Varattuihin joskus ihastuneet, avautukaa!

Eräs tyttö ihastui minuun, vaikka oli pitkäaikaisessa parisuhteessa toisen miehen kanssa. Flirttailimme, mutta en koskaan nussinut häntä (olisin kyllä varmaan saanut, jos olisin halunnut). 

upp

En ymmärrä teitä varattujen kanssa pelaavia. Teitä tuntuu olevan neljää päätyyppiä. 1. Muka rakastutaan ja se mies/nainen on vain ihan pakko saada, viis perheistä ja muista sivuseikoista. 2. Tai sitten ihan vain pelataan ilman omaatuntoa, kaikki vastuu on muka vain sen varatun, ei itsellä tietenkään ikinä yhtään mitään vastuuta ole yhtään mistään! 3. Ollaan niin epätoivoisia, että takerrutaan heti johonkuhun, joka osoittaa jotain lievääkin mielenkiintoa. 4. Tunnetaan narsistista mielihyvää siitä, että viedään joltakulta se läheinen ihminen: sehän tarkoittaa, että on niiiiiiiiiiiin paljon seksikkäämpi ja kaikin tavoin parempi kuin se "elähtänyt/pihtaava/muutenvainihanmahdoton" puoliso.

Itselleni on totaalinen turn-off jos tiedän miehen varatuksi. Mahdollisesti herännyt mielenkiintoni kuolee täysin ja lopullisesti sillä samalla sekunnilla kun kuulen asiasta, ja tämä on vieläpä sellainen asia, jonka haluan tietää varmasti ennen kuin edes harkitsen minkäänlaista lähentymistä. Joillekin se tuntuu olevan päin vastoin jonkinlainen lisäkiihoke, eräille suorastaan pakkomielle. Suosittelisin teille vehtaajille, että menisitte tarkistuttamaan päänne, tunnistaisitte, mistä pakkomielteestä on kyse, ja hakisitte siihen hoitoa.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 07:08"]En ymmärrä teitä varattujen kanssa pelaavia. Teitä tuntuu olevan neljää päätyyppiä. 1. Muka rakastutaan ja se mies/nainen on vain ihan pakko saada, viis perheistä ja muista sivuseikoista. 2. Tai sitten ihan vain pelataan ilman omaatuntoa, kaikki vastuu on muka vain sen varatun, ei itsellä tietenkään ikinä yhtään mitään vastuuta ole yhtään mistään! 3. Ollaan niin epätoivoisia, että takerrutaan heti johonkuhun, joka osoittaa jotain lievääkin mielenkiintoa. 4. Tunnetaan narsistista mielihyvää siitä, että viedään joltakulta se läheinen ihminen: sehän tarkoittaa, että on niiiiiiiiiiiin paljon seksikkäämpi ja kaikin tavoin parempi kuin se "elähtänyt/pihtaava/muutenvainihanmahdoton" puoliso.

Itselleni on totaalinen turn-off jos tiedän miehen varatuksi. Mahdollisesti herännyt mielenkiintoni kuolee täysin ja lopullisesti sillä samalla sekunnilla kun kuulen asiasta, ja tämä on vieläpä sellainen asia, jonka haluan tietää varmasti ennen kuin edes harkitsen minkäänlaista lähentymistä. Joillekin se tuntuu olevan päin vastoin jonkinlainen lisäkiihoke, eräille suorastaan pakkomielle. Suosittelisin teille vehtaajille, että menisitte tarkistuttamaan päänne, tunnistaisitte, mistä pakkomielteestä on kyse, ja hakisitte siihen hoitoa.

 
[/quote]

No tuota.. Eihän se moraalisesti oikein ole että varatusta kiinnostuu. Toisaalta kerran sitä vaan täällä eletään. Jokaisen pitäisi huolehtia itsestään ja omasta hyvinvoinnista ensisijaisesti. Jos kaksi varattua nauttii toidtensa seurasta niin antaa mennä vaan, vanha kumppani vaihtoon. Väärin sinulta sanoa sitä sairaudeksi joka pitäisi hoitaa. Sitä se ei ole.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 07:17"]

No tuota.. Eihän se moraalisesti oikein ole että varatusta kiinnostuu. Toisaalta kerran sitä vaan täällä eletään. Jokaisen pitäisi huolehtia itsestään ja omasta hyvinvoinnista ensisijaisesti. Jos kaksi varattua nauttii toidtensa seurasta niin antaa mennä vaan, vanha kumppani vaihtoon. Väärin sinulta sanoa sitä sairaudeksi joka pitäisi hoitaa. Sitä se ei ole.

[/quote]

Kuten itsekin sanoit, se ei ole moraalisesti oikein. Looginen johtopäätelmä on, että olette sekä moraalittomia että itsekkäitä ("jokainen huolehtii itsestään", ja päläpälä...). Teidän kaltaisenne ovat vaan sitä mieltä, että "vanha kumppani vaihtoon". Näinkö pitäisi aina menetellä, jokaisen uuden ihastuksen myötä? Tunteethan tulevat ja menevät, ja jos niiden orjana tahtoo olla, niin tuloksena on monen ihmisen repalainen elämä, sen oman repaleisen elämän lisäksi. Jos tuo ei ole sairautta, niin mitä helvettiä se sitten sinun mielestäsi on???

Ystäväni aviomies (jonka olin tuntenut vuosia) tunnusti minulle, että on ihastunut minuun. Kerroin asiasta tietenkin heti ystävälleni ja tein miehelle selväksi, että en ole kiinnostunut. Jotenkin tossa tilanteessa moraali oli korkea, kun oli ystävän miehestä kysymys. Myöhemmin ihastuin uuteen työkaveriini, jonka kanssa flirttailen säännöllisesti. Ko työkaveri avoliitossa. Asia on erilainen koska en tunne avovaimoa tai mitään heistä. Mitään ei ole välillämme tapahtunut enkä tiedä miehen tunteista. Jos kohtalo haluaa meidät yhteen niin sitten he eroavat ennen, kun mitään tapahtuu.

Ihastuin kaverini tyttöystävään, ja aloitin suhteen. Kiinni jäätiin tietysti, ja olin kaverini kanssa riidoissa pitkään, ja se nainenkin alkoi vihata mua. Sovittiin lopulta kuitenkin, menivät kihloihin ja mullekin tuli muuta. En tosiaankaan suosittele, oli ahdistavaa aikaa.

Jotenkin tuntuu niin vaikealta ymmärtää ihmistä, joka sotkeentuu varattuun ihmiseen. Vaikka olisikin itse sinkku. Jotenkin törkeyden huippu.

"enhän mää tässä oikeastaan tee mitään väärää, kun oon sinkku ja kaikkea.... Tuon toisen vastuullahan tää homma on. Niillä ei muuten ees mee kovin hyvin. Minkä sitä omille tunteille voi."

Tiedän olevani alhainen mato. Onneksi kaverit on antaneet anteeksi ja olen nykyään viisaampi.

Tunnen erään miehen joka kiinnostuu vain ja ainoastaan varatuista naisista. Kuulemma tulee hieno fiilis kun nainen tuhoaa pitkän suhteen ja jopa perheensä juuri hänen vuokseen. Oksettava tapaus.

Noin 20 vuotta sitten ihastuin varattuun mieheen ja "seurustelimme" hyvinkin vuoden verran ennenkuin sain kuulla hänen olevan varattu. Mies oli aina sujauttanut sormuksensa taskuun tullessaan luokseni ja puhui tyttöystävästään menneessä muodossa, joten en edes miettinyt sitä mahdollisuutta, että hän olikin varattu. Emme muutenkaan jutelleet kovin syvällisiä, vaan lähinnä höpötimme niitä näitä mukavia ja harrastimme antoisaa seksiä minun asunnollani.

Kerran sitten soitin miehelle väärään aikaan ja asia tuli ilmi kummallekin naiselle. Mies jätti avovaimonsa ja myös meidän välit viilenivät ja menivät pian poikki. Nyt olisi ihan mielenkiintoista kuulla mitä miehelle kuuluu.

Jännä lukkee näitä. Mie en vaa usko et miun omatunto antais loppupelleis kuiteskaa ellää tollasesti kahen kans päällekkäisest ja sit valehella. Olis joteski kummiski pahamieli ja ja ruppeis omatunto tenkkee aineskii viimosel tepposia. Vois ment mielenterveyskii.:D Mut mie oonkii jo vanhemp ja kasvanu pumpulis ja herran pelos.

K

Up

2

Asutaan Helsingissä..nähdään parin kuukauden välein. Elämäni paras suhde kaikilta osin. Hän on mies joka tarjoaa kaiken mitä tarvitsen.

Tiedän että tämä on ehkä myös elämäni merkittävin "ihmissuhde"...olen avautunut paljon, poistanut estoni ja pannut menenään. Enkä ole katunut.
Näin saadaan mansikat poimittua kakusta kun ollaan vain salakavereita.
N40

2

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:34"]

Niin mikä tuossa oli sitä törkeää hyväksikäyttöä? Mitään ei tule tapahtumaan, mä vain haaveilen, että mies tunnustaisi ihastuneensa minuun. Mut tuskinpa hän niin tekee.

T. Se joka ihastui kurssikaveriin

[/quote]

Miehet ajattelee eri tavalla, pienikin flirtti tai hyväksyntä naiselta voi olla jotain joka saa miehen "pään sekoamaan". Sinä testaat vaan markkina-arvoasi, muodikkaasti ilmaistuna.

Kukin tavallaan ja jokainenhan huolehtii loppuviimeksi vain itsestään.

3

Varattuun en ole koskaan ihastunut, mutta varattuna kylläkin. Ihan tuskallista nuorallatanssia. Saa purra kieltään, ettei mene tunnustamaan tunteitaan ihastukselle. Mutta pettäjäksi ei minusta näillä hermoilla ja tällä valehtelukyvyllä ole.