Voiko vakavasta masennuksesta parantua? Elämäni on tuhoutunut täysin.

Minullakin vakava masenuus, jonka vuoksi olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Tällä hetkellä ei ole varsinaista hoitosuhdetta ja lääkityksenä Voxra. Olen lukenut joidenkin käyvän terapiassa ja minua kiinnostaisi kokeilla sitä. En vain tiedä minkälaiset mahdollisuudet siihen pienellä paikkakunnalla on, nykyisellä asuinpaikkakunnallani ei tietääkseni ole varsinaista päihde- ja mielenterveysyksikköä. Mistä kyselisin, voimat eivät riitää kovin suuren puhelinkierroksen läpikäymiseen?

Jaxuhali!

Kiitos kovasti tsemppauksesta. Ei kai tässä voi muuta kuin yrittää jaksaa päivä kerrallaan. En halua luovuttaa. Minussa on jonkinlainen terve ydin jäljellä, jossa on elämänhalua ja hyvyyttä.

Masennuslääkkeet eivät tehoa minuun, koska vika on olosuhteissa ja ajattelussani. Turruttaminen auttaisi jossain todella pahassa akuuttitilanteessa varmasti, että säilyy hengissä.

Tämä on jatkunut jo niin monta vuotta, että ihmiset pitävät minua toivottomana tapauksena. Alan itsekin kadottaa toivoni. Ihmisiä on häipynyt ympäriltäni ja koko ajan häipyy lisää. Jos parantuisin, miten voisin koskaan antaa heille anteeksi?

Kadehdin taiteilijoita, jotka voivat kanavoida tuskansa luovuuteen. Minä en osaa. Minä vaan ahdistun.

Sähköhoitoa en ole kokeillut eikä sitä ole ehdotettukaan. Pitääkö olla ollut jossain osastohoidossa että niin kävisi?

ap

Ja kirjallisuutta kannattaa harrastaa. Mieluiten monipuolista. Saa uusia ajatuksia ja näkökulmia elämään.
Myös elämänkerrat voivat olla mielenkiintoisia.
Ettei se ajatus ole koko ajan omassa olossa.

Voi.

Mitä haluat sinulle tapahtuvan tulevaisuudessa? Keskity kyseiseen ideaan ja pyri siihen kaikin mahdollisin tavoin.

Lue Ben Furmanin kirjoja.

Elä mahdollisimman terveellisesti ja luonnonmukaisesti. Vihanneksia, hedelmiä, kokojyväviljaa, kalaa ja pähkinöitä. Saat riittävästi vitamiineja ja vointisi kohenee.

PAKOTA itsesi liikkumaan joka päivä vähintään kerran, niin saat endorfiinit liikkelle. Kävele aamuin illoin 30 minuutin ajan.

Syö esim. E-EPA -kalaöljykapseleita, niin aivosi saavat hyvää rasvaa ja piristyvät. 

Alkoholi ja tupakka ehdottomasti pois, koska molemmat heikentävät hyvinvointiasi. Huumeita et toivottavasti käytä.

Tee lista siitä, mitä kaikkea mukavaa haluat tehdä nähdä ja kokea - ja toteuta niistä mahdollisimman monta asiaa.

Lue kiinnostavista asioista, tee kiinnostavia asioita ja tapaa kiinnostavia ihmisiä.

Pyydä apua ystäviltäsi ja sukulaisiltasi. Joku haluaa aina kannustaa ja auttaa sinua.

Älä takerru menneisyyteen, vaan elä tulevaisuudessa, joka voi olla paljon parempi.

Luovuttaminen on turhaa ja typerää. Keskity hyvään. Aina.

Minä selvisin keskivaikeasta masennuksestani, vaikka olin jo itsemurhan partaalla. Niin selviät sinäkin. :)

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 23:04"]Kiitos kovasti tsemppauksesta. Ei kai tässä voi muuta kuin yrittää jaksaa päivä kerrallaan. En halua luovuttaa. Minussa on jonkinlainen terve ydin jäljellä, jossa on elämänhalua ja hyvyyttä.

Masennuslääkkeet eivät tehoa minuun, koska vika on olosuhteissa ja ajattelussani. Turruttaminen auttaisi jossain todella pahassa akuuttitilanteessa varmasti, että säilyy hengissä.

Tämä on jatkunut jo niin monta vuotta, että ihmiset pitävät minua toivottomana tapauksena. Alan itsekin kadottaa toivoni. Ihmisiä on häipynyt ympäriltäni ja koko ajan häipyy lisää. Jos parantuisin, miten voisin koskaan antaa heille anteeksi?

Kadehdin taiteilijoita, jotka voivat kanavoida tuskansa luovuuteen. Minä en osaa. Minä vaan ahdistun.

Sähköhoitoa en ole kokeillut eikä sitä ole ehdotettukaan. Pitääkö olla ollut jossain osastohoidossa että niin kävisi?

ap
[/quote]

Voithan silti kokeilla taidetta. Mikä itselle on sopivaa, sen itse tiedät.
Tuli mieleen että minä käytin terapiassa joskus myös nukkeja.

Ehdottomasti voi! Olen itse parantunut persoonallisuushäiriöstä, vaikka kuulin/kuulen usein ettei siitä voi parantua. Ja fakta jonka tiedän todeksi (vaikka sitä oli joskus vaikea uskoa): ihmisellä on itsessään kaikki, mitä tarvitsee siihen että voi parantua! Lue aiheeseen liittyviä kirjoja ja itsehoito-oppaita. Puhu. Kirjoita. Piirrä. Mieti. Valitse noista itsellesi sopivat vaihtoehdot. Joku päivä sä voit hyvin ja oot onnellinen! Mä olin vielä 3 vuotta sitten tosi huonossa kunnossa. Tänään olen onnellinen. Jos mä pystyin siihen, kuka vaan pystyy. Mut älä luovuta!

Niisk. :-) Te olette ihania!

ap

2

Jotenkin minulla nousee sellainen ajatus, että ihmisten vihaan ja hyljeksintään ja pahoihin puheisiin pitää vastata rakkaudella. Pitää vastata pahaan hyvällä. Pitää toivottaa siunausta. Silloin voi itse säteillä hyvää ja säilyttää oman hyvyytensä - jos ymmärrät mitä tarkoitan. Oman sielunsa ehjänä. Kostamalla ja katkeroitumalla likaa vain oman sielunsa. Jos sitä on jo tehnyt, se on inhimillistä, mutta jokainen päivä on uusi alku. Voit aloittaa rakkaudellisen elämän huomisaamuna ja alkaa toteuttaa sitä.

Tässä taas: mulla takana väkivaltainen lapsuus.
Pahoja asioita. Masennus voi olla myös suojakeino. Joskus jopa oon tykännyt olla masentunut, olen tottunut siihen ja se on tuttua ja turvallista.
Mutta pahimmillaan kamalaa.
Joskus ajattelin vain kuolemaa, se lohdutti.
Löysin sitten asioiden juuret ja jos tunnet tunteita, se on hyvä merkki.
Eteenpäin päivä kerrallaan!

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 22:59"]Minullakin vakava masenuus, jonka vuoksi olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Tällä hetkellä ei ole varsinaista hoitosuhdetta ja lääkityksenä Voxra. Olen lukenut joidenkin käyvän terapiassa ja minua kiinnostaisi kokeilla sitä. En vain tiedä minkälaiset mahdollisuudet siihen pienellä paikkakunnalla on, nykyisellä asuinpaikkakunnallani ei tietääkseni ole varsinaista päihde- ja mielenterveysyksikköä. Mistä kyselisin, voimat eivät riitää kovin suuren puhelinkierroksen läpikäymiseen?
[/quote]

Käy vaikka tk:ssa kysymässä? Mt-palvelut on kunnan velvollisuus järjestää. Tarvitset psykiatrin lausunnon kelalle niin kela korvaa osan terapiasta. Terapeutit on usein yksityisiä. Katso netistä, tai pyydä että joku läheinen etsii puolestasi. Kelan terapiatuki kuuluu kaikille 16-64-vuotiaille (muistaakseni).

Tms-hoito, onko sun kotipaikkakunnalla mahdollisuus siihen?

Täällä jälleen se ex-pershäröinen. Mä tiedän että ihmisistä luopuminen on vaikeaa. Minulla oli ennen paljon ystäviä. Kaikki halusivat minulle hyvää. Kun aloin voimaan paremmin, ihmiset kaikkosivat kuin tuhka tuuleen. Mua tarvittiin sairaana. Se tuntui pahalta mutta ketään en ole kaivannut. Ja nyt mulla on suuri perhe, ja tarpeeksi ystäviä/läheisiä. Jos uusia tulee, otan ilolla vastaan. Älä keskity liikaa siihen mistä (ehkä) joudut luopumaan. Niinkuin Hellsten kirjoittaa: saat sen mistä luovut. Itse tulkitsen ton niin että jos luovut jostain joka estää sua parantumasta, saat tilalle jotain parempaa. Ja ajan kanssa opit antamaan anteeksi ja unohtamaan. Mut niinkuin joku aiemmin viisaasti sanoi, älä takerru menneisyyteen, keskity tulevaisuuteen.

U

Mulla masennus on uusinut MONTA kertaa. Joten en usko, että koskaan kokonaan paranen. Mä olen joutunut laskemaan vaatimustasoa elämässä ja en tee asioita joita en pidä tärkeinä.
Haluaisin minäkin saada luottamuksen ihmisiin takaisin. Miten se onnistuisi?
Se, että jättää vaan ihmiset ja entisen elämän taakseen, ei toimi masentuneella. Se elämä seuraa perässä ajatuksen tasolla.

Ap, sillä tapaa olen samassa veneessä, että vakava masennukseni uusiutui ja joudun laittamaan elämäni melkolailla uusiksi. Olosuhteet mylläytyvät melko perin pohjin mutta enää ei ole vaihtoehtoja. Enkä siis pysty jatkamaankaan samaan malliin, terveys on niin täysin mennyt. Tapan itseni alle vuoden sisällä, ellen nyt muuta asioita. Haluan valita vielä kuitenkin elämän, yritän.

Sulla jos on vielä työkykyä ja muuta, niin hae ihmeessä pian apua ja koeta tosiaan saada elämän rakenteet kuntoon ja itsesi pikkuhiljaa jaloillesi. Älä tee tätä virhettä minkä minä olen tehnyt.

Minulle elämäntaitokirjoista ei ole ollut apua, vihaan niitä itse asiassa, mutta urheilen (jos kykenen), mindfulnessia teen, yritän vointini mukaan pitää yhteyksiä ystäviin. Pienikin kävelylenkki on hyvä jos vain jaksaa.

Hirveältä ja toivottomalta tuntuu enimmäkseen, mutta hyviäkin aikoja onneksi on.
Sähköhoitoa voi saada avohoidonkin kautta, mutta se sähkis annetaan sairaalassa nukutuksessa. Ei sitä ihan helpolla ole mullekaan ehdotettu, vaikeat ja toistuvat masennukset ovat olleet kriteerinä.

Olen saanut apua myös rosenterapiasta. Myös eft-terapeutilla kävin ( oli oivallinen kokemus).

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 22:59"]Minullakin vakava masenuus, jonka vuoksi olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Tällä hetkellä ei ole varsinaista hoitosuhdetta ja lääkityksenä Voxra. Olen lukenut joidenkin käyvän terapiassa ja minua kiinnostaisi kokeilla sitä. En vain tiedä minkälaiset mahdollisuudet siihen pienellä paikkakunnalla on, nykyisellä asuinpaikkakunnallani ei tietääkseni ole varsinaista päihde- ja mielenterveysyksikköä. Mistä kyselisin, voimat eivät riitää kovin suuren puhelinkierroksen läpikäymiseen?
[/quote]

kysäise ihan omalääkärin kautta, mitä vaihtoehtoja voisi olla?
miten nuorena jouduit työkyvyttömyyseläkkeelle?

minulla on se edessä nyt, ja vihaan ajatusta, vaikka tajuan kyllä, ettei työkuntoa ole. olen ollut aina uraorientoitunut ja kunnianhimoinenkin, osin se on altistanut myös depressiolle minun kohdallani. tuntuu aivan kauhealta ajatella, että joudun nyt nelikymppisenä työkyvyttömyyseläkkeelle!! -- ja sivulliset, älkää luulko, että helppo prosessi joku eläkkeelle joutuminen. sitä on edeltänyt vuosia hirveää, mustaa tautia takana!

miten sinä kestit työkyvyttömyyseläkkeelle joutumisen? voiko sen kanssa tulla sinuiksi jotenkin?

2