Miten uusioperheissä uusi puoliso VOI mennä omien lasten edelle???

4

Samaa olen pohtinut. Etenkin kun itse olen elänyt sen lapsuuden. Isäpuolen kanssa vaan ei sujunut, tai niin se kylillä juorusi, että oltiin broidin kanssa mahdottomia kakaroita. Mitäs hakkas ja dissas... jäätiin kaikesta kivasta paitsi, katteltiin vierestä kun hän vei lapsiaan Lintsille, niillä oli karkkipäivä, saivat uusia vaatteita... Me saatiin selkään ja haukut.
Äidiltä yrittänyt joskus kysyä mitä säkin mietit. Vastaus oli, no se oli nyt semmoistaa aikaa.
Äiti ei koskaan noussut miestään vastaan.

Mä tiedän tapauksen, jossa isä hylkäsi lapsen, kun äidillä oli uusi puoliso. Sitä ennen ainakin ulospäin hyvä isä ja lapsella kova ikävä, eikä äiti voinut aavistaa, että näin kävisi. Harrasti lapsen kanssa paljon ja puhui lämpimästi aina lapsesta. Isällä siis ei uutta puolisoa, mutta kosti lapselle mustasukkaisuuden äidin uudesta puolisosta. Ei siis suostunut kai tapaamisiinkaan.  

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 06:29"]Mä tiedän tapauksen, jossa isä hylkäsi lapsen, kun äidillä oli uusi puoliso. Sitä ennen ainakin ulospäin hyvä isä ja lapsella kova ikävä, eikä äiti voinut aavistaa, että näin kävisi. Harrasti lapsen kanssa paljon ja puhui lämpimästi aina lapsesta. Isällä siis ei uutta puolisoa, mutta kosti lapselle mustasukkaisuuden äidin uudesta puolisosta. Ei siis suostunut kai tapaamisiinkaan.  
[/quote]

Meillä se meni niin päin että isä hylkäsi lapset kun itse löysi uuden puolison. Ja oli vielä todella hyvä isä. En ikinä tule ymmärtämään miehiä.

Minulla on kaksi lasta eri miesten kanssa. Ekan jätin kun se joi niin paljon. Tokan jätin kun se ei aidosti hyväksynyt mun esikoista. Näytteli vaan alkuun niin että menisin hänen kanssa naimisiin. No arvaa mitä? Paskaa ei ole pakko sietää ja kyllä kahden lapsen yksinhuoltajanakin pärjään. Mielummin olen yksin ja annan molemmille lapsille hyvän kodin!

ei se ole niin helppoa. nyt 7 vuoden yhdessä olon jälkeen alkaa sujumaan paremmin viimeisenkin lapsen ja uuden puolison kanssa. uusi puoliso on eri persoona kuin isä ja lapset kapinoi. uusi puoliso kapinoi, äiti sukkuloi välissä. 

ei kaikille ole helppoa sopeutua toisenlaisiin ihmisiin. ei ydinperheessäkään kaikilla suju yhtä hyvin jonkun lapsen kanssa.  miten näitä voi tietää tai ennustaa. 

saapa nähdä, onko tullut traumoja..mielestäni hyvä perhe meillä on, joskin uusperheen ja etä-lähivanhemmuuden haasteet. toivon todella, että lapset ovat samaa mieltä aikuisena.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 04:07"]

Samaa olen pohtinut. Etenkin kun itse olen elänyt sen lapsuuden. Isäpuolen kanssa vaan ei sujunut, tai niin se kylillä juorusi, että oltiin broidin kanssa mahdottomia kakaroita. Mitäs hakkas ja dissas... jäätiin kaikesta kivasta paitsi, katteltiin vierestä kun hän vei lapsiaan Lintsille, niillä oli karkkipäivä, saivat uusia vaatteita... Me saatiin selkään ja haukut. Äidiltä yrittänyt joskus kysyä mitä säkin mietit. Vastaus oli, no se oli nyt semmoistaa aikaa. Äiti ei koskaan noussut miestään vastaan.

[/quote]Tätä en voi ymmärtää. Sydän särkyy lukiessani. Oletko pystynyt antamaan äidillesi anteeksi?

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 06:55"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 06:29"]Mä tiedän tapauksen, jossa isä hylkäsi lapsen, kun äidillä oli uusi puoliso. Sitä ennen ainakin ulospäin hyvä isä ja lapsella kova ikävä, eikä äiti voinut aavistaa, että näin kävisi. Harrasti lapsen kanssa paljon ja puhui lämpimästi aina lapsesta. Isällä siis ei uutta puolisoa, mutta kosti lapselle mustasukkaisuuden äidin uudesta puolisosta. Ei siis suostunut kai tapaamisiinkaan.   [/quote] Meillä se meni niin päin että isä hylkäsi lapset kun itse löysi uuden puolison. Ja oli vielä todella hyvä isä. En ikinä tule ymmärtämään miehiä.

[/quote]

Meillä taas miehen ex vaikuttaisi olevan sitä mieltä, että mies on hylännyt lapsensa ja aiemmin hyvästä isästä on nyt tullut epäkelpo isä. Näin uusikon näkökulmasta mies on kuitenkin edelleen aivan erinomainen isä sekä meidän yhteisille lapsille, että ex liiton lapsille. Viettää (kaikkien!) lastensa kanssa aamusta iltaan aikaa aina etäviikonloppuina, ja on lapsilleen läsnä mielestäni enemmän kuin moni ydinperheen isä. Mutta ex näkee vain ajan määrän, ei laatua. Joka toinen viikonloppu on ilmeisesti liian vähän, vaikka välimatkasta ja koulukuvioista johtuen muu ei olisi varmasti lastenkaan kannalta järkevää. 

ps. Parisuhde on uusperheen ydin. Välillä se tarkoittaa sitä, että parisuhde asetetaan ihan kaikkien lapsien edelle - myös niiden yhteisten.

Minäkin olen ollut lapsen roolissa. Minut ja sisarukseni hylättiin molempien vanhempien taholta. Kun ero tuli, loppui samalla vanhemmuus. Oli hirveä järkytys, kun aiemmin hyvät vanhemmat yhtäkkiä huusivat meille, pallottelivat välillään jne. Aina kun joku lapsi kävi vähänkin hermoille, karjuttiin että painu sen toisen luo. Jos olisimme jotain tarvinneet niin molemmat käskivät pyytää siltä toiselta. Ero oli todella riitaisa ja meidät lapset poljettiin surutta sen jalkoihin ja meille kerrottiin kuinka kaduttaa yhteiset lapset eksän kanssa.

Ja mitä siitä seurasi? Nuoreen aikuisikään mennessä yksi meistä on mielenterveyspotilas, toinen alkoholisti ja kolmas tappoi itsensä pari vuotta sitten. Ja vanhemmat ovat molemmat olleet mielestään hyviä vanhempia, ja kaikki paska on aina sen toisen syytä. Kiitti v*tusti äiti ja isä.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 08:52"]

Minäkin olen ollut lapsen roolissa. Minut ja sisarukseni hylättiin molempien vanhempien taholta. Kun ero tuli, loppui samalla vanhemmuus. Oli hirveä järkytys, kun aiemmin hyvät vanhemmat yhtäkkiä huusivat meille, pallottelivat välillään jne. Aina kun joku lapsi kävi vähänkin hermoille, karjuttiin että painu sen toisen luo. Jos olisimme jotain tarvinneet niin molemmat käskivät pyytää siltä toiselta. Ero oli todella riitaisa ja meidät lapset poljettiin surutta sen jalkoihin ja meille kerrottiin kuinka kaduttaa yhteiset lapset eksän kanssa. Ja mitä siitä seurasi? Nuoreen aikuisikään mennessä yksi meistä on mielenterveyspotilas, toinen alkoholisti ja kolmas tappoi itsensä pari vuotta sitten. Ja vanhemmat ovat molemmat olleet mielestään hyviä vanhempia, ja kaikki paska on aina sen toisen syytä. Kiitti v*tusti äiti ja isä.

[/quote]

Kuulostaa ikävä kyllä tutulta. Oletko huomannut näin aikuis iällä että olet jo pienenä oppinut sumplimaan vanhempiesi välillä? Mietit tarkkaan ettet puhu mitään negatiivista toisesta toiselle jne? 

Olen sisarusteni kanssa puhunut tuosta luovimisesta paljonkin. Koska edelleenkin jos toiselle sanoo jotain niin se muistaa sen asian ja käyttää sitä toista vastaan. Minun vanhempani eivät näe muualla kuin lapseni sukujuhlilla toisiaan. Pari vuotta sitten tilanne kärjistyi kamalaan riitään heidän osaltaan ja he tilittävät toisilleen asioita joita olivat meiltä lapsilta toisistaan kuulleet.

Oli järkyttävää huomata että minä ja kaksi muuta sisarusta jouduimme viemään vanhempamme eri huoneisiin ja rauhoittelemaan heitä. Sitten sanoin että molemmat lähtevät nyt pois ja ensi vuonna kumpikaan ei tule lapsen synttäreille koska järjestävät tuollaisia teini draamoja. 

Ei hyvää päivää heidän sen jälkeistä reaktioita! He alkavat syyttelemään MINUA siitä kun olen sen toisen kutsunut sinne ja sisaruksiani että ovat sen toisen puolella jne. Veljeni sanoikin siinä hyvin että ihan itse olette yhdessä panneet meidät alulle, ihan itse olette meidät päättäneet pitää ja meillä ei ole muita vanhempia, olisi ihan kiva jos osaisitte tulla juhlimaan lapsenlastanne ilman että hänkin joutuu kuuntelemaan tätä syyttelyä ja paskaa.

Mieheni eksä antoi juuri miehensä kohdella vuosia miehen ja eksän lasta huonosti. (kuulostaapa sekavalta) Ovat siis eronneet lapsen ollessa 3-vuotias ja eksä meni uuden miehen kanssa yhteen pari vuotta erosta. Tuo suhde kesti 8 vuotta eli lapsen ollessa 5-13 -vuotias tuo mies teki pikkuhiljaa lapsen elämästä helvettiä. Alussa kai esitti mukavaa, mutta aina vaan paheni touhut. Tilannetta pahensi, että eksällä oli jo tämän miehen kanssa yhteinen lapsikin. Me tiedettiin täällä, että mies on "äreä" lapselle usein ja lapsi olikin meillä melkein aina viikonloput ja lomat. Nyt lapsi on jo 20-vuotias ja vasta alkanut nyt avautua siitä perhehelvetistä. Meille oli uusi tieto, että tuo mies hakkasi miehen eksää sekä tätä lasta ajoittain. Sen lisäksi mies teki kaikkia "kivoja" källejä lapselle jatkuvasti. Esimerkiksi oli 9-vuotiaana jättänyt viereisen kaupungin marketin pihaan ja kaahannut pois näyttäen keskaria. Lapsi oli sitten itkeä tihrustanut siellä ja äiti oli ajanut hakemaan. Meille ei näistä saanut kertoa. Toinen suosikkitapa oli lähteä kummankin (omansa ja tämän miehen lapsen) kanssa kauppaan ja ostaa omalleen karkkia tai jädeä ja todeta toiselle, että sä et oo mun kakara ja mun ei tarvi ostaa mitään sulle. Kolmas ilkeily oli esimerkiksi sellainen, että lapset oli ulkona leikkimässä, käytännössä tää vanhempi vahti nuorempaa. Sitten mies oli keksinyt tikusta asian, miksi vanhemman lapsen pitää mennä käymään sisällä ja sen aikana nämä kaksi katosi pihasta. (kuin pikkukakarat huijaa toisia pois porukasta) Nämä vielä olisi kai lapsi kestänyt, mutta niiden lisäksi erityisesti humalassa haukkui lasta kaikilla mahdollisilla nimityksillä ja kävi käsiksi.

Ei tarvi varmaan mainita, kuinka katkera mies on tästä. Vihaa eksäänsäkin tämän takia. Ja lapsi on niin katkera, että pelkään sen pimahtavan, kun muisteleekin sitä äitinsä eksää.

Ollaan ihan normaalia porukkaa. Tuo sikamainen äijä on koulutettu ja esimiesasemassa työelämässä. Miehen eksä on akateemisesti koulutettu jne. Silti kiillotetun pinnan alla oli tälläistä paskaa.:(

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 07:07"]

ei se ole niin helppoa. nyt 7 vuoden yhdessä olon jälkeen alkaa sujumaan paremmin viimeisenkin lapsen ja uuden puolison kanssa. uusi puoliso on eri persoona kuin isä ja lapset kapinoi. uusi puoliso kapinoi, äiti sukkuloi välissä. 

ei kaikille ole helppoa sopeutua toisenlaisiin ihmisiin. ei ydinperheessäkään kaikilla suju yhtä hyvin jonkun lapsen kanssa.  miten näitä voi tietää tai ennustaa. 

saapa nähdä, onko tullut traumoja..mielestäni hyvä perhe meillä on, joskin uusperheen ja etä-lähivanhemmuuden haasteet. toivon todella, että lapset ovat samaa mieltä aikuisena.

[/quote] 7 vuotta on suuri osa lapsen lapsuudesta. Itse en odottaisi noin pitkään mikäli lapset joutuvat kärsimään tilanteesta. 

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 07:02"]

Minulla on kaksi lasta eri miesten kanssa. Ekan jätin kun se joi niin paljon. Tokan jätin kun se ei aidosti hyväksynyt mun esikoista. Näytteli vaan alkuun niin että menisin hänen kanssa naimisiin. No arvaa mitä? Paskaa ei ole pakko sietää ja kyllä kahden lapsen yksinhuoltajanakin pärjään. Mielummin olen yksin ja annan molemmille lapsille hyvän kodin!

[/quote]

Ja teit sitten lapsen tämän näyttelijän kanssa?

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 09:10"]

Mieheni eksä antoi juuri miehensä kohdella vuosia miehen ja eksän lasta huonosti. (kuulostaapa sekavalta) Ovat siis eronneet lapsen ollessa 3-vuotias ja eksä meni uuden miehen kanssa yhteen pari vuotta erosta. Tuo suhde kesti 8 vuotta eli lapsen ollessa 5-13 -vuotias tuo mies teki pikkuhiljaa lapsen elämästä helvettiä. Alussa kai esitti mukavaa, mutta aina vaan paheni touhut. Tilannetta pahensi, että eksällä oli jo tämän miehen kanssa yhteinen lapsikin. Me tiedettiin täällä, että mies on "äreä" lapselle usein ja lapsi olikin meillä melkein aina viikonloput ja lomat. Nyt lapsi on jo 20-vuotias ja vasta alkanut nyt avautua siitä perhehelvetistä. Meille oli uusi tieto, että tuo mies hakkasi miehen eksää sekä tätä lasta ajoittain. Sen lisäksi mies teki kaikkia "kivoja" källejä lapselle jatkuvasti. Esimerkiksi oli 9-vuotiaana jättänyt viereisen kaupungin marketin pihaan ja kaahannut pois näyttäen keskaria. Lapsi oli sitten itkeä tihrustanut siellä ja äiti oli ajanut hakemaan. Meille ei näistä saanut kertoa. Toinen suosikkitapa oli lähteä kummankin (omansa ja tämän miehen lapsen) kanssa kauppaan ja ostaa omalleen karkkia tai jädeä ja todeta toiselle, että sä et oo mun kakara ja mun ei tarvi ostaa mitään sulle. Kolmas ilkeily oli esimerkiksi sellainen, että lapset oli ulkona leikkimässä, käytännössä tää vanhempi vahti nuorempaa. Sitten mies oli keksinyt tikusta asian, miksi vanhemman lapsen pitää mennä käymään sisällä ja sen aikana nämä kaksi katosi pihasta. (kuin pikkukakarat huijaa toisia pois porukasta) Nämä vielä olisi kai lapsi kestänyt, mutta niiden lisäksi erityisesti humalassa haukkui lasta kaikilla mahdollisilla nimityksillä ja kävi käsiksi.

Ei tarvi varmaan mainita, kuinka katkera mies on tästä. Vihaa eksäänsäkin tämän takia. Ja lapsi on niin katkera, että pelkään sen pimahtavan, kun muisteleekin sitä äitinsä eksää.

Ollaan ihan normaalia porukkaa. Tuo sikamainen äijä on koulutettu ja esimiesasemassa työelämässä. Miehen eksä on akateemisesti koulutettu jne. Silti kiillotetun pinnan alla oli tälläistä paskaa.:(

[/quote]

Joo, ei saanut eksistä nyksistä ja tyksistä, miehen, kaiman ja esimiehen tyksistä tolkkua. Eikö näitä tarinoita vois kertoa ilman laajaa sukuselvitystä, asia tulisi paljon selvemmin kerrottua niin.

T. mun ent. ystävän täksä

Luulen, että samalla tavalla osassa ydinperheissä lapset ja lasten hyvinvointi jåää taka-alalle vangempien suhteen vuoksi. Ei haluta erota edes lasten vuoksi, vaikka olisi esimerkiksi päihdeongelma, välinpitämättömyyttä lapsia kohraan tai väkivaltaa. Koska ei haluta olla yksin yksinäisiä.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 09:23"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 09:10"]

Mieheni eksä antoi juuri miehensä kohdella vuosia miehen ja eksän lasta huonosti. (kuulostaapa sekavalta) Ovat siis eronneet lapsen ollessa 3-vuotias ja eksä meni uuden miehen kanssa yhteen pari vuotta erosta. Tuo suhde kesti 8 vuotta eli lapsen ollessa 5-13 -vuotias tuo mies teki pikkuhiljaa lapsen elämästä helvettiä. Alussa kai esitti mukavaa, mutta aina vaan paheni touhut. Tilannetta pahensi, että eksällä oli jo tämän miehen kanssa yhteinen lapsikin. Me tiedettiin täällä, että mies on "äreä" lapselle usein ja lapsi olikin meillä melkein aina viikonloput ja lomat. Nyt lapsi on jo 20-vuotias ja vasta alkanut nyt avautua siitä perhehelvetistä. Meille oli uusi tieto, että tuo mies hakkasi miehen eksää sekä tätä lasta ajoittain. Sen lisäksi mies teki kaikkia "kivoja" källejä lapselle jatkuvasti. Esimerkiksi oli 9-vuotiaana jättänyt viereisen kaupungin marketin pihaan ja kaahannut pois näyttäen keskaria. Lapsi oli sitten itkeä tihrustanut siellä ja äiti oli ajanut hakemaan. Meille ei näistä saanut kertoa. Toinen suosikkitapa oli lähteä kummankin (omansa ja tämän miehen lapsen) kanssa kauppaan ja ostaa omalleen karkkia tai jädeä ja todeta toiselle, että sä et oo mun kakara ja mun ei tarvi ostaa mitään sulle. Kolmas ilkeily oli esimerkiksi sellainen, että lapset oli ulkona leikkimässä, käytännössä tää vanhempi vahti nuorempaa. Sitten mies oli keksinyt tikusta asian, miksi vanhemman lapsen pitää mennä käymään sisällä ja sen aikana nämä kaksi katosi pihasta. (kuin pikkukakarat huijaa toisia pois porukasta) Nämä vielä olisi kai lapsi kestänyt, mutta niiden lisäksi erityisesti humalassa haukkui lasta kaikilla mahdollisilla nimityksillä ja kävi käsiksi.

Ei tarvi varmaan mainita, kuinka katkera mies on tästä. Vihaa eksäänsäkin tämän takia. Ja lapsi on niin katkera, että pelkään sen pimahtavan, kun muisteleekin sitä äitinsä eksää.

Ollaan ihan normaalia porukkaa. Tuo sikamainen äijä on koulutettu ja esimiesasemassa työelämässä. Miehen eksä on akateemisesti koulutettu jne. Silti kiillotetun pinnan alla oli tälläistä paskaa.:(

[/quote]

Joo, ei saanut eksistä nyksistä ja tyksistä, miehen, kaiman ja esimiehen tyksistä tolkkua. Eikö näitä tarinoita vois kertoa ilman laajaa sukuselvitystä, asia tulisi paljon selvemmin kerrottua niin.

T. mun ent. ystävän täksä

[/quote]

Sulla on luetunymmärtämisessä ongelmaa...

Kyllä näköjään voi. Ex-miehelläni on uusi naisystävä. Asuvat naapureina ja molemmilla on perhe elätettävänä. Mun lapset asuu isänsä luona (ovat kohta aikuisia) ja sillä naisella on kolme omaa lasta jotka ovat pienempiä. Vaikka tämä nainen tietää että exällänikin on oma perhe ja että hänen pitäisi pyörittää kotonansa arkea ja huolehtia että lapsilla on ruokaa ja kyydit kouluihin ym tämä nainen vaatii koko ajan että exäni olisi hänen luona. Kamalaa huutoa välillä aiheesta. tyttäreni kertoi että kun exäni oli kuskaamassa häntä kaupunkiin ostoksille kyseinen naisystävä soitti (exäni oli laittanut kaijuttimen päälle puhelimessa), sieltä luurista oli kuulunut kamalaa huutamista ja raivoamista että aina sinä vaan lapsies kanssa olet, onko sun lapset muka tärkeämpiä kun minä ym ym. Tämä nainen kuulema välillä tulee miehen kotiinkin raivoamaan miksi hän ei ole siellä naisen luona. Ihan niin kun meidän lapsia ei edes olisi.

On näitä pipipäitä ydinperheissäkin, ihan samalla tavalla siellä hakataan, alistetaan, syrjitään, jätetään hoitamatta jne. Itse olen elänyt väkivaltaisessa ydinperheessä ja sain teini-ikäisenä maailman mahtavimman isäpuolen, joka on omille lapsilleni kuin ukki. Itse olen lähi-äitipuoli ja olen monesti joutunut miettimään lapsen äidin tunnekylmyyttä omaa lastaan kohtaan. Mutta koska asia ei kuulu sen kummemmin minulle,miten muut omia lapsiaan kohtelevat, olen yrittänyt itse olla äärimmäisen tasapuolinen ja pitää järjen mukana. Nykyään parikymppinen lapsipuoli kääntyykin monesti ensimmäisenä minun puoleeni jos tulee ongelmia tai tarvitsee apua tms. Tästä olen iloinen.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 08:46"]

Meillä taas miehen ex vaikuttaisi olevan sitä mieltä, että mies on hylännyt lapsensa ja aiemmin hyvästä isästä on nyt tullut epäkelpo isä. Näin uusikon näkökulmasta mies on kuitenkin edelleen aivan erinomainen isä sekä meidän yhteisille lapsille, että ex liiton lapsille. Viettää (kaikkien!) lastensa kanssa aamusta iltaan aikaa aina etäviikonloppuina, ja on lapsilleen läsnä mielestäni enemmän kuin moni ydinperheen isä. Mutta ex näkee vain ajan määrän, ei laatua. Joka toinen viikonloppu on ilmeisesti liian vähän, vaikka välimatkasta ja koulukuvioista johtuen muu ei olisi varmasti lastenkaan kannalta järkevää. 

ps. Parisuhde on uusperheen ydin. Välillä se tarkoittaa sitä, että parisuhde asetetaan ihan kaikkien lapsien edelle - myös niiden yhteisten.

[/quote]

No kyllähän joka toinen vkl ON aivan älyttömän vähän. Lapsi nimenomaan ei kaipaa niinkään laatua vaan määrää, ihan sitä normaalia arkea, omalta vanhemmaltaan. Tuo on kuin isovanhempisuhde missä tehdään vaan kaikkea kivaa. Helppo siinä on tietysti ollakin "hyvä isä" ja läsnä, kun ei arki paina vaan voidaaan harrastaa ja lomailla...

Monet isät ovat vaan niin surkean munattomia ja äidit säälittäviä nössyköitä, jotka ovat kiitollisia kun joku vaan huolii. Itsekin olen uusperheessä ja meille oli itsestäänselvyys heti kun alettiin tapailla, että lapset ovat etusijalla elämässä. Miehellä on kaksi lasta ja minulla yksi edellisistä suhteista. Tuskin olisin edes uutta miestä ottanut ellei hän olisi tehnyt niin hyvää vaikutusta sillä, kuinka tärkeänä hän pitää lapsiaan. Hän hoitaa lapsensa itseasiassa huomattavasti paremmin kuin lasten oma äitikään ja viettää paljon aikaa lasten kanssa. (ovat meillä melkein puolet kuukaudesta). 

Tämä on valitettavan harvinaista. Melkein aina isä tapaa eron jälkeen lapsia vain joka toinen viikonloppu, mikä on kyllä aivan liian vähän. Toki on myös yleistä että äiti ei edes anna lapsia sen enempää isälle, mutta ne ovatkin juuri niitä munattomia miehiä jotka eivät taistele oikeuksistaan.

Vaikka onkin näin, että hyvin toimivan perheen ydin on hyvä parisuhde, niin käytännössä silti täytyy olla niin että lasten tarpeet menevät aina etusijalle. Mutta ihan yhtälaillahan ydinperheissäkin sitä tapahtuu, että näin ei ole.