Pidetäänkö henkilöä mahtailevana, jos tämä lukee Shakespearea?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki sivistyneet ihmiset ovat lukeneet Shakespearea. Ei sitä tarvitse silti jokaiselle vastaantulijalle toitottaa.

1970-luvulla luettiin peruskoulussa Shakespearea. Sen lisäksi myös Tuntematon sotilas ysillä.

Olin todella hämmästynyt kun kysyin peruskoulun päättäneeltä, että lukevatko samoja klassikkoja kuin minä ja aikalaiseni. Teini sanoi, etteivät lue. En iljennyt kysyä mitä lukevat eikä teini jatkanut mitään aiheesta oma-aloitteisesti.

Shakespearin tuotanto oli aikansa hekumallista roskaviihdettä. Voisin arvostaa tai tuntea myötähäpeää riippuen miten tuo esiin asian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän se sitä on. Samoin jos hyllystä löytyy Leninin ja Stalinin manifesteja niin kyllähän siinä kommunismin leiman saa otsaansa.

Miten Shakespeare liittyy kommunismiin?

Nuohan ovat yleissivistäviä teoksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän se sitä on. Samoin jos hyllystä löytyy Leninin ja Stalinin manifesteja niin kyllähän siinä kommunismin leiman saa otsaansa.

Miten Shakespeare liittyy kommunismiin?

Ei mitenkään, mutta leimatuksi tulee kirjahyllyn kirjojen mukaan ja jos on raamattuja on uskovainen ja jos on Shakesperejä niin on mahtaileva!

Voe hemmetti, saakohan minusta aivan bipolaarisen kuvan, kun kirjahyllystä löytyy Shakespearea, Harry Potteria, okkultismia ja jopa Koraani.

No saa ja päällimmäisenä kyllä vilkkuu tuo koraani, eli lienet musliimi tai ainakin ihannoit heitä ja heidän väkivaltaista kulttuuriaan.

Milkshake on hyvää

Se varmaan tekisi hämmentyneeksi. Lapsena ihmetteli mitä tarkoitti se kallo kädessä kohtaus "ollako vai eikö olla".

Vierailija kirjoitti:

Se varmaan tekisi hämmentyneeksi. Lapsena ihmetteli mitä tarkoitti se kallo kädessä kohtaus "ollako vai eikö olla".

Mitä se sitten tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän se sitä on. Samoin jos hyllystä löytyy Leninin ja Stalinin manifesteja niin kyllähän siinä kommunismin leiman saa otsaansa.

Miten Shakespeare liittyy kommunismiin?

Ei mitenkään, mutta leimatuksi tulee kirjahyllyn kirjojen mukaan ja jos on raamattuja on uskovainen ja jos on Shakesperejä niin on mahtaileva!

Voe hemmetti, saakohan minusta aivan bipolaarisen kuvan, kun kirjahyllystä löytyy Shakespearea, Harry Potteria, okkultismia ja jopa Koraani.

Minun kirjahyllyssäni on Shakespearen kootut teokset, Neuvostoliiton propagandaa käsittelevä teos, jättimäinen teos hindujen historiasta (en ole kyllä lukenut sitä), Suuret venäläiset kertojat -sarja ja kaksiosainen natsivallan historiikki, jonka punamustista selkämyksistä paistavat arveluttavat symbolit. Jos jaksaa plarata koko kirjahyllyn sisällön, huomaa kyllä, että historiaa ja kulttuureja on laidasta laitaan. Raamattua ja muita uskonnollisia teoksia ei ole; ne luin jo teininä, enkä nähnyt syytä ostaa omiksi.

Ap:n kysymykseen: riippuu ihan siitä, millä tavalla ja missä tarkoituksessa lukemistostaan mainitsee. Jos mainitsee samalla tavalla kuin eräs deittituttavuuteni - "mun entinen naisystävä lukee Shakespearea alkukielellä, siihen et sinä pysty" - tunnelma latistuu aika matalaksi. :D

Mistä itse pidät? Yleensä jos keskustelussa joku vaan reagoi jonkun toisen kertomaan, käy ilmi, ettei reagoija ole itse tuonut esiin mielenkiinnon kohteitaan.

Kaikki harrastusten kommentointi tyyliin "se on niin tyhmä/ylpeä/mitä tahansa kun tekee X", "se hullu kommentoi keskustelupalstalla" johtuu siitä, että puhuja itse vaan kertoo eteenpäin, mitä on kuullut tai nähnyt. Ei ole itse tehnyt mitään. Joku voi lukea keskustelupalstojakin mutta reagoida, jos näkee tuttunsa. "Hullu", kun lukija itse ei keksisi sanottavaa. Muut voivat kuitenkin nähdä tutun, joten on parasta antaa negatiivinen arvio. Seuraava askel seurailijalta on väittää, että hänen ystävänsä on nähnyt kyseisen aktiivisen, ja tuo ystävä pitää outona. Eli vieläkään seurailija itse ei kerro, mitä on tehnyt, mutta luo kuvaa, että joku ystävä on hienompi, eli seurailija viettää aikaa hienomman seurassa.

Samaa sarjaa olisivat jonkun kommentit, että Shakespearea lukeva on mahtaileva, tai että henkilön cool ystävä pitää Shakespearea lukevaa outona. Vaikka kyseinen "cool ystävä" ei olisi koskaan tavannut Shakespearea lukevaa.

Jokainen normaaliälyinen on lukenut pari Shakespearen näytelmää alkuperäiskielellä. Oma suosikkini on A Midsummer Night's Dream.

Matalan kynnyksen Shakespeareen voi tutustua katsomalla elokuvan Kuningas Lear, jossa Anthony Hopkins pääosassa.  Juuri katsoin sen- en nyt muista oliko peräti Areenassa vai Netflixissä vai HBO:lla.

Ap:n kysykseen: mahtailevana pitäminen ei riipu siitä, mitä lukee, vaan täysin siitä, miten tuo esille sen, mitä lukee. Jos lukemastaan nauttii, tai vielä parempi: jos siitä oppii, ja käyttää sivistystään tehdäkseen maailmasta itselleen ja muille paremman paikan ilman että tekee itsestään numeroa, niin ok. Mutta jos tankkaa Shakespearea, koska pitää sitä jotenkin elitistisenä, ja ilmoittelee yhtäkkiä kaikille että haloo, minäpä se luen Shaespearea, niin kyllähän se vähän ihmetystä herättää.

(Itse pidän Shakespearea historiallisena ja taidearvoltaan hyvänä viihteenä, joten en näe sen lukemisessa mitään sen mahtailevampaa kuin edim. Austenin lukemisessa).

Siipinainen voisi vaan kertoa ystävälleen ja tekisivät yhdessä tuomion. Viis siitä, vaikkei ystävällä olisi edes kirjahyllyä. Riippuen siitäkin, onko ystävällä ollut hieno mies ja vaikuttiko harrastus silloin myönteiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän se sitä on. Samoin jos hyllystä löytyy Leninin ja Stalinin manifesteja niin kyllähän siinä kommunismin leiman saa otsaansa.

Miten Shakespeare liittyy kommunismiin?

Ei mitenkään, mutta leimatuksi tulee kirjahyllyn kirjojen mukaan ja jos on raamattuja on uskovainen ja jos on Shakesperejä niin on mahtaileva!

Voe hemmetti, saakohan minusta aivan bipolaarisen kuvan, kun kirjahyllystä löytyy Shakespearea, Harry Potteria, okkultismia ja jopa Koraani.

No saa ja päällimmäisenä kyllä vilkkuu tuo koraani, eli lienet musliimi tai ainakin ihannoit heitä ja heidän väkivaltaista kulttuuriaan.

Ei saa. Kirjahyllystäni löytyy vaikka mitä uskonnoista, politiikasta ja varsinkin historiasta. Sinäkö puhut kommunismista ja erilaisista uskonnoista tietämättä niistä yhtään mitään? Löytyy Koraani ja useita Raamattuja, Leninistä, Stalinista, Mussolinista, Francosta ja jopa Mein Kampf. Venäläisiä ja englantilaisia klassikoita kirjakaapissa, lisäksi Tacitus, Platon, Shakespeare tietenkin ja James Joyce. Ei ole vielä tullut mieleen, että lukemani kirjat leimaisivat minut jonkun uskonnon tai poliittisen suuntauksen kannattajaksi. Uteliaisuus tietää ja oppia uutta ovat tärkeämpiä. Luulkoon kuka mitä hyvänsä kirjahyllyäni katsellessaan, luen juuri sitä mikä minua kiinnostaa ja monet kirjat olen lukenut uudelleenkin. 

Äitiini (suomalainen) ainakin teki ison vaikutuksen, kun isäni (ameriikkalainen) oli lukenut Shakespearia. Englanninkielisissä maissa se tosin kuuluu lukion ja yliopistojen vakiokalustoon, eli ei isäkään kai niitä huvikseen ollut lukenut :)

Vierailija kirjoitti:

Jokainen normaaliälyinen on lukenut pari Shakespearen näytelmää alkuperäiskielellä. Oma suosikkini on A Midsummer Night's Dream.

Omaan älyyni olen jäävi ottamaan kantaa, mutta luin ja analysoin juuri tuon näytelmän eräällä kirjallisuuden kurssilla englantia äidinkielenään puhuvien seurassa. Aika paljon nyansseja ja kulttuuriviitteitä olisi jäänyt sekä minulta että natiiveilta tajuamatta ilman opettajan ystävällistä ohjausta.

Mieheni on lukenut Romeon ja Julian omin päin. Löytyyhän sieltä populaarikulttuurista tuttuja fraaseja, mutta toinen kysymys on että ymmärtääkö kuitenkaan, mitä niiden takana on.

Käytätkö kommentaareja lukiessasi Shakespearea?

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kysykseen: mahtailevana pitäminen ei riipu siitä, mitä lukee, vaan täysin siitä, miten tuo esille sen, mitä lukee. Jos lukemastaan nauttii, tai vielä parempi: jos siitä oppii, ja käyttää sivistystään tehdäkseen maailmasta itselleen ja muille paremman paikan ilman että tekee itsestään numeroa, niin ok. Mutta jos tankkaa Shakespearea, koska pitää sitä jotenkin elitistisenä, ja ilmoittelee yhtäkkiä kaikille että haloo, minäpä se luen Shaespearea, niin kyllähän se vähän ihmetystä herättää.

(Itse pidän Shakespearea historiallisena ja taidearvoltaan hyvänä viihteenä, joten en näe sen lukemisessa mitään sen mahtailevampaa kuin edim. Austenin lukemisessa).

En minäkään näe Shakespearen lukemisessa mitään mahtailua, mutta en silti sitä aivan Austeniinkaan vertaisi. Useimmat ihmiset pitävät proosaa soveliaampana viihteeseen kuin runomuotoista tekstiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kysykseen: mahtailevana pitäminen ei riipu siitä, mitä lukee, vaan täysin siitä, miten tuo esille sen, mitä lukee. Jos lukemastaan nauttii, tai vielä parempi: jos siitä oppii, ja käyttää sivistystään tehdäkseen maailmasta itselleen ja muille paremman paikan ilman että tekee itsestään numeroa, niin ok. Mutta jos tankkaa Shakespearea, koska pitää sitä jotenkin elitistisenä, ja ilmoittelee yhtäkkiä kaikille että haloo, minäpä se luen Shaespearea, niin kyllähän se vähän ihmetystä herättää.

(Itse pidän Shakespearea historiallisena ja taidearvoltaan hyvänä viihteenä, joten en näe sen lukemisessa mitään sen mahtailevampaa kuin edim. Austenin lukemisessa).

En minäkään näe Shakespearen lukemisessa mitään mahtailua, mutta en silti sitä aivan Austeniinkaan vertaisi. Useimmat ihmiset pitävät proosaa soveliaampana viihteeseen kuin runomuotoista tekstiä.

Näytelmätekstin lukeminen viihdemielessä noin ylipäätään on kaikkea muuta kuin viihdyttävää. Poikkeuksena ehkä Hella Wuolijoki.

Ei Shakespearen jutuista mitään iloa saa. Ankeaa höttöä.

Keskustelu toi mieleen ankeat entisen työpaikan nuoret amk-pissikset ja muut kulttuuriin perehtymättömät, joista osa silti haluaa kulttuurialalle. Montaako tavis-Tiinan tai -Timon treenaus, ulkonäön huolto, miellyttäminen tai sovinnaisuus, materian hankinta ja muu sälä jaksaa kiinnostaa.

Kokemusteni mukaan on olemassa ihmisiä, jotka alkavat jopa haaveilla kulttuurialan töistä ilman koulutusta, kunhan vaan saisivat kontakteja. Älkää palkatko tai kannustako hakemaan ilman perehtyneisyyttä. Eivät ihmiset muutu valveutuneiksi, jos tapaavat jossain jonkun, joka lukee Shakespearea.

Jos tapaa jossain jonkun kulttuuriin perehtyneen, hyvänpäiväntuttuus, lyhytkestoinen parisuhde tai kulttuuriosaajan työhön perehtyminen voivat olla sopivia tavoitteita. Alan työn saamiseksi on parasta hankkia omaa muutakin osaamista.

Epäilen, että etenkin ulkonäköön tai toisten miellyttämiseen panostavat voivat sokaistua asialle, joten varoituksen sana on paikallaan. Vaikka voisi ajatella, että on hienoa jos jonkun saa muuttamaan suuntaa kulttuurialalle, ei se todellisuudessa ole. Panostaminen tyssää tasan minimiin. Sitten perehtyneempi vaan heittää helmiä sioille luennoimalla yhä uudelleen. Joillekin se voi sopia.