Lue keskustelun säännöt.
Laihdutuksessa suuri oivallus, nyt -15kg
07.11.2014 |
Olin siis ennen lohtusyöjä, elämäni koostui viikoista, jolloin söin kontrolloimattomasti kaikkea ja viikoista, jolloin laskin joka ikisen suupalan ja googlailin hulluna laihdutusvinkkejä ja onko tämä ja tämä hyvää syötävää ja listasin maanisesti omia syömisiä muiden arvosteltavaksi. Erään kituutusviikon jälkeen rupesin miettimään, että miksi ruoka on tällainen pakkomielle? Kun syön paljon, fantasioin siitä kuinka vielä laihdutan ja syödessäni vähän fantasioin siitä että kohta on herkkupäivä ja saa mättää ihan niin paljon kuin haluaa, palkintona. Miksi? Rupesin tarkkailemaan ihmisiä ympärilläni, heille ruoka ei ollut niin iso asia. Jos heillä oli nälkä, he söivät ja annoskooissa ja ruoka-aineissa riitti maalaisjärki. Tajusin, että kyttäämällä ja laskemalla vaivun vain ja ainoastaan epätoivoon, tuntuu kohtuuttomalta, kituutukselta ja kuitenkin mielessä on koko ajan vain ja ainoastaaan ruoka ja kuinka sitä ei saa syödä. Mitä jos en suhtautuisikaan ruokaan niin intensiivisesti? Voisinko jopa löysätä pipoa? Kokeilin aluksi ihan vain noudattamalla maalaisjärkeä sen sijaan että maanisesti surffailisin kaikki mahdolliset vinkit ja dieetit läpi. Jos oli nälkä, söin ja lopetin kun olin kylläinen. Jos vähän ajan päästä tuli uudestaan nälkä, niin päättelin kehoni olevan jotain vailla je keitin vaikka teetä. En enää alistunut nälkään, vaan kuuntelin kehoani ja kunnioitin sitä tosiasiaa, että ei se keho huvikseen mitään signaaleja laita, on joku syy. Minulla se oli se, että en syönyt tarpeeksi monipuolisesti. Lakkasin kohtelemasta ruokaa kuin se olisi jotakin polttoainetta kummoisempaa, aloin kohdella sitä kuin unta, huolehdin sen laadusta ja riittävyydestä mutta that's it, ruokaa tarvitsee vain kehoni, ei mieleni. Lopetin ruokaohjelmien katsomisen ja napostelemisen sijaan rupesin juomaan teetä, sokerilla jopa (laihdutusminäni olisi irvistänyt). Olin armollinen itselleni, jos tuli mätettyä vaikka jäätelöpurkki niin ok, ei se mitään, tänään näin, enkä yrittänyt kompensoida sitä nälkäkuurilla. Lopetin sen jatkuvan painosta stressaamisen ja siirsin energiani laihdutuksesta muuhun. Elämään tuli muuta ajateltavaa ja nälkä oli vain muutaman kerran päivässä tuleva vieras, ravitseva ateria kurkusta alas ja taas menoksi muihin, tärkeämpiin asioihin. Vaa'alla käynti vain jäi, ensin päiviksi, sitten viikoiksi. Kävin äsken puntarilla ja -15 kiloa. Ruoka ei käy mielessäni enää kuin satunnaisesti, olen siirtynyt mauista muihin ihaniin aistiärsykkeisiin kuten musiikkiin ja taiteeseen. Olo on vapautunut, yhtä vapautunut kun aikoinaan röökistä irti pääsemisen jälkeen.
En sano, että kaikille sopii tämä mutta halusin purkaa tämän helpotuksen tunteen, tuntuu että olen päässyt epäterveestä suhteesta eroon ja kai mun suhde ruokaan olikin aika Bad Romance. :) Lähinnä haluaisin tsempata sielunsiskoja (ja miksei veljiäkin). Ootte supernaisia (tai miehiä..), antakaa itsellenne tilaa hengittää vapaasti!
Kommentit (54)
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 22:30"]
Kaikki keinoruoka pois ja sillä laihtuu. Ei karkkia, ei sipsejä, ei keksejä jne. Valkoinen sokeri pois.
Tällä laihtuu, kun myrkyt ei keräänny elimistöön. Olen laihtunut pysyvästi jo monta kiloa. Aikaa ei ole enää urheilla niin paljoa ja silti paino tippuu.
Aikaisemmin urheilin lähes joka päivä ja söin mukaterveellisesti margariiniä, light-tuotteita ja valmisruokia.
Eikö ole muuten outoa, että ruokamme on niin täynnä myrkkykjä? Kuka tästä päättää maailmanlaajuisesti?
[/quote]
No höh! Mutkun ei ole koskaan ennenkään syönyt noita mainitsemiasi niin mitenkäs minä laihdun. Olen jättänyt jopa alkoholin pois kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 19:01"]
Kuinka lihava pitää olla, että ap:n ehdottama tapa toimii? Ja mihin asti se toimii? Uskon periaatteeseen kyllä, mutta en usko siihen, että keski-ikäinen nainen pystyisi tuolla menetelmällä laihtumaan normaalipainoiseksi asti. Todistakaa, että olen väärässä!
[/quote]
Minä laihduin tuolla tavalla normaalipainon sisällä 10 kg. Olin kyllä nuori, 27- vuotias. Nyt olen 45 ja samaa rentoa syömistä tavoittelen. Paino kyllä laskee aina kun onnistun elämään noin kuin aloittaja kuvaa. Tahtoo vaan olla vaikeaa pysyä siinä. Taas olisi reilu 10 kg pudotettavana.
Monella tuntuu olevan ongelmana makean syöminen ja herkut. Itselläni on tavallisen ruuan ylensyöminen. Kun vain pystyisi pienentämään annoskokoja. On aina nälkä ja ahmin.
Itseasiassa mulle kävi samalla tavalla kuin aloittajalle. Koko viime vuoden yritin sinnikkäästi laihduttaa, hyppäsin vaa´alla, punnitsin ja mittasin joka ainoan suupalan, mietin tarkkaan mitä voin syödä ja mitä en jne. Laihduin vaivaiset 10kg, vaikka mun lähtöpaino oli 130kg.
Kesäloman jälkeen päätin, että antaa olla, en välitä enää siitä minkä numeron vaaka näyttää. Pääasia on se, että mulla itselläni on hyvä olla. Ihan sama sitten vaikka bmit ja vaakanumerot ois mitä tahansa, ihan sama vaikka joku muu ois mun numeroista mieltä mitä tahansa. En jaksa enää keskittyä siihen, vaan nyt keskityn oikeasti itseeni.
Aloin syömään niin, että oloni pysyi virkeänä ja hyvänä. En syönyt enää liian isoja annoksia, koska niistä tuli väsymys ja nuutunut olo pitkäksi aikaa. Aloin syömään vain silloin, kun oli nälkä, en orjallisesti kellon mukaan. Opin pikkuhiljaa kuuntelemaan omaa kehoani ja sitä, mitä se oli vailla. Yllätyksekseni se olikin hyvin usein vailla kasviksia, vihanneksia, marjoja eikä lihaa, sokeria, viljoja. Aloin kokeilemaan raakaruokaherkkuja, erilaisia paleotyyppisiä reseptejä ennakkoluulottomasti ja huomasin, että ns. puhdas ruoka on avain mun hyvään oloon.
Ja tiedättekö mitä? Eräänä päivänä huomasin, että housut eivät oikein enää pysyneet jalassa ja oli pakko suunnistaa kauppaan. Kaupassa en meinannut millään uskoa sitä tosiasiaa, että mun nykyinen vaatekoko on 46/48 ja L/xl. Mä en ole vuosikausiin mahtunut tämän kokoisiin vaatteisiin! Ja tämä kaikki on tapahtunut kesälomani jälkeen. Kun päätin, että elämäntapalaihdutus saa loppua, kilotkin alkoivat karista.
Kaikesta huolimatta en aio palata tarkkailemaan itseäni ja miettimään joka päivä, että jokohan oon laihtunut. Yritän vahvistaa sitä ajatusta, että mikään numero ei määrittele ihmisarvoani, vaan olen upea ja ihana joka tapauksessa ja hyvinvointini on kiinni siitä, miltä musta tuntuu. Ei siitä, millaisia numeroita kehostani saadaan irti. Ja se, miltä musta tuntuu, riippuu siitä mitä mä suuhuni laitan ja mitä mä keholleni teen.
:)
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 07:38"]
Monella tuntuu olevan ongelmana makean syöminen ja herkut. Itselläni on tavallisen ruuan ylensyöminen. Kun vain pystyisi pienentämään annoskokoja. On aina nälkä ja ahmin.
[/quote]
Olisko ruuan laadussa korjattavaa, jos se ei pidä nälkää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 07:59"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 07:38"]
Monella tuntuu olevan ongelmana makean syöminen ja herkut. Itselläni on tavallisen ruuan ylensyöminen. Kun vain pystyisi pienentämään annoskokoja. On aina nälkä ja ahmin.
[/quote]
Olisko ruuan laadussa korjattavaa, jos se ei pidä nälkää?
[/quote]
Millaiseksi? Syön kananmunaa, broileria, kasviksia, rahkaa, kaurapuuroa, salaattia avokadolla. Mitä kannattaisi syödä?
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:04"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 07:59"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 07:38"] Monella tuntuu olevan ongelmana makean syöminen ja herkut. Itselläni on tavallisen ruuan ylensyöminen. Kun vain pystyisi pienentämään annoskokoja. On aina nälkä ja ahmin. [/quote] Olisko ruuan laadussa korjattavaa, jos se ei pidä nälkää? [/quote] Millaiseksi? Syön kananmunaa, broileria, kasviksia, rahkaa, kaurapuuroa, salaattia avokadolla. Mitä kannattaisi syödä?
[/quote]
Kokeile rasvan lisäämistä. Liika proteiini nälättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 22:30"]
Eikö ole muuten outoa, että ruokamme on niin täynnä myrkkykjä? Kuka tästä päättää maailmanlaajuisesti?
[/quote]
Joku hörhö joka keksii että milloin mikäkin elintarvike on mukamas myrkkyä.
Ap, näin itsekin laihduin jo 15 v sitten. Sitä ennen aloitin laihdustuskuurin joka maanantai ja käytin hirveästi aikaa ja energiaa painoni miettimiseen. Paino tippui muutamia kiloja ja taas nousi takaisin. Kärsin silloin ihan hirveästi muutamasta liikakilostani. Sitten elämäntilenteeni muuttui eikä yksinkertaisesti ollut aikaa ajatella laihduttamista, syömistä. Tai siis se tuntui siinä elämäntilanteessa täysin toisarvoiselta. Jossain vaiheessa tajusin laihtuneeni, vaikka siihen en edes ollut enää pyrkinyt. Painoni on pysynyt sen jälkeen ennallaan ja palautunut raskauksien jälkeenkin pian lähtötasolle. Eli itselläni juuri tuo jatkuva laihsuttaminen /sortuminen ylläpitivät ylipainoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen tässä huomannut, että mulla on tiettyjä ruokia jotka saavat aikaiseksi ahmimisen. Omalla kohdallani esim pasta on sellainen. En siis syö sitä enää ollenkaan. Samoin tietyssä vaiheessa kiertoa tulee kauheasti kaikenlaisia mielitekoja, niihin koetan parhaani mukaan vastata syömällä niitä ruokia, joista tiedän että olo pysyy silti hyvänä. Jos päätän kuitenkin syödä jotain muuta, niin en ruoski siitä itseäni sen enempää, vaan annan asian olla. Seuraavana päivänä vatsa on sitten kuin ilmapallo, vaatteet kiristää, vatsa on sekaisin ja kipeä -siinä mulle rangaistusta ihan tarpeeksi ilman, että vielä soimaisin itseäni lisää.
Mediassa puhutaan kauheasti siitä "oman kehon kuuntelusta", enkä itsekään aiemmin ymmärtänyt ollenkaan mistä siinä on kyse. Mutta nyt ymmärrän ja tajuan, että sehän on paras neuvo mitä ihmiselle (painosta huolimatta) voi antaa. Kun kuuntelee sitä omaa kehoaan, oppii nopeasti miten keho reagoi erilaisiin ruokiin. Mitkä saa ahmimaan, mitkä tekee kooman kaltaisen olotilan, mistä tulee virkeä ja hyvä olo, mistä taas liian ähky ja raskas olo jne. Hyvin pian sitä alkaa vaistomaisesti valitsemaan itselleen hyvää oloa, eikä enää halua aiheuttaa kipua, turvotusta, vetämättömyyttä jne. Ja kun kuuntelee omaa kehoaan, antaa sille sitä mitä se tarvitsee, kohtelee itseään kauniisti ja rakkaudella, niin pikkuhiljaa se kehokin alkaa kukoistamaan ja näyttämään uloskinpäin sitä kauneutta ja rakkautta, mitä sille osoittaa.
Kuulostaa höpöhöpöltä, mutta on ihan tosi juttu.
Miten siitä kierteestä ja ahdistuksesta pääsee eroon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa kokeilla rentoutusharjoituksia. 10-20 min kerrallaan, joka päivä. Ensin tuntuu, että on vaikeaa, mutta sitten juju löytyy ja positiiviset vaikutukset huomaa. Kirjastoissa on rentoutus-cd-levyjä.
Mitä kun ei tunne itseään koskaan kylläiseksi syödessä? Elimistö ei anna sellaista signaalia. Mistä silloin tietää olevansa kylläinen tai syöneensä riittävästi?
Ihan mielettömän hyvää tekstiä ap! Olen itse tehnyt samanlaista havaintoa. Vaa'alla en ole käynyt joten tarkkaan en tiedä, mutta männä viikolla parikin työkaveria kehaisi minun laihtuneen, joten kai se on uskottava. :D Lisäisin vielä itselleni hyväksi havaitun konstin: minulla on aina vesipullo matkassa, ja kun hiukominen iskee, otan siitä kulauksen ja kuulostelen 20 minuuttia, että oliko oikeasti nälkä. Usein unohdan tuossa ajassa jo koko jutun, jos kyse ei ollut oikeasti nälästä. ;)