Tavismiesten pariutuminen

Voisiko joku laittaa tänne tarkat kriteerit, jotta voisimme viimeinkin ymmärtää, millainen on tämä myyttinen "tavismies", jota naiset eivät kelpuuta? Minusta kun lähipiirissäni oikeastaan kaikki miehet ovat "tavismiehiä". Yhtäkään liiterileukaista hävittäjälentäjä-miljonääriä ei joukosta löydy, ja silti näillä miehillä on elämänsä varrella ollut aivan normaali seuraelämä treffeineen ja parisuhteineen. Nyt useimmat ovat naimisissa.

Itsekin olen mielestäni naimisissa "tavismiehen" kanssa. Hän on työssäkäyvä, keskituloinen, keskimittainen, muutaman kilon ylipainoinen ja minun mielestäni aika komea ja hauska. Kai hän sitten näyttää joltain superalfalta, jos itse sattuu olemaan syrjäytynyt naisvihaaja joka ei ole peruskoulun jälkeen tehnyt elämällään yhtään mitään, mutta useimmat ihmiset kyllä kuvailisivat tällaista miestä juurikin ihan tavismieheksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se oikeasti on niin että naisilla on monipuolisempi miesmaku kuin miehillä naismaku. Kaikki naiset tietää kuinka miehet ulkonäöstä viis pörräs niiden kauneimpien tyttöjen ympärillä. Naisten erilainen miesmaku jää miehiltä pimentoon koska miehet tekee tai ainakin on ennen tehneet aloitteen. Näin naisen rooliksi jäi odottaa että tavismies käy ensin hakemassa pakit baarin missiltä.

Siis miehet käy läpi kaikki naiset alkaen kauniista, ja lopulta sitten päätyy siihen oman tasoiseen eli tavalliseen/ rumaan. Kuka nainen enää huolii tuommoista miestä siinä vaiheessa? En minä ainakaan. Mieluummin olen yksin, kuin jonkun jurpån 29. vaihtoehto pllunpuutteessa.

Eihän sitä tietenkään saa naisen nähden tehdä, että yrittää ensin jotain toista. Amatöörivirhe.

Ei ole mitään tavismiehiä. Ei ole mitään tavisnaisia. On naisia ja miehiä.

Olisinpa edes tavismies niin pääsisin ekoja treffejä pidemmälle. 

Nyt kun on vieläkin alemman tason mies niin kaikki tapailut loppuu viimeistään ekoihin treffeihin.

En ole varma takaisiko taviksen status mitään pidempää, mutta olisi ainakin mahdollisuus.

Älkää siis olko tavismiehet katkeria. Asiat voisi olla huonomminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se ei ainakaan auta, että puhuu alentavasti naisista ja olettaa naisten olevan joku massa jolla kaikilla on samat toiveet ja mieltymykset.

Aivan liian usein näiltä "tavismiehiltä" kuulee, että _kaikille_ naisille kelpaa vaan sitä ja tätä, jo ihan niinkin pienellä otannalla kun omat 5 parasta kaveriani voin sanoa, että miesmakumme on täysin erilainen. Ja kyllä, ihan tavismiehiä kaikilla.

Ennen koronaa oltiin kaveriporukalla usein iltaa viettämässä kuppiloissa ja tuli havaittua, että naiset lähestyivät aina porukan samaa miestä. Tuntuu jotenkin paradoksaaliselta, että naisten miesmaku on täysin erilainen mutta kuitenkin havaintona oli, että sama mies saa kaikki iskuyritykset. Osaisitko arvioida tätä (näennäistä?) ristiriitaisuutta?

No vaikka siten että rohkeat naiset lähestyy rohkeita miehiä. Itsehän olen hiljaisempi eikä tulisi pieneen mieleenkään mennä juttelemaan paikan komeimmalle ja ekstroverteimmalle miehelle. Ikinä.

Kyseinen mies ei ollut mitenkään porukan ekstrovertti. Se tässä eniten ihmetyttääkin.

Silti rohkeimmat ja parhaimman näköiset tytöt kävi pokaamassa sitä. Ja ne joita hän miellytti. Ne tavallisen näköiset naiset ja hiljaiset eivät lähteneet. Ja juttu on niin että vaikka mies olisi mikä jumala, suuri osa paikan naisista ei syty hänestä silti ja jos syttyykin, pelkän ulkonäön perusteella lähestynyt peruuttaa jos korvien väli ei miellytä. Jos väität muuta, puhut paskaa. Ja käy niin kuin kerran näissä väittelyissä että lopulta kävi ilmi että pari naista oli tullut puhumaan kyseiselle komistukselle. Ja kaikki muut naiset baarissa ei. Mutta silti nämä pari mimmiä sai edustaa koko naissukupuolta.

Jos nainen ylipäänsä on se joka tekee ensimmäisen siirron ja alkaa jutella, niin silloin on valtavat voimat liikkeellä. Nainen on erittäin harvoin valmis rikkomaan sitä periaatetta, että miehen täytyy tehdä aloite. Siinä miehessä on silloin puitteet kohdillaan. Perusjannuna on ihan turha kuvitella että naiset tulisivat juttelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se ei ainakaan auta, että puhuu alentavasti naisista ja olettaa naisten olevan joku massa jolla kaikilla on samat toiveet ja mieltymykset.

Aivan liian usein näiltä "tavismiehiltä" kuulee, että _kaikille_ naisille kelpaa vaan sitä ja tätä, jo ihan niinkin pienellä otannalla kun omat 5 parasta kaveriani voin sanoa, että miesmakumme on täysin erilainen. Ja kyllä, ihan tavismiehiä kaikilla.

Ennen koronaa oltiin kaveriporukalla usein iltaa viettämässä kuppiloissa ja tuli havaittua, että naiset lähestyivät aina porukan samaa miestä. Tuntuu jotenkin paradoksaaliselta, että naisten miesmaku on täysin erilainen mutta kuitenkin havaintona oli, että sama mies saa kaikki iskuyritykset. Osaisitko arvioida tätä (näennäistä?) ristiriitaisuutta?

Hirmu yllättävää. Itsekin kävin kaveriporukalla aktiivisesti baarissa, ja yksi on kaunis, ja muut tavallisia. Yllättäen kaikki miehet yritti iskeä tätä kaunista naista- meiltä muilta vaan manguttiin pllua. Tuntuu jotenkin paradöksaaliselta, että miesten naismaku on niin samanlainen!

On se mielestäni yllättävää, koska jos naisten miesmaku on täysin erilainen niin eikö silloin lähestymisten pitäisi jakautua tasaisemmin? Vai mitä mieltä olet?

Suurin osa naisista ei lähde tekemään aloitteita miehille. Olipa ne miehet minkä näköisiä tahansa. Tarjontaa miesten taholta ylimäärin muutenkin.

Niinpä. Ja lisäksi se että nainen kiinnostuu mahdollisuudesta irtoseksiin mallin näköisen kanssa ei tarkoita sitä että mies on kiinnostava kumppanina. Niin vain tuonkaan tarinan komistus ei ollut onnistunut pariutumaan, ts ei ollut tavannut riittävän kuumaa naista joka olisi ottanut pitemmäksi kuin korkeintaan yhdeksi yöksi.

Jos et halua toista edes seksiin, miten voit haluta häntä parisuhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nelikymppinen mies. Kolme viikkoa Tinderissä, yli 100 matchia, 7 naista näistä nyt ehtinyt tavata. 

Kyllä sitä tarjontaa on ihan varmasti kaikille jos viitsii hiukan panostaa omaan käytökseen ja siihen profiiliinsa.

En tiedä oletko yhtään perehtynyt Tinder tilastoihin ja miten tykkäykset siellä mieskäyttäjäjien osalta jakaantuvat? Nimittäin 100 mätsiä kolmessa viikossa on aivan pirun kova suoritus mieheltä Tinderissä, tuollaiset tulokset pistävät sinut aivan heittämällä parhaimpaan 10-20 % mieskäyttäjistä. Olet erittäin kaukana taviksesta.

Jep, minulla on maksullinen versio joten näen kaikki tykkäykset ja  niitä ei tällaiselle perusmallin miehelle tule kuin 1-2 kuukaudessa. Tietysti voi olla, että esimerkiksi Helsingissä on niin paljon väkeä, että tykkäyksiä tulee jo ihan volyymin kautta. En kyllä itsekään missään pikkukaupungissa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehet aina kyselevät muita korjaamaan asiat? Ihme mammanpoikia. Jos ei käy flaxi niin miksi jonkun muun pitäisi välittää asiasta?

Samaa ihmettelen. On kuitenkin myös todella paljon "pariutumattomia" naisia, mutta harvoin he missään avautuvat ja valittavat (poikkeuksena se Hesarissa valittava pullukka pari päivää sitten).

Naiset pystyvät olemaan kokonaan ilman ja elämään kissojen kanssa, jos eivät saa täydellistä prinssiään. Miehet tarvitsevat jotakin, on tarpeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvinhän nuo näyttää ympärillä pariutuvan. Jopa sellaiset, joilla näyttää olevan monellle naiselle ei-toivottuja piirteitä. Esim. omassa lähipiirissä häitään ovat tänä vuonna viettäneet parit, joissa 1) mies on 165-senttinen ja pikkupojan näköinen vaikka kolmekymppinen, 2) mies on todella juntti ja viinaan menevä, ehkä joskus ollut komeahko mutta aika rupsahtanut ja kaljamahainen jo ja 3) naamastaan kolhon ruma ja päälaelta jo kaljuuntunut, lyhyehkö ja kuivikkaan laiha 35 v mies. 

Valitettava kokemus kyllä omasta suvusta ja tuttavapiiristä on, että ujous, introverttiys ja/tai asperger-piirteet voi estää pariutumisen aika tehokkaasti. Tunnen joitain todella mukavia ja fiksuja, jotkut jopa varsin hyvän näköisiä miehiä, jotka ei ole paria löytäneet näistä syistä. Esim. oma serkku: tumma, pitkä, söpöllä tavalla komea kasvoista, tekniikan tohtori, mukava ja älykäs. Mutta myös vetäytyvä, hyvin ujo ja vakavaluonteinen. Vielä 42 v:nä sinkku, eikä tietääkseni ole koskaan seurustellut. Muutamat yritykset lähestyä naisia on johtaneet torjuntoihin, koska ilmeiisesti vähän sosiaalisesti kömpelönä ja ujona hänen lähestymiset on vähän kömpelöitä ja naisten mielestä "creepyjä".

No tämä. Jos katson esimerkiksi työkaverimiehiä, ne on kaikki sellaisia ihan tavis äijiä. Osa vähän paremman näköisiä, osa Homer Simpsoneita. Ja kaikilla on vaimo, jopa niillä vähän hullunkurisen näköisillä miehillä. Ne juuri on niitä tavismiehiä. Toki heidän vaimotkin on tavisnaisia, eikä mitään trofee-vaimoja.

Tätä mäkin oon ihmetelly, että miten oudoimmat ja einiinviehättävät miehetkin ovat löytäneet puolison. Todella harvinaista, että joku on sinkku.

Mulle (2 aviomiestä, ei yhtä aikaa) tämä on ihan päivänselvää. 

1) Ulkonäkö ei yksin ratkaise, kun puhutaan parisuhteesta.

2) Rakastuminen ja rakastaminen saa toisen näyttämään kauniilta/komealta vielä vuosienkin jälkeen.

3) Ne vuodet tekevät ihmisistä oudon ja einiinviehättävän näköisiä, kaikista. Nuoret ovat usein viehättäviä.

Tuo kolmoskohta monesti unohtuu ja sen takia esimerkiksi paljon mainostettu Prisma-testi ei toimi. Ne Prisman äijänkäppyrätkin ovat joskus olleet nuoria ja komeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä olen tavallinen mies. On liikunnallisia ja muuten sivistäviä harrastuksia, mutta kuitenkin siinä määrin, että jää aikaa myös parisuhteelle. Osa harrastuksista vie luontoon ja osa liikuntapaikoille. Lisäksi opikelen kieltä ja pidän kirjoista ja elokuvista. Olen siinä mielessä avoin, että mihin tahansa harrastukseen mahtuu mukaan tai toisaalta ne jättävät aikaa ja tilaa naisen omiin harrastuksiin. Käyn töissä ja maksan omaa asuntoa pois. Minulla on pitkän aikaa sitten päättyneen, yli 10 vuotta kestäneen suhteen jäljiltä teini-ikäinen lapsi joten parhaiten uskon kohtaavani sellaisen naisen kanssa, jolla on myös omia lapsia.

Haluan olla läsnä parisuhteessa ja haluan oikeastaan aivan kaiken tästä yhdestä ihmisestä. Haluan siis naisesta parhaan ystäväni, jota rakastella intohimoisesti. Suhtaudun joustavasti parisuhteen asumismuotoon ja sitoutumisen virallistamiseen, koska uskon, että kaksi toistaan rakastavaa ihmistä löytävät kyllä itselleen oikean tavan olla parisuhteessa. En kuitenkaan jousta uskollisuudesta, sitoutumisesta enkä me-hengestä. Minusta on sanottu, että minusta huomaa arvostukseni naista kohtaan ja onpa eksäni sanonut minun kohdelleen häntä kuin kukkaa kämmenellä.

Silti suhteet ovat päättyneet. Ekassa vaimoni petti ja sitä käsittelin terapiassa eikä minulla ole ollut luottamusongelmia sen jälkeisissä suhteissa. Parisuhdeterapiassa käynti kertokoon jotain halustani saada toimiva suhde ja valmiudestani katsella myös omaa toimintaani kriittisesti. Seuraava suhteeni, etäsuhde, päättyi kolmen vuoden jälkeen siihen, kun huomasin, että kumppanini ei ole valmis matkustamaan eli näkemään vaivaa suhteen ylläpitämiseksi samoin kuin minä. Lisäksi hän riitatilanteessa sanoi asioita, joita minä en ole valmis kumppanilleni sanomaan. Säilyttääkseni minuuteni sellaisena ihmisenä, joka minä haluan olla, oli erottava. Kolmas suhteeni päättyi, koska naisen käsitys yhteisestä ajasta muuttui radikaalisti ensimmäisen vuoden jälkeen. En kutsu parisuhteeksi sitä, että näen naapurikunnassa asuvaa naista kerran kuukaudessa eli harvemmin kuin näin etäsuhteessa ollessani 400km päässä olevaa kumppania. En varmasti ole täydellinen, mutta yritän liikkua oikeaan suuntaan. Lisäksi kieltäydyn uskomasta sitä, että sukupuoleni takia minulla on jokin merkittävä vika vuorovaikutustaidoissani tai luonteessani, joka erottaisi minut ikäisistäni naispuolisista uusiosinkuista, kun meillä kaikilla on kestävien ja onnistuneiden parisuhteiden lukumäärä 0. Voin ottaa vastuulleni sen, että olen rakastunut vääriin ihmisiin, mutta en tiedä miten muuttaisin sitä. Kukaan minua tuntematon ei kuitenkaan voi väittää sukupuoleni perusteella, että parisuhde ei ole minulle tärkeä enkä panosta siihen tai että en osaisi puhua tunteistani tai etten olisi liikkeellä kaikin puolin hyvin aikein liikkeellä.

3 kertaa olen siis ollut rakastunut ja kaikki rakkauteni kohteet tietävät tunteeni. En tiedä montako kertaa minulla on jäljellä. Jostain luin, että keskimäärin ihminen rakastuu 0-12 kertaa elämänsä aikana. Minulle riittäisi 4. Vaikeinta on hyväksyä, että edellinen kerta saattoi olla viimeinen. Jos jäljellä on kuitenkin kaipuu sen oikean löytämiseksi niin onko vielä toivoa? Yritän olla optimisti, mutta minä otan suhteen päättymisen melko vakavasti. Taistelen kyynistymistä vastaan. Myöskin oikean ihmisen kohtaaminen tuntuu vaativan melko monta kohtaamista väärän kanssa. Joskus uusiin ihmisiin tutustuminen on ihan mukavaa ja koitan tinderöintini sijoittaa näihin hetkiin, kun oikeasti olen kiinnostunut uusista ihmisistä. Koitan välttää suoranaista rakkauden etsimistä, koska uusia ihmisiä ei mielestäni tule liian nopeasti arvioida sitä kautta, että haluanko vanheta hänen kanssaan parisuhteessa.

M44

Tuollaista elämä monelle nykyään on. Ei monet enää pyrikään sellaiseen, että löytäisii jonkun jonka kanssa olla loppuelämä yhdessä, tai uskoisi johonkin yhteen oikeaan. Tosi moni ajattelee että jos on joku kiva, ollaan sen kanssa niin kauan kuin on kivaa, sitten jatketaan omia teitä jos ei enää ole. Itse jossain vaiheessa tämän hyväksyin ja luovuin pysyvän parisuhteen tavoittelun ihanteesta, ja sen jälkeen olen suurestii osannut nauttia esim. vain vuoden tai pari kestäneistä suhteista, eikä niiden päättymiseen liity enää tunnetta epäonnistumisesta. Nyt melkeinpä tunnen, että olisi tylsää olla yhden kanssa loppuelämä, mieluummin olen välillä yksin sinkkuna ja välillä taas jonkun uuden kanssa. 

Mä en vain tiedä, miten tuo asennemuutos tehdään. Ja jos se suhde päättyy, kun on vielä tunteita niin miten se ei voi tuntua pahalta? Mä en kyllästy kovin helposti kumppaniini ja jokin minussa vastustaa ajatusta, että rakkaudesta luovutaan ekan vastoinkäymisen kohdatessa. Lisäksi mä kuljen parisuhteen ajan laput niin silmillä, etten edes huomaa muita ihmisiä. Varmasti, jos osaisi ajatella noin niin se lisäisi onnellisuutta. Mutta toisaalta vaikka en pidä eroamisesta niin se suru ainakin kertoo, että suhde on ollut minulle arvokas ja osaan sitä kautta arvostaa sitä tunnetta. En välttämättä kyllä tarvitse sitä surua, koska koen onnea ja arvostusta kumppaniani kohtaan myös suhteen aikana eli mun ei tarvitsee menettää asiaa nähdäkseni sen arvon. Ehkä mua vaivaa suhteen päättyminen myös tuon vaivan takia minkä joutuu näkemään uuden eteen. En mä ikinä kävele suoraan seuraavaan. Jonkinlaista laiskuutta siis ja myös sitä sydämen uudestaan alttiiksi pistämisen ahdistusta.

M44

Sivusta: älä nyt liikaa syyllisty siitä, että nykyisin on kova paine kevytsuhteisiin. Ei ole mitenkään sanottua, että kaikki sopeutuvat sellaiseen. Se on vain yksi puoli siitä kehityksestä, ettei ole mitään instituutioita muutenkaan. Ei nyt ole oikein ratkaisuja tarjota, mutta toivottavasti löydät jonkun samalla tavalla ajattelevan. Itse olen keskittynyt parisuhteen puuttuessa niihin muihin pitkiin ihmissuhteisiin, jotka minulla jo nyt ovat, se täyttää osan tarpeista.

En. Mulla on syvä luottamus siihen, että ihminen on onnellisimmillaan, kun saa olla oma itsensä. Se on myös paras tapa olla onnellinen parisuhteessa, kun ei tarvitse esittää mitään, mitä ei ole. Silti ei varmaan haittaisi, jos en parisuhteen päättymistä ottaisi suurena epäonnistumisena. Siitä on pitkä matka mun kohdalla vielä ihmissuhteiden kertakäyttökulttuuriin.

Kiva, muuten, että täällä joku puhuu kuin ihan oikealle ihmiselle.

M44

Näistä viesteistä kyllä paistaa heti yksi asia silmään, tuo martyyrisyys ja reppana-asenne.

"Kiva, kun puhut minulle ihmisenä, useimmiten naiset pitävät maan matosena. Ehkö ovatkin oikeassa kun ei rakkaus kelpaa ja olenhan minä ihana mies mutta saanut siipeeni, varmasti omaa syytä kun vaan kävelin laput silmillä rakkaudesta"....

Nyt vähän selkärankaa ja omanarvon tunnetta peliin hei!

Tuo "puhut minulle ihmisenä" kommentti ei ollut suhtautumisesta yleensä vaan viittasi siihen, miten täällä palstalla yleensä puhutaan toisille. En tiedä, ehkä puhut myös rakkaudessa pettyneille naisille samalla tavalla kuin minulle, mutta jos he ansaitsevat mielestäsi jotenkin enemmän empatiaa samanlaisella historialla niin kaltaisesi ihmiset ovat juuri syypää siihen miksi miehet hautaavat tunteensa. Juuri eronneena puran nyt oloani ja avaudun. Tuo on historiani, mutta avautuminen täällä siitä on ohimenevä tunnetila.

M44

Puhun samalla tavalla jokaiselle, joka harmittelee kun ei löydä kumppania, mutta samalla mollaa itseään. Miksi muut kiinnostuisi, jos ei itse arvosta itseään? Ja kuten sanoin, sama koskee naisia.

Minusta tämä M44 ei ole mollannut itseään. Mistä sinä sellaisen mielikuvan olet saanut?

N49

Eri, mutta itselle kyllä tuli myös vähän sellainen voi minua raukkaa- fiilis hänestä. Että kiitos kun puhut kun ihmiselle ja onhan tässä saanut siipeensä eikä uutta rakkautta löydy, onhan tämä rankkaa tälleen miehenä. Ihan kun hänen mahdollisuutensa olisi nyt ikuisesti pilalla. Se ei viehätä.

Romanttisista elokuvista ja kirjoista opittu harhakäsitys ja siitä johtuva virhe. Naisille EI saa avautua murheista tai näyttää heikkouksia. Muuten käy juuri noin, ei viehätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun tästä ei ole ollut mitään hyötyä, seuraavaksi kannataa keskittyä vuorovaikutustaitojen kehittämiseen. Ehkä myös älyn kehittäminen voisi auttaa.

Nettideittipalveluissa vuorovaikutustaitojen kehittämisellä ei ole juurikaan merkitystä. Siinä vaiheessa kun niitä vuorovaikutustaitoja pääsee käyttämään piirakat on jo jaettu.

Mikä ihme saa ihmisen hakkaamaan päätään ilmeisesti jopa vuodesta (eikä vain viikosta tai kuukaudesta) toiseen ja olemaan niissä nettideittipalveluissa? Ihan oikeasti! Jos se ei toimi, niin se ei toimi. Ei se muutu toimivaksi sillä, että jatkaa ja jatkaa toimimalla itse kuten ennenkin. Eikä se muutu toimivaksi sillä, että valittaa vauvapalstalla naisten toiminnasta. Vuodet vierii mutta mikään ei muutu.

Minulle (n) riitti edellisen parisuhteen jälkeen pari viikkoa nettideiteissä siihen, että tajusin, etteivät ne toimi. En jäänyt valittamaan, että miksi miehet eivät kiinnostu 40++ akateemisesti koulutetusta helsinkiläisnaisesta, joka ei ole kaunis, hoikka, sporttinen, anusaagim tai annekukkohovi.

Miksi miehet kuvittelevat, että se mikä ei ole toiminut tähänkään saakka, yhtäkkiä alkaisi toimia?

Kyllähän nettideitit toimivat, kun on fiksu profiili ja osaa viesteillä jutella normaalisti naisten kanssa. Treffeille kyllä pääsee. Niillä vaan pitäisi käydä tosi ahkerasti, koska kemiasta se loppujen lopuksi jää kiinni ja sitä ei voi mitata ruudun läpi. Ei, vaikka miten mahtavalta tuntuisi se viestittelyvaihe. Koettu on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se ei ainakaan auta, että puhuu alentavasti naisista ja olettaa naisten olevan joku massa jolla kaikilla on samat toiveet ja mieltymykset.

Aivan liian usein näiltä "tavismiehiltä" kuulee, että _kaikille_ naisille kelpaa vaan sitä ja tätä, jo ihan niinkin pienellä otannalla kun omat 5 parasta kaveriani voin sanoa, että miesmakumme on täysin erilainen. Ja kyllä, ihan tavismiehiä kaikilla.

Ennen koronaa oltiin kaveriporukalla usein iltaa viettämässä kuppiloissa ja tuli havaittua, että naiset lähestyivät aina porukan samaa miestä. Tuntuu jotenkin paradoksaaliselta, että naisten miesmaku on täysin erilainen mutta kuitenkin havaintona oli, että sama mies saa kaikki iskuyritykset. Osaisitko arvioida tätä (näennäistä?) ristiriitaisuutta?

Olen eri kommentoija mutta sama kokemus naisena kuin sinulla miehenä. Ihan samalla tavalla miehetkin naisporukasta tuntuvat lähestyvän sitä samaa naista ensisijaisesti. Meidän naisporukasta tämä nainen on hyvännäköinen, hoikka, käytökseltään ns. luontaisesti flirtti ja sosiaalinen, sekä osaa pukeutua omia ulkoisia avujaan sopivasti, mutta ei liikaa korostavalla tavalla.

Millainen tämä "kaikkien naisten lähestymä" mies sinun kaveriporukassasi on? Olenko ihan väärässä, jos veikkaan hänen olevan hyvännäköinen, sosiaalinen, itsevarman oloinen ja luontaisesti flirtti mies, joka huomioi paitsi niitä kavereitaan, myös ympäristöään? Hän varmaan juomaa hakiessaan juttelee naisten kanssa, iskee silmää, pyytää pöytäänsä juttelemaan? Ja tuskin teilläkään siinä samassa pöydässä usein istuu yhtä paljon naisia kuin miehiä niin, että kaikki naiset yrittävät kilpaa iskeä vain tätä yhtä miestä? Jos tällainen tilanne on, niin mitä te muut miehet teette siinä tilanteessa?

Toi ilmiö on muuten täsmälleen sama molemmissa sukupuolissa. Itse miehenä huomaan kyllä sekunneissa naisporukasta sen omiin silmiini vetovoimaisimman daamin, ja poikkeuksetta tuo nainen kerää kyllä aivan selvästi myös muiden paikalla olevien miesten huomion. Eli se jokin mitä minä näen siinä naisessa, sen näkevät myös kaikki muut paikalla olevat miehet.

Ja sama toisinpäin: me kaikki joukkuelajia harrastaneet miehet esim. kyllä tiedetään se hetki kun saunaillan jälkeen mennään porukalla yökerhoon, ja paikalla olevat naiset näkevät sen joukkueen pitkän ja kasvoiltaan komeimman kaverin astuvan sisään. Sitä ei voi olla huomaamatta, kun salissa naisten päät kääntyy kaikki lähes synkronoidusti kohti samaa miestä :D.

Olisin valmis maksamaan paljon rahaa siitä että saisin joskus kokea miltä tuntuu olla sellainen ihminen, jota vastakkainen sukupuoli ihan aidosti ja peittelemättä haluaa heti ensi silmäykseltä.

Joo mut ymmärrä että se on vaan se hetki kun nainen ei tiedä siitä miehestä mitään. Jos mies avaa suunsa ja sieltä tulee pelkkiä typeryyksiä, niin suurin osa kääntyy takaisin ja huokaa mikä urpo. Ja ne loputkin viimeistään seuraavana aamuna.

Tiedät itsekin että kyllä sillä hyvällä naamalla ja kropalla saa anteeksi aika paljon typeriä juttujakin. Sellaisia, mitä rumilukselta ei hyväksytä alkuunkaan, vaan aletaan huutaa järkkäreitä apuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se ei ainakaan auta, että puhuu alentavasti naisista ja olettaa naisten olevan joku massa jolla kaikilla on samat toiveet ja mieltymykset.

Aivan liian usein näiltä "tavismiehiltä" kuulee, että _kaikille_ naisille kelpaa vaan sitä ja tätä, jo ihan niinkin pienellä otannalla kun omat 5 parasta kaveriani voin sanoa, että miesmakumme on täysin erilainen. Ja kyllä, ihan tavismiehiä kaikilla.

Ennen koronaa oltiin kaveriporukalla usein iltaa viettämässä kuppiloissa ja tuli havaittua, että naiset lähestyivät aina porukan samaa miestä. Tuntuu jotenkin paradoksaaliselta, että naisten miesmaku on täysin erilainen mutta kuitenkin havaintona oli, että sama mies saa kaikki iskuyritykset. Osaisitko arvioida tätä (näennäistä?) ristiriitaisuutta?

Olen eri kommentoija mutta sama kokemus naisena kuin sinulla miehenä. Ihan samalla tavalla miehetkin naisporukasta tuntuvat lähestyvän sitä samaa naista ensisijaisesti. Meidän naisporukasta tämä nainen on hyvännäköinen, hoikka, käytökseltään ns. luontaisesti flirtti ja sosiaalinen, sekä osaa pukeutua omia ulkoisia avujaan sopivasti, mutta ei liikaa korostavalla tavalla.

Millainen tämä "kaikkien naisten lähestymä" mies sinun kaveriporukassasi on? Olenko ihan väärässä, jos veikkaan hänen olevan hyvännäköinen, sosiaalinen, itsevarman oloinen ja luontaisesti flirtti mies, joka huomioi paitsi niitä kavereitaan, myös ympäristöään? Hän varmaan juomaa hakiessaan juttelee naisten kanssa, iskee silmää, pyytää pöytäänsä juttelemaan? Ja tuskin teilläkään siinä samassa pöydässä usein istuu yhtä paljon naisia kuin miehiä niin, että kaikki naiset yrittävät kilpaa iskeä vain tätä yhtä miestä? Jos tällainen tilanne on, niin mitä te muut miehet teette siinä tilanteessa?

Toi ilmiö on muuten täsmälleen sama molemmissa sukupuolissa. Itse miehenä huomaan kyllä sekunneissa naisporukasta sen omiin silmiini vetovoimaisimman daamin, ja poikkeuksetta tuo nainen kerää kyllä aivan selvästi myös muiden paikalla olevien miesten huomion. Eli se jokin mitä minä näen siinä naisessa, sen näkevät myös kaikki muut paikalla olevat miehet.

Ja sama toisinpäin: me kaikki joukkuelajia harrastaneet miehet esim. kyllä tiedetään se hetki kun saunaillan jälkeen mennään porukalla yökerhoon, ja paikalla olevat naiset näkevät sen joukkueen pitkän ja kasvoiltaan komeimman kaverin astuvan sisään. Sitä ei voi olla huomaamatta, kun salissa naisten päät kääntyy kaikki lähes synkronoidusti kohti samaa miestä :D.

Olisin valmis maksamaan paljon rahaa siitä että saisin joskus kokea miltä tuntuu olla sellainen ihminen, jota vastakkainen sukupuoli ihan aidosti ja peittelemättä haluaa heti ensi silmäykseltä.

Kuvasit juuri saman asian, mitä itseni lisäksi muutama muukin palstalainen on kuvannut sanoilla "päiväkodista/koulusta saakka olemme tienneet, että toiset ovat suositumpia kuin toiset". Ei siihen tarvita mitään tasoteoriaa, se on ihan reaalielämää meille kaikille.

Sinun halusi olla valmis maksamaan paljon rahaa jne on sen sijaan se, mitä me muut emme luultavasti ymmärrä. Heitän näin nopeasti ennen palstan sulkemista esille sellaisen ajatuksen, että et ehkä edes halua parisuhdetta vaan jotain muuta. Jotain, mitä kannattaisi työstää jopa ammattilaisen kanssa.

Vauvojen syntyminenkin on reaalielämää, mutta silti sen taustalla on sukupuolisen lisääntymisen teoria. Reaalielämän ilmiöt selitetään teorioiden muodossa, älä kiusaa niitä. Niitä tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se vähän kumma että naisten vain pitää panostaa ulkonäköön mutta miesten ei.

Miksi luulet, että tavismiehet eivät panosta ulkonäköönsä?

Itse esimerkiksi treenaan 6 kertaa viikossa ja olen laittanut tuhansia euroja ulkonäkööni, jopa kosmeettinen kirurgia on kokeiltuna.

Olet hyvin kaukana suomalaisesta tavismiehestä mutta ulkomaalaisena menisit ehkä tavismiehestä. Suomalainen mies on yleensä ylipainoinen eikä harrasta liikuntaa. Pelkästään laihduttamalla normaalipainoon, elämällä terveellisesti, panostamalla hygieniaan ja pukeutumiseen saa aivan varmasti tyttöystävän. Mutta riittääkö näille kuitenkaan yksi tyttöystävä vai pitääkö olla se panorinki, miesten unelmatilanne.

Suomalaiset kuolevat sukupuuttoon, jos miehet eivät nyt ryhdistäydy. Laihduttakaa edes!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se ei ainakaan auta, että puhuu alentavasti naisista ja olettaa naisten olevan joku massa jolla kaikilla on samat toiveet ja mieltymykset.

Aivan liian usein näiltä "tavismiehiltä" kuulee, että _kaikille_ naisille kelpaa vaan sitä ja tätä, jo ihan niinkin pienellä otannalla kun omat 5 parasta kaveriani voin sanoa, että miesmakumme on täysin erilainen. Ja kyllä, ihan tavismiehiä kaikilla.

Ennen koronaa oltiin kaveriporukalla usein iltaa viettämässä kuppiloissa ja tuli havaittua, että naiset lähestyivät aina porukan samaa miestä. Tuntuu jotenkin paradoksaaliselta, että naisten miesmaku on täysin erilainen mutta kuitenkin havaintona oli, että sama mies saa kaikki iskuyritykset. Osaisitko arvioida tätä (näennäistä?) ristiriitaisuutta?

Olen eri kommentoija mutta sama kokemus naisena kuin sinulla miehenä. Ihan samalla tavalla miehetkin naisporukasta tuntuvat lähestyvän sitä samaa naista ensisijaisesti. Meidän naisporukasta tämä nainen on hyvännäköinen, hoikka, käytökseltään ns. luontaisesti flirtti ja sosiaalinen, sekä osaa pukeutua omia ulkoisia avujaan sopivasti, mutta ei liikaa korostavalla tavalla.

Millainen tämä "kaikkien naisten lähestymä" mies sinun kaveriporukassasi on? Olenko ihan väärässä, jos veikkaan hänen olevan hyvännäköinen, sosiaalinen, itsevarman oloinen ja luontaisesti flirtti mies, joka huomioi paitsi niitä kavereitaan, myös ympäristöään? Hän varmaan juomaa hakiessaan juttelee naisten kanssa, iskee silmää, pyytää pöytäänsä juttelemaan? Ja tuskin teilläkään siinä samassa pöydässä usein istuu yhtä paljon naisia kuin miehiä niin, että kaikki naiset yrittävät kilpaa iskeä vain tätä yhtä miestä? Jos tällainen tilanne on, niin mitä te muut miehet teette siinä tilanteessa?

Toi ilmiö on muuten täsmälleen sama molemmissa sukupuolissa. Itse miehenä huomaan kyllä sekunneissa naisporukasta sen omiin silmiini vetovoimaisimman daamin, ja poikkeuksetta tuo nainen kerää kyllä aivan selvästi myös muiden paikalla olevien miesten huomion. Eli se jokin mitä minä näen siinä naisessa, sen näkevät myös kaikki muut paikalla olevat miehet.

Ja sama toisinpäin: me kaikki joukkuelajia harrastaneet miehet esim. kyllä tiedetään se hetki kun saunaillan jälkeen mennään porukalla yökerhoon, ja paikalla olevat naiset näkevät sen joukkueen pitkän ja kasvoiltaan komeimman kaverin astuvan sisään. Sitä ei voi olla huomaamatta, kun salissa naisten päät kääntyy kaikki lähes synkronoidusti kohti samaa miestä :D.

Olisin valmis maksamaan paljon rahaa siitä että saisin joskus kokea miltä tuntuu olla sellainen ihminen, jota vastakkainen sukupuoli ihan aidosti ja peittelemättä haluaa heti ensi silmäykseltä.

Joo mut ymmärrä että se on vaan se hetki kun nainen ei tiedä siitä miehestä mitään. Jos mies avaa suunsa ja sieltä tulee pelkkiä typeryyksiä, niin suurin osa kääntyy takaisin ja huokaa mikä urpo. Ja ne loputkin viimeistään seuraavana aamuna.

Tiedät itsekin että kyllä sillä hyvällä naamalla ja kropalla saa anteeksi aika paljon typeriä juttujakin. Sellaisia, mitä rumilukselta ei hyväksytä alkuunkaan, vaan aletaan huutaa järkkäreitä apuun.

Ei saa. Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran, ja sen voi tuhota sekunneissa.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä ne naiset ja kokeile toista tavismiestä.

Näin tein ja olen tyytyväinen! Tajusin että kaikki, siis aivan kaikki, myös seksi, on parempaa ilman naisia. 

M37

No harmi että kuitenkin tänne jämähdit vihaamaan naisia. Olin kuvitellut että edes parista päästäisiin jos tunnustaisivat kaappihomoutensa tai - bisseytensä.

En vihaa naisia, mistä tällaisen keksit? Pidän miehistä enemmän kuin naisista, eikö se ole sallittua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä olen tavallinen mies. On liikunnallisia ja muuten sivistäviä harrastuksia, mutta kuitenkin siinä määrin, että jää aikaa myös parisuhteelle. Osa harrastuksista vie luontoon ja osa liikuntapaikoille. Lisäksi opikelen kieltä ja pidän kirjoista ja elokuvista. Olen siinä mielessä avoin, että mihin tahansa harrastukseen mahtuu mukaan tai toisaalta ne jättävät aikaa ja tilaa naisen omiin harrastuksiin. Käyn töissä ja maksan omaa asuntoa pois. Minulla on pitkän aikaa sitten päättyneen, yli 10 vuotta kestäneen suhteen jäljiltä teini-ikäinen lapsi joten parhaiten uskon kohtaavani sellaisen naisen kanssa, jolla on myös omia lapsia.

Haluan olla läsnä parisuhteessa ja haluan oikeastaan aivan kaiken tästä yhdestä ihmisestä. Haluan siis naisesta parhaan ystäväni, jota rakastella intohimoisesti. Suhtaudun joustavasti parisuhteen asumismuotoon ja sitoutumisen virallistamiseen, koska uskon, että kaksi toistaan rakastavaa ihmistä löytävät kyllä itselleen oikean tavan olla parisuhteessa. En kuitenkaan jousta uskollisuudesta, sitoutumisesta enkä me-hengestä. Minusta on sanottu, että minusta huomaa arvostukseni naista kohtaan ja onpa eksäni sanonut minun kohdelleen häntä kuin kukkaa kämmenellä.

Silti suhteet ovat päättyneet. Ekassa vaimoni petti ja sitä käsittelin terapiassa eikä minulla ole ollut luottamusongelmia sen jälkeisissä suhteissa. Parisuhdeterapiassa käynti kertokoon jotain halustani saada toimiva suhde ja valmiudestani katsella myös omaa toimintaani kriittisesti. Seuraava suhteeni, etäsuhde, päättyi kolmen vuoden jälkeen siihen, kun huomasin, että kumppanini ei ole valmis matkustamaan eli näkemään vaivaa suhteen ylläpitämiseksi samoin kuin minä. Lisäksi hän riitatilanteessa sanoi asioita, joita minä en ole valmis kumppanilleni sanomaan. Säilyttääkseni minuuteni sellaisena ihmisenä, joka minä haluan olla, oli erottava. Kolmas suhteeni päättyi, koska naisen käsitys yhteisestä ajasta muuttui radikaalisti ensimmäisen vuoden jälkeen. En kutsu parisuhteeksi sitä, että näen naapurikunnassa asuvaa naista kerran kuukaudessa eli harvemmin kuin näin etäsuhteessa ollessani 400km päässä olevaa kumppania. En varmasti ole täydellinen, mutta yritän liikkua oikeaan suuntaan. Lisäksi kieltäydyn uskomasta sitä, että sukupuoleni takia minulla on jokin merkittävä vika vuorovaikutustaidoissani tai luonteessani, joka erottaisi minut ikäisistäni naispuolisista uusiosinkuista, kun meillä kaikilla on kestävien ja onnistuneiden parisuhteiden lukumäärä 0. Voin ottaa vastuulleni sen, että olen rakastunut vääriin ihmisiin, mutta en tiedä miten muuttaisin sitä. Kukaan minua tuntematon ei kuitenkaan voi väittää sukupuoleni perusteella, että parisuhde ei ole minulle tärkeä enkä panosta siihen tai että en osaisi puhua tunteistani tai etten olisi liikkeellä kaikin puolin hyvin aikein liikkeellä.

3 kertaa olen siis ollut rakastunut ja kaikki rakkauteni kohteet tietävät tunteeni. En tiedä montako kertaa minulla on jäljellä. Jostain luin, että keskimäärin ihminen rakastuu 0-12 kertaa elämänsä aikana. Minulle riittäisi 4. Vaikeinta on hyväksyä, että edellinen kerta saattoi olla viimeinen. Jos jäljellä on kuitenkin kaipuu sen oikean löytämiseksi niin onko vielä toivoa? Yritän olla optimisti, mutta minä otan suhteen päättymisen melko vakavasti. Taistelen kyynistymistä vastaan. Myöskin oikean ihmisen kohtaaminen tuntuu vaativan melko monta kohtaamista väärän kanssa. Joskus uusiin ihmisiin tutustuminen on ihan mukavaa ja koitan tinderöintini sijoittaa näihin hetkiin, kun oikeasti olen kiinnostunut uusista ihmisistä. Koitan välttää suoranaista rakkauden etsimistä, koska uusia ihmisiä ei mielestäni tule liian nopeasti arvioida sitä kautta, että haluanko vanheta hänen kanssaan parisuhteessa.

M44

Tuollaista elämä monelle nykyään on. Ei monet enää pyrikään sellaiseen, että löytäisii jonkun jonka kanssa olla loppuelämä yhdessä, tai uskoisi johonkin yhteen oikeaan. Tosi moni ajattelee että jos on joku kiva, ollaan sen kanssa niin kauan kuin on kivaa, sitten jatketaan omia teitä jos ei enää ole. Itse jossain vaiheessa tämän hyväksyin ja luovuin pysyvän parisuhteen tavoittelun ihanteesta, ja sen jälkeen olen suurestii osannut nauttia esim. vain vuoden tai pari kestäneistä suhteista, eikä niiden päättymiseen liity enää tunnetta epäonnistumisesta. Nyt melkeinpä tunnen, että olisi tylsää olla yhden kanssa loppuelämä, mieluummin olen välillä yksin sinkkuna ja välillä taas jonkun uuden kanssa. 

Mä en vain tiedä, miten tuo asennemuutos tehdään. Ja jos se suhde päättyy, kun on vielä tunteita niin miten se ei voi tuntua pahalta? Mä en kyllästy kovin helposti kumppaniini ja jokin minussa vastustaa ajatusta, että rakkaudesta luovutaan ekan vastoinkäymisen kohdatessa. Lisäksi mä kuljen parisuhteen ajan laput niin silmillä, etten edes huomaa muita ihmisiä. Varmasti, jos osaisi ajatella noin niin se lisäisi onnellisuutta. Mutta toisaalta vaikka en pidä eroamisesta niin se suru ainakin kertoo, että suhde on ollut minulle arvokas ja osaan sitä kautta arvostaa sitä tunnetta. En välttämättä kyllä tarvitse sitä surua, koska koen onnea ja arvostusta kumppaniani kohtaan myös suhteen aikana eli mun ei tarvitsee menettää asiaa nähdäkseni sen arvon. Ehkä mua vaivaa suhteen päättyminen myös tuon vaivan takia minkä joutuu näkemään uuden eteen. En mä ikinä kävele suoraan seuraavaan. Jonkinlaista laiskuutta siis ja myös sitä sydämen uudestaan alttiiksi pistämisen ahdistusta.

M44

Sivusta: älä nyt liikaa syyllisty siitä, että nykyisin on kova paine kevytsuhteisiin. Ei ole mitenkään sanottua, että kaikki sopeutuvat sellaiseen. Se on vain yksi puoli siitä kehityksestä, ettei ole mitään instituutioita muutenkaan. Ei nyt ole oikein ratkaisuja tarjota, mutta toivottavasti löydät jonkun samalla tavalla ajattelevan. Itse olen keskittynyt parisuhteen puuttuessa niihin muihin pitkiin ihmissuhteisiin, jotka minulla jo nyt ovat, se täyttää osan tarpeista.

En. Mulla on syvä luottamus siihen, että ihminen on onnellisimmillaan, kun saa olla oma itsensä. Se on myös paras tapa olla onnellinen parisuhteessa, kun ei tarvitse esittää mitään, mitä ei ole. Silti ei varmaan haittaisi, jos en parisuhteen päättymistä ottaisi suurena epäonnistumisena. Siitä on pitkä matka mun kohdalla vielä ihmissuhteiden kertakäyttökulttuuriin.

Kiva, muuten, että täällä joku puhuu kuin ihan oikealle ihmiselle.

M44

Näistä viesteistä kyllä paistaa heti yksi asia silmään, tuo martyyrisyys ja reppana-asenne.

"Kiva, kun puhut minulle ihmisenä, useimmiten naiset pitävät maan matosena. Ehkö ovatkin oikeassa kun ei rakkaus kelpaa ja olenhan minä ihana mies mutta saanut siipeeni, varmasti omaa syytä kun vaan kävelin laput silmillä rakkaudesta"....

Nyt vähän selkärankaa ja omanarvon tunnetta peliin hei!

Tuo "puhut minulle ihmisenä" kommentti ei ollut suhtautumisesta yleensä vaan viittasi siihen, miten täällä palstalla yleensä puhutaan toisille. En tiedä, ehkä puhut myös rakkaudessa pettyneille naisille samalla tavalla kuin minulle, mutta jos he ansaitsevat mielestäsi jotenkin enemmän empatiaa samanlaisella historialla niin kaltaisesi ihmiset ovat juuri syypää siihen miksi miehet hautaavat tunteensa. Juuri eronneena puran nyt oloani ja avaudun. Tuo on historiani, mutta avautuminen täällä siitä on ohimenevä tunnetila.

M44

Puhun samalla tavalla jokaiselle, joka harmittelee kun ei löydä kumppania, mutta samalla mollaa itseään. Miksi muut kiinnostuisi, jos ei itse arvosta itseään? Ja kuten sanoin, sama koskee naisia.

Minusta tämä M44 ei ole mollannut itseään. Mistä sinä sellaisen mielikuvan olet saanut?

N49

Eri, mutta itselle kyllä tuli myös vähän sellainen voi minua raukkaa- fiilis hänestä. Että kiitos kun puhut kun ihmiselle ja onhan tässä saanut siipeensä eikä uutta rakkautta löydy, onhan tämä rankkaa tälleen miehenä. Ihan kun hänen mahdollisuutensa olisi nyt ikuisesti pilalla. Se ei viehätä.

Romanttisista elokuvista ja kirjoista opittu harhakäsitys ja siitä johtuva virhe. Naisille EI saa avautua murheista tai näyttää heikkouksia. Muuten käy juuri noin, ei viehätä.

Miksi sinä neuvot muita, kun ainoa naiskontaktisi on tämä palsta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvinhän nuo näyttää ympärillä pariutuvan. Jopa sellaiset, joilla näyttää olevan monellle naiselle ei-toivottuja piirteitä. Esim. omassa lähipiirissä häitään ovat tänä vuonna viettäneet parit, joissa 1) mies on 165-senttinen ja pikkupojan näköinen vaikka kolmekymppinen, 2) mies on todella juntti ja viinaan menevä, ehkä joskus ollut komeahko mutta aika rupsahtanut ja kaljamahainen jo ja 3) naamastaan kolhon ruma ja päälaelta jo kaljuuntunut, lyhyehkö ja kuivikkaan laiha 35 v mies. 

Valitettava kokemus kyllä omasta suvusta ja tuttavapiiristä on, että ujous, introverttiys ja/tai asperger-piirteet voi estää pariutumisen aika tehokkaasti. Tunnen joitain todella mukavia ja fiksuja, jotkut jopa varsin hyvän näköisiä miehiä, jotka ei ole paria löytäneet näistä syistä. Esim. oma serkku: tumma, pitkä, söpöllä tavalla komea kasvoista, tekniikan tohtori, mukava ja älykäs. Mutta myös vetäytyvä, hyvin ujo ja vakavaluonteinen. Vielä 42 v:nä sinkku, eikä tietääkseni ole koskaan seurustellut. Muutamat yritykset lähestyä naisia on johtaneet torjuntoihin, koska ilmeiisesti vähän sosiaalisesti kömpelönä ja ujona hänen lähestymiset on vähän kömpelöitä ja naisten mielestä "creepyjä".

No tämä. Jos katson esimerkiksi työkaverimiehiä, ne on kaikki sellaisia ihan tavis äijiä. Osa vähän paremman näköisiä, osa Homer Simpsoneita. Ja kaikilla on vaimo, jopa niillä vähän hullunkurisen näköisillä miehillä. Ne juuri on niitä tavismiehiä. Toki heidän vaimotkin on tavisnaisia, eikä mitään trofee-vaimoja.

Tätä mäkin oon ihmetelly, että miten oudoimmat ja einiinviehättävät miehetkin ovat löytäneet puolison. Todella harvinaista, että joku on sinkku.

Mulle (2 aviomiestä, ei yhtä aikaa) tämä on ihan päivänselvää. 

1) Ulkonäkö ei yksin ratkaise, kun puhutaan parisuhteesta.

2) Rakastuminen ja rakastaminen saa toisen näyttämään kauniilta/komealta vielä vuosienkin jälkeen.

3) Ne vuodet tekevät ihmisistä oudon ja einiinviehättävän näköisiä, kaikista. Nuoret ovat usein viehättäviä.

Tuo kolmoskohta monesti unohtuu ja sen takia esimerkiksi paljon mainostettu Prisma-testi ei toimi. Ne Prisman äijänkäppyrätkin ovat joskus olleet nuoria ja komeita.

Niitä yli kaksikymmentä senttiä pidempiä, metsästäjäsilmaisiä, tummia lääkärilentäjärokkitähtiä? Ne pienet, paksut, leuattomat haljuhessut? En usko.

Lahnamuijaa on 8/10

Läskilahnamuijaa loput

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se ei ainakaan auta, että puhuu alentavasti naisista ja olettaa naisten olevan joku massa jolla kaikilla on samat toiveet ja mieltymykset.

Aivan liian usein näiltä "tavismiehiltä" kuulee, että _kaikille_ naisille kelpaa vaan sitä ja tätä, jo ihan niinkin pienellä otannalla kun omat 5 parasta kaveriani voin sanoa, että miesmakumme on täysin erilainen. Ja kyllä, ihan tavismiehiä kaikilla.

Ennen koronaa oltiin kaveriporukalla usein iltaa viettämässä kuppiloissa ja tuli havaittua, että naiset lähestyivät aina porukan samaa miestä. Tuntuu jotenkin paradoksaaliselta, että naisten miesmaku on täysin erilainen mutta kuitenkin havaintona oli, että sama mies saa kaikki iskuyritykset. Osaisitko arvioida tätä (näennäistä?) ristiriitaisuutta?

No vaikka siten että rohkeat naiset lähestyy rohkeita miehiä. Itsehän olen hiljaisempi eikä tulisi pieneen mieleenkään mennä juttelemaan paikan komeimmalle ja ekstroverteimmalle miehelle. Ikinä.

Kyseinen mies ei ollut mitenkään porukan ekstrovertti. Se tässä eniten ihmetyttääkin.

Silti rohkeimmat ja parhaimman näköiset tytöt kävi pokaamassa sitä. Ja ne joita hän miellytti. Ne tavallisen näköiset naiset ja hiljaiset eivät lähteneet. Ja juttu on niin että vaikka mies olisi mikä jumala, suuri osa paikan naisista ei syty hänestä silti ja jos syttyykin, pelkän ulkonäön perusteella lähestynyt peruuttaa jos korvien väli ei miellytä. Jos väität muuta, puhut paskaa. Ja käy niin kuin kerran näissä väittelyissä että lopulta kävi ilmi että pari naista oli tullut puhumaan kyseiselle komistukselle. Ja kaikki muut naiset baarissa ei. Mutta silti nämä pari mimmiä sai edustaa koko naissukupuolta.

Jos nainen ylipäänsä on se joka tekee ensimmäisen siirron ja alkaa jutella, niin silloin on valtavat voimat liikkeellä. Nainen on erittäin harvoin valmis rikkomaan sitä periaatetta, että miehen täytyy tehdä aloite. Siinä miehessä on silloin puitteet kohdillaan. Perusjannuna on ihan turha kuvitella että naiset tulisivat juttelemaan.

Mitäs jos sitten sellainen ihan tavallinen nainen menee sen perusjannun kanssa juttelemaan? Juttu luistaa niin hyvin, että siinä vierähtää iso osa illasta. Sitten valomerkin aikaan mies ehdottaa naiselle hänen luokseen siirtymistä. Nainen kieltäytyy. Mitäpä perusjannu tekee, kun tajuaa, että on tuhlannut koko illan naiseen eikä pääsekään panemaan? Sitten nainen saa kuulla olevansa se pihtarihoo. Se on niin ikävää kuultavaa, että nainen mieluummin jättää juttelut väliin, koska tietää, että perusjannu oikeasti etsii kauniimpaa ja nainen kelpaisi vain kerran irtopanoon.