Ketään, joka valinnut jäädä arkisen sujuvaan liittoon ilman syvempiä tunteita?
Siis vaikka olisi törmännyt toisen, joka tuntunut sielunkumppanilta (anteeksi kliseisyys)?
Itsellä nyt pohdinnassa mitä teen. Valitako pitkä, sinänsä arjen tasolla hyvin toimiva, riidaton avioliitto, vai lähteäkö ihmisen matkaan, johon koen erittäin vahvaa henkistä yhteyttä ja jos uskaltaisin käyttää lausetta "olen rakastunut" jo näin muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen, käyttäisin sitä.
Jos olet valinnut jäädä arkiseen suhteeseen esim. lasten ja taloudellisen tilanteen vuoksi, miten on mennyt, kaduttaako? Kuinka pitkään meni että unohdit sen toisen ihmisen ja lakkasit miettimästä mitä elämä hänen kanssaan olisi tuonut?
Kommentit (36)
Vierailija wrote:
Seuraa sun sydäntäs, meillä on ihan liikaa onnettomia ihmisiä ketkä elävät parisuhteissa perustuen pelkästään siihen että siinä on "turvallinen" olla. Nää ihmiset on jopa sekottanut kokonaan rakkauden siihen turvalliseen oloon, vaikka se on vaan suurimmaks osaks sitä että ei uskalleta seurata oikeasti omaa sydäntä.
Haihattelua! Naimisiin kun on kerran päätetty mennä niin siinä pysytään! Varsinkin kun ei ole edes väkivaltaa eikä alkoholiongelmaa.
Onko sulla Ap tietoa ihastuksesi tunteista sua kohtaan? Entä hänen parisuhdehistoriastaan? Onko esim. paljon lyhyitä suhteita, jotka ovat päättyneet ihastuksesi aloitteesta? Sellaiseen kannattaa suhtautua varovaisesti. Täältäkin saa lukea naisista, jotka on lähteneet ihastuksensa perään. Homma ei olekaan toiminut, on haluttu palata vanhaan parisuhteeseen, mutta exä onkin jo mennyt eteenpäin elämässään uuden kumppanin kanssa.
Voi toki olla, että tuo kortti kannattaa katsoa. Muista kuitenkin se mahdollisuus, että kadut katkerasti mentyäsi rikkomaan kaiken "turhaan".
Tarpeeksi monta kertaa rakastuttuani päätin jäädä askisen sujuvaan liittoon, kun tilaisuus tuli.
Olen oppinut itsestäni, että rakastuminen sokaisee minut. En näe tunteitteni kohdetta sellaisena kuin hän oikeasti on, vaan sijoitan häneen kaikkia täyttymättömiä omia toiveitani.
Minun on parempi tyytyä jakamaan arkeni mukavan ihmisen kanssa, jonka kanssa minulla on samanlainen arvopohja yhteisiä mielenkiinnon kohteita, paljon juteltavaa. Rakastumisen tunteetkin menevät nykyään jo helpommin ohi. Olin ihastunut yhteen työkaveriini, mutta saatoin ottaa tilanteen kevyesti, kun tiesin, ettei välillemme mitään synny. Nyt olen jo jättänyt sen työpaikankin.
80 prosenttia ihmisistä elää järkiliitoissa. Miehet katselee pornoa ja naiset haaveilee jostain komistuksesta. Silmiä pidetään kiinni sen väkinäisen seksin aikana.
Itse en pysty tähän. Elän yksin ja olen tyytyväinen.
Vierailija wrote:
Onko sulla Ap tietoa ihastuksesi tunteista sua kohtaan? Entä hänen parisuhdehistoriastaan? Onko esim. paljon lyhyitä suhteita, jotka ovat päättyneet ihastuksesi aloitteesta? Sellaiseen kannattaa suhtautua varovaisesti. Täältäkin saa lukea naisista, jotka on lähteneet ihastuksensa perään. Homma ei olekaan toiminut, on haluttu palata vanhaan parisuhteeseen, mutta exä onkin jo mennyt eteenpäin elämässään uuden kumppanin kanssa.
Voi toki olla, että tuo kortti kannattaa katsoa. Muista kuitenkin se mahdollisuus, että kadut katkerasti mentyäsi rikkomaan kaiken "turhaan".
Ihastukseni sanoo suoraan olevansa jo rakastunut minuun. Hänellä ei ole ollut montaa suhdetta elämänsä aikana, yksi kariutunut nuoruudenavioliitto josta hänellä kaksi alakoulukäistä lasta, on heille viikonloppuisä, ja sen jälkeen yksi lyhyt suhde.
Muistan ja pelkään ehkä vähän liikaakin tuota, että heitän kaiken hyvän/arkisen tasaisen hukkaan "turhan" takia. Lapsiakin kun kuviossa on itsellänikin, isoja tosin, mutta kuitenkin. Ja taloudellinen tilanteeni huononisi eron myötä oleellisesti.
Ap
Vierailija wrote:
Seuraa sun sydäntäs, meillä on ihan liikaa onnettomia ihmisiä ketkä elävät parisuhteissa perustuen pelkästään siihen että siinä on "turvallinen" olla. Nää ihmiset on jopa sekottanut kokonaan rakkauden siihen turvalliseen oloon, vaikka se on vaan suurimmaks osaks sitä että ei uskalleta seurata oikeasti omaa sydäntä.
Sinä sekoitat rakkauden rakastumiseen.
Minä olen arkisessa liitossa. Hommat sujuu eikä riitoja ole. Lapset teinejä. Saa nähdä miten meidän käy kun pesä tyhjenee. Ymmärrän kyllä että tämä loppuu jos jompikumpi rakastuu mutta en yksin sen onnellisempi olisi joten mennään tällä niin pitkään kun se molemmille on ok. Jos mies nyt päättäisi erota niin en usko että mitään tunnekuohua aiheuttaisi
Vierailija wrote:
Onko sulla Ap tietoa ihastuksesi tunteista sua kohtaan? Entä hänen parisuhdehistoriastaan? Onko esim. paljon lyhyitä suhteita, jotka ovat päättyneet ihastuksesi aloitteesta? Sellaiseen kannattaa suhtautua varovaisesti. Täältäkin saa lukea naisista, jotka on lähteneet ihastuksensa perään. Homma ei olekaan toiminut, on haluttu palata vanhaan parisuhteeseen, mutta exä onkin jo mennyt eteenpäin elämässään uuden kumppanin kanssa.
Voi toki olla, että tuo kortti kannattaa katsoa. Muista kuitenkin se mahdollisuus, että kadut katkerasti mentyäsi rikkomaan kaiken "turhaan".
Minulla on lyhyitä 2-3 vuoden suhteita 5. Muita suhteita ei ole. Suhteet ovat päättyneet minun lähtöön. Syitä on monia. Kaukosuhde, petos, oma masennus, mies ei halunnutkaan lapsia. Ei erot minusta huonoa ihmistä tee.
Uusi mies ei välttämättä ole sellainen kuin nyt luulet. Yllätyksiä voi olla luvassa. Mutta jos vaihtoehto on tuo jatkuva pettäminen, niin parempi kertoa totuus myös puolisollesi. Pettämistä tuo nimittäin on, kun rakkaudentunnustuksia vaihdellaan ja eroa haudotaan toisen selän takana.
Ei ollut tunteita eikä ihastuksia, mutta tuskailin liittoa. Ajattelin että tähän mä jään mitä minä muutakaan, mutta en sitten kuitenkaan voinut jäädä. Eronnut ja tyytyväinen, mennyttä en ole kaivannut.
Kannattaa ennemmin miettiä olisitko onnellisempi nykyisessä tasaisessa liitossa vai yksin. Siitä kun ei kukaan voi tietää toimisiko uusi suhde pitemmän päälle. Itse päätin lähteä kun totesin että tunsin itseni avioliitossa yksinäisemmäksi kuin jos olisin sinkku, se tuli bonuksena että uusi suhde vielä edelleenkin kukoistaa.
Olen arkisessa liitossa, ei ole seksiäkään miehen haluttomuuden vuoksi. Minulla ei ole kuitenkaan ketään toista, johon olisin ihastunut kuten ap:lla.
Seuraisin varmaan sydäntä, taloussyistä nyt ei ainakaan kannata jäädä. Kun on tarpeeksi kauan näivertyneessä suhteessa, alkaa itsekin näivettyä sisältä päin.
Minä. Liitto toimii ja olen mukavuudenhaluinen, toisesta ei ikinä voisi tietää enkä tahdo sellaista riskiä elämääni, jätän siis suosiolla väliin.
Ei ole mitään järkeä hypätä ihastuksen perään. Ihastuksia tulee ja menee pitkissä liitoissa, eikä ole mitään takeita, että uuden kanssa alkuinnostuksen jälkeen elämä oikeasti sujuisi. Sinun tilanteessasi panostaisin täysillä omaan perheeseen ja puolisoon.
Riippuu täysin siitä "hyvästä" suhteesta, mitä se sisältää, mitä puuttuu ja mitä on vailla.
Onhan sekin vaihtoehto, että jatkat nykyistä suhdetta ja aloitat sivusuhteen.
Muutaman kuukauden tuntemisella et kyllä tunne toista vielä ollenkaan.
Olen mielummin köyhä ja lasten kanssa yksin kuin jossain kädenlämpöisessä liitossa.
Kyllä toistaiseksi mutta uuden haku on kokoajan päällä.
Seuraa sun sydäntäs, meillä on ihan liikaa onnettomia ihmisiä ketkä elävät parisuhteissa perustuen pelkästään siihen että siinä on "turvallinen" olla. Nää ihmiset on jopa sekottanut kokonaan rakkauden siihen turvalliseen oloon, vaikka se on vaan suurimmaks osaks sitä että ei uskalleta seurata oikeasti omaa sydäntä.