Kaverini ei ymmärrä, etten halua lapsia!

Typerä kaveri sinulla.

En minä ainakaan jaksaisi tuollaista kaveria katsella. Nuo valinnat eivät kuulu kenellekään toiselle eikä kenenkään pitäisi nähdä asiasta vaivaa. Typerä juntti!

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 14:56"]

En mitään. Ihme, jos ei kuuden lapsen äitinä tajua ettei joku halua lapsia. Olisi tyytyväinen, ettei sinun lapsesi ole ainakaan viemässä hänen lapsiltaan tulevia mahdollisia opiskelu- ja työpaikkoja! Millä hemmetillä tämän maailman kantokyky pysyy yllä, kun lapsia tulee ihan liikaa. Valtameret on täynnä muovipaskaa ja jäätiköt sulaa. Lapsettomana pysyminen on kuin lahja ympäristölle, kumpa useammat ymmärtäisivät...

[/quote]Varsinkin sellainen, joka haluaa mielummin matkustella.

Nosto

Laita kamun raskaushormooneiden piikkiin.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:35"]

Laita kamun raskaushormooneiden piikkiin.

[/quote]

Lisääntyjät eivät voi piilotella tällaisten tekosyiden takana. Omista teoistaan on ihmisellä vastuu. Hormonit eivät sitä muuta.

Ystävä ei ymmärrä sinua ja sinä et ymmärrä häntä eli 50/50!

Vaihda ensi kerralla puheenaihetta sanomalla että tämä on jo niiiiin kuultu ja sinä elät omaa elämääsi ilman lapsia ja PISTE!

I feel u ap. Itsellä samanlainen tilanne. Elän unelmaelämääni, olen hyvässä työpaikassa, pystyn matkustelemaan paljon eksoottisissa maissa, asun unelmieni talossa ihanan aviomieheni kanssa. En todellakaan halua lasta sotkemaan elämääni, eikä mulla ole mitään tyhjiötä mitä pitäisi lapsen avulla paikkailla.

Silti aina välillä kuulen porsineilta kavereiltani, miten varmasti oppisin pitämään lapsista jos sellaisen tekisin. "Oman lapsen kanssa on erilaista" kuuluu usein perustelut. Jos vaikka rupean yökkäilemään vauvan kakan hajusta, tulee vastaus, että "sitten kun teet oman lapsen, niin hänen kakka ei haise pahalle". Joo, niin varmaan on, mutta kun en vaan halua lapsia. Elämä on vaan niin paljon parempaa kun saa tehdä mitä haluaa.

Jos minulla olisi lapsia, en olisi edennyt työelämässä tähän asemaan missä nyt olen, eli olisin köyhempi eikä olisi varaa matkustella. En vaan pysty näkemään itseäni asumassa vuokralla kerrostalokaksiossa ja haaveilemassa, että "sitten kun lapsi täytää kolme vuotta, lähdetään miehen kanssa viikonlopuksi Tukholmaan ihan kahdestaan." Se elämäntapa ei vaan ole minua varten, mutta sitä ei kaverit vaan tunnu ymmärtävän.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 15:40"]

Kaverisi tietää kuinka ainutlaatuista onnea lapset tuo ja koittaa selittää sitä sinulle. Muistan hyvin tämän ärsyttävän seikan ystävistäni silloin, kun itselläni ei ollut lapsia enkä aikonut niitä hankkiakaan. Ei se sun kaveri varmaan pahalla vaan nimenomaan hyvällä. Mulla sitten myöhäsyntyisenä elämäntilanteen muuttumisen myötä vauvakuume ja sen seurauksella lapsi ja toinen. Opin ettei koskaan kannata sanoa "ei koskaan"

[/quote]

Ooooh, sympatian kaapuun verhottua ylimielisyyttä, voi kuinka ihanaa.

Miksi teidän "valaistuneiden" ihmisten on niin vaikea tajuta, että kaikki eivät halua elämältä samoja asioita? 

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 14:51"]

Olemme molemmat siis 34-vuotiaita. Tämä kaverini on lapsuudenystäväni, ja muuten me olemme todella hyvissä väleissä, mutta yksi asia ärsyttää... Hän ei siis ymmärrä, etten halua lapsia! Kaverillani itsellään on kuudes lapsi tulossa. Hän selittää minulle, että olen jäänyt paitsi siitä "ihanasta äitiyden tunteesta"! En halua kuitenkaan riskeerata esim. todella hyvää työpaikkaani lapsen takia, en pidä hirveästi lapsista eikä miehenikään ole kovin innokas hankkimaan lapsia. Hän väittää sitten, että lapset ovat tärkeämpiä kuin ura, kuulemma alan pitämään lapsista jos saan oman sellaisen, sekä muuta sellaista. Haluan myös matkustella ja nähdä maailmaa ja lapset hankaloittaisivat sitä, mutta hän ei ymmärrä tätäkään. Olen myös tehnyt nuorempana abortin ja avauduin siitä luottamuksellisesti ystävälleni. Hän kuitenkin syyllisti minua siitä, sillä kuulemma jokaisella lapsella on oikeus elää! Mitä te tekisitte tilanteessani?

[/quote]

Selität ystävällisesti ystävällesi,että lisääntyminen on yksityisasia.Ei pitäisi olla hänen ongelmansa,jos jäät paitsi jostain hänen mielestään ihmeellisestä kokemuksesta. Jotkut vain vouhkaavat omia näkemyksiään kuin uskovaiset hihhulit,minä annan vouhotuksen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 14:51"]Olemme molemmat siis 34-vuotiaita. Tämä kaverini on lapsuudenystäväni, ja muuten me olemme todella hyvissä väleissä, mutta yksi asia ärsyttää...

Hän ei siis ymmärrä, etten halua lapsia! Kaverillani itsellään on kuudes lapsi tulossa. Hän selittää minulle, että olen jäänyt paitsi siitä "ihanasta äitiyden tunteesta"! En halua kuitenkaan riskeerata esim. todella hyvää työpaikkaani lapsen takia, en pidä hirveästi lapsista eikä miehenikään ole kovin innokas hankkimaan lapsia. Hän väittää sitten, että lapset ovat tärkeämpiä kuin ura, kuulemma alan pitämään lapsista jos saan oman sellaisen, sekä muuta sellaista. Haluan myös matkustella ja nähdä maailmaa ja lapset hankaloittaisivat sitä, mutta hän ei ymmärrä tätäkään.

Olen myös tehnyt nuorempana abortin ja avauduin siitä luottamuksellisesti ystävälleni. Hän kuitenkin syyllisti minua siitä, sillä kuulemma jokaisella lapsella on oikeus elää!

Mitä te tekisitte tilanteessani?
[/quote]

Lukematta vastauksia
Ootko joku masokisti? Mitä saat siitä että sä kaveraat tuon kanssa? Nähtävästi nautit saamastasi mieli pahasta koska et kerro sille suoraan että se pää nyt vittu umppenen jo. Mitähän sun kannattaa tehdä? Puhua sille ja jos puhe ei auta niin Siperia opettaa eli et enää pidä yhteyttä.

XD

Kaverisi vaikuttaa idiootilta.

Anna kun arvaan se sun ystävää on lesta ? Synnytyskoneeksi tehty ja kasvatettu. Ei niiden päähän mahdu tavallisen ihmisen järki ja arki. 34 ja kuudes mukula tulossa. Lestapa hyvinkin.

Kaverisi tietää kuinka ainutlaatuista onnea lapset tuo ja koittaa selittää sitä sinulle. Muistan hyvin tämän ärsyttävän seikan ystävistäni silloin, kun itselläni ei ollut lapsia enkä aikonut niitä hankkiakaan. Ei se sun kaveri varmaan pahalla vaan nimenomaan hyvällä. Mulla sitten myöhäsyntyisenä elämäntilanteen muuttumisen myötä vauvakuume ja sen seurauksella lapsi ja toinen. Opin ettei koskaan kannata sanoa "ei koskaan"

Itse ottaisin etäisyyttä.

En todellakaan ymmärrä ihmisiä, joita toisten lapsettomuus häiritsee.

Ei toista tarvitse ymmärtää, mutta voisi kunnioittaa toisen kantaa. Yhtälailla sinä väheksyt tätä "kuudennen saavaa".

Sanoisin ystävällisen napakasti, että te olette eri mieltä tästä asiasta, se ei ole este ystävyydelle, mutta et halua, että ystävä enää tuputtaa ajatusta lapsista, sinun lasten hankinta on sinun ja miehesi välinen asia ja siihen ei tarvitse koko ajan ulkopuolisten puuttua. Ystävän tulee ymmärtää myös omista mielipiteistään eriäviä mielipiteitä ja hyväksyä, että kaikki hänen ystävänsä eivät välttämättä halua tehdä vamoja valintoja kuin hän on halunnut.

En mitään. Ihme, jos ei kuuden lapsen äitinä tajua ettei joku halua lapsia. Olisi tyytyväinen, ettei sinun lapsesi ole ainakaan viemässä hänen lapsiltaan tulevia mahdollisia opiskelu- ja työpaikkoja! Millä hemmetillä tämän maailman kantokyky pysyy yllä, kun lapsia tulee ihan liikaa. Valtameret on täynnä muovipaskaa ja jäätiköt sulaa. Lapsettomana pysyminen on kuin lahja ympäristölle, kumpa useammat ymmärtäisivät...

Jos ei ymmärrä niin ei ymmärrä. Kuulostaa noilta osin helvetin rasittavilta ja omissa ehdottomuuksissaan rypevältä tyypiltä. Tuollaisten ihmisten kanssa on oikeasti ihan turha väitellä. Jos hän on muuten hyvä ystävä ja teillä on mukavaa yhdessä, kannattaa ehkä vain jättää keskustelematta koko asiasta. Jos hän ottaa asiaa esille, tee selväksi ettet jaksa enää puhua tästä koska ette tule koskaan olemaan samaa mieltä. Jos löydät ystävyydestä enemmän huonoja kuin hyviä puolia, ei ystävyyttä minusta ole mitään syytä jatkaa.