Voiko vakavasta masennuksesta parantua? Elämäni on tuhoutunut täysin.
ELämäni on ihan pirstaleina. Olen vuosikaudet ollut juuttunut tilanteeseen, josta en pääse pois, olen kuin vankina. Yritän elää jokapäiväistä elämää ja osittain se onnistuu, mutta tiedän koko ajan taustalla, että olen onneton ja tulevaisuudessa on pelkkää mustaa. Minun pitäisi olla "vain" keskivaikeasti masentunut, mutta mitä sitten on vaikeasti masentunut, kyllä tämä mielestäni on helvetin vaikea masennus ja kestänyt jo ties kuinka kauan. Ajattelen koko ajan kuolemaa. :-(
Voiko tällaisesta enää parantua?
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 22:30"]
Ei voi valitettavasti täysin parantua. Suosittelen neurolepti-lääkityksen jatkamista myös jatkossa.
T. psyk. erikoislääkäri
Hahhah, taas oikein asiantuntija-ammattilainen palstalla.;)
Masennukseen määrätäänyleensäensisijaisesti mielialalääkitys ja joissain määrin hyvin pieniannos neurolepteja. Annos on siis aivanminimaalienn verrattuna esimerkiksi skitsofreenikon annokseen.
Neuroleptit hyviä vakavan masennuksen hoidossa, jos sairauden oireena ylikierrokset ja ylivireisyys ja vaikea unettomuus: ko oireet lähes poikkeuksetta vaikeassa masennuksessa aina läsnä. Olin 10v vakavasti masentunut ja ketipinor aloitettiin 6v sairastamisen jälkeen. Sitä jatkettiin 4 vuotta ja se oli lääkityksessä merkittävin toipumista edistänyt lääke. Psyk. Erikoislääkäri oikeassa. T: vakavasti masentunut 10v Neuroleptit käytössä. Nyt ollut 5v terveenä ja työssä
Asioista kannattaa keskustella. Asianosaisten kanssa. Tilanteet mutkistuu ja sitkistyy kun ne pitkistyy. Yks sormi osoittaa muita ja kolme ittees.
Mä totesin jo kauan sitten että hitonx välii. Aatelkoot mitä tykkää.
Tietty kun näkee ihmisen jolta on mielenrauha hetkeksi kadonnut tekee mieli sanoa vaikkapa "sinä riität ja olet hyvä niinkus olet".
Onhan se maisemanvaihtokin aina yks ratkaisu mutta skeemat tahtoo seurata omistajaansa.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kenenkään päänsisäistä maailmaa et loppupeleissä tiedä.
Ainakaan kysymättä.
Toimitatavat on kaikilla erilaiset. Syitä löytyy.
Ole armollinen itsellesi. Harva kai ihan oikeesti pahaa haluaa.
Talvituulia eloon.
Tsemiä sulle! Se on vaikeaa tiedän itekkin 20+ vuotta masennusta läpikäyneenä. Pysy päättäväisenä ja ole peräänantamaton jatkossakin. Lääkkeet ovat usein välttämättömiä jos tila on kestänyt kauan/kroonistunut.
Tiedä, että voit kuitenkin mennä eteenpäin/toipua.
Masennus johtuu synnista, kun saa synnit anteeksi masennus katoaa. Laakari ei at ymmarra hengellisia asioita, synti ja epausko aiheuttaa kaikki sairaude
Pillereitä vuan poskeen pyritään hoitamaan oireita ei itse syytä oireiden takana =)
Mulla oli lääkeresistentti eli mitkään mömmöt eivät auttaneet kuin olisi syönyt vehnäjauhopillereitä
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 22:32"]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 22:30"]
Ei voi valitettavasti täysin parantua. Suosittelen neurolepti-lääkityksen jatkamista myös jatkossa.
T. psyk. erikoislääkäri
Tietenkin voi parantua! Ja monet parantuvatkin.
Oletko koittanut sähköhoitoa?
Tuhoaa aivoja.
Mun kokemuksen mukaan ei. Kaikki lääkkeet ja terapiat on kokeiltu. Kun elämä on potkinut päähän jo syntymähetkistä lähtien ja kaikki hyvät kaudet kestävät vain hetken, niin miten elämästä uskaltaa nauttia?
Kyllä voi parantua.
Ulos pitää pyrkiä kaikin keinoin, varsinkin nyt kun on aurinkoa. Paras neuvo mitä sain omalta psykiatriltani aikoinaan, oli kehittää mieluisa aamurutiini. Semmoinen jota oikein odottaa, ja jonka voimalla voittaa sängyn vetovoiman. Mulla se oli kävely aamukahville, maisemareittiä, ja pikku torin elämän ihmettely kuppi kädessä.
Totuus on, että harva vuosia sairastaneista palaa takaisin oikeasti elävien kirjoihin. Yritän auttaa monia, mutta useimmat luovuttaa heti kun kuulee, että pitäisi itse osallistua jotenkin. Kaikki etsii ihmepilleriä, jota ei ole.
Vitamiinien ja hivenaineiden tankkauksella moni mieli vahvistuu. Lisätty sokeri pois ja runsas hiilari.
Ei masennuksen alla välttämättä mitään tunteita ole vaan ihan voi olla fyysinen ja biologinen sairaus. Thl:n Psykiatri, en muista nimeä, on sanonut ettei vaikeaan masennukseen auta terapia ja se on totta. Itselläni oli vaikea masennus, johon kävin terapiassa vuoden ja huononsi oloani. Masennuksessa etsii syitä masennukseensa milloin lapsuudesta milloin mistäkin. Lääkkeet auttoivat minua, mutta vain vähän. Ketipinor, voxra, ssri, unilääkkeet ym käytössä monta vuotta, lähes kymmenen. Minulla masennus puhkesi kovan uupumuksen jälkeen: vauva-aika ja yöllä valvominen uuvutti ja liikaa vauvaan keskittyminen uuvutti enkä parantunut uupumuksesta vaan jokin elimistössä meni ihan vinksalleen ihan viikon sisällä. Nyt olen terve, ollut jo 5vuotta. Mutta toipuminen kesti kymmenen vuotta, jonka olin työkyvyttömänä. Vieläkin satunnaisesti syön ketipinorin iltaisin uneen, jos työssä stressaavaa tms. Uni tärkein. Ja ruokarytmi tavallinen ruoka (ei mitään dieettejä). Päikkärit silloin kun tarvii, ei yö valvomista tai myöhään ulkona iltoja usein;kenties kerran vuodessa. Elimistö ei kestä kovaa stressiä, rankempi liikuntasuoritus saa kortisolit, luulen näin, tappiin ja ripuli lentää ja alkaa ahdistaa. Tasaista elämää. Se on tärkeintä. Näin sujuu työ ja arki. Ja tarvittaessa uni purkista. Nykyään ei edes joka kuukausi tule unettomia öitä. Pahimmillaan sairaana oli 6v kestänyt krooninen paha unettomuus; hermojärjestelmä riekaleina. Lääkkeet auttavat!