Miten lesboparin lapsi viettää isänpäivää?

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän mä olen viettänyt isänpäivää kun mun isäni kuoli kun olin alle 10-vuotias ja kummatkin isoisät ovat kuolleet ennen mun syntymääni :\

En ole tätä aikaisemmin tajunnut sen olevan ongelma.

T: nainen 35 v.

Pikkusen eri asia. Eikä niin pikkusenkaan

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissä "isättömät" lapset tekevät isäinpäiväkortit mm. isoisälle, isäpuolelle, isoisäpuolelle, äidille, enolle, sedälle, naapurin miehelle. Aina joku kortin arvoinen löytyy :)

Miten äidille voi tehdä isänpäiväkortin?

Vierailija kirjoitti:

Isänsä kanssa viettää isänpäivän, bioisä tulee meille ja lapsen paappa myös. Samassa pöydässä istuu myös naispuolinen kumppanini. Ajatella, niin monta rakastavaa aikuista :)

Säälin lasta

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani kahden äidin perheen lapsi on 14v ja oireilee isättömyyttä. Suurimmalla osalla "isättömistä" on isä jossain eli löytyy edes nimi tai valokuva, hänellä ei ole. Lahjasiittiöillä aikaansaatu erittäin toivottu lapsi kipuilee nyt sitä, että kaksi naista ei ymmärrä, että puolet hänestä tulee jostain muualta kuin äitien suvuista. Ei-biologinen äiti alkaa olla murrosikäiselle punainen vaate, lapsi syyttää tätä siitä, että lapselle ei haluttu oikeaa isää.

Murrosiässä kuohutaan biologisiakin vanhempia vastaan ja koetaan takuuvarmasti pahempiakin asioita. Silti tuntuu kurjalta nähdä, miten eksyksissä lapsi on itsensä kanssa.

Isänpäivänä hän ei halua tehdä ei-biologisen äitinsä isälle korttia. Siitä oma isäni - tuo ei-biologinen isoisä - on hyvin surullinen. Toisaalta hän ymmärtää, että jossain vaiheessa perimä alkaa nostaa entistä enemmän päätään. Minä katson siskoni perhettä ja mietin, että hän on joutunut maksamaan aika kovan hinnan rakkaudestaan.

Ihmisellä on sisäsyntyinen halu tietää sukunsa, mistä on tullut ja ihminen yleensä rakastaa biologisia vanhempiaan ja sisaruksiaan vaikka ei edes niitä olisi nähnyt.

Siksi on näitä ohjelmia missä ihmiset etsii kadonneita perheenjäseniään (jopa sellaisia jota ei koskaan ole nähnytkään), siksi Yhdysvalloissa on järjestelmä missä spermanlahjoituksena syntyneet lapset voivat etsiä sisaruksiaa ja isäänsä. Koska siihen on sisäsyntyinen halu.

Moni haluaisi ajatella että jos adoptoi pikkuvauvana jonkun niin se rakastaa vain meitä eikä haikaile muualle. No se varmasti rakastaa kasvattivanhempiaan mutta suurin osa haluaa tavata biologiset vanhempansa. Tai ainakin tietää heitästä mahdollisimman paljon.

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani kahden äidin perheen lapsi on 14v ja oireilee isättömyyttä. Suurimmalla osalla "isättömistä" on isä jossain eli löytyy edes nimi tai valokuva, hänellä ei ole. Lahjasiittiöillä aikaansaatu erittäin toivottu lapsi kipuilee nyt sitä, että kaksi naista ei ymmärrä, että puolet hänestä tulee jostain muualta kuin äitien suvuista. Ei-biologinen äiti alkaa olla murrosikäiselle punainen vaate, lapsi syyttää tätä siitä, että lapselle ei haluttu oikeaa isää.

Murrosiässä kuohutaan biologisiakin vanhempia vastaan ja koetaan takuuvarmasti pahempiakin asioita. Silti tuntuu kurjalta nähdä, miten eksyksissä lapsi on itsensä kanssa.

Isänpäivänä hän ei halua tehdä ei-biologisen äitinsä isälle korttia. Siitä oma isäni - tuo ei-biologinen isoisä - on hyvin surullinen. Toisaalta hän ymmärtää, että jossain vaiheessa perimä alkaa nostaa entistä enemmän päätään. Minä katson siskoni perhettä ja mietin, että hän on joutunut maksamaan aika kovan hinnan rakkaudestaan.

Surullisia kohtaloita näillä lapsilla. Tuo ei-biologinen isoisä on satua, ei semmoista ole. Tällä logiikalla naapurin Jormakin on "ei biologinen isoisä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissä "isättömät" lapset tekevät isäinpäiväkortit mm. isoisälle, isäpuolelle, isoisäpuolelle, äidille, enolle, sedälle, naapurin miehelle. Aina joku kortin arvoinen löytyy :)

Miten äidille voi tehdä isänpäiväkortin?

Telaketjuosastolta onnistuu näköjään tämäkin ainoan miesten juhlan ryöstäminen - ja lapset ihmettelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isänsä kanssa viettää isänpäivän, bioisä tulee meille ja lapsen paappa myös. Samassa pöydässä istuu myös naispuolinen kumppanini. Ajatella, niin monta rakastavaa aikuista :)

Säälin lasta

Kuvitteletko ihan todella että lapsen tasapainoinen kehitys korreloi rakastavien aikuisten LUKUMÄÄRÄN kanssa???!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissä "isättömät" lapset tekevät isäinpäiväkortit mm. isoisälle, isäpuolelle, isoisäpuolelle, äidille, enolle, sedälle, naapurin miehelle. Aina joku kortin arvoinen löytyy :)

Miten äidille voi tehdä isänpäiväkortin?

Telaketjuosastolta onnistuu näköjään tämäkin ainoan miesten juhlan ryöstäminen - ja lapset ihmettelee.

No voi vitun kyrpänaama. Miten se on sulta pois, jos ihan tavalliset ihmiset sovittelevat yleiset juhlapyhät sopimaan juuri heidän perheensä arkeen? Minun perheeni kävin isänpäivänä aina ravintolassa syömässä. Alkoholisti-isääni en nähnyt, eikä ollut tarvettakaan, mutta juhlistimme silti isänpäivää. Haittaakse? Ja jos haittaa, niin perustele toki miten minun perheeni arki kaivaa juuri sinun persettäsi.

Kyllä siinä laitetaan pieneltä lapselta pää sekaisin.

Kaikki osapuolet haluavat "osansa" muksusta. Ihmekös tuo jos hämmentyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissä "isättömät" lapset tekevät isäinpäiväkortit mm. isoisälle, isäpuolelle, isoisäpuolelle, äidille, enolle, sedälle, naapurin miehelle. Aina joku kortin arvoinen löytyy :)

Miten äidille voi tehdä isänpäiväkortin?

Telaketjuosastolta onnistuu näköjään tämäkin ainoan miesten juhlan ryöstäminen - ja lapset ihmettelee.

No voi vitun kyrpänaama. Miten se on sulta pois, jos ihan tavalliset ihmiset sovittelevat yleiset juhlapyhät sopimaan juuri heidän perheensä arkeen? Minun perheeni kävin isänpäivänä aina ravintolassa syömässä. Alkoholisti-isääni en nähnyt, eikä ollut tarvettakaan, mutta juhlistimme silti isänpäivää. Haittaakse? Ja jos haittaa, niin perustele toki miten minun perheeni arki kaivaa juuri sinun persettäsi.

Oho femakko osaa kiroillakin nuin vanhan liiton tosi rekkamiehet tai siis rekkahenkilöt.

Viekää juhlapäivät ja muistakaa myös tuhkat pesästä kun maailmasta sammutetaan valot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissä "isättömät" lapset tekevät isäinpäiväkortit mm. isoisälle, isäpuolelle, isoisäpuolelle, äidille, enolle, sedälle, naapurin miehelle. Aina joku kortin arvoinen löytyy :)

Miten äidille voi tehdä isänpäiväkortin?

Telaketjuosastolta onnistuu näköjään tämäkin ainoan miesten juhlan ryöstäminen - ja lapset ihmettelee.

No voi vitun kyrpänaama. Miten se on sulta pois, jos ihan tavalliset ihmiset sovittelevat yleiset juhlapyhät sopimaan juuri heidän perheensä arkeen? Minun perheeni kävin isänpäivänä aina ravintolassa syömässä. Alkoholisti-isääni en nähnyt, eikä ollut tarvettakaan, mutta juhlistimme silti isänpäivää. Haittaakse? Ja jos haittaa, niin perustele toki miten minun perheeni arki kaivaa juuri sinun persettäsi.

Toivottavasti saat apua aggressioosi ja pystyt käsittelemään sitä mistä se ikinä kumpuaakaan.

No miten yksinäinen lapseton mies (tai nainen ) sitten viettää isänpäivää ? Tai homopari ? Entä lesket tai eronneet . Eihän isänpäivä ole muuta kuin ,että silloin lapset ostavat iskälle jonkun partaveden ehkä ja vaimo vaikka jonkun kylpytakin tai puolisonsa mielikirjailijan kirjan tms. isän hemmottelua ja muistamista .

Hyvä heille ja suotakoon perheessä toki niille ,jotka ovat isiä.

Tarvitseeko sitä muiden oikeastaan  kummemmin noteerata koko isänpäivää ? Ei minusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani kahden äidin perheen lapsi on 14v ja oireilee isättömyyttä. Suurimmalla osalla "isättömistä" on isä jossain eli löytyy edes nimi tai valokuva, hänellä ei ole. Lahjasiittiöillä aikaansaatu erittäin toivottu lapsi kipuilee nyt sitä, että kaksi naista ei ymmärrä, että puolet hänestä tulee jostain muualta kuin äitien suvuista. Ei-biologinen äiti alkaa olla murrosikäiselle punainen vaate, lapsi syyttää tätä siitä, että lapselle ei haluttu oikeaa isää.

Murrosiässä kuohutaan biologisiakin vanhempia vastaan ja koetaan takuuvarmasti pahempiakin asioita. Silti tuntuu kurjalta nähdä, miten eksyksissä lapsi on itsensä kanssa.

Isänpäivänä hän ei halua tehdä ei-biologisen äitinsä isälle korttia. Siitä oma isäni - tuo ei-biologinen isoisä - on hyvin surullinen. Toisaalta hän ymmärtää, että jossain vaiheessa perimä alkaa nostaa entistä enemmän päätään. Minä katson siskoni perhettä ja mietin, että hän on joutunut maksamaan aika kovan hinnan rakkaudestaan.

Surullisia kohtaloita näillä lapsilla. Tuo ei-biologinen isoisä on satua, ei semmoista ole. Tällä logiikalla naapurin Jormakin on "ei biologinen isoisä"

Sanoisitko heteroparin adoptiolapselle, että hänen adoptiovanhempiensa vanhemmat eivät ole sen enempää lapsen isovanhempia kuin naapurin Jorma?

Vierailija kirjoitti:

No miten yksinäinen lapseton mies (tai nainen ) sitten viettää isänpäivää ? Tai homopari ? Entä lesket tai eronneet . Eihän isänpäivä ole muuta kuin ,että silloin lapset ostavat iskälle jonkun partaveden ehkä ja vaimo vaikka jonkun kylpytakin tai puolisonsa mielikirjailijan kirjan tms. isän hemmottelua ja muistamista .

Hyvä heille ja suotakoon perheessä toki niille ,jotka ovat isiä.

Tarvitseeko sitä muiden oikeastaan  kummemmin noteerata koko isänpäivää ? Ei minusta.

Oikeat isoisät, jos elossa. En siis tarkoita kaikkien ex-tyttöystävien mukaisovanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissä "isättömät" lapset tekevät isäinpäiväkortit mm. isoisälle, isäpuolelle, isoisäpuolelle, äidille, enolle, sedälle, naapurin miehelle. Aina joku kortin arvoinen löytyy :)

Miten äidille voi tehdä isänpäiväkortin?

Telaketjuosastolta onnistuu näköjään tämäkin ainoan miesten juhlan ryöstäminen - ja lapset ihmettelee.

No voi vitun kyrpänaama. Miten se on sulta pois, jos ihan tavalliset ihmiset sovittelevat yleiset juhlapyhät sopimaan juuri heidän perheensä arkeen? Minun perheeni kävin isänpäivänä aina ravintolassa syömässä. Alkoholisti-isääni en nähnyt, eikä ollut tarvettakaan, mutta juhlistimme silti isänpäivää. Haittaakse? Ja jos haittaa, niin perustele toki miten minun perheeni arki kaivaa juuri sinun persettäsi.

Toivottavasti saat apua aggressioosi ja pystyt käsittelemään sitä mistä se ikinä kumpuaakaan.

Vastaa kysymykseen, eli haittaako tuon edellisen kommentoijan arki sinua jotenkin? Jos haittaa, niin miksi? Miten se sinun elämääsi liikuttaa?

Omat isovanhempani olivat äidinäitiä lukuunottamatta kaikki kuolleet jo ennen minun syntymääni.Äidinisäni jo melkein 20 vuotta ennen syntymääni

(mummokin sitten nukkui pois (68-vuotiaana) jo  kun olin 3-vuotias)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani kahden äidin perheen lapsi on 14v ja oireilee isättömyyttä. Suurimmalla osalla "isättömistä" on isä jossain eli löytyy edes nimi tai valokuva, hänellä ei ole. Lahjasiittiöillä aikaansaatu erittäin toivottu lapsi kipuilee nyt sitä, että kaksi naista ei ymmärrä, että puolet hänestä tulee jostain muualta kuin äitien suvuista. Ei-biologinen äiti alkaa olla murrosikäiselle punainen vaate, lapsi syyttää tätä siitä, että lapselle ei haluttu oikeaa isää.

Murrosiässä kuohutaan biologisiakin vanhempia vastaan ja koetaan takuuvarmasti pahempiakin asioita. Silti tuntuu kurjalta nähdä, miten eksyksissä lapsi on itsensä kanssa.

Isänpäivänä hän ei halua tehdä ei-biologisen äitinsä isälle korttia. Siitä oma isäni - tuo ei-biologinen isoisä - on hyvin surullinen. Toisaalta hän ymmärtää, että jossain vaiheessa perimä alkaa nostaa entistä enemmän päätään. Minä katson siskoni perhettä ja mietin, että hän on joutunut maksamaan aika kovan hinnan rakkaudestaan.

Surullisia kohtaloita näillä lapsilla. Tuo ei-biologinen isoisä on satua, ei semmoista ole. Tällä logiikalla naapurin Jormakin on "ei biologinen isoisä"

Sanoisitko heteroparin adoptiolapselle, että hänen adoptiovanhempiensa vanhemmat eivät ole sen enempää lapsen isovanhempia kuin naapurin Jorma?

Normaalissa adoptiossa on isä ja äiti ja isänisä ja äidinisä.

Juuri näiden lasten edun vastaisten kummallisten perheviritysten takia homoadoptioita ja sinkkujen hedelmöityksiä ei tule sallia.

Jos lapsella on isä on isoisäkin (voi toki olla ) kuollut.

Kyllä tässä pitäisi lastakin ajatella, ei ihme että hämillään, ei kannata murkkuuden piikkiin laittaa.

Keksityn isoisän paha mieli ei ole päällimmäisenä ongelmana tässä, eikä ongelma ollenkaan. Onhan se kiva kun on läheisiä aikuisia elämässä, yhtä hyvin isoisän roolin olisi voinut ottaa teoriassa Jormakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isänsä kanssa viettää isänpäivän, bioisä tulee meille ja lapsen paappa myös. Samassa pöydässä istuu myös naispuolinen kumppanini. Ajatella, niin monta rakastavaa aikuista :)

Säälin lasta

Säälitkö kaikkia muitakin lapsia, joilla on isän ja äidin lisäksi muitakin rakastavia aikuisia ympärillään?

Heikko yritys ap:ltä.

Miksi ihmeessä jotkut luulevat, että ihan kaikki viettävät isänpäivää ollenkaan? Ihan sama kuin halloweenit sun muut keksityt juhlat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani kahden äidin perheen lapsi on 14v ja oireilee isättömyyttä. Suurimmalla osalla "isättömistä" on isä jossain eli löytyy edes nimi tai valokuva, hänellä ei ole. Lahjasiittiöillä aikaansaatu erittäin toivottu lapsi kipuilee nyt sitä, että kaksi naista ei ymmärrä, että puolet hänestä tulee jostain muualta kuin äitien suvuista. Ei-biologinen äiti alkaa olla murrosikäiselle punainen vaate, lapsi syyttää tätä siitä, että lapselle ei haluttu oikeaa isää.

Murrosiässä kuohutaan biologisiakin vanhempia vastaan ja koetaan takuuvarmasti pahempiakin asioita. Silti tuntuu kurjalta nähdä, miten eksyksissä lapsi on itsensä kanssa.

Isänpäivänä hän ei halua tehdä ei-biologisen äitinsä isälle korttia. Siitä oma isäni - tuo ei-biologinen isoisä - on hyvin surullinen. Toisaalta hän ymmärtää, että jossain vaiheessa perimä alkaa nostaa entistä enemmän päätään. Minä katson siskoni perhettä ja mietin, että hän on joutunut maksamaan aika kovan hinnan rakkaudestaan.

Surullisia kohtaloita näillä lapsilla. Tuo ei-biologinen isoisä on satua, ei semmoista ole. Tällä logiikalla naapurin Jormakin on "ei biologinen isoisä"

Sanoisitko heteroparin adoptiolapselle, että hänen adoptiovanhempiensa vanhemmat eivät ole sen enempää lapsen isovanhempia kuin naapurin Jorma?

Normaalissa adoptiossa on isä ja äiti ja isänisä ja äidinisä.

Juuri näiden lasten edun vastaisten kummallisten perheviritysten takia homoadoptioita ja sinkkujen hedelmöityksiä ei tule sallia.

Jos lapsella on isä on isoisäkin (voi toki olla ) kuollut.

Kyllä tässä pitäisi lastakin ajatella, ei ihme että hämillään, ei kannata murkkuuden piikkiin laittaa.

Keksityn isoisän paha mieli ei ole päällimmäisenä ongelmana tässä, eikä ongelma ollenkaan. Onhan se kiva kun on läheisiä aikuisia elämässä, yhtä hyvin isoisän roolin olisi voinut ottaa teoriassa Jormakin

Normaalissa adoptiossa lapsen isovanhemmat ovat ei-biologisia isovanhempia. Sinä juuri julistit, että ei-biologiset isovanhemmat ovat satua. Et siis loogisesti voi pitää myöskään normaalin adoption lasten isovanhempia oikeina isovanhempina. Sinusta myös he ovat keksittyä satua.