Avioero, miten menee lasten asuminen/huoltajuus?

A) Missä asutte? B) Minkä ikäisiä lapset ovat C) Mitä lapset haluavat D) Miksi eivät voisi käydä uudesta kodista bussilla vanhassa koulussa?

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 09:49"]ISOIN KYSYMYS, JOTA KUKAAN EI KYSY: Lapset ovat minkä ikäisiä? Mitä HE haluavat? Miten paljon miehellä on aikaa olla lasten kanssa? Kuinka paljon on töissä, joutuisiko lapset olemaan yksin paljon? Mitä mies haluaa? Kaikki nämä asiat ovat paljon tärkeämpiä kuin äidin halut. Ratkasevinta on se kumman luona lapset joutuvat olemaan vähiten yksin. Näin oikeuskin sen ratkaisee, jos lähivanhemmuudesta kiistellään.
[/quote]

Voitko vastata näihin kysymyksiin? Osaisimme kertoa paremmin mielipiteemme. Minusta se on lähi jolla enemmän aikaa lapsille. Aina.

Nyt painotat sinäsinäsinä ja miesmiesmies. Etusijalle lasten toiveet ja tarpeet. Heille eronne on suuri kriisi ja jos vielä koulu + kaverit vaihtuu, teet lapsille karhunpalveluksen. Joskus kannattaa tinkiä neliöistä ja satsata muihin asioihin, kuten asumiseen lähellä lapsia. Luuletko oikeasti säilyttäväsi välit lapsiin tiiviinä jos muutat 100 km päähän? Kuka lapsia kuljettaa sinua tapaamaan jos et kerran nytkään pysty heitä kouluun kuljettamaan? Onko sinulla autoa? Jos ei, olisiko sen hankkiminen mahdollista?

Yhteishuoltajuus toimii vain jos vanhemmat asuvat lähekkäin ja välit säilyvät vähintään asiallisina.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 10:09"]Silloin olen marttyyri jos jään kalliille alueelle asumaan vuokralle pieneen asuntoon ja mies saa lähihuoltajuuden. Miksi minun pitäisi asua ahtaasti vain siksi, että mies saa taas järjestää asiat mielensä mukaan? Joko saan lähihuoltajuuden ja muutan noin 15km säteelle ja lapset vaihtaa koulua tai mies saa lähihuoltajuuden ja lapset pysyy vanhassa koulussa ja minä muutan 100km päähän omakotitaloon. Silloin saan vihdoinkin elää omanlaistani elämää ja lapsilla kiva paikka, jonne tulla. Kahdessa viimeisessä vaihtoehdossa minusta ei tule marttyyria. Lapset eivät erkaannu minusta, koska näen heitä viikonloppuisin ja puhelimetkin edelleen käytössä meillä.
[/quote]

Miksi vain nämä vaihtoehdot? Miksi et voi muuttaa joka tapauksessa 25 km säteelle ja lapsilla pidetään vanha tuttu koulu? Tiedän tällaisia tapauksia. Hanki edullinen auto.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 10:46"][quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 10:09"]Silloin olen marttyyri jos jään kalliille alueelle asumaan vuokralle pieneen asuntoon ja mies saa lähihuoltajuuden. Miksi minun pitäisi asua ahtaasti vain siksi, että mies saa taas järjestää asiat mielensä mukaan? Joko saan lähihuoltajuuden ja muutan noin 15km säteelle ja lapset vaihtaa koulua tai mies saa lähihuoltajuuden ja lapset pysyy vanhassa koulussa ja minä muutan 100km päähän omakotitaloon. Silloin saan vihdoinkin elää omanlaistani elämää ja lapsilla kiva paikka, jonne tulla. Kahdessa viimeisessä vaihtoehdossa minusta ei tule marttyyria. Lapset eivät erkaannu minusta, koska näen heitä viikonloppuisin ja puhelimetkin edelleen käytössä meillä.
[/quote]

Miksi vain nämä vaihtoehdot? Miksi et voi muuttaa joka tapauksessa 25 km säteelle ja lapsilla pidetään vanha tuttu koulu? Tiedän tällaisia tapauksia. Hanki edullinen auto.
[/quote]

Sorry siis 15km säteelle. Näppäilyfiba.

Tässä tämän taas näkee, äidin oletetaan aina uhrautuvan lastensa vuoksi. Ja mitä tahansa äiti tekee, se on väärin. Kukaan ei ole sanomassa, että isä voisi antaa äidin jäädä asumaan siihen nykyiseen asuntoon siksi aikaa, kunnes lapset isompia.

Meillä on kaksi autoa, aika uusia ja hyviä. Toinen niistä minun. Että ei se nyt siitä autosta ole kiinni. En tosiaan ole mikään köyhä sanan varsinaisessa merkityksessä. Asuntoa vaan en pysty tältä alueelta ostamaan ja vuokrat niin korkeita, että kymmenessä vuodessa niihin menisi n. 200000e . Mihinkään koppiin en muuta, kaikille oltava omat huoneet, kuten nytkin. Tämän kaupungin sisältä en vaan pysty sellaista asuntoa ostamaan.

2

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 07:09"]

En pystyisi sieltä uudelta asuinalueelta kuskaamaan lapsia kouluun arkena, liian pitkä matka. Tarkoittaisi sitä, että lasten olisi pakko asua vanhassa kodissa kaikki viikot ja itse voisin vain viikonloppusin ja lomilla olla lasten kanssa. Surullista. Onko tietoa, että olisi hyväksytty äidin lähihuoltajuus, vaikka olisi tullut muutto ja koulun vaihto? Taustalla ei mitään erityisiä syitä, miksi isä olisi huonompi lähihuoltaja.

[/quote]

Öö, miten niin vaikka olisi tullut muutto ja koulun vaihto? Hyvin usein nuo tulee eron kohdalla lapsillekin eteen, jos ei yksinkertaisesti ole muuta vaihtoehtoa. Jos et halua laittaa lapsia vaihtamaan koulua, vaan hoitaa ero niin että lapsille tulee muutosta normaaliin mahdollisimman vähän, lapset jäävät vanhaan kotipaikkaansa asumaan isänsä kanssa. 

Mutta muutto ja koulualueen vaihto eivät ole syitä evätä sulta lähivanhemmuutta jos sen väkisten haluat. Ja koska itsekin kirjoitat että isä on ihan pystyvä isä, niin mikä estää lasten jäämisen kotiinsa. Joku kirjoitti että koulun vaihto on suurempi trauma lapselle kuin ero; mä olen siitä kyllä eri mieltä. Mutta sekin on kiinni siitä miten aikuiset asian hoitavat.

Itse vaihdoin monta kertaa koulua lapsena. No big deal, eihän se maailman loppu ole! Kyllähän ihmiset muutenkin muuttelevat paikasta toiseen työpaikan, isommat tai pienemmän asunnon perässä tms. Se on normaalia elämää. Jos lapsesi ovat terveitä eikä mitään traumoja tm niin ihan hyvin voivat vaihtaa koulua.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:19"]

Tässä tämän taas näkee, äidin oletetaan aina uhrautuvan lastensa vuoksi. Ja mitä tahansa äiti tekee, se on väärin. Kukaan ei ole sanomassa, että isä voisi antaa äidin jäädä asumaan siihen nykyiseen asuntoon siksi aikaa, kunnes lapset isompia.

[/quote]

Ehkä äidillä ei ole varaa jäädä pitämään sitä isompaa asuntoa?

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:19"]

Tässä tämän taas näkee, äidin oletetaan aina uhrautuvan lastensa vuoksi. Ja mitä tahansa äiti tekee, se on väärin. Kukaan ei ole sanomassa, että isä voisi antaa äidin jäädä asumaan siihen nykyiseen asuntoon siksi aikaa, kunnes lapset isompia.

[/quote]

ei tarvitse uhrautua, mutta jos varaa ostaa yhteistä kotia ei ole, on tunnustettava realiteetit. Ei kai mieskään ole velvollinen maksamaan exänsä asumista eron jälkeen? Uhraus se voi sekin olla että valitsee 100km päästä ison talon (miksi muuten jos asuu sitä pääosin yksin?!) ja vieraannuttaa lapset itsestään joidenkin lisäneliöiden takia. Valintoja, valintoja. Paskassa tilanteessa täytyy priorisoida. Et saa kaikkea.

100 kilometrin päähän muuttaminen lasten kanssa ei ole vaihtoehto, jos isä ei pysty muuttamaan perässä. Välimatka on liian iso, että lasten suhteet molempiin vanhempiin voisivat säilyä tasavertaisina.  Ap:llä tuntuu jo nyt olevan tässä valtataistelu mielessä ainakin yhtä paljon kuin lasten etu, koska hän ei haluaisi, että mies saa tahtonsa läpi ja hän itse ei. Mitä väliä sillä on, kumpi vanhempi voittaa, jos lapset häviävät??

Ap unohtaa, etteivät lapset ole pieniä kuin hetken. Suosittelen sitä pientä, kallista asuntoa muutamaksi vuodeksi. Yläaasteelle ja/ tai lukioon lapset saattavat mennä jo ihan kaupungin toiselle puolelle, jolloin asuinpaikkavaihtoehtoja tulee enemmän. Ensimmäiset vuodet eron jälkeen ovat lasten selviytymiselle tärkeimmät. Kyllä terveistä lapsista kannattaa maksaa!

Mitä jos ette eroa? Mitä jos eroatte, mutta asutte silti "kämppiksinä"?

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:12"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:19"]

Tässä tämän taas näkee, äidin oletetaan aina uhrautuvan lastensa vuoksi. Ja mitä tahansa äiti tekee, se on väärin. Kukaan ei ole sanomassa, että isä voisi antaa äidin jäädä asumaan siihen nykyiseen asuntoon siksi aikaa, kunnes lapset isompia.

[/quote]

ei tarvitse uhrautua, mutta jos varaa ostaa yhteistä kotia ei ole, on tunnustettava realiteetit. Ei kai mieskään ole velvollinen maksamaan exänsä asumista eron jälkeen? Uhraus se voi sekin olla että valitsee 100km päästä ison talon (miksi muuten jos asuu sitä pääosin yksin?!) ja vieraannuttaa lapset itsestään joidenkin lisäneliöiden takia. Valintoja, valintoja. Paskassa tilanteessa täytyy priorisoida. Et saa kaikkea.

[/quote]

Siis oletko todella sitä mieltä, että köyhemmän puolison on mentävä vuokralle eron sattuessa? Järkevä ihminen ostaa asunnon ja maksaa sitä itselleen, jos sellaiseen on varaa. Järjen köyhyyttä, jos maksaa vuodessa vuokraa kalliilla alueella lähes 20te. Lapset äidin luo asumaan ja oma kämppä sieltä minne on varaa, kun ei kerta työkään rajoita. Sopeutuvat kyllä paremmin muuttoon kuin elämään ilman äitiä.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:41"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:12"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:19"]

Tässä tämän taas näkee, äidin oletetaan aina uhrautuvan lastensa vuoksi. Ja mitä tahansa äiti tekee, se on väärin. Kukaan ei ole sanomassa, että isä voisi antaa äidin jäädä asumaan siihen nykyiseen asuntoon siksi aikaa, kunnes lapset isompia.

[/quote]

ei tarvitse uhrautua, mutta jos varaa ostaa yhteistä kotia ei ole, on tunnustettava realiteetit. Ei kai mieskään ole velvollinen maksamaan exänsä asumista eron jälkeen? Uhraus se voi sekin olla että valitsee 100km päästä ison talon (miksi muuten jos asuu sitä pääosin yksin?!) ja vieraannuttaa lapset itsestään joidenkin lisäneliöiden takia. Valintoja, valintoja. Paskassa tilanteessa täytyy priorisoida. Et saa kaikkea.

[/quote]

Siis oletko todella sitä mieltä, että köyhemmän puolison on mentävä vuokralle eron sattuessa? Järkevä ihminen ostaa asunnon ja maksaa sitä itselleen, jos sellaiseen on varaa. Järjen köyhyyttä, jos maksaa vuodessa vuokraa kalliilla alueella lähes 20te. Lapset äidin luo asumaan ja oma kämppä sieltä minne on varaa, kun ei kerta työkään rajoita. Sopeutuvat kyllä paremmin muuttoon kuin elämään ilman äitiä.

[/quote]

Olen sitä mieltä, että ykkösprioriteetti on, että lapsilla säilyy läheinen suhde kumpaankin vanhempaan, eivätkä he joudu luopumaan tutusta koulusta ja ystävistä. Raha on toissijainen asia. Avioero maksaa, aina. Siitä koituu sekä taloudellista että henkistä tappiota. Maksajiksi eivät saa pahiten joutua lapset. Jos otat takkiin vuokrassa, pystyt sen kanssa elämään. Jos lasten suhteet toiseen vanhempaan kärsivät, noh sitä et pysty ehkä myöhemmin paikkaamaan. Ostat omistusasunnon sitten myöhemmin. Edelleenkin painottaisin lasten oikeutta kumpaankin vanhempaan. Yritä laittaa se hetkeksi etusijalle, niin vastaukset kirkastuvat. Kokemusta asiasta on.