Miten uusioperheissä uusi puoliso VOI mennä omien lasten edelle???

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 11:58"]

Onnelliset ovat lapset ja aikuiset jotka saavat elää elämäänsä hyvässä ydinperheessa jos saa näin sanoa. Olen itse viettänyt veljeni kanssa onnellisen lapsuuden ydinperheessä, oli mummot ja vaaritkin, kaikki aitoja ja alkuperäisiä. Koen iloa siitä että myös omat lapseni ovat saaneet kasvaa tasapainoisiksi aikuisiksi asti omassa tavallisessa kodissa meidän rakastavien vanhempien kanssa. Onhan se hyvä kun ei ole molempien exiä, lapsia eri ihmisten kanssa, oikeita ja vääriä mummoja yms. eikä hyppelyä viikottain sinne ja tänne. Liian moni lapsi joutuu kaltoin kohdelluksi, riepotellaan ja käytetään jopa koston välineenä. Liian moni saa tuntea huonommuutta ja väheksyntää. Totista totta, turha sitä on lakaista maton alle, ei onnistu ja tulee näkymään tuhansien lapsien elämässä ja vaikuttaa aikuisuuteen ja ihmissuhteisiin. Mikä pahinta, tunnen muutamankin uusioperheen joissa vanhemmat elivät huonossa uusioperheessä ja periýttävät sitä mallia ja kostavat sitä taas uusille lapsille. Ei ollenkaan hyvä, hyvä kun näistä puhutaan, aikuisten silmät saisivat avautua. Tottakai on hyviä uusioperheitä mutta huonoja on liikaa ja sehän ei ole lasten vika vaan vanhempien.

[/quote]

Kannattaa ajatella näin ja sulkea silmät tuhansilta huonosti voivilta ydinperheiltä. Ihan turha uusperheitä on parjata; niitä ei olisi jos ydinperheet olisivat mainitsemiasi onneloita

Meillä on puolison lapset, minun lapsi(olen Y H ),meidän yhteinen lapsi.
Minä hoidan vain ne tarpeet ja asiat minkä liittyy minun biologiselle lapsille.
Koska ei kuka muu niitä hoitaa.
Puolison lapset ovat heitteille jätettyä. Vaikka on heillä vanhemmat.
En puutu yhtään heidän asemalle. Jokaisella on omansa vastuu alue.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 11:58"]

Onnelliset ovat lapset ja aikuiset jotka saavat elää elämäänsä hyvässä ydinperheessa jos saa näin sanoa. Olen itse viettänyt veljeni kanssa onnellisen lapsuuden ydinperheessä, oli mummot ja vaaritkin, kaikki aitoja ja alkuperäisiä. Koen iloa siitä että myös omat lapseni ovat saaneet kasvaa tasapainoisiksi aikuisiksi asti omassa tavallisessa kodissa meidän rakastavien vanhempien kanssa. Onhan se hyvä kun ei ole molempien exiä, lapsia eri ihmisten kanssa, oikeita ja vääriä mummoja yms. eikä hyppelyä viikottain sinne ja tänne. Liian moni lapsi joutuu kaltoin kohdelluksi, riepotellaan ja käytetään jopa koston välineenä. Liian moni saa tuntea huonommuutta ja väheksyntää. Totista totta, turha sitä on lakaista maton alle, ei onnistu ja tulee näkymään tuhansien lapsien elämässä ja vaikuttaa aikuisuuteen ja ihmissuhteisiin. Mikä pahinta, tunnen muutamankin uusioperheen joissa vanhemmat elivät huonossa uusioperheessä ja periýttävät sitä mallia ja kostavat sitä taas uusille lapsille. Ei ollenkaan hyvä, hyvä kun näistä puhutaan, aikuisten silmät saisivat avautua. Tottakai on hyviä uusioperheitä mutta huonoja on liikaa ja sehän ei ole lasten vika vaan vanhempien.

[/quote]

Olen aivan samaa mieltä, myöskin ydinperheessä kasvaneena ja oikeat vanhemmat, sisarukset isovanhemmat ympärilläni. En usko että vanhempieni liitto oli ongelmaton, kenen olisi? Varmasti oli vaikeitakin kausia, mutta koska he olivat päättäneet perustaa perheen pitkän harkinnan jälkeen ja panostivat siihen, pääsivät vaikeuksienkin yli. Ehjä perhe ja rakastavat vanhemmat on asia, jota arvostan edelleen ja josta olen vanhemmilleni kiitollinen. Sellaisen haluan myös omilleni suoda.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 12:08"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 11:58"]

Onnelliset ovat lapset ja aikuiset jotka saavat elää elämäänsä hyvässä ydinperheessa jos saa näin sanoa. Olen itse viettänyt veljeni kanssa onnellisen lapsuuden ydinperheessä, oli mummot ja vaaritkin, kaikki aitoja ja alkuperäisiä. Koen iloa siitä että myös omat lapseni ovat saaneet kasvaa tasapainoisiksi aikuisiksi asti omassa tavallisessa kodissa meidän rakastavien vanhempien kanssa. Onhan se hyvä kun ei ole molempien exiä, lapsia eri ihmisten kanssa, oikeita ja vääriä mummoja yms. eikä hyppelyä viikottain sinne ja tänne. Liian moni lapsi joutuu kaltoin kohdelluksi, riepotellaan ja käytetään jopa koston välineenä. Liian moni saa tuntea huonommuutta ja väheksyntää. Totista totta, turha sitä on lakaista maton alle, ei onnistu ja tulee näkymään tuhansien lapsien elämässä ja vaikuttaa aikuisuuteen ja ihmissuhteisiin. Mikä pahinta, tunnen muutamankin uusioperheen joissa vanhemmat elivät huonossa uusioperheessä ja periýttävät sitä mallia ja kostavat sitä taas uusille lapsille. Ei ollenkaan hyvä, hyvä kun näistä puhutaan, aikuisten silmät saisivat avautua. Tottakai on hyviä uusioperheitä mutta huonoja on liikaa ja sehän ei ole lasten vika vaan vanhempien.

[/quote]

Olen aivan samaa mieltä, myöskin ydinperheessä kasvaneena ja oikeat vanhemmat, sisarukset isovanhemmat ympärilläni. En usko että vanhempieni liitto oli ongelmaton, kenen olisi? Varmasti oli vaikeitakin kausia, mutta koska he olivat päättäneet perustaa perheen pitkän harkinnan jälkeen ja panostivat siihen, pääsivät vaikeuksienkin yli. Ehjä perhe ja rakastavat vanhemmat on asia, jota arvostan edelleen ja josta olen vanhemmilleni kiitollinen. Sellaisen haluan myös omilleni suoda.

[/quote]

Meilläkin on lapsipuolella omat oikeat isovanhemmat ja tietysti on aina ollut tervetullut minun vanhempieni luo. Sisaruksiaan pitää ihan oikeina sisaruksina, ei ole ollut tarvetta sen kummemmin eritellä puolikkaiksi samassa perheessä asuvia lapsia. Myös minulle ja miehelleni tämä liitto on tosi tärkeä, mies ei halua toista kertaa erota ja itse en halua erota ensimmäistäkään kertaa. Haluamme tarjota lapsillemme ehjän ja rakastavankodin.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 11:57"][quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 11:47"]

Tätä asiaa minäkin mietin. Isäpuoli oli yksi ihmisperse, mutta äiti ei sitä nähnyt. Samaan aikaan isällä oli nainen, joka oli meille lapsesta saakka tehnyt selväksi sekä elein että sanoin, ettemme ole siskoni kanssa tervetulleita heille. Yritti myös kieltää meitä tapaamasta muita isänpuolen sukulaisia, jotka asuivat samassa kaupungissa. No, tänä päivänä äiti on tullut järkiinsä, eikä ole ollut sen miehen kanssa enää moniin vuosiin. On tavallaan myöntänyt virheensä, mutta ei koskaan ole pyytänyt anteeksi. Ja mies, jota isäksi joku voisi kutsua, lopetti isänä olemisen vuosia vuosia sitten. Sanoi, ettei minä ja sisko olla hänen ongelmia vaan äitimme. Pitkän aikaa toivoin isän tulevan järkiinsä, koska en voinut ymmärtää, miten kukaan voi hylätä ja kääntää selkänsä lapsillensa. Viime äitienpäivänä laitoin lopulta kokonaan välit poikki tekstiviestillä, jossa luki mm. "Toivon, että viimeistään silloin tunnet tehneesi jotain väärin, kun tulevaisuudessa et tule tapaamaan lapsenlapsiasi tai näe, kun tyttäresi menee naimisiin." Isän vastaus oli kuin märkä rätti vasten kasvoja, "Kaikkea hyvää sinulle ja tuleville lapsenlapsilleni."

[/quote] Järkyttävää käytöstä omilta vanhemmilta. Sulla ei ole minkäänlaista velvollisuutta huolehtia vanhemmistasi, varsinkaan isästäsi, kun hän joskus on vanha ja sairas. Omalla miehellä on isä, joka on käyttäytynyt ihan samalla tavalla lapsiaan kohtaan. Näen hänet todella vastenmielisenä ihmisenä, jota en halua edes tavata, ja olen samalla surullinen mieheni puolesta.
[/quote] Näin on, enkä missään nimessä aiokaan huolehtia isästäni. Hänen onnekseen on monta lasta joiden apuun voi vanhoilla päivillä turvautua. Äidin kanssa välit on hyvät, enkä tiedä kuinka pärjäisin ilman. On ollut tukena, kun olen käynyt isä-asiaa läpi. Suurimman kiitoksen ansaitsee mummi, joka on AINA pitänyt meidän lasten puolia. Olen niin kiitollinen, että hän on ollut mulle se luotettava ja järkevä aikuinen. -35

Kun olin nuori olin vielä alaikäinen teini, asuin äitini ja hänen uuden miehensä kanssa. Joku ilta minulle ja äidille tuli riitaa jostain naurettavan vähäpätöisestä asiasta.
Istuessani koneella kuulin että joku tuli huoneeseeni, oletin että se on äiti joka tulee taas msrisemaan. Se olikin hänen uusi miehensä joka takaapäin tarttui minua kurkusta kiinni. Ponkaisin pystyyn, pääsin irti hänen otteestani ja sain lyötyä hänet maihin, tässä vaiheessa huomaan että äitini seisoo oven suussa itkuinen ilme kasvoillaan.
Tämän jälkeen poistun talosta. Myöhemmin äitini soittaa minulle pyytääkseen minut takaisin. Kysyin että miksi hän ei tehnyt mitään asialle, hän vastasi että rakastaa meitä molempia. Totesin hänelle että näyttää rakastavan uutta miestänsä enemmän. En sen jälkeen ole heidän luonaan käynyt tai heille puhunu.
Tapahtuneesta on nyt 12 vuotta. Pitäkööt suhteensa, toivottavasti mies käy häneenkin käsiksi niin tietää miltä se tuntuu. Anteeksi sekavasta tekstistä, kiitos jos jaksoit lukea.

Ei se mene auttamatta mene niin, että isä kääntää selkänsä. Niiden lastenkin arki muuttuu ajanmyötä,heilekin tulee jotain omaa. Pieniä lapsia on helppo siirtää paikasta a paikkaan b, mutta isompien kanssa heidän arki ratkaisee, eikä tapaamiset olekaan enää niin säännöllisiä niiden lasten tahdosta.

2

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 08:46"]

ps. Parisuhde on uusperheen ydin. Välillä se tarkoittaa sitä, että parisuhde asetetaan ihan kaikkien lapsien edelle - myös niiden yhteisten.

[/quote]

Hienosti ajateltu! Musta on hullua kun ei tätä ymmärretä - kun aina jätät sen uudenkin puolison tärkeysjärjestyksessä hännille niin suattaapi käydä niin että jää taas yksin entistä useamman mukulan kanssa.

[/quote]

Eipä ole oma ajatus, vaan suoraan tästä kirjasta. http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/perheiden_monimuotoisuus/uusperheet/parisuhde_uusperheessa/

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:57"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:53"]

Minä en ymmärrä ylipäätään, että eron jälkeen perustetaan uusperhe. Siis että lasten kotiin muuttaa joku vieras mies/nainen. Itse olen ydinperheestä ja kammosin alakouluikäisenä tuota ajatusta, kun muutamalla luokkakaverilla oli käynyt niin. Tuntui käsittämättömältä, että joku vieras muuttaisi yhtäkkiä omaan kotiini ja pahimmassa tapauksessa jotain vieraita lapsia tulisi sen mukana! Yhdellä kaverillani tilanne kärjistyi teini-iässä niin, että karkasi kotoa ja oli viikkoja poissa.

Miksi ei voi seurustella ilman, että muutetaan yhteen? Ehtiihän sitä sitten kun lapset ovat isoja ja muuttaneet pois.

[/quote]

Minä olin lapseton sinkku, kun tapasin nykyisen mieheni, joka oli tuolloin yh. 16v olisi ollut aika pitkä aika odottaa yhteenmuuttoa ja yhteisen perheen perustamista.

[/quote]

Puhuinkin lapsen näkökulmasta, en aikuisen. Näin itse lapsena ajattelin ja kammosin pelkkää ajatusta, tunti, ettei koti olisi enää koti sen jälkeen kun sinne muuttaisi vieras ihminen yhtäkkiä. Erot on aina ikäviä, lapsille ei ole mukavaa varmasti se vanhempien erokaan, saati että vieras ihminen muuttaa omaan kotiin. Mutta aikuiset harvoin ajattelevat ensin lapsia ja sitten vasta itseään, yleensä se menee toisin päin.

[/quote]

Tää on just tätä. Se uusi aikuinen nähdään jo lähtökohtaisesti vieraana ja vihollisena, mutta samalla pitäisi kuitenkin rakastaa niitä puolison lapsia kuin omiaan ja olla niille uusi turvallinen aikuinen. Onko ihme että uusperhekuviot ei usein onnistu?! 

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 12:04"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 11:58"]

Onnelliset ovat lapset ja aikuiset jotka saavat elää elämäänsä hyvässä ydinperheessa jos saa näin sanoa. Olen itse viettänyt veljeni kanssa onnellisen lapsuuden ydinperheessä, oli mummot ja vaaritkin, kaikki aitoja ja alkuperäisiä. Koen iloa siitä että myös omat lapseni ovat saaneet kasvaa tasapainoisiksi aikuisiksi asti omassa tavallisessa kodissa meidän rakastavien vanhempien kanssa. Onhan se hyvä kun ei ole molempien exiä, lapsia eri ihmisten kanssa, oikeita ja vääriä mummoja yms. eikä hyppelyä viikottain sinne ja tänne. Liian moni lapsi joutuu kaltoin kohdelluksi, riepotellaan ja käytetään jopa koston välineenä. Liian moni saa tuntea huonommuutta ja väheksyntää. Totista totta, turha sitä on lakaista maton alle, ei onnistu ja tulee näkymään tuhansien lapsien elämässä ja vaikuttaa aikuisuuteen ja ihmissuhteisiin. Mikä pahinta, tunnen muutamankin uusioperheen joissa vanhemmat elivät huonossa uusioperheessä ja periýttävät sitä mallia ja kostavat sitä taas uusille lapsille. Ei ollenkaan hyvä, hyvä kun näistä puhutaan, aikuisten silmät saisivat avautua. Tottakai on hyviä uusioperheitä mutta huonoja on liikaa ja sehän ei ole lasten vika vaan vanhempien.

[/quote]

Kannattaa ajatella näin ja sulkea silmät tuhansilta huonosti voivilta ydinperheiltä. Ihan turha uusperheitä on parjata; niitä ei olisi jos ydinperheet olisivat mainitsemiasi onneloita

[/quote]

Joka vuosi päättyy noin 13 000 avioliittoa, avoeroja ei kaiketi tilastoida? Voisiko olla, että noi eroperheet nimenomaan on niitä huonosti voivia ydinperheitä, tai ties monennellako kierroksella olevia ja rikkoontuvia uusperheitä? Usko tai älä, hyvinvoivia ja tasapainoisia ydinperheitä on Suomessa runsain mitoin siitäkin huolimatta, ettet juuri sinä ole sellaisessa saanut pitkää aikaa elää?

Pidetäänkö fokus ketjun aiheessa, kiitos. Voit aloittaa oman ydinperheiden haukkumisketjun, jos haluat.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 12:08"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 11:58"]

Onnelliset ovat lapset ja aikuiset jotka saavat elää elämäänsä hyvässä ydinperheessa jos saa näin sanoa. Olen itse viettänyt veljeni kanssa onnellisen lapsuuden ydinperheessä, oli mummot ja vaaritkin, kaikki aitoja ja alkuperäisiä. Koen iloa siitä että myös omat lapseni ovat saaneet kasvaa tasapainoisiksi aikuisiksi asti omassa tavallisessa kodissa meidän rakastavien vanhempien kanssa. Onhan se hyvä kun ei ole molempien exiä, lapsia eri ihmisten kanssa, oikeita ja vääriä mummoja yms. eikä hyppelyä viikottain sinne ja tänne. Liian moni lapsi joutuu kaltoin kohdelluksi, riepotellaan ja käytetään jopa koston välineenä. Liian moni saa tuntea huonommuutta ja väheksyntää. Totista totta, turha sitä on lakaista maton alle, ei onnistu ja tulee näkymään tuhansien lapsien elämässä ja vaikuttaa aikuisuuteen ja ihmissuhteisiin. Mikä pahinta, tunnen muutamankin uusioperheen joissa vanhemmat elivät huonossa uusioperheessä ja periýttävät sitä mallia ja kostavat sitä taas uusille lapsille. Ei ollenkaan hyvä, hyvä kun näistä puhutaan, aikuisten silmät saisivat avautua. Tottakai on hyviä uusioperheitä mutta huonoja on liikaa ja sehän ei ole lasten vika vaan vanhempien.

[/quote]

Olen aivan samaa mieltä, myöskin ydinperheessä kasvaneena ja oikeat vanhemmat, sisarukset isovanhemmat ympärilläni. En usko että vanhempieni liitto oli ongelmaton, kenen olisi? Varmasti oli vaikeitakin kausia, mutta koska he olivat päättäneet perustaa perheen pitkän harkinnan jälkeen ja panostivat siihen, pääsivät vaikeuksienkin yli. Ehjä perhe ja rakastavat vanhemmat on asia, jota arvostan edelleen ja josta olen vanhemmilleni kiitollinen. Sellaisen haluan myös omilleni suoda.

[/quote]

Oletko sinä sitä mieltä että uusperheissä ei rakasteta lapsia ja haluat tarjota heille hyvää kotia? Kaikki eivät ole Touko Tarkkeja, vaan Suomessa ja maailmalla on tuhansia ihan tavallisia uusperheitä joissa lapsista välitetään ja heistä huolehditaan paremmin kuin hyvin.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 09:37"]

On näitä pipipäitä ydinperheissäkin, ihan samalla tavalla siellä hakataan, alistetaan, syrjitään, jätetään hoitamatta jne. Itse olen elänyt väkivaltaisessa ydinperheessä ja sain teini-ikäisenä maailman mahtavimman isäpuolen, joka on omille lapsilleni kuin ukki. Itse olen lähi-äitipuoli ja olen monesti joutunut miettimään lapsen äidin tunnekylmyyttä omaa lastaan kohtaan. Mutta koska asia ei kuulu sen kummemmin minulle,miten muut omia lapsiaan kohtelevat, olen yrittänyt itse olla äärimmäisen tasapuolinen ja pitää järjen mukana. Nykyään parikymppinen lapsipuoli kääntyykin monesti ensimmäisenä minun puoleeni jos tulee ongelmia tai tarvitsee apua tms. Tästä olen iloinen.

[/quote] On tuon lapsen onni, että olet ollut mukana hänen elämässään. Äiti- tai isäpuoli eivät aina ole niitä pahoja, vaan onneksi usein on jopa päinvastoin.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 12:08"]

Meillä on puolison lapset, minun lapsi(olen Y H ),meidän yhteinen lapsi. Minä hoidan vain ne tarpeet ja asiat minkä liittyy minun biologiselle lapsille. Koska ei kuka muu niitä hoitaa. Puolison lapset ovat heitteille jätettyä. Vaikka on heillä vanhemmat. En puutu yhtään heidän asemalle. Jokaisella on omansa vastuu alue.

[/quote]

Sinä olla hullu???

Maailma on täynnä aikuisi, joille se oma piltti ei ole maailman napa. Eikä sen oikeastaan pidäkään olla....mutta siitä on vielä piiiiitkä matka todelliseen kaltoinkohteluun.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 12:52"]

Maailma on täynnä aikuisi, joille se oma piltti ei ole maailman napa. Eikä sen oikeastaan pidäkään olla....mutta siitä on vielä piiiiitkä matka todelliseen kaltoinkohteluun.

[/quote]

Tämä on niin totta. Lapset on vaan ihan normaalia luonnonkiertokulkua. Moni tekee lapsia, koska ne kuuluu johonkin kaavaan, joka on yhteiskunnassa jokin ihanne ja normi. Eikö se ollut vasta 90-luvun alkupuolta, kun lakiin kirjattiin tälläinen tapaamisoikeus. Ei sitä ennen keuhkottu mistään tapaamista ja silitä näistä lapsista on kasvanut terveitä aikuisia, vaikka ovat kasvaneet yhden vanhemman perheissä.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 12:36"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 12:04"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 11:58"]

Onnelliset ovat lapset ja aikuiset jotka saavat elää elämäänsä hyvässä ydinperheessa jos saa näin sanoa. Olen itse viettänyt veljeni kanssa onnellisen lapsuuden ydinperheessä, oli mummot ja vaaritkin, kaikki aitoja ja alkuperäisiä. Koen iloa siitä että myös omat lapseni ovat saaneet kasvaa tasapainoisiksi aikuisiksi asti omassa tavallisessa kodissa meidän rakastavien vanhempien kanssa. Onhan se hyvä kun ei ole molempien exiä, lapsia eri ihmisten kanssa, oikeita ja vääriä mummoja yms. eikä hyppelyä viikottain sinne ja tänne. Liian moni lapsi joutuu kaltoin kohdelluksi, riepotellaan ja käytetään jopa koston välineenä. Liian moni saa tuntea huonommuutta ja väheksyntää. Totista totta, turha sitä on lakaista maton alle, ei onnistu ja tulee näkymään tuhansien lapsien elämässä ja vaikuttaa aikuisuuteen ja ihmissuhteisiin. Mikä pahinta, tunnen muutamankin uusioperheen joissa vanhemmat elivät huonossa uusioperheessä ja periýttävät sitä mallia ja kostavat sitä taas uusille lapsille. Ei ollenkaan hyvä, hyvä kun näistä puhutaan, aikuisten silmät saisivat avautua. Tottakai on hyviä uusioperheitä mutta huonoja on liikaa ja sehän ei ole lasten vika vaan vanhempien.

[/quote]

Kannattaa ajatella näin ja sulkea silmät tuhansilta huonosti voivilta ydinperheiltä. Ihan turha uusperheitä on parjata; niitä ei olisi jos ydinperheet olisivat mainitsemiasi onneloita

[/quote]

Joka vuosi päättyy noin 13 000 avioliittoa, avoeroja ei kaiketi tilastoida? Voisiko olla, että noi eroperheet nimenomaan on niitä huonosti voivia ydinperheitä, tai ties monennellako kierroksella olevia ja rikkoontuvia uusperheitä? Usko tai älä, hyvinvoivia ja tasapainoisia ydinperheitä on Suomessa runsain mitoin siitäkin huolimatta, ettet juuri sinä ole sellaisessa saanut pitkää aikaa elää?

Pidetäänkö fokus ketjun aiheessa, kiitos. Voit aloittaa oman ydinperheiden haukkumisketjun, jos haluat.

[/quote]

Ei mulla ole tarvetta niitä haukkua.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:57"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:53"]

Minä en ymmärrä ylipäätään, että eron jälkeen perustetaan uusperhe. Siis että lasten kotiin muuttaa joku vieras mies/nainen. Itse olen ydinperheestä ja kammosin alakouluikäisenä tuota ajatusta, kun muutamalla luokkakaverilla oli käynyt niin. Tuntui käsittämättömältä, että joku vieras muuttaisi yhtäkkiä omaan kotiini ja pahimmassa tapauksessa jotain vieraita lapsia tulisi sen mukana! Yhdellä kaverillani tilanne kärjistyi teini-iässä niin, että karkasi kotoa ja oli viikkoja poissa.

Miksi ei voi seurustella ilman, että muutetaan yhteen? Ehtiihän sitä sitten kun lapset ovat isoja ja muuttaneet pois.

[/quote]

Minä olin lapseton sinkku, kun tapasin nykyisen mieheni, joka oli tuolloin yh. 16v olisi ollut aika pitkä aika odottaa yhteenmuuttoa ja yhteisen perheen perustamista.

[/quote]

Puhuinkin lapsen näkökulmasta, en aikuisen. Näin itse lapsena ajattelin ja kammosin pelkkää ajatusta, tunti, ettei koti olisi enää koti sen jälkeen kun sinne muuttaisi vieras ihminen yhtäkkiä. Erot on aina ikäviä, lapsille ei ole mukavaa varmasti se vanhempien erokaan, saati että vieras ihminen muuttaa omaan kotiin. Mutta aikuiset harvoin ajattelevat ensin lapsia ja sitten vasta itseään, yleensä se menee toisin päin.

[/quote]

Tää on just tätä. Se uusi aikuinen nähdään jo lähtökohtaisesti vieraana ja vihollisena, mutta samalla pitäisi kuitenkin rakastaa niitä puolison lapsia kuin omiaan ja olla niille uusi turvallinen aikuinen. Onko ihme että uusperhekuviot ei usein onnistu?! 

[/quote]

Äidin/isän valitsema uusi puoliso ON vieras ihminen. Etkä voi verrata lapsen ja aikuisen ihmisen suhtautumista vieraaseen ihmiseen, ja muutenkin aikuinen on yleensä se, joka tunkee itsensä lapsen kotiin. Uusperhe nyksineen ja eksineen on täysin luonnoton kasvuympäristö lapselle, vaikka yleistä nykypäivänä onkin.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 13:11"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:57"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:53"]

Minä en ymmärrä ylipäätään, että eron jälkeen perustetaan uusperhe. Siis että lasten kotiin muuttaa joku vieras mies/nainen. Itse olen ydinperheestä ja kammosin alakouluikäisenä tuota ajatusta, kun muutamalla luokkakaverilla oli käynyt niin. Tuntui käsittämättömältä, että joku vieras muuttaisi yhtäkkiä omaan kotiini ja pahimmassa tapauksessa jotain vieraita lapsia tulisi sen mukana! Yhdellä kaverillani tilanne kärjistyi teini-iässä niin, että karkasi kotoa ja oli viikkoja poissa.

Miksi ei voi seurustella ilman, että muutetaan yhteen? Ehtiihän sitä sitten kun lapset ovat isoja ja muuttaneet pois.

[/quote]

Minä olin lapseton sinkku, kun tapasin nykyisen mieheni, joka oli tuolloin yh. 16v olisi ollut aika pitkä aika odottaa yhteenmuuttoa ja yhteisen perheen perustamista.

[/quote]

Puhuinkin lapsen näkökulmasta, en aikuisen. Näin itse lapsena ajattelin ja kammosin pelkkää ajatusta, tunti, ettei koti olisi enää koti sen jälkeen kun sinne muuttaisi vieras ihminen yhtäkkiä. Erot on aina ikäviä, lapsille ei ole mukavaa varmasti se vanhempien erokaan, saati että vieras ihminen muuttaa omaan kotiin. Mutta aikuiset harvoin ajattelevat ensin lapsia ja sitten vasta itseään, yleensä se menee toisin päin.

[/quote]

Tää on just tätä. Se uusi aikuinen nähdään jo lähtökohtaisesti vieraana ja vihollisena, mutta samalla pitäisi kuitenkin rakastaa niitä puolison lapsia kuin omiaan ja olla niille uusi turvallinen aikuinen. Onko ihme että uusperhekuviot ei usein onnistu?! 

[/quote]

Äidin/isän valitsema uusi puoliso ON vieras ihminen. Etkä voi verrata lapsen ja aikuisen ihmisen suhtautumista vieraaseen ihmiseen, ja muutenkin aikuinen on yleensä se, joka tunkee itsensä lapsen kotiin. Uusperhe nyksineen ja eksineen on täysin luonnoton kasvuympäristö lapselle, vaikka yleistä nykypäivänä onkin.

[/quote]

Uusperheitä on ollut aina ihmiskunnan historiassa, se ei ole mikään tämän päivän keksintö. Se ei ole esn luonnottomampi kuin ydinperhekään, typerää huudella tällaisia, aikuiset ihmiset.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 12:14"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 12:08"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 11:58"]

Onnelliset ovat lapset ja aikuiset jotka saavat elää elämäänsä hyvässä ydinperheessa jos saa näin sanoa. Olen itse viettänyt veljeni kanssa onnellisen lapsuuden ydinperheessä, oli mummot ja vaaritkin, kaikki aitoja ja alkuperäisiä. Koen iloa siitä että myös omat lapseni ovat saaneet kasvaa tasapainoisiksi aikuisiksi asti omassa tavallisessa kodissa meidän rakastavien vanhempien kanssa. Onhan se hyvä kun ei ole molempien exiä, lapsia eri ihmisten kanssa, oikeita ja vääriä mummoja yms. eikä hyppelyä viikottain sinne ja tänne. Liian moni lapsi joutuu kaltoin kohdelluksi, riepotellaan ja käytetään jopa koston välineenä. Liian moni saa tuntea huonommuutta ja väheksyntää. Totista totta, turha sitä on lakaista maton alle, ei onnistu ja tulee näkymään tuhansien lapsien elämässä ja vaikuttaa aikuisuuteen ja ihmissuhteisiin. Mikä pahinta, tunnen muutamankin uusioperheen joissa vanhemmat elivät huonossa uusioperheessä ja periýttävät sitä mallia ja kostavat sitä taas uusille lapsille. Ei ollenkaan hyvä, hyvä kun näistä puhutaan, aikuisten silmät saisivat avautua. Tottakai on hyviä uusioperheitä mutta huonoja on liikaa ja sehän ei ole lasten vika vaan vanhempien.

[/quote]

Olen aivan samaa mieltä, myöskin ydinperheessä kasvaneena ja oikeat vanhemmat, sisarukset isovanhemmat ympärilläni. En usko että vanhempieni liitto oli ongelmaton, kenen olisi? Varmasti oli vaikeitakin kausia, mutta koska he olivat päättäneet perustaa perheen pitkän harkinnan jälkeen ja panostivat siihen, pääsivät vaikeuksienkin yli. Ehjä perhe ja rakastavat vanhemmat on asia, jota arvostan edelleen ja josta olen vanhemmilleni kiitollinen. Sellaisen haluan myös omilleni suoda.

[/quote]

Meilläkin on lapsipuolella omat oikeat isovanhemmat ja tietysti on aina ollut tervetullut minun vanhempieni luo. Sisaruksiaan pitää ihan oikeina sisaruksina, ei ole ollut tarvetta sen kummemmin eritellä puolikkaiksi samassa perheessä asuvia lapsia. Myös minulle ja miehelleni tämä liitto on tosi tärkeä, mies ei halua toista kertaa erota ja itse en halua erota ensimmäistäkään kertaa. Haluamme tarjota lapsillemme ehjän ja rakastavankodin.

[/quote]

Vahinko nega.. olen siis itse samaa mieltä! Kyllä uusperhe voi toimia ihan yhtä hyvin! Ei meilläkään erotella, nämä sinun ja nömä minun, vaan kaikki ollaan yhtä ja samaa perhettä. En ymmärrä miksi on saanut paljon negaa.. Pitäisikö ne ei biologiset lapset jättää huomiotta ja aiheuttaa viattomille lapsille kärsimystä?!