Lue keskustelun säännöt.
Perunkirjoitusongelma ainoan sisaren kanssa
07.11.2014 |
Äiti kuoli syöpään. Perunkirjoitustilanteessa oli ikävä ongelma.
Lapseton sisareni sairastaa tappavaa syöpää ja hänellä on jäljellä vain muutama elinvuosi. Perin hänet hänen kuoltuaan. Hänellä on henkivakuutus, josta saan verojen jälkeen noin 65 000 euroa. Hänellä on sairauden aikana kertyneitä velkoja, jotka vähennetään perinnöstäni.
Äiti siirsi sisarelleni tämän sairauslomalla 10 500 euroa hoito-, siivous- ja lääkekuluihin, koska sisareni tulot putosivat.
Äiti lupasi minulle, että kyseiset rahat ovat ennakkoperintöä. Kokosin äidin tiliotteista listan, jossa näkyvät kyseiset summat. Niitä ei merkitty perunkirjoitukseen, mutta juristin allekirjoittamalla lapulla lukee, että rahat pitää huomioida, kun omaisuutta jaetaan.
Sisareni kertoi saaneensa äidiltä rahat lahjaksi pärjätäkseen arjessa, koska hän oli heikossa kunnossa ja pienituloinen. Tiedän, ettei rahoista ole maksettu veroa.
Äiti sairasti keskivaikeaa Alzheimerin tautia.
Minulla on paljon töitä ja kolme lasta, joten en käynyt katsomassa sisartani niiden kahden vuoden aikana, kun hän sairasti. Arkeni on niin kiireistä, etten ehtinyt soittaa hänelle. Vastasin kyllä, kun hän soitti minulle.
Sisareni on pahoillaan siitä, että halusin osuuteni eli 10 500 euroa. Saamme lisäksi kumpikin neljänneksen äidin ja hänen miesystävänsä asunnosta, kun mies kuolee. Tiedossa on noin 40 000 euroa kummallekin tai oikeastaan minulle 50 500 euroa ja sisarelleni loput.
Sisareni matkusti vuosien ajan pitkinä viikonloppuina ja lomillaan meille auttamaan, siivoamaan ja hoitamaan lapsia. Hänen matkansa kesti julkisilla seitsemän tuntia suuntaansa. Maksoin tietenkin hänen matkalippunsa.
Hän tuntee minun toimineen väärin, koska en käynyt tapaamassa tai auttamassa häntä. Enhän minä perheenäitinä ehtinyt.
Mielestäni olen toiminut ainoalla mahdollisella tavalla. Minun kuuluu mielestäni saada aivan yhtä suuri osa perinnöstä kuin sisarenikin.
Kommentit (37)
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 22:35"]
Kirjoitin sisarenani, koska oma tilanteeni on lähinnä naurettava.
Pahoittelen, etten osannut ilmaista itseäni toimivalla palstatyylillä. Ikävää, että perinteinen palstagenitaali pääsi kommentointiin.
t. Syöpään kuoleva, allogeenisen kantasolusiirron saanut sisar
[/quote]
Juu. Jos kirjoittaisit "itsenäsi" tuon aloituksen, se selittää asiaa, mutta kuvaa aika suurta katkeruutta. Ehkä kuitenkin aloitus on itsesäälin purkaus eikä provo. Sairastavana osaan kuvitella, että läheisistä syntyy tuollaisia ajatuksia varsinkin kun joutuu olemaan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap saat täydet sympatiat! Miten oma sisko voi olla noin välinpitämätön? :( onko teillä iso ikäero? Oletteko ennen olleet läheisiä? Jos siskosi ei tajua että syöpääsi ei voi parantaa?
Kyllä minäkin miettisin jättäisinkö perinnön jollekin muulle jos sisko ei välitä. Toivon kaikkea hyvää elämääsi! :)
Sulla on paska sisko ja suku, eivät ansaitse mitään rahoja. Laita perintösi syöpätutkimukseen. Mutta älä vielä heitä lusikkaa nurkkaan sillä kukaan ei tiedä päiviensä määrää! Ehkä ihmeitä tapahtuu ja parannuskeino löytyy!
Miksi jättäisit siskollewi latiakaan? Siirrä hankivakuutuksen edunsaajiksi hänenlapsensa tai sitten joku ihan muu, joka on on ollut läheisempi sinulle. Perintösikin voit jättää kenelle haluat, tai tuhlata itse. Toivottavasti sinulla on vielä paljon elinvuosia ja onnellisia hetkiä!!!
Ei synny. Kaikki nämä asiat tapahtuivat. Miltä sinusta itsestäsi tuntuisi tällaisessa tilanteessa?
Tapaan toki ystäviäni ja muita sukulaisia voidessani paremmin.
Olen onneksi edelleen psyykkisesti terve. Käyn juttelemassa psykiatrin kanssa, joten kestän tämän kaiken.
Kyllä, olen katkera tapahtuneesta, koska autoin vuosia sisartani. Hän ei käynyt katsomassa minua kertaakaan. En oikeasti pysty ymmärtämään, kuka voi käyttäytyä noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 22:35"]
Kirjoitin sisarenani, koska oma tilanteeni on lähinnä naurettava.
Pahoittelen, etten osannut ilmaista itseäni toimivalla palstatyylillä. Ikävää, että perinteinen palstagenitaali pääsi kommentointiin.
t. Syöpään kuoleva, allogeenisen kantasolusiirron saanut sisar
[/quote]
Et osannut joo. Mikä sinulla siis on perimmäisin ongelma siskosi kanssa? Sinä olisit halunnut pitää ennakkoperintärahat? Olet huomannut, että siskolle oma perhe ja lapset ovat tärkeitä ja vievät kaiken ajan. Siispä anna mennä niin. Koita saada loppuelämä nautinnolliseksi ja vaikka törsää kaikki rahasi.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 22:57"]
Ei synny. Kaikki nämä asiat tapahtuivat. Miltä sinusta itsestäsi tuntuisi tällaisessa tilanteessa?
Tapaan toki ystäviäni ja muita sukulaisia voidessani paremmin.
Olen onneksi edelleen psyykkisesti terve. Käyn juttelemassa psykiatrin kanssa, joten kestän tämän kaiken.
Kyllä, olen katkera tapahtuneesta, koska autoin vuosia sisartani. Hän ei käynyt katsomassa minua kertaakaan. En oikeasti pysty ymmärtämään, kuka voi käyttäytyä noin.
[/quote]
Teillä on molemmilla äidin menetys ja nyt lisärasitteena on ilmiselvä riita perinnöstä. Kumpikin katsoo asiaa omalta näkökannaltaan. Jos teidän keskinäisessä tilanteessa tuo perintökysymys on päällimmäisenä mielessä niinkuin viestistä ilmenee, eiköhän teillä ole selvä välirikko jonka takia toinen ei halua tavata.
Tosiasia on, että viimeisten vuosien lahjoitukset lasketaan perinnön jaossa. Sen kanssa on elettävä, jos toinen haluaa sen, mikä lain mukaan kuuluu hänelle. Kun elinaikaa ei ole liikaa jäljellä, vaikka se kuinka koskettaa, on parempi hyväksyä osansa. Silloin voit vielä jäljellä olevana elinaikana nauttia sisaresi läheisyydestäkin. On turha jäädä jumiin rahakysymysten kanssa, kun ne rahat eivät kuitenkaan seuraa perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Äiti lupasi minulle, että kyseiset rahat ovat ennakkoperintöä. Kokosin äidin tiliotteista listan, jossa näkyvät kyseiset summat. Niitä ei merkitty perunkirjoitukseen, mutta juristin allekirjoittamalla lapulla lukee, että rahat pitää huomioida, kun omaisuutta jaetaan"
Juridisesti sinulla ei ole kyllä oikeutta noihin rahoihin, koska on vain sana ja sanaa vastaa ja siksi niitä ei ole myöskään merkitty perunkirjaan.
Ja vaikka äitisi on sanonut sinulle rahat olleen siskollesi ennakkoperintöä, niin yhtälailla äitisi on voinut sanoa sisarellesi olevan niiden lahja.
Myös vanhuksilla on oikeus omaan varallisuuteen ja rahaa ja hän voi tehdä mitä haluaa, antaa kenelle hyvänsä ja on pöyristyttävää, että olet vuosikausia käyttänyt sisartasi hyväksi ja nyt olet rahan kiilto silmissä, jopa hänen omaan omaisuuteensa.
Ja sekin on samantekevää, mitä juristien lapuissa on kirjoitettu, ellei äitisi ole tehnyt kirjallista sopimusta ennakkoperinnästä ja ellei sitä ole viranomaiset vahvistaneet.
Tapaamista ei ollut vakavan sairauteni aikana. Äiti kuoli hiljattain.
Yritän tietenkin ymmärtää sisareni tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon sanaton!!! Jos tää siis on totta? Voiko ihan aikuisten oikeesti tällaisia ihmisiä OLLA olemassa?
Olen pahoillani tilanteestasi! Voimia - toivottavasti sinulla on muita läheisiä ihmisiä jakamassa elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tosiasia on, että viimeisten vuosien lahjoitukset lasketaan perinnön jaossa. Sen kanssa on elettävä, jos toinen haluaa sen, mikä lain mukaan kuuluu hänelle. Kun elinaikaa ei ole liikaa jäljellä"
Tuo ei pidä paikkaansa, ellei henkilö ole holhouksen alainen. Jokainen voi törsätä rahansa tai antaa kelle tahansa, eihän kukaan tervekkään tiedä mikä on viimeinen elinpäivä. Perunkirjoitustilaisuuteen tarvitaan vainajan kuolinpäivän tiliote. Ja se on siinä. Jos pesänjakotilaisuudessa perilliset vaativat vuosien tiliotteet tarkastettavaksi ja lähdetään riitelemään, niin koko pesänjako menee käräjäoikeuden ratkaistavaksi ja todennäköisesti vainajan viimeinen tahto toteutuu, ellei ole esitää kirjallisia todisteita ja silloinkin vaaditaan kahden eri lääkärin todistukset vainajan oikeuskelpoisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon todella ap. ettei tämä ole totta. Toivottavasti siskosi tekee testamentin, vaikka kodittomille kissoille ja jättänyt henkivakuutuksensa maksamatta ja ainahan voi vielä muuttaa edunsaajia.
Miten kuvittelet omat lapsesi käyttäytyvän, kun olet itse vanha tai sairas? no itsehän olet antanut omalla käytökselläsi esimerkin, ettei heikompiosaisista tai sairaista kannata välittää, vaan raha menee kaiken muun edelle. Ja se on hyvin ikävää, koska kukaan meistä ei voi olla oman elämänsä herra - et sinäkään.
Olen jo luopunut sisareni ennakkoperintönä pitämistä rahoista, koska sain ne tavallaan "laittomasti" muistisairaalta äidiltä. Äiti halusi itse tukea minua vaikeassa tilanteessani. Tuloni putosivat sairauteni vuoksi neljänneksen, menoni pysyivät ennallaan ja maksoin lisäksi hoitokuluja ja suuria lääkemenoja. Olin sairaalassa eristyksessä viisi viikkoa.
Olen ollut kolme vuotta sairauslomalla.
Sitä toisaalta ihmettelen, miksi sisareni otti vastaan äidiltä mm. tuhat euroa, auton ja kansallispuvun äidin sairastaessa Alzheimeria. Siltä samalta muistisairaalta äidiltä, jonka rahojen ottamisesta hän minua moitti.
Kyse on todennäköisesti sisareni surusta, joten yritän ymmärtää sisareni tilannetta. Perunkirjoituksesta jouduin poistumaan, koska minua kuvotti tilanne todella pahasti.
Sisareni hoitaa äidin perintöä. Olen nähnyt perunkirjoituksessa kansion, jonka hän on koonnut. En ole nähnyt tiliotteita. Luotan kuitenkin hänen rehellisyyteensä.
Olen miettinyt sitäkin, että sisareni saattoi karttaa minua sairauteni vuoksi. Osa meistä ei kestä toisten vastoinkäymisiä. Tilapäispiikana olin ok, mutta vakavasti sairaana en enää ollut.
Meillä on vain vuosi ikäeroa.
Jutun kirjoittaminen olisi sinänsä mielenkiintoista, että osa tuomitsi minut molemmissa tapauksissa. Sisarenani olin ahne ja sairaana ja palstalaisen mielestä yksinäisenä näin asiat väärin. :)
Ei helvetti, luin että pierunpidätysongelma ja ihmettelin aloitusviestiä kauan aikaa.
Jatkakaa.
Kuten huomaat, täällä ei se ihan terävin jengi huutele.