Lue keskustelun säännöt.
Teini sai paniikkikohtauksen koulussa. On vielä varmaan tunteet pinnassa, mutta hokee mulle, että ei enää koskaan halua mennä kouluun
21.09.2021 |
Pelkää, että kaikki nauraa hänelle. Keskusteltiin ja silitin häntä yli tunnin ja yritin vakuutella, että kaikki on hyvin. Hän on kuitenkin sitä mieltä, että hän on nolannut itsensä eikä halua mennä kouluun. Tuntuu, etten löytänyt niitä oikeita sanoja. Yritin ehdottaa pojalle, että laitetaanko opettajalle viestiä ja kerrotaan sun ajatuksista ja että sulla on paha mieli tästä, että voisiko joku ope huomenna kertoa muille sun tilanteesta. Poika kuitenkin näytti ahdistuvan vain enemmän ja oli sitä mieltä, että kenellekään ei saa kertoa. Sitten se meni siihen, että hän alkoi multa tenttaamaan, että enhän kerro kenellekään. Samalla kuitenkin kysyi multa, että entä jos tulee uusi kohtaus. Ei päästy puusta pitkälle. Sanoin, että puhutaan myöhemmin lisää, kunhan olen saanut kasattua ajatuksia, mutta en jätä häntä yksin. Tuntuu vain, että en osaa auttaa poikaa ollenkaan...
Olisi vain niin paljon helpompaa laittaa luokanvalvojalle viestiä ja kertoa tästä, että pojalla on tullut nyt kolme paniikkikohtausta ja tänään tuli ensimmäinen koulussa aivan yllättäen. Kertoisin myös siitä, että asia nolottaa ja ahdistaa poikaa ja sen takia jännittää kouluun menoa. Ja että tällainen kohtaus voi tulla uudestaankin, mutta ei ole vakava. Mutta enhän mä voi ilman pojan lupaa tätä kertoa... Lupasin, että en kerro. En halua rikkoa luottamusta. En vain tiedä mitä muuta tehdä.
Terveydenhoitajalle soitin jo ja kerroin pojan tilanteesta. Hän varasi ajan pojalle, joten se on kunnossa. Enemmänkin vain tämä koulujuttu mietityttää... Eihän olisi hyvä antaa pojan jäädä huomenna kotiin? Vai olisiko?
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kouluun menemistä kiirehditään aina ihan liikaa. Siinä ei sivistykseen suurta lovea tule vaikka toipuisi rauhassa. Hienosti on poika ja äiti hoitanut asiaa ja apua on saatavissa kun hetken oottelee. Kyllä näistä selviää ja pahemmistakin mutta kiirettä ei tarttiis pidellä kun perille pääsee hissukseenkin.
Olen sama joka aiemmin sanoi tuosta että että asiasta ei tarvitse tehdä turhan suurta numeroa, päinvastoin elämää helpottaa jos osaa laittaa tuon oikeisiin mittasuhteisiin, ikävä olo joka kuitenkin hetken päästä helpottaa eikä ole oikeasti ole vaarallinen. Tarpeetonta lietsontaa (ja pahimmassa tapauksessa iso karhunpalvelus) tuollainen että kannustetaan toipumaan päiväkausia. Tärkeintä on oppia elämään sen kanssa, lääkkeillä tai mieluummin ilman, ja se on huomattavasti helpompaa jos paniikkikohtauksesta ei manailla jotain kulman takana vaanivaa mörköä joka lamauttaa useammaksi päiväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoittavaa lääkettä taskuun. Esimerkiksi opamox.
Poika tietää että apua on taskussa jos vähänkään meinaa jännitys kasvaa.
Nyt jos menee kouluun, hänellä ei ole mitään mihin voisi luottaa tai turvautua ettei kohtausta tulisi.
Kannattaa toimia nopeasti. Mikään puhuminen tai päänsilittely ei auta.Auttaako se lääke sitten heti? Eihän siitä ole apua, jos vaikuttaa vasta sitten kun kohtaus on jo ohi...
Ei varmaan ehdi vaikuttaa, kohtaus menee ohi niin pian.
Voihan olla, ettei pojalle edes tule koskaan enää paniikkikohtausta.
Vierailija kirjoitti:
Voihan olla, ettei pojalle edes tule koskaan enää paniikkikohtausta.
Mutta on todennäköistä että tulee, koska on tähän mennessä saanut jo kolme (vai neljä?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittaisin pojan kanssa luokanvalvojalle wilmaviestin. Salaa en sitä kirjoittaisi, mutta perustelisin pojalle, että koulussa tästä on hyvä tietää, jotta ne osaa auttaa sua siellä. Ei tarvitse tehdä tästä sen isompaa asiaa. Mielenterveysongelmat on kurjia. Toivottavasti löydätte sopivat lääkkeet ja hyvän terapeutin!
Minun poika on saanut paniikkikohtauksia koulussa. Ilmoitin opettajille ja poika sai luvan kanssa poistua luokasta. Mt-ongelmiin se ei todellakaan liity. Poikani oli koulukiusattu. Onneksi se kiusaus helvetti saatiin loppumaan. Ap, kyllä poikasi vielä kuuntelee sinua ja löydätte keinot saada paniikkikohtaukset loppumaan. Anna hänelle aikaa. Älä toimi lapsesi selän takana vaan tehkää asiat yhdessä ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut ketjua, mutta halusin jakaa ap:lle kokemukseni. Olen itse saanut paniikkikohtauksen 15-vuotiaana ja se on elämäni hirveimpiä kokemuksia. Jos olisin saanut kunnollista tietoa ja nopeaa ammattiapua tuon kohtauksen jälkeen, sillä olisi ollut iso merkitys joko nuoruusajalleni. Päädyin lopulta avun piiriin vasta parikymppisenä, mikä varmasti hidasti toipumista. Nyt kolmekymppisenä olen työssäkäyvä perheenäiti jonka elämä on mennyt oikein hyvin. :) Paniikkihäiriöön kuuluu olennaisena osana välttämiskäyttäytyminen, eli voimakas tarve välttää tilanteita joissa kohtaus on tullut. Minulle tämä tarkoitti tiettyjen paikkojen välttelyä vielä pitkään jälkeenpäin. Tämä varmasti osaltaan selittää myös lapsesi halua välttää kouluun menoa - hän voi pelätä kuolemakseen uutta kohtausta. Paniikkihäiriön hoidossa siedättäminen ahdistaville tilanteille tehdään pikkuhiljaa, ei kertarysäyksellä ja ilman tukea. Voi olla että lapsesi pääsee "rimakauhustaan" suhteellisen helposti ja voi palata normaalielämään, mutta voi olla että se on parempi tehdä pikkuhiljaa ja esim terapeutin tuella. Kannustan sinua hakemaan ammattilaisen apua pojallesi nopeasti. Näe vaivaa löytääksesi ihmisen josta poikasi pitää ja joka ymmärtää paniikkioireita. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Mikä nuo kohtaukset aiheuttaa?
Tätä itsekin lähtisin selvittelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla paniikkikohtausten jälkeisiä häpeän tunteita kesti useamman vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä se sai sen kohtauksen ja millaisia oireita tuli? Tämä varmasti vaikuttaa paljon siihen, kuinka nolona teini tän asian kokee 🤔
Ensinnäkin kiitos ihan tosi paljon kaikille näistä ihanista viesteistä!
Poika sanoi, että oli matikan tunnin aikana ihan yhtäkkiä tullut sydämentykytystä ja tullut tosi huono olo ja hän oli mennyt siitä paniikkiin ja oli tullut itku ja oli ollut vaikea hengittää. Hän oli sitten mennyt käytävälle open ja kaverin kanssa asiaa selvittämään. Sitten kun oli saanut sanottua opelle, että mistä on kyse, niin joku oli tuonut pojan tavarat luokasta ja oli mennyt sitten vielä käymään terkkarin luona ja lähtenyt sieltä kotiin. Sehän tässä taitaakin nyt painaa, kun tuo kohtaus tuli luokassa. Tää tuntuu pojasta nyt niin pahalta ja nololta. Ap
Tuo itku oli virhe. Maine pilalla...
Se on luonnollinen reaktio. Ei sille mitään voi.
Aina voit pidättää itkua, jos olet tarpeeksi vahva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan olla, ettei pojalle edes tule koskaan enää paniikkikohtausta.
Mutta on todennäköistä että tulee, koska on tähän mennessä saanut jo kolme (vai neljä?)
Minä sain muutaman paniikkikohtauksen kesällä 2017 ja seuraavan vasta vuonna 2019. Sen jälkeen niitä ei ole ollut. Eli sitä on aika vaikea ennustaa tuleeko niitä vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Mikä nuo kohtaukset aiheuttaa?
Ilmeisesti sillä on jotain tekemistä aivojen välittäjäaineiden pitoisuuksien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä se sai sen kohtauksen ja millaisia oireita tuli? Tämä varmasti vaikuttaa paljon siihen, kuinka nolona teini tän asian kokee 🤔
Ensinnäkin kiitos ihan tosi paljon kaikille näistä ihanista viesteistä!
Poika sanoi, että oli matikan tunnin aikana ihan yhtäkkiä tullut sydämentykytystä ja tullut tosi huono olo ja hän oli mennyt siitä paniikkiin ja oli tullut itku ja oli ollut vaikea hengittää. Hän oli sitten mennyt käytävälle open ja kaverin kanssa asiaa selvittämään. Sitten kun oli saanut sanottua opelle, että mistä on kyse, niin joku oli tuonut pojan tavarat luokasta ja oli mennyt sitten vielä käymään terkkarin luona ja lähtenyt sieltä kotiin. Sehän tässä taitaakin nyt painaa, kun tuo kohtaus tuli luokassa. Tää tuntuu pojasta nyt niin pahalta ja nololta. Ap
Tuo itku oli virhe. Maine pilalla...
Se on luonnollinen reaktio. Ei sille mitään voi.
Aina voit pidättää itkua, jos olet tarpeeksi vahva.
Mutta miksi pitäisi esittää vahvaa, jos siltä ei tunnu?
Poikasti tilanteessa ei ole mitään noloa, mutta ymmärrän että hänestä saattaa silti tuntua siltä. En tiedä pitäisinkö itse häntä kotona paisuttelemassa tilannetta mielessään. Yhden päivän korkeintaan, mutta sen jälkeen kynnys palata kasvaa jo ekponentiaalisesti. Voi olla, että vastaanotto onkin erittäin ymmärtäväinen.
Pyydä poikaasi muistelemaan ystäviensä tai luokkatovereidensa noloja tilanteita. Tehtävä on vaikeampi kuin miltä kuulostaa. Omat nolot jutut saattaa muistaa vuosienkin jälkeen kuin eilisen päivän, mutta muiden painuu nopeasti unholaan. Tämäkin tilanne unohtuu muilta pian. Olen itse äärimmäisen helposti nolostuva ja tämä neuvo on auttanut pääsemään monesta tilanteesta yli.
Kohtauksen aikana poikasi voisi kokeilla valuttaa mahdollisimman kylmää vettä ranteille. Voimakas ärsyke vie huomion muualle, ja kylmyys myös stimuloi vagushermoa, joka auttaa kehoa rauhoittumaan.
Vierailija kirjoitti:
Lähteekö kouluun tänään?
Toivottavasti.
Oi voi. Kaikesta mammat silitteleekin nykymuksujen päätä. Meillä oltaisiin naurettu ja pakotettu kouluun. Ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Jos sun lapsella on hätä niin miksi sinä täällä kirjoittelet? Auta lastasi, keskustele, tue, äläkä käytä aikaa naputteluun
Odota poika hetki minä kyselen aihe vapaalta mitä meidän nyt kannattaisi tehdä. Nyt ne on sitä mieltä, että voit olla yhden päivän poissa, no nyt ne onkin sitä mieltä, että sinun kannattaa mennä kouluun. Opeille nyt ainakin pitää kertoa.
Tuo on todella tärkeä, että on lääke käden ulottuvilla ja sen voi ottaa heti. Vaimollani on aina siloin tällöin paniikkikohtaus ja hänellä auttaa diapam hyvin.
Olen lukenut paljon asiasta ihmisten kokemuksia kaiken ikäisillä. Koska se on varsinkin nuorille rankka paikka , olisi vähintä mitä voi tehdä , että kukin opettaja ottaisi yhden tunnin lukuvuoden aikana ja kertoisi, mitää tarkoittaa ,kun on paniikkihäiriö , miten se voi ilmetä eri ihmisillä . Vois näyttää jonkun videon , jossa joku suomalainen julkkis ,idoli kertoisi omista kohtauksistaan.
Asia tulisi paremmin tietoon ja nuoret voisi suhtautua siihen normaalisti.
Se voi tulla kelle vaan.
Jos olisin tälläisen nuoren vanhempi, ottaisin luottamuksellisesti rehtoriin yhteyden ja ehdottaisin asiaa. Kenenkään ei tarvitse tietää, mistä on aloite tullut ja kenellä on näitä häiriöitä .