En ole koskaan ollut näin pohjalla
Mietin tässä elämääni ja minusta tuntuu, että siinä on ollut enemmän kärsimystä ja pahaa kuin positiivisia kokemuksia. Ikää on jo 25v ja olen niin tavattoman väsynyt näihin ikuisiin vastoinkäymisiin mitkä vain seuraavat toisiaan. Milloin minulle oikeasti tapahtuisi jotain ihanaa ja positiivista?
Yrittämisestä ei voi moittia. Olen vaihtanut asuinpaikkaa, kokeillut opiskella eri aloja, etsinyt ihmissuhteita netistä ja livenä, harrastanut jne. Mitä on jäänyt käteen? Ei yhtäkään seurustelusuhdetta, vain muutama kaveri, tutkinto jolla en ole työllistynyt, monen monta kertaa jäänyt ilman amk opiskelupaikkaa...
Viimein tajusin kuinka pohjalla olen. Ei hyviä ihmissuhteita, ei poikaystävää, ei työtä, äitini on vakavasti sairas ja epäonnistuin taas pääsykokeissa. Miten helvetissä mä enää jaksan kun mikään ei vaan onnistu?
Päätin, että sitten kun täytän 26v niin teen itsemurhan jos en ole saavuttanut yhtäkään tavoitteistani. 4kk aikaa.
Kommentit (18)
Sä etsit sitä ihanaa ja positiivista liian suurista asioista. Opettele nauttimaan pikkujutuista. Vaikka auringonpaisteesta aamulla tai teekupposesta
Suunta on ylöspäin,kyl se siitä!Eikä saa koko ajan analysoida sitä onko onnellinen vai ei.Pitää vain elää ja puuhastella,yrittää ja jatkaa.Suurin osa meistä ihmisistä ei ole onnellisia.Kaikilla jonkinmoista harmia ja murhetta.Häntä pystyyn;)
Ryhdy tekemään jonkinlaista vapaaehtoistyötä. Koet iloa ja merkityksellisyyttä siitä, kun voit olla toisille avuksi. Lisäksi, huomaat että monilla menee paljon huonommin.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 19:39"]
Sä etsit sitä ihanaa ja positiivista liian suurista asioista. Opettele nauttimaan pikkujutuista. Vaikka auringonpaisteesta aamulla tai teekupposesta
[/quote]
Miten ihmeessä voisin nauttia tuollaisista asioista kun ihmiset ympärillä saavat asioita joita minä haluaisin, mutta en saavuta? Menevät naimisiin, saavat lapsia, työllistyvät jne.
Älä nyt ihan noin dramaattisia rajapyykkejä aseta. Löydät vielä oman paikkasi. Mitään aivan järkyttävän peruuttamattoman kamalaa ei kuitenkaan ole tapahtunut, olet terve ja toimintakykyinen. Saisitko jotain ammattiapua, keskusteluapua jostain?
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 19:43"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 19:39"]
Sä etsit sitä ihanaa ja positiivista liian suurista asioista. Opettele nauttimaan pikkujutuista. Vaikka auringonpaisteesta aamulla tai teekupposesta
[/quote]
Miten ihmeessä voisin nauttia tuollaisista asioista kun ihmiset ympärillä saavat asioita joita minä haluaisin, mutta en saavuta? Menevät naimisiin, saavat lapsia, työllistyvät jne.
[/quote]
Oot liian nuori. Yksinkertainen selitys. Sulla on runsaasti aikaa.
Odotapa tähän ikään...
olet vielä nuori, sun aikasi tulee!
Usko tai älä naimisiinmeno ei ole välttämättä mikään autuaaksi tekevä asia.Monet ovat onnettomia avioliitoissaan.Älä odota sitä että joku tulee ja tekee sinut onnelliseksi.
Noh, jos se yhtään lohduttaa niin se on elämää, olet täällä siksi että saat noita "kokemuksia". Puhunpa kenelle vaan, niin kaikki valittavat samaa, juuri kun tuntuu että asiat alkavat olla hyvin, niin samantien pamahtaa aina jostain uusi katastrofi tai useampia yhtä aikaa. Elämä on vaan taistelua.
Älä huoli, jatkat vaan yrittämistä (eri asioita), lopulta löydät sen polkusi. Meidän elämän käsikirjoitus toimii niin että emme koskaan voi saavuttaa asioita mitä meidän ei kuulu saavuttaa, ihan sama miten kovasti yrittää. Sitten kuin puolihuomaamatta hommat loksahtaa kohdalleen.
Tsemppiä. Ja muista, alkoholi ei ratkaise ongelmiasi, mutta ei sitä tee maitokaan! ;-)
Kerronpa sulle salaisuuden: Et olisi lopulta yhtään onnellisempi, vaikka sulla olisi nuo kaikki. Mulla oli muutamaa vuotta sua vanhempana kaikki. Tutkinto, rakas ihana mies, kiva vakityö ulkomailla. Sitten tuli vaikea sairaus, ero ja lama ja laman myötä meni työpaikka ja nyt ovat säästötkin menneet. Jos mulle olis joku muutama vuosi sitten kertonut, miten elämä tulee mua kohtelemaan, olisin järkyttynyt ja masentunut. Ja onhan jokainen vastoinkäyminen ollut rankka ja vituttaahan se, jos vertaa olojaan niihin kavereihin, joita elämä on kohdellut ainakin ulkopuolisen silmissä silkkihansikkain. Mutta eräänä päivänä mä havahduin siihen, että en mä itse asiassa olekaan niin onneton kuin "pitäisi" olla. Sillä tutkittu juttu on se, että ihmisen onnellisuuden taso on vakio. Siinä tulee pieniä heilahduksia, kun sattuu jotain suurta, esim. ero tai rakastuminen, potkut tai työllistyminen. Mutta n. puolen vuoden/vuoden kuluessa ihminen turtuu, ja se sama onnellisuuden taso palautuu.
Siksi se onni on etsittävä itsestä, niin kliseiseltä kuin se tuntuukin.
"The Foundation of Hedonic Psychology -teoksessa esitettyjen tutkimustulosten mukaan tulojen kasvu ei enää noin 10 000 dollarin (n. 8 000 euron) vuosiansioiden jälkeen lisää ihmisten tyytyväisyyttä elämäänsä. Tulotason nousun ja onnellisuuden kasvun välillä onkin vain hyvin heikko yhteys.
Melko vakiona pysyvä ihmisen biologisen onnellisuuden perustaso (ns. Set point) määrittää yksilön onnellisuudesta noin puolet. Arviolta 40 prosenttia on seurausta ihmisen omasta pyrkimyksestä kohti suurempaa onnellisuutta. Olosuhteet, kuten taloudellinen vauraus, määrittävät vain 10 prosenttia onnellisuudesta. Onnellisuus voi vaihdella Set pointin ympärillä hetkellisten mielialojen mukaan, mutta ihmisen onnellisuus pyrkii aina palaamaan tälle tasolle. Näin tulojen ja kulutuksen kasvu lisäävät vain hetkellisesti hyvinvointia ja onnellisuutta."
http://www.stat.fi/artikkelit/2008/art_2008-11-12_002.html?s=6
Odota vaan kun ne kaverisi jotka menevat noin nuorena naimisiin alkavat eroamaan miehistaan sitten saat kuulla sita valitusta kuinka on vaikeaa ja rahaa ei ole. Ole vaan onnellinen sinkkuudestasi. Rakenna itsesi nakoisesi elama ymparillesi. Joku kiva harrastus, tyo josta saat rahaa (harvat rakastavat duuniaan), tapaat iltaisin kollegoita ja kavereita, matkustele. Joskus paalle kolmekymppisena on hyva aika sitten ruveta miettimaan perhetta.. ja usko pois, siina vaiheessa osa ystavavistasi on eronneita.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 20:14"]
tyo josta saat rahaa (harvat rakastavat duuniaan), tapaat iltaisin kollegoita ja kavereita, matkustele.
[/quote]
Niin joo, totta kai. Kerrotko vielä mistä sen duunin repii, varsinkin ellei ole sitä tutkintoa...?
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 20:21"]
Niin joo, totta kai. Kerrotko vielä mistä sen duunin repii, varsinkin ellei ole sitä tutkintoa...?
[/quote]
No hanki nyt aluksi edes joku työ, joku mihin ei tarvitse tutkintoa. Niitä luulisi vielä Suomestakin löytyvän. Sitten saat ainakin elämäsi johonkin järjestykseen, ja katsot mihin se johtaa. Tai kehittelet vaikka jotain oman pikkufirman perustamista, alat tehdä jotain kotoa käsin ja jos se ottaa tuulta alleen niin annat mennä täysillä.
Itsekin muistan kyllä joskus miten ahdistaava oli kun ei ollut elämällä mitään selvää suuntaa, nyt kun miettii niitä aikoja niin olisi aivan mahtavaa jos olisi tuossa tilanteessa. Siis TÄYSIN vapaa kaikista sitoumuksista, voisi mennä ja tehdä ihan täysin mitä vaan mieleen juolahtaa. Meitä ympäröi iso maailma joka on täynnä vaikka mitä polkuja. Tärkeintä on vaan ettei jää paikalleen, seuraa vaistojasi, ota vastaan mahdollisuuksia ihan sama miten oudolta ne tuntuvat.
Aloituksessasi kiteytyy se, mikä nykyajan nuorissa on vikana. Yhtään ei osata käsitellä pettymyksiä ja todeta sitä, ettei kaikkea voi saada. Lisäksi kun ne pitäs tulla nokan eteen tarjottimella. Ei ihme että siinä vallan masentuukin välillä... sitten haetaan huomiota mitä ihmeellisimmin keinoin, esim itsemurhalla uhkailemalla.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 19:34"]
Päätin, että sitten kun täytän 26v niin teen itsemurhan jos en ole saavuttanut yhtäkään tavoitteistani. 4kk aikaa.
[/quote]
Mitä ne sinun tavoitteesi ovat? Et maininnut aloituksessa.
Ap 13 puhuu aivan täyttä asiaa. Niin kauan kun sun ei tarvi taistella ruoasta tai suojasta sulla on mahdollisuus olla onnellinen. Ei voi koskaan korostaa sitä että onni on tapa nähdä asiat ja todellakin tulee itsestä, ei ulkopuolelta. Vaikka saisit nuo kaikki asiat mitä halusit, susta ei tule onnelista jos perusasiat ei ole kunnossa.
Hoh hoh.