Lue keskustelun säännöt.
Laihdutuksessa suuri oivallus, nyt -15kg
07.11.2014 |
Olin siis ennen lohtusyöjä, elämäni koostui viikoista, jolloin söin kontrolloimattomasti kaikkea ja viikoista, jolloin laskin joka ikisen suupalan ja googlailin hulluna laihdutusvinkkejä ja onko tämä ja tämä hyvää syötävää ja listasin maanisesti omia syömisiä muiden arvosteltavaksi. Erään kituutusviikon jälkeen rupesin miettimään, että miksi ruoka on tällainen pakkomielle? Kun syön paljon, fantasioin siitä kuinka vielä laihdutan ja syödessäni vähän fantasioin siitä että kohta on herkkupäivä ja saa mättää ihan niin paljon kuin haluaa, palkintona. Miksi? Rupesin tarkkailemaan ihmisiä ympärilläni, heille ruoka ei ollut niin iso asia. Jos heillä oli nälkä, he söivät ja annoskooissa ja ruoka-aineissa riitti maalaisjärki. Tajusin, että kyttäämällä ja laskemalla vaivun vain ja ainoastaan epätoivoon, tuntuu kohtuuttomalta, kituutukselta ja kuitenkin mielessä on koko ajan vain ja ainoastaaan ruoka ja kuinka sitä ei saa syödä. Mitä jos en suhtautuisikaan ruokaan niin intensiivisesti? Voisinko jopa löysätä pipoa? Kokeilin aluksi ihan vain noudattamalla maalaisjärkeä sen sijaan että maanisesti surffailisin kaikki mahdolliset vinkit ja dieetit läpi. Jos oli nälkä, söin ja lopetin kun olin kylläinen. Jos vähän ajan päästä tuli uudestaan nälkä, niin päättelin kehoni olevan jotain vailla je keitin vaikka teetä. En enää alistunut nälkään, vaan kuuntelin kehoani ja kunnioitin sitä tosiasiaa, että ei se keho huvikseen mitään signaaleja laita, on joku syy. Minulla se oli se, että en syönyt tarpeeksi monipuolisesti. Lakkasin kohtelemasta ruokaa kuin se olisi jotakin polttoainetta kummoisempaa, aloin kohdella sitä kuin unta, huolehdin sen laadusta ja riittävyydestä mutta that's it, ruokaa tarvitsee vain kehoni, ei mieleni. Lopetin ruokaohjelmien katsomisen ja napostelemisen sijaan rupesin juomaan teetä, sokerilla jopa (laihdutusminäni olisi irvistänyt). Olin armollinen itselleni, jos tuli mätettyä vaikka jäätelöpurkki niin ok, ei se mitään, tänään näin, enkä yrittänyt kompensoida sitä nälkäkuurilla. Lopetin sen jatkuvan painosta stressaamisen ja siirsin energiani laihdutuksesta muuhun. Elämään tuli muuta ajateltavaa ja nälkä oli vain muutaman kerran päivässä tuleva vieras, ravitseva ateria kurkusta alas ja taas menoksi muihin, tärkeämpiin asioihin. Vaa'alla käynti vain jäi, ensin päiviksi, sitten viikoiksi. Kävin äsken puntarilla ja -15 kiloa. Ruoka ei käy mielessäni enää kuin satunnaisesti, olen siirtynyt mauista muihin ihaniin aistiärsykkeisiin kuten musiikkiin ja taiteeseen. Olo on vapautunut, yhtä vapautunut kun aikoinaan röökistä irti pääsemisen jälkeen.
En sano, että kaikille sopii tämä mutta halusin purkaa tämän helpotuksen tunteen, tuntuu että olen päässyt epäterveestä suhteesta eroon ja kai mun suhde ruokaan olikin aika Bad Romance. :) Lähinnä haluaisin tsempata sielunsiskoja (ja miksei veljiäkin). Ootte supernaisia (tai miehiä..), antakaa itsellenne tilaa hengittää vapaasti!
Kommentit (54)
Kiitos upittajille, tätä tarvitsin. Kirjoitus todellakin avasi mun silmiä, ja tajusin, että mun keho tietää paremmin kuin Jutta-superdieetti -mun ei tarvi syödä kolmen tunnin välein jos ei oo nälkä, mä syön sitten kun keho sanoo että nyt ollaan edelliset ruoat käytetty loppuun, tarvittais lisää.
Oon yrittänyt suhtautua laihdutukseen rauhallisesti ja rennosti, mutta se on tosi vaikeaa. Ehkä pitäisi laittaa se vaaka kaappiin ja keskittyä enemmänkin mittanauhaan ja peilikuvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka lihava pitää olla, että ap:n ehdottama tapa toimii? Ja mihin asti se toimii? Uskon periaatteeseen kyllä, mutta en usko siihen, että keski-ikäinen nainen pystyisi tuolla menetelmällä laihtumaan normaalipainoiseksi asti. Todistakaa, että olen väärässä!
Tämä on täysin totta!
Itse hankin uusia harrastuksia ja koetin pitää päiväni "täysinä", silloin en ehtinyt miettiä ja googletella niin paljoa, että onko tyyliin greipissä vai ananaksessa enemmän kaloreita.
Ja jos iltapalan jälkeen tulee "nälkä", niin kannattaa pestä hampaat jollain oikein tujulla hammastahnalla ja huuhdella suu suuvedellä. Sen jälkeen ei tee mieli syödä mitään, koska kaikki maistuu karsealle.
Suunnilleen samaan olen päätynyt, lakkasin ajattelemasta ruokaa. Se ei enään ole se asia joka pyörittää päivää, syön kun nälkä ja jos ei ole niin jätän syömättä. Mun kohdalla tää tarkoittaa sitä että heivasin ruoka ajat. Ei toimi kaikilla mutta mun kohdalla toimii.
En mittaile enkä punnitse ruokaa, enkä sen enempää itseänikään.
T.-30kg
36, oletko normaalipainoinen? Ikäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 19:29"]36, oletko normaalipainoinen? Ikäsi?
[/quote]
En ole vielä tavoite painossani, pudotettavaa olisi vielä +10kg ja iältäni olen 36v.
Tän loppupainon pudotuksessa auttas suuresti liikunta mutta en vaan nauti siitä yhtään. Uintia ja kävelyä olen nyt koittanut pari kertaa viikossa harrastaa.
Mä taas tein tietoisen päätöksen että jojoaminen loppuu ja nykyään syön 4-6 keetaa päivässä ja ihan täyttä ruokaa. Myös sen,olen sisäistänyt että herkkuja ei tartte joka päivä, eikä edes joka viikko ja herkkuhimot ovat kadonneet. Liikunnasta on tullut myös elämäntapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että, osuipa hyvä kirjoitus silmiini! Sillä juuri samanlaisessa tilanteessa olen tällä hetkellä itsekin.
Vanhana jojottelijana (+-15kg puoleen jos toiseen elämäni aikana useita kertoja) omaan ihan samanlaisen taustan kuin ap. Ruoka hallitsi elämääni ihan liikaa. Paino, ulkonäkö, vaa´an kyttäys, mitä saa syödä ja mitä ei. Ja olen tosiaan aina ollut myös tunnesyöjä. Kun v*tuttaa, syön. Kun on riemun aihetta, syön. Kun on tylsää, syön jne jne. Ja sitten kun syön, niin koen itseni niin paskaksi selkärangattomaksi läskikasaksi, joka aloittaa seuraavana päivänä päätä kiristävän tiukan dieetin, jossa ei sallita pienintäkään poikkeamaa mihinkään suuntaan. No sitä jaksaa taas muutaman päivän kunnes repsahtaa.
Edellisen ison laihdutusjakson päätteeksi, parisen vuotta sitten, aloin ajatella että tämä ei ole normaalia elämää tällainen joko-tai -elämä. Että pakkohan tässä on yrittää saada tämä syöminen ja diettaaminen ja jatkuva ruuan kanssa taistelu kondikseen. Meni se vajaa pari vuotta kun kypsyttelin ja pyörittelin asioita päässäni. Koko ajan syöden siihen tahtiin, että kaikki yli 15 kiloa tiputtamaani tuli takaisin ja lopulta loppukestästä olin niin isoissa vaakaluvuissa etten vielä ikinä tähän mennessä. Päätin, että nyt tuli loppu. Että minä otan nyt otteen elämästäni enkä anna ruuan sitä enää tehdä.
Aloin ajatella samoin kuin ap. Aloin syödä perusterveellistä kotiruokaa. Söin kun oli nälkä, lopetin kun olin täynnä. Ja kun aloin syödä monipuolisesti, kaikki oudot mielihalutkin vähenivät. Jos tuntuu, että tänään tekee mieli suklaata, syön sitä mutta en tee siitä enää itselleni ongelmaa. Ja kappas, seuraavana päivänä ei olekaan enää tehnyt mieli mättää suklaata ja herkkuja vaan olen palannut takaisin ns. terveellisempään ruokavalioon. Aikaisemmin olisn mättänyt huonossa omassa tunnossa kieriskellen ainakin 3-4 päivää mässyä naamaan.
Eilen kävin vaa´alla ja syyskuun alusta on lähtenyt 6kg. En siis ole mitenkään tietoisesti laihduttanut. Olen vain päättänyt, että en anna ruuan ja sen ympärillä olevien ajatusten enää hallita itseäni. Toivoisin että painoa lähtisi tästä vielä sellaiset 10-12 kg. Ennen olisin luonut itselleni kireän aikataulun: vuoden loppuun mennessä pitäisi olla pois vähintään 5kg, kevääseen mennessä loput. Todennäköisesti olisin päässyt tavoitteisiini mutta sitten kun ne olisi saavutettu, niin sen jälkeen olisin taas syönyt muutaman kuukauden putkeen keräten kilot takaisin.
Nyt ajattelen, että lähtee jos on lähteäkseen ja vaikka tahti olisi kuinka hidas, niin olen siihen tyytyväinen. Pääasia, että paino ei ole enää nousussa. Ja kaikista tärkeintä on se, että en enää ikinä kiduta ja moiti itseäni mistään ruokaan liittyvästä. Sillä jos se teen, niin ahmimis-dieettaus -kierre on taas valmis!
Uppaan, löysin viimein tän keskustelun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieen alistaminen laihduttaa naista, kannattaa kokeilla!
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 18:38"]
Mieen alistaminen laihduttaa naista, kannattaa kokeilla!
[/quote] Jaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei kiitti Ap, ihanaa kuulla että laihtua voi muutenkin kuin kitukuureilla. Ehkä tää meidän yhteiskunta on nykyään ihan liian ruokakeskeistä, joko keskitytään siihen miten ihanaa ruoka on jossain kokkikilpailuissa ja leivontakilpailuissa ja sitten toisaalta siihen miten pitää koko ajjan vahtia mitä syö karppaus- ja fitnessbuumin myötä
Hyvä juttu! mutta olen huomannut, ettei laihdutusvinkit tai -oivallukset täällä oikein innostuta ketään. Itsekin olen muutaman into piukeena laittanut ja vastaukset onollut tosi nuivia...
Mutta hyvin oikeilla jäljillä olet, ihmiskeho on hyvin toimiva järjestelmä, jos sitä oppii kuuntelemaan. Väärät tottumukset vaientaa sen luontaisen sanoman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä laihduin "itsestään" kun jätin maitotuotteet ja lihat pois ruokavaliosta. Satunnaisesti syön kananmunia ja kalaa (itse tai tuttujen pyytämää) ja en liiku yhtään enempää kuin ennen. Ennen olin juuri samanlainen, että joko laihdutin tosi pakkomielteisesti (ainakin minulla oli aika pakkomielistä välillä!) ja sitten välillä söin herkkuja viikon putkeen. Sitten kun löysin tuon itselleni täysin sopivan ruokavalion niin kiloja karisi aluksi itsestään ja vointi parani niin henkisesti kuin fyysisestikin. Nyt elämässäni vallitsee ihana tasapaino ruokajuttujen suhteen ja se heijastuu ihan kokonais valtaiseen hyvinvointiin :)
Hyvä, ap! Onnea saavutuksestasi! :)
Hieno oivallus ja hyvä kirjoitus! Itsekin olen kokenut vastaavaa, neutraali suhtautuminen ja armollisuus toimivat.
Samalla oivalluksella itse laihdutin aikoinaan 40kg :-D nyt vaan surujen ja murheiden ajanjaksona meinaa lipsua. .
Palstalle ei tosiaan tahdo saada kunnon keskusteluja kuin silloin jos otsikossa on mainittu sossu tuet.
Tässä oli niin ajattelun aihetta. Toivon itselleni pitkää ikää niin ajatus siitä että loppu elämä menee ahmien herkkuja ( paska fiilis) ja sen jälkeen keittopussikuurit ( kituutus) meiningillä tuntuu kamalalta.
Aijon rauhoittua, rentoutua, olla armollinen itselle. Kiitos.
Kaikki keinoruoka pois ja sillä laihtuu. Ei karkkia, ei sipsejä, ei keksejä jne. Valkoinen sokeri pois.
Tällä laihtuu, kun myrkyt ei keräänny elimistöön. Olen laihtunut pysyvästi jo monta kiloa. Aikaa ei ole enää urheilla niin paljoa ja silti paino tippuu.
Aikaisemmin urheilin lähes joka päivä ja söin mukaterveellisesti margariiniä, light-tuotteita ja valmisruokia.
Eikö ole muuten outoa, että ruokamme on niin täynnä myrkkykjä? Kuka tästä päättää maailmanlaajuisesti?
Mä löysäsin pipoa, lopetin äärimmäisen kurinalaisen elämän ja lihoin 15 kiloa vuoden aikana.