Voiko vakavasta masennuksesta parantua? Elämäni on tuhoutunut täysin.

2

222

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 00:02"][quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 22:59"]Minullakin vakava masenuus, jonka vuoksi olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Tällä hetkellä ei ole varsinaista hoitosuhdetta ja lääkityksenä Voxra. Olen lukenut joidenkin käyvän terapiassa ja minua kiinnostaisi kokeilla sitä. En vain tiedä minkälaiset mahdollisuudet siihen pienellä paikkakunnalla on, nykyisellä asuinpaikkakunnallani ei tietääkseni ole varsinaista päihde- ja mielenterveysyksikköä. Mistä kyselisin, voimat eivät riitää kovin suuren puhelinkierroksen läpikäymiseen?
[/quote]

kysäise ihan omalääkärin kautta, mitä vaihtoehtoja voisi olla?
miten nuorena jouduit työkyvyttömyyseläkkeelle?

minulla on se edessä nyt, ja vihaan ajatusta, vaikka tajuan kyllä, ettei työkuntoa ole. olen ollut aina uraorientoitunut ja kunnianhimoinenkin, osin se on altistanut myös depressiolle minun kohdallani. tuntuu aivan kauhealta ajatella, että joudun nyt nelikymppisenä työkyvyttömyyseläkkeelle!! -- ja sivulliset, älkää luulko, että helppo prosessi joku eläkkeelle joutuminen. sitä on edeltänyt vuosia hirveää, mustaa tautia takana!

miten sinä kestit työkyvyttömyyseläkkeelle joutumisen? voiko sen kanssa tulla sinuiksi jotenkin?
[/quote]

No se nyt on varma tie ikuiseen masennukseen.
Minä olin kuntouttavassa ja huomasin että pärjään vallan nykyään (nuorempana olin hyvin ahdistunut ja oli vaikeampaa).

2

2

2

Tms-hoito, oletko kokeillut?

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 00:09"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 00:02"][quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 22:59"]Minullakin vakava masenuus, jonka vuoksi olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Tällä hetkellä ei ole varsinaista hoitosuhdetta ja lääkityksenä Voxra. Olen lukenut joidenkin käyvän terapiassa ja minua kiinnostaisi kokeilla sitä. En vain tiedä minkälaiset mahdollisuudet siihen pienellä paikkakunnalla on, nykyisellä asuinpaikkakunnallani ei tietääkseni ole varsinaista päihde- ja mielenterveysyksikköä. Mistä kyselisin, voimat eivät riitää kovin suuren puhelinkierroksen läpikäymiseen?
[/quote]

kysäise ihan omalääkärin kautta, mitä vaihtoehtoja voisi olla?
miten nuorena jouduit työkyvyttömyyseläkkeelle?

minulla on se edessä nyt, ja vihaan ajatusta, vaikka tajuan kyllä, ettei työkuntoa ole. olen ollut aina uraorientoitunut ja kunnianhimoinenkin, osin se on altistanut myös depressiolle minun kohdallani. tuntuu aivan kauhealta ajatella, että joudun nyt nelikymppisenä työkyvyttömyyseläkkeelle!! -- ja sivulliset, älkää luulko, että helppo prosessi joku eläkkeelle joutuminen. sitä on edeltänyt vuosia hirveää, mustaa tautia takana!

miten sinä kestit työkyvyttömyyseläkkeelle joutumisen? voiko sen kanssa tulla sinuiksi jotenkin?
[/quote]

No se nyt on varma tie ikuiseen masennukseen.
Minä olin kuntouttavassa ja huomasin että pärjään vallan nykyään (nuorempana olin hyvin ahdistunut ja oli vaikeampaa).

[/quote]

kuntouttavassa missä? ei ole mikään kuntouttava työtoiminta vaihtoehto kaikissa tapauksissa, ja eläkettähän tai kuntotutustukea sekin edellyttää. ei niistä mitään oikeaa palkkaa saa. enkä mä oikeaan palkkatyöhön kykenekään - halua olisi ja epätoivoisesti halu jatkaa. jatkaisin satavarmasti omalla työnarkkarilinjallani uraohjuksena, jos terveys olisi olemassa. :( :(

Täytyy muuten sanoa, että lääkkeitä kannattaa kokeilla monia, että löytäisi sen itselle sopivan. Ja yhtä lääketä  pitää jaksaa koeilla riittävän pitkään. Samat lääkkeet ei auta kaikillla. Ja lääke ei korjaa kaikea, mutta se auttaa aivoja palaamaan normaalitiöaan ja lisää esim terapian mahdollisuuksia, se auttaa pääsemään irti siitä jumista. Vakavassa masennuksessa aivot eivät enää toimi normaalisti. Itselläni venlafaxin oli se ihmelääke, normaalit tunteet ilosta syvään suruun ja vihaan tulivat mahdollisiksi, sen masennus pahanolon sijaan. 

Muistan, miten ajattelin, että tältäkö ihmisistä tuntuu, ei ihmekään etteivät muut halua tappaa itseään :) Siis kun lääkkeet oikeasti alkoivat toimimaan .

2 voi itku kun tää mobiili ei toimi

En ole kokeillut. Mitä se on?

Miltä sähköhoito tuntuu? Mihin sen vaikutus perustuu? Oikeastiko nukutuksessa annetaan? Miltä tuntuu kun herää, jotenkin erilaiseltako? Kertokaa!

Ap

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 00:21"]Täytyy muuten sanoa, että lääkkeitä kannattaa kokeilla monia, että löytäisi sen itselle sopivan. Ja yhtä lääketä  pitää jaksaa koeilla riittävän pitkään. Samat lääkkeet ei auta kaikillla. Ja lääke ei korjaa kaikea, mutta se auttaa aivoja palaamaan normaalitiöaan ja lisää esim terapian mahdollisuuksia, se auttaa pääsemään irti siitä jumista. Vakavassa masennuksessa aivot eivät enää toimi normaalisti. Itselläni venlafaxin oli se ihmelääke, normaalit tunteet ilosta syvään suruun ja vihaan tulivat mahdollisiksi, sen masennus pahanolon sijaan. 

Muistan, miten ajattelin, että tältäkö ihmisistä tuntuu, ei ihmekään etteivät muut halua tappaa itseään :) Siis kun lääkkeet oikeasti alkoivat toimimaan .
[/quote]

minulla ihan sama kokemus. kolmas lääke (cymbalta) alkoi toimia. tunteita se ei todellakaan demppaa, se on se depressio, mikä vie sävyt kaikesta. sitten kun lääke alkaa toimia, alkaa tuntea tunteita, muutakin kuin järkyttävän ahdistuksen.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 00:24"]En ole kokeillut. Mitä se on?

Miltä sähköhoito tuntuu? Mihin sen vaikutus perustuu? Oikeastiko nukutuksessa annetaan? Miltä tuntuu kun herää, jotenkin erilaiseltako? Kertokaa!

Ap
[/quote]

nukutuksessa annetaan, kai sen vaikutus on aika yksilöllinen myös. joskus voi tulla ohimeneviä muistihäiriöitä, n. 3 kk saikkua hoitokuurin aikana/jälkeen. no tääkin voi vaihdella. moni on avun siitä saanut, minä en vielä ole tätä kokeillut. tarjottu on kyllä.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 22:29"]

Voiko vakavasta masennuksesta parantua? Elämäni on tuhoutunut täysin. Ajattelen koko ajan kuolemaa. :-(
Voiko tällaisesta enää parantua?

[/quote]

Rakas keskustelun aloittaja :) Olet varmasti siinä määrin synkissä tunnelmissa, että todella tarvitset ja ansaitset paljon tukea ja apua itsesi ulkopuolelta, muilta ihmisiltä! Kuolemanajatukset ja -toiveet ovat kamalan raskaita ja niiden piirittämänä on vaikea uskoa, että olisi toivoa ja että elämäni voisi muuttua parempaan päin. Mutta vaikka juuri nyt et jaksaisi toivoa parempaa, ei se tarkoita, etteikö sinullekin voisi käydä hyvin!

Kannattaa muistaa, että masennuksen keskellä kuka tahansa meistä menettää helposti kaksi elintärkeää asiaa: toivon paremmasta sekä tunteen omasta ihmisarvosta. Siitä huolimatta uskon, että todellisuudessa sinunkaan arvosi ihmisenä ei ole vähentynyt lainkaan: Sinä, juuri sinä, olet RAKAS, ARVOKAS ja AINUTLAATUINEN ihminen! Ja tätä tosiasiaa ei muuta mikään, mitä sinulle on tehty tai sanottu, eikä myöskään pärjäämisesi tai pärjäämättömyytesi elämässä! Tämä on sinun ihmisarvosi peruskallio - siihen sinulla on lupa luottaa. Sydämestäni toivon, että tiellesi tulee ihmisiä, jotka vahvistavat sinussa sitä, että olet arvokas, rakas ihminen, jolla on toivoa ja jonka on mahdollista löytää monenlaista hyvää elämässä. Nämä linkit voivat ehkä tukea sinua, vilpittömästi suosittelen niitä kaikkia:

kaksi ensimmäistä ovat kriisi- ja neuvontapuhelimia mm. mielenterveyden ongelmissa. Kolmas on mainio keskusteluohjelma masennuksesta ja siitä toipumisesta; mukana mm. kokenut psykiatri Leena Korhonen. Neljäs linkki on pieni mutta rohkaiseva video siitä, että ehkä elämä sittenkin voi kantaa väsynyttä ihmistä ja että toivoa sekä rakkautta on. Kaikkea hyvää sinulle!

*Psykiatrian neuvontapuhelin 24h, puh. 09 310 65721
*Valtakunnallinen kriisipuhelin, puh. 01019 5202

*Keskustelu masennuksesta toipumisesta http://vod-2.tv7.fi/vod2/armon_kalliolla/armon_kalliolla-046-w.MP4

*Rohkaiseva video http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4

Jossakin tutkimuksessa väitettiin, että sähköhoidon teho depressiossa voi osin perustua jopa siihen nukutukseen. Aika jännä sinänsä. En jaksa googlettaa mutta aika taannoin siitä luin.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 22:39"]

Kysyn nyt tässä samassa ketjussa, vaikken olekaan ap, että onko täällä sähköhoidosta hyötyneitä, masennuksesta toipuneita? Alan itse kallistua vähitellen siihen, että voisin ottaakin sähköhoitoa. Mulla on ilmeisesti kroonistunut masennus, jossa välillä vaikeita jaksoja.

[/quot

Itselläni ei ole kokemusta, mutta tiedän ainakin yhden, joka hyötyy sähköhoidosta ja elää hyvää elämää.

Täällä yksi, jolla samankaltaisia kokemuksia. Puhutaan sen tason masennuksesta, jossa jäädään neljän seinän sisään ja tilanne voi jatkua vuosia (kaupassa käynti ja roskien vienti kerran viikossa sellaiseen aikaan, jolloin mahd. vähän ihmisiä liikenteessä).

Voit parantua, minäkin olen parantunut. Mulla iso osa parantumista oli usko ja Raamattu (Fil. 4:13 "Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa"). Suurin osa tietää, mitä pitäisi tehdä, mutta yksin ei ole voimaa... Uskosta en aio kuitenkaan enempää puhua, koska aihe ärsyttää monia. Kirjoitan seuraavaksi joitakin juttuja, joita voi katsoa myös maalliselta kannalta.

- Sen hyväksyminen, että on tullut kohdelluksi väärin. On tilanteita, jossa oma perhe, suku, ystävät ym. ovat pahoinpidelleet, pettäneet, käyttäneet hyväksi... Tällöin helposti ajattelee, että itsessä on jotain vikaa. Tosiasia on, että joillekin käy huono tuuri ihmissuhteiden kanssa. Henkinen ja fyysinen väkivalta lapsuudessa altistaa sille, että vetää puoleensa pahoja ihmisiä. Masennukseen taipuvainen ihminen, jolla usein on alemmuudentunnetta, on helppo saalis.

- Asioiden ajatteleminen positiivisesti. Tämä on klisee, mutta silti hyödyllinen. Esim. moni olisi aika mielissään siitä, että on tilanteessa, jossa voi jättää kaiken taakseen ja aloittaa alusta. Tutustua ihmisiin, jotka ei tiedä mitään omasta historiasta! Loppuelämä aikaa eikä mitään menetettävää, kun pohjalla kuiteskin jo ollaan! Maailmassa on sitä paitsi todella paljon enemmän ihmisiä kuin ne muutamat k*päät omassa tuttavapiirissä.

- Vaikein juttu: vastuun ottaminen. Tätä ei saa sanoa masentuneelle, mutta ilman tätä minä en olisi selvinnyt... Sen hyväksyminen, että kukaan ei voi tehdä minua masentuneeksi, vaan voin ottaa vastuun omista ajatuksistani. En hyväksy kaikkea toisilta, tarvittaessa laitan välit poikki. Mietin mitä haluan elämältä ja alan toteuttaa sitä. Tämä vaatii ITSEKURIA eli sitä itsensä niskasta ottamista. Tätäkään ei saisi sanoa, koska masennus ei ole laiskuutta. Ei tietenkään ole, mutta fakta on se, että kukaan lääkäri ei voi masentunutta parantaa. Kun pakottaa itsensä toimintaan, yleensä itseluottamus kasvaa. Hienoa tässä on se, että ei tarvitse luovuttaa vastuuta ystäville, lääkärille tms. jolloin pitää vapauden ja voiman oman elämänsä suhteen itsellään.

- Kyllä, luen paljon myös niin kutsuttua self development (itsekasvatus tai -kehitys) -kirjallisuutta. Englanninkielistä materiaalia löytyy paljon. Jotkut suosittelevat myös kognitiivista psykoterapiaa, jossa tarkoituksena on omien ajatusmallien muuttaminen. Itsenäinen lukeminen ja työskentely oman mielen parissa on auttanut minua eniten, mutta suurin osa varmasti hyötyisi hyvästä terapeutista.

Tuttujen elinympyröiden vaihtaminen/muuttaminen voi auttaa. Itse olen 23v ja olen kärsinyt vuosia toistuvastsa masennuksesta, lievästä vaikeaan. Lääkkeitä en ole syönyt, terapiassa tosin kävin vuoden mutta se ei mainittavasti auttanut. Mutta vasta kun paremman voinnin aallonharjalla uskalsin repäistä ja lähteä ulkomaille töihin, masennus on pikku hiljaa alkanut hellittää. Täällä on vain pakko selvitä päivästä toiseen, ja pikku hiljaa muut asiat ovat alkaneet täyttää mieltä. Olen saanut lisättyä liikuntaa, mikä on tärkeä asia hyvinvoinnin kannalta. Tsemppiä ap!

Eläkkeelle pääsyäni oli edeltänyt parin vuoden työttömyys, ja sen jälkeen se pakollinen vuoden kuntoutustuki. Tuolloin asuin vielä isommalla paikkakunnalla, jossa mielenterveyspalvelut oli järjestetty mielestäni kiitettävsti. Ikävuosia minulla oli tuolloin viitisenkymmentä, takana risaista työhistoriaa, lyhyehköjä, muutaman vuoden kestäneitä työsuhteita, joista kaikista olin joutunut työttömäksi taluodelliista ja tuotannollisista syistä. Muutama vuosi aiemmin olin jopa opiskellut uuden ammatin, jolta odotin paljon, valitettavasti ala oli yksi niistä, jotka kävivät tarpeettomiksi Kiinan halpatuonnin myötä.
Eläkepäätös oli minulle kuin olisin voinut jättää painavan taakan selästäni, ei tarvinnut käydä enää työkkärin luukulla, ei kantaa lääkärintodstuksia luukulta toislle, ei odotella kelan päätöksiä jotka useinkaan eivät todellakaan olleet lääkettä mustalle mielelle.
Minulla on myös melko rankka menneisyys viinan parissa, siitä tosin olen ollut kuivilla muutaman vuoden, avioero, ja omaisuuden menetys petolliselle vaimolle. Olen raitistuttuani saanut myöskin sydäinfarktin ja sairastunut reumaan. Pumpun korjasi kirurgi ja reumaan on vihdoin löytynyt tehoava lääke, jonka ansiosta pystyn tekemään jo pieniä kävelylenkkejä, ne piristävät mieltäni aina hetkeksi. Haluaisin kuntoutua vielä työhön kykeneväksi, suunnitelmissani on vielä alkaa tehdä uuden ammattini töitä omalla toiminimellä, kuitenkin enemmän harrastuksena. Kunpa vain jaksaisin...

Kyllä siitä voi parantua. Minäkin paranin. Se on pitkä ja kivinen tie, mutta siitä _voi parantua_. Anna itsellesi aikaa, älä pakota itseäsi olemaan iloinen ja normaali koko aikaa, vaan itke jos itkettää ja syö paketillinen jäätelöä peiton alla jos siltä tuntuu. Lopulta toivottavasti se harmaus saa värikkäämpiä sävyjä ja elämässä onkin taas toivoa ja iloa.