Varattuihin joskus ihastuneet, avautukaa!

2

No, minulla on ollut noin 11 vuotta toimiva "ranskalaistyyppinen" suhde varattuun.  Toimii hyvin, kun kumpikin tietää, missä mennään. Vaimo inhoaa seksiä, luulen vähän, että sekin tietää suhteesta jollain tasolla ja hyväksyy hiljaisesti.

Työkaveri vei jalat alta heti kun tavattiin. Oma suhde voi silloin hyvin, joten pidin sitä vain pienenä ihastumisena ja nautin työkaverin seurasta silloin kun nähtiin. Joitakin kuukausia tämän jälkeen selvisi, että oma mies oli pettänyt humalassa ja suhde ajautui aikamoiseen kriisiin. Päätettiin kuitenkin jatkaa yhdessä vielä, koska suhteessa oli paljon hyviä asioita ja mies katui. Helppoa se ei kuitenkaan ollut ja pian työtilanne muuttui niin, että aloin olla työkaverin kanssa päivittäisessä kontaktissa - ja ihastus syveni. Jossain vaiheessa aloin epäillä, ettei tunne ollut yksipuolinen, varsinkin koska edustimme paljon yhdessä ja työillallisilla kului aina enemmän tai vähemmän alkoholia. Flirttailimme paljon, mutten sinänsä ajatellut, että mitään tapahtuisi, hänellä oli kuitenkin vaimo ja lapsia. Oman firman illanistujaisista lähdimme pienellä porukalla jatkamaan baariin ja lopulta jäimme sinne kahdestaan. Tanssiminen johti pian halailuun ja lopulta suudelmiin ja siitä työkaverin hotellihuoneeseen ja seksiin. Yöllä tuli myös juteltua ja selvisi, että tunne oli ollut pitkään molemminpuolinen. Tiesimme kuitenkin, ettemme voisi aloittaa suhdetta. Seuraava yhteinen työmatka oli vajaan kuukauden päästä ja kaksi päivää pyristelimme ihastusta vastaan, mutta kolmannen yön vietin hänen kanssaan. Molemmat kyllä tiedämme että teemme väärin, mutta tunteet ovat todella vahvat. Saa nähdä miten tilanne päättyy... 

2

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 17:01"]

Meidän entinen naapurin lumppu ihastui mieheeni ja jostain syystä kuvitteli mieheni tuntevan samoin. Sillon vututti nyt naurattaa :D vahingonilo paras ilo!

[/quote]

Niin, mistäköhän syystä mahtoi näin luulla...

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 20:34"]

Ihastuin työhön liittyvällä viikonloppukurssilla yhteen mieheen. Itse olen 35, mies melkein 50. Tyyppi ei ole edes kovin komea, mutta äärettömän mukava, ja jotenkin sai minusta parhaat puoleni esiin, nauroi jutuilleni ja oli hauska ja puhelias. Meillä oli tosi paljon puhuttavaa, koska olemme saman alan opettajia. Välillämme ei ollut minkäänlaista flirttiä, koska olimme koko ajan muiden kurssilaisten ympäröiminä, mutta illanvietossa juttelimme keskenämme lähes koko ajan. Sovimme, että vierailemme toistemme työpaikoilla jakaaksemme ideoita jne. Ensi viikolla olen menossa tapaamaan miestä. Kirjoitan tämän lähinnä jakaakseni oman näkökulmani. Olen ollut pitkään naimisissa, samoin tämä mies. Uskon, että tästä ei varmastikaan seuraa yhtään mitään, mutta janoan sitä tunnetta, että joku olisi vielä ihastunut minuun, ja uskon, että tämä mies saattaa olla. Hän ei varmastikaan paljasta sitä koskaan, pitää itseään liian vanhana minulle, mutta kyllä häntäkin varmasti hivelee se, että nuorempi nainen viihtyy hänen seurassaan. Olen ylpeä itsestäni, koska olen niin lojaali luonne, että en ikimaailmassa pettäisi miestäni. Mutta pieni ihastuminen antaa kivasti potkua elämään ja vähän buustia itsetunnolle! Elämä ja viehätysvoima eivät tosiaan pääty siten kolmeenkymppiin.

[/quote]

Törkeetä miesten hyväksikäyttöä ja sit ihmettelette miks miehet on sikoja.

Niin mikä tuossa oli sitä törkeää hyväksikäyttöä? Mitään ei tule tapahtumaan, mä vain haaveilen, että mies tunnustaisi ihastuneensa minuun. Mut tuskinpa hän niin tekee.

T. Se joka ihastui kurssikaveriin

Mutta kun varattu ihastuu niin se on sitten ilmeisesti hyväksyttävää.

2

up

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 07:08"]

En ymmärrä teitä varattujen kanssa pelaavia. Teitä tuntuu olevan neljää päätyyppiä. 1. Muka rakastutaan ja se mies/nainen on vain ihan pakko saada, viis perheistä ja muista sivuseikoista. 2. Tai sitten ihan vain pelataan ilman omaatuntoa, kaikki vastuu on muka vain sen varatun, ei itsellä tietenkään ikinä yhtään mitään vastuuta ole yhtään mistään! 3. Ollaan niin epätoivoisia, että takerrutaan heti johonkuhun, joka osoittaa jotain lievääkin mielenkiintoa. 4. Tunnetaan narsistista mielihyvää siitä, että viedään joltakulta se läheinen ihminen: sehän tarkoittaa, että on niiiiiiiiiiiin paljon seksikkäämpi ja kaikin tavoin parempi kuin se "elähtänyt/pihtaava/muutenvainihanmahdoton" puoliso.

Itselleni on totaalinen turn-off jos tiedän miehen varatuksi. Mahdollisesti herännyt mielenkiintoni kuolee täysin ja lopullisesti sillä samalla sekunnilla kun kuulen asiasta, ja tämä on vieläpä sellainen asia, jonka haluan tietää varmasti ennen kuin edes harkitsen minkäänlaista lähentymistä. Joillekin se tuntuu olevan päin vastoin jonkinlainen lisäkiihoke, eräille suorastaan pakkomielle. Suosittelisin teille vehtaajille, että menisitte tarkistuttamaan päänne, tunnistaisitte, mistä pakkomielteestä on kyse, ja hakisitte siihen hoitoa.

[/quote]

5. Satut ihastumaan. Kuulet että hän on varattu. Kaikilla se tunne ei lähde noin vaan pois -  jokainen hymy, katse, hipaisu vihlaisee jostain tuolta sisimmästä. Mutta koska hän on toisen, yrität vaan olla ja tulla toimeen noiden sekavien tunteiden kanssa.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 20:37"]

Luulis, että näin isolla foorumilla olis enemmänki asian kokeneita.

[/quote]

Niinpä