset ovat pieni osa, eivät suinkaan koko toimenkuva tai edes merkittävä osuus siitä.

[/quote]

Jos henkilö on oikeasti todella hyvä työssään, hän voi tehdä työnantajan kanssa sopimuksen työtehtävistä ilman mitään lakejakaan.

Terveyskirjaston mukaan jopa puolet raskauksista päätyy hyvin varhaiseen keskenmenoon. Pitäisikö jätteiden ja jätevesien kanssa työskentelevien saada kieltäytyä työstään sillä perusteella, että he joutuvat käsittelemään ihmisruumiita? Miksi monien mielestä abortti vertautuu murhaan, mutta alkion tahaton kuolema ei vertaudu aikuisen ihmisen tahattomaan kuolemaan?

Työpaikkajärjestelyt eivät selvästikään toimi, siksi tarvitaan laki kuten monissa muissakin Euroopan maissa asiasta on säädetty. Lukekaa noita kokemuksia.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 15:03"]Musta kurjaa, jos asiasta on tiukka sääntö mutta kuten tuolla oli esillä, se voisi olla asia, josta voidaan sopia työyhteisössä.
[/quote]
Ei mitään erivapauksia kellekään vaan samat säännöt kaikille. Työyhteisössä ilmapiiri kärsii jos toiset voivat vakaumuksensa perusteella valikoida työnsä. Eri asia jos on kyse sairaudesta ja työtä kevennetään sen takia, mutta vakaumus ei ole sairaus. Jos ei työtään kykene hoitamaan vakaumuksensa takia, niin täytyy hankkiutua muihin tehtäviin.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 14:55"]2. Mitä mieltä olet siitä, että ihminen ei kykene enää ollenkaan jatkamaan työssänsä siksi, että ei pysty osallistumaan tähän pieneen osaan? Vakaumus kun saattaa tulla ammatinvalinnan jälkeen. Onko todella parempi se, että silloin pitää vain lopettaa työssäkäynti ja uudelleenkouluttautua johonkin ihan muuhun ammattiin.
[/quote]

Eivät kaikki muutkaan ihmiset voi jatkaa samassa ammatissa eläkeikään saakka. Moni joutuu vaihtamaan alaa esim. terveydellisten syiden tähden. Minun ystävälleni puhkesi niin paha jauhoallergia aikuisiällä, ettei hän enää voinut jatkaa rakastamassaan työssä kokkina. Hän joutui etsimään uuden työn kokonaan keittiöiden ja ruuan valmistuksen ulkopuolelta.

Hän ei osannut ennustaa sairastumistaan ammattia valitessaan. Gynekologit ja kätilöt ovat tietoisia aborteista jo siinä vaiheessa. Hän ei vaihtanut ammattia omasta valinnastaan siksi, ettei vain halunnut tehdä jotain työhönsä kuuluvaa. Aborteista kieltäytyvillä gynekologeilla ja kätilöillä on kyse täysin omasta valinnasta.

Elämä on valintoja ja kaikilla ei työkuviot onnistu vaikka miten haluaisi valita niiden sujuvan. Jos teet sellaisen valinnan, että sinä et pysty tekemään niitä työtehtäviä, jotka työnkuvaasi kuuluu, niin miksi sinun ei tulisi kantaa vastuuta valintojesi seurauksistakin? Miksi muiden pitäisi sinun takiasi joustaa, kun ei tässä yhteiskunnassa muillakaan aloilla tällaiseen ole mahdollisuutta?

Eikö tämä abortti-keskustelu käyty jo 70-luvulla. Kyllä jotkut sitten jaksaa vääntää.

Kenen leipää syöt sen lauluja laulat eli terveydenhuollossa työskennellesäsi hoidat ne tehtävät mitkä työnantaja osoittaa. Ei muissakaan ammateissa tehtäviään valita

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 16:18"][quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 15:03"]Musta kurjaa, jos asiasta on tiukka sääntö mutta kuten tuolla oli esillä, se voisi olla asia, josta voidaan sopia työyhteisössä.
[/quote]
Ei mitään erivapauksia kellekään vaan samat säännöt kaikille. Työyhteisössä ilmapiiri kärsii jos toiset voivat vakaumuksensa perusteella valikoida työnsä. Eri asia jos on kyse sairaudesta ja työtä kevennetään sen takia, mutta vakaumus ei ole sairaus. Jos ei työtään kykene hoitamaan vakaumuksensa takia, niin täytyy hankkiutua muihin tehtäviin.
[/quote]
Jatkan vielä, että jos vastustaa esim. aborttia, niin miksi edes hankkiutua työhön jossa joutuu k.o asian kanssa olemaan tekemisissä? Hoitoalalta löytyy paljon muitakin töitä.

Entä jos minä en halua synnytykseen kätilöä, joka ei koe ongelmaksi elinkelpoisen alkion tai sikiön heitteillejättöä?

Minusta on ristiriitaista vähät välittää kätilön omastatunnosta, kun hänen tehtävänsä on saada keskosille mahdollisimman hyvä hoito ja on kyettävä hoitamaan jonkun tarpeettomaksi kokemat lapset kuin jätelihaa. Jos ei ole mahdollista kieltäytyä sellaisesta, minkä kokee itse julmaksi, missä meidän moraalin rajat kulkevat?

Ei se yksi alkion sinänsä oikeutettu keskeyttäminen ole ongelma, vaan ihmisen omatunto, jonka pitäisi jaksaa hoitaa keskosta joka tilanteessa. Kun kerran saa itselleen hyväksytettyä terveen alkion kuoleman, missä menee raja sen jälkeen kesken ylipitkien työpäivien uupuneena? Miten odotamme sen näkyvän sairaan keskosen hoidossa, hyväksymmekö työehtosopimusten mukaisen laiminlyönnin, eli hän lähtee työajan päätyttyä, vaikka tietäisi pystyvänsä antamaan enemmän, jotta elämä jatkuisi? Mieluummin pienimpiemme hoitajilla moraali korkealla ja mieli virkeänä.

Miksi ihmeessä haluamme kätilöistämme sellaisia sydämeltään kovetettuja, jotka jaksavat työssään, vaikka näkevät ja joutuvat antamaan elinkelpoisten alkioiden kuolla? Terveydenhoitotyö on nimenomaan hoitotyötä. Elinkelpoisen elämän hoitamatta jättäminen ei ole! 

2

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 18:40"]Entä jos minä en halua synnytykseen kätilöä, joka ei koe ongelmaksi elinkelpoisen alkion tai sikiön heitteillejättöä?

Minusta on ristiriitaista vähät välittää kätilön omastatunnosta, kun hänen tehtävänsä on saada keskosille mahdollisimman hyvä hoito ja on kyettävä hoitamaan jonkun tarpeettomaksi kokemat lapset kuin jätelihaa. Jos ei ole mahdollista kieltäytyä sellaisesta, minkä kokee itse julmaksi, missä meidän moraalin rajat kulkevat?

Ei se yksi alkion sinänsä oikeutettu keskeyttäminen ole ongelma, vaan ihmisen omatunto, jonka pitäisi jaksaa hoitaa keskosta joka tilanteessa. Kun kerran saa itselleen hyväksytettyä terveen alkion kuoleman, missä menee raja sen jälkeen kesken ylipitkien työpäivien uupuneena? Miten odotamme sen näkyvän sairaan keskosen hoidossa, hyväksymmekö työehtosopimusten mukaisen laiminlyönnin, eli hän lähtee työajan päätyttyä, vaikka tietäisi pystyvänsä antamaan enemmän, jotta elämä jatkuisi? Mieluummin pienimpiemme hoitajilla moraali korkealla ja mieli virkeänä.

Miksi ihmeessä haluamme kätilöistämme sellaisia sydämeltään kovetettuja, jotka jaksavat työssään, vaikka näkevät ja joutuvat antamaan elinkelpoisten alkioiden kuolla? Terveydenhoitotyö on nimenomaan hoitotyötä. Elinkelpoisen elämän hoitamatta jättäminen ei ole! 
[/quote]

Ymmärsinkö nyt oikein? Abortti sinänsä ei olekaan ongelma. Sinä pelkäät kuinka käy keskoshoidon, jos kätilöt eivät saa kieltäytyä aborteista?? Mikä mahtaa nyt olla ylipäätään se vakaumus, mistä te puhutte? Sinun sanojesi mukaan kyse ei olekaan abortista vaan teidän jaksamisesta hoitaa muita työtehtäviänne. Eli onko kyse abortista nyt lainkaan, jos se ei sinänsä kerran ongelma olekaan?

Ainoa vakaumus jota työpaikalla noudatetaan on työnantajan moraali. Mitä siitäkin tulisi jos vaikka parkkipirkko jättäisi kirjoittamatta sakkoja säälin takia. Omat vakaumukset jätetään vapaa-ajalle!