Miten lesboparin lapsi viettää isänpäivää?

Miksi te homofoobikot olette niin ilkeitä ihmisiä? Ymmärtäisin sen, että vastustaa esim homojen avioliitto- ja adoptio-oikeutta, mutta miksi pitää olla tahallaan ilkeä toisille ihmisille? Miksi ette voi käyttäytyä asiallisesti? Saatteko te jonkinlaista nautintoa toisten kiusaamisesta?

mitä vittua sä lepakko kyselet.

Lapsi juo yksin kylmässä heroiinia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani kahden äidin perheen lapsi on 14v ja oireilee isättömyyttä. Suurimmalla osalla "isättömistä" on isä jossain eli löytyy edes nimi tai valokuva, hänellä ei ole. Lahjasiittiöillä aikaansaatu erittäin toivottu lapsi kipuilee nyt sitä, että kaksi naista ei ymmärrä, että puolet hänestä tulee jostain muualta kuin äitien suvuista. Ei-biologinen äiti alkaa olla murrosikäiselle punainen vaate, lapsi syyttää tätä siitä, että lapselle ei haluttu oikeaa isää.

Murrosiässä kuohutaan biologisiakin vanhempia vastaan ja koetaan takuuvarmasti pahempiakin asioita. Silti tuntuu kurjalta nähdä, miten eksyksissä lapsi on itsensä kanssa.

Isänpäivänä hän ei halua tehdä ei-biologisen äitinsä isälle korttia. Siitä oma isäni - tuo ei-biologinen isoisä - on hyvin surullinen. Toisaalta hän ymmärtää, että jossain vaiheessa perimä alkaa nostaa entistä enemmän päätään. Minä katson siskoni perhettä ja mietin, että hän on joutunut maksamaan aika kovan hinnan rakkaudestaan.

Surullisia kohtaloita näillä lapsilla. Tuo ei-biologinen isoisä on satua, ei semmoista ole. Tällä logiikalla naapurin Jormakin on "ei biologinen isoisä"

Sanoisitko heteroparin adoptiolapselle, että hänen adoptiovanhempiensa vanhemmat eivät ole sen enempää lapsen isovanhempia kuin naapurin Jorma?

Normaalissa adoptiossa on isä ja äiti ja isänisä ja äidinisä.

Juuri näiden lasten edun vastaisten kummallisten perheviritysten takia homoadoptioita ja sinkkujen hedelmöityksiä ei tule sallia.

Jos lapsella on isä on isoisäkin (voi toki olla ) kuollut.

Kyllä tässä pitäisi lastakin ajatella, ei ihme että hämillään, ei kannata murkkuuden piikkiin laittaa.

Keksityn isoisän paha mieli ei ole päällimmäisenä ongelmana tässä, eikä ongelma ollenkaan. Onhan se kiva kun on läheisiä aikuisia elämässä, yhtä hyvin isoisän roolin olisi voinut ottaa teoriassa Jormakin

Entä äidinäidin puoliso, joka ei ole biologisesti isoisä, mutta on ollut äidin maailmassa niin kauan kun hän jaksaa muistaa? Voiko hänetkin korvata naapurin Jormalla? Onhan näitä lapsia, joiden biologinen isä on lähtenyt lätkimään kuultuaan raskaudesta, mutta joku toinen mies on tullut tilalle ja on sosiaalisessa mielessä isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani kahden äidin perheen lapsi on 14v ja oireilee isättömyyttä. Suurimmalla osalla "isättömistä" on isä jossain eli löytyy edes nimi tai valokuva, hänellä ei ole. Lahjasiittiöillä aikaansaatu erittäin toivottu lapsi kipuilee nyt sitä, että kaksi naista ei ymmärrä, että puolet hänestä tulee jostain muualta kuin äitien suvuista. Ei-biologinen äiti alkaa olla murrosikäiselle punainen vaate, lapsi syyttää tätä siitä, että lapselle ei haluttu oikeaa isää.

Murrosiässä kuohutaan biologisiakin vanhempia vastaan ja koetaan takuuvarmasti pahempiakin asioita. Silti tuntuu kurjalta nähdä, miten eksyksissä lapsi on itsensä kanssa.

Isänpäivänä hän ei halua tehdä ei-biologisen äitinsä isälle korttia. Siitä oma isäni - tuo ei-biologinen isoisä - on hyvin surullinen. Toisaalta hän ymmärtää, että jossain vaiheessa perimä alkaa nostaa entistä enemmän päätään. Minä katson siskoni perhettä ja mietin, että hän on joutunut maksamaan aika kovan hinnan rakkaudestaan.

Surullisia kohtaloita näillä lapsilla. Tuo ei-biologinen isoisä on satua, ei semmoista ole. Tällä logiikalla naapurin Jormakin on "ei biologinen isoisä"

Sanoisitko heteroparin adoptiolapselle, että hänen adoptiovanhempiensa vanhemmat eivät ole sen enempää lapsen isovanhempia kuin naapurin Jorma?

Normaalissa adoptiossa on isä ja äiti ja isänisä ja äidinisä.

Juuri näiden lasten edun vastaisten kummallisten perheviritysten takia homoadoptioita ja sinkkujen hedelmöityksiä ei tule sallia.

Jos lapsella on isä on isoisäkin (voi toki olla ) kuollut.

Kyllä tässä pitäisi lastakin ajatella, ei ihme että hämillään, ei kannata murkkuuden piikkiin laittaa.

Keksityn isoisän paha mieli ei ole päällimmäisenä ongelmana tässä, eikä ongelma ollenkaan. Onhan se kiva kun on läheisiä aikuisia elämässä, yhtä hyvin isoisän roolin olisi voinut ottaa teoriassa Jormakin

Normaalissa adoptiossa lapsen isovanhemmat ovat ei-biologisia isovanhempia. Sinä juuri julistit, että ei-biologiset isovanhemmat ovat satua. Et siis loogisesti voi pitää myöskään normaalin adoption lasten isovanhempia oikeina isovanhempina. Sinusta myös he ovat keksittyä satua.

Älä kerro mulle mikä on mun mielestä satua ja mikä ei.

Teknisesti olet oikeassa, mutta tämän adoptioparin (tod.näk. aviossa ja lapsettomia) vanhemmat ovat ainakin lähellä isovanhemmuutta.

Sitä vastoin sateenkaaren alla sitä tilaa riittää. Kumppanit vaihtuvat ja pysyväisluonteisiakin äitejä on äkkiä 3-4. Sitten päälle niiden eksät ja vanhemmat ja isovanhemman puolikkaat. Ei niissä perässä pysy aikuisetkaan. Lapsi menee henkisesti sekaisin.

Tämä on tätä itsekkäiden liberaalien mullehetikaikkihöpsötystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani kahden äidin perheen lapsi on 14v ja oireilee isättömyyttä. Suurimmalla osalla "isättömistä" on isä jossain eli löytyy edes nimi tai valokuva, hänellä ei ole. Lahjasiittiöillä aikaansaatu erittäin toivottu lapsi kipuilee nyt sitä, että kaksi naista ei ymmärrä, että puolet hänestä tulee jostain muualta kuin äitien suvuista. Ei-biologinen äiti alkaa olla murrosikäiselle punainen vaate, lapsi syyttää tätä siitä, että lapselle ei haluttu oikeaa isää.

Murrosiässä kuohutaan biologisiakin vanhempia vastaan ja koetaan takuuvarmasti pahempiakin asioita. Silti tuntuu kurjalta nähdä, miten eksyksissä lapsi on itsensä kanssa.

Isänpäivänä hän ei halua tehdä ei-biologisen äitinsä isälle korttia. Siitä oma isäni - tuo ei-biologinen isoisä - on hyvin surullinen. Toisaalta hän ymmärtää, että jossain vaiheessa perimä alkaa nostaa entistä enemmän päätään. Minä katson siskoni perhettä ja mietin, että hän on joutunut maksamaan aika kovan hinnan rakkaudestaan.

Surullisia kohtaloita näillä lapsilla. Tuo ei-biologinen isoisä on satua, ei semmoista ole. Tällä logiikalla naapurin Jormakin on "ei biologinen isoisä"

Sanoisitko heteroparin adoptiolapselle, että hänen adoptiovanhempiensa vanhemmat eivät ole sen enempää lapsen isovanhempia kuin naapurin Jorma?

Normaalissa adoptiossa on isä ja äiti ja isänisä ja äidinisä.

Juuri näiden lasten edun vastaisten kummallisten perheviritysten takia homoadoptioita ja sinkkujen hedelmöityksiä ei tule sallia.

Jos lapsella on isä on isoisäkin (voi toki olla ) kuollut.

Kyllä tässä pitäisi lastakin ajatella, ei ihme että hämillään, ei kannata murkkuuden piikkiin laittaa.

Keksityn isoisän paha mieli ei ole päällimmäisenä ongelmana tässä, eikä ongelma ollenkaan. Onhan se kiva kun on läheisiä aikuisia elämässä, yhtä hyvin isoisän roolin olisi voinut ottaa teoriassa Jormakin

Normaalissa adoptiossa lapsen isovanhemmat ovat ei-biologisia isovanhempia. Sinä juuri julistit, että ei-biologiset isovanhemmat ovat satua. Et siis loogisesti voi pitää myöskään normaalin adoption lasten isovanhempia oikeina isovanhempina. Sinusta myös he ovat keksittyä satua.

Älä kerro mulle mikä on mun mielestä satua ja mikä ei.

Teknisesti olet oikeassa, mutta tämän adoptioparin (tod.näk. aviossa ja lapsettomia) vanhemmat ovat ainakin lähellä isovanhemmuutta.

Sitä vastoin sateenkaaren alla sitä tilaa riittää. Kumppanit vaihtuvat ja pysyväisluonteisiakin äitejä on äkkiä 3-4. Sitten päälle niiden eksät ja vanhemmat ja isovanhemman puolikkaat. Ei niissä perässä pysy aikuisetkaan. Lapsi menee henkisesti sekaisin.

Tämä on tätä itsekkäiden liberaalien mullehetikaikkihöpsötystä.

Ensinnäkin, naispariskunnan "ei-biologinen" äiti adoptoi kumppaninsa lapsen, joten he ovat molemmat juridisia vanhempia vaikka ero tulisikin.

Toisekseen, miksi ero tulisi? Ihan samalla tavalla sitten sinun ihailemallesi hetero-adoptio-pariskunnallekin voi tulla ero. Mites sitten suu pannaan? Silloinhan siinä vasta onkin uusia isä- ja äiti-ehdokkaita tarjolla joka sormelle, ja vielä kaikkien nyksien ja eksien vanhemmat ja isovanhemman puolikkaat! Huhhuh!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani kahden äidin perheen lapsi on 14v ja oireilee isättömyyttä. Suurimmalla osalla "isättömistä" on isä jossain eli löytyy edes nimi tai valokuva, hänellä ei ole. Lahjasiittiöillä aikaansaatu erittäin toivottu lapsi kipuilee nyt sitä, että kaksi naista ei ymmärrä, että puolet hänestä tulee jostain muualta kuin äitien suvuista. Ei-biologinen äiti alkaa olla murrosikäiselle punainen vaate, lapsi syyttää tätä siitä, että lapselle ei haluttu oikeaa isää.

Murrosiässä kuohutaan biologisiakin vanhempia vastaan ja koetaan takuuvarmasti pahempiakin asioita. Silti tuntuu kurjalta nähdä, miten eksyksissä lapsi on itsensä kanssa.

Isänpäivänä hän ei halua tehdä ei-biologisen äitinsä isälle korttia. Siitä oma isäni - tuo ei-biologinen isoisä - on hyvin surullinen. Toisaalta hän ymmärtää, että jossain vaiheessa perimä alkaa nostaa entistä enemmän päätään. Minä katson siskoni perhettä ja mietin, että hän on joutunut maksamaan aika kovan hinnan rakkaudestaan.

Surullisia kohtaloita näillä lapsilla. Tuo ei-biologinen isoisä on satua, ei semmoista ole. Tällä logiikalla naapurin Jormakin on "ei biologinen isoisä"

Sanoisitko heteroparin adoptiolapselle, että hänen adoptiovanhempiensa vanhemmat eivät ole sen enempää lapsen isovanhempia kuin naapurin Jorma?

Normaalissa adoptiossa on isä ja äiti ja isänisä ja äidinisä.

Juuri näiden lasten edun vastaisten kummallisten perheviritysten takia homoadoptioita ja sinkkujen hedelmöityksiä ei tule sallia.

Jos lapsella on isä on isoisäkin (voi toki olla ) kuollut.

Kyllä tässä pitäisi lastakin ajatella, ei ihme että hämillään, ei kannata murkkuuden piikkiin laittaa.

Keksityn isoisän paha mieli ei ole päällimmäisenä ongelmana tässä, eikä ongelma ollenkaan. Onhan se kiva kun on läheisiä aikuisia elämässä, yhtä hyvin isoisän roolin olisi voinut ottaa teoriassa Jormakin

Normaalissa adoptiossa lapsen isovanhemmat ovat ei-biologisia isovanhempia. Sinä juuri julistit, että ei-biologiset isovanhemmat ovat satua. Et siis loogisesti voi pitää myöskään normaalin adoption lasten isovanhempia oikeina isovanhempina. Sinusta myös he ovat keksittyä satua.

Älä kerro mulle mikä on mun mielestä satua ja mikä ei.

Teknisesti olet oikeassa, mutta tämän adoptioparin (tod.näk. aviossa ja lapsettomia) vanhemmat ovat ainakin lähellä isovanhemmuutta.

Sitä vastoin sateenkaaren alla sitä tilaa riittää. Kumppanit vaihtuvat ja pysyväisluonteisiakin äitejä on äkkiä 3-4. Sitten päälle niiden eksät ja vanhemmat ja isovanhemman puolikkaat. Ei niissä perässä pysy aikuisetkaan. Lapsi menee henkisesti sekaisin.

Tämä on tätä itsekkäiden liberaalien mullehetikaikkihöpsötystä.

Ensinnäkin, naispariskunnan "ei-biologinen" äiti adoptoi kumppaninsa lapsen, joten he ovat molemmat juridisia vanhempia vaikka ero tulisikin.

Toisekseen, miksi ero tulisi? Ihan samalla tavalla sitten sinun ihailemallesi hetero-adoptio-pariskunnallekin voi tulla ero. Mites sitten suu pannaan? Silloinhan siinä vasta onkin uusia isä- ja äiti-ehdokkaita tarjolla joka sormelle, ja vielä kaikkien nyksien ja eksien vanhemmat ja isovanhemman puolikkaat! Huhhuh!

"Ei-biologinen" äiti ei ole äiti kyseiselle lapselle.

Se on kans väärin ku jotku vievät jo kuolleiden isien haudoille kukkia tms, se on pois eläviltä miehiltä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani kahden äidin perheen lapsi on 14v ja oireilee isättömyyttä. Suurimmalla osalla "isättömistä" on isä jossain eli löytyy edes nimi tai valokuva, hänellä ei ole. Lahjasiittiöillä aikaansaatu erittäin toivottu lapsi kipuilee nyt sitä, että kaksi naista ei ymmärrä, että puolet hänestä tulee jostain muualta kuin äitien suvuista. Ei-biologinen äiti alkaa olla murrosikäiselle punainen vaate, lapsi syyttää tätä siitä, että lapselle ei haluttu oikeaa isää.

Murrosiässä kuohutaan biologisiakin vanhempia vastaan ja koetaan takuuvarmasti pahempiakin asioita. Silti tuntuu kurjalta nähdä, miten eksyksissä lapsi on itsensä kanssa.

Isänpäivänä hän ei halua tehdä ei-biologisen äitinsä isälle korttia. Siitä oma isäni - tuo ei-biologinen isoisä - on hyvin surullinen. Toisaalta hän ymmärtää, että jossain vaiheessa perimä alkaa nostaa entistä enemmän päätään. Minä katson siskoni perhettä ja mietin, että hän on joutunut maksamaan aika kovan hinnan rakkaudestaan.

Surullisia kohtaloita näillä lapsilla. Tuo ei-biologinen isoisä on satua, ei semmoista ole. Tällä logiikalla naapurin Jormakin on "ei biologinen isoisä"

Sanoisitko heteroparin adoptiolapselle, että hänen adoptiovanhempiensa vanhemmat eivät ole sen enempää lapsen isovanhempia kuin naapurin Jorma?

Normaalissa adoptiossa on isä ja äiti ja isänisä ja äidinisä.

Juuri näiden lasten edun vastaisten kummallisten perheviritysten takia homoadoptioita ja sinkkujen hedelmöityksiä ei tule sallia.

Jos lapsella on isä on isoisäkin (voi toki olla ) kuollut.

Kyllä tässä pitäisi lastakin ajatella, ei ihme että hämillään, ei kannata murkkuuden piikkiin laittaa.

Keksityn isoisän paha mieli ei ole päällimmäisenä ongelmana tässä, eikä ongelma ollenkaan. Onhan se kiva kun on läheisiä aikuisia elämässä, yhtä hyvin isoisän roolin olisi voinut ottaa teoriassa Jormakin

Normaalissa adoptiossa lapsen isovanhemmat ovat ei-biologisia isovanhempia. Sinä juuri julistit, että ei-biologiset isovanhemmat ovat satua. Et siis loogisesti voi pitää myöskään normaalin adoption lasten isovanhempia oikeina isovanhempina. Sinusta myös he ovat keksittyä satua.

Älä kerro mulle mikä on mun mielestä satua ja mikä ei.

Teknisesti olet oikeassa, mutta tämän adoptioparin (tod.näk. aviossa ja lapsettomia) vanhemmat ovat ainakin lähellä isovanhemmuutta.

Sitä vastoin sateenkaaren alla sitä tilaa riittää. Kumppanit vaihtuvat ja pysyväisluonteisiakin äitejä on äkkiä 3-4. Sitten päälle niiden eksät ja vanhemmat ja isovanhemman puolikkaat. Ei niissä perässä pysy aikuisetkaan. Lapsi menee henkisesti sekaisin.

Tämä on tätä itsekkäiden liberaalien mullehetikaikkihöpsötystä.

Ensinnäkin, naispariskunnan "ei-biologinen" äiti adoptoi kumppaninsa lapsen, joten he ovat molemmat juridisia vanhempia vaikka ero tulisikin.

Toisekseen, miksi ero tulisi? Ihan samalla tavalla sitten sinun ihailemallesi hetero-adoptio-pariskunnallekin voi tulla ero. Mites sitten suu pannaan? Silloinhan siinä vasta onkin uusia isä- ja äiti-ehdokkaita tarjolla joka sormelle, ja vielä kaikkien nyksien ja eksien vanhemmat ja isovanhemman puolikkaat! Huhhuh!

Avioeroon ei pidäkään kannustaa ainakaan yhteiskunnan. Joskus se on parempi lastenkin kannalta.

Mainitsemasi adoptiot ovat paheksuttavia kiertoteitä. Homot saavat elää keskenään kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa miten tahtovat ja rekisteröiminenkin on ok.

Lapsia tähän ei pidä sotkea, eikä yhteiskunnan kannustaa näihin perhekoelabroihin.

Jos tässä yhteydessä voidaan puhua normaaliudesta, niin väitätkö pokkana, että normaalitilanteessa isä ja äiti ei olisi lapselle parempi vaihtoehto?