Ystäväni sanoo lapselleen: Kukaan ei tykkää tuollaisesta pojasta".

Tuollainenhan on monella tasolla väärin; menee persoonaan heti kättelyssä, kun tuomitsee pojan, eikä teon (jos nyt olettaa, ettei poika oikeasti ole mikään kamala ihmisenä, kunhan vain riehuu joskus vähäsen tai hölmöilee), nolaa muiden kuullen kuullen ja käyttää vääränlaista alistavaa sosiaalista uhkailua saadakseen vanhemman sanansa menemään perille. Ei yllätä, onhan näitä. Kerran esim. ravintolapöydässä joudun pakosta kuulemaan viereisen pöydän mamman käytöstä lastaan kohtaan: jos ei seura kelpaa, voit mennä toiseen pöytään, me ei haluta olla sun kanssasi, ole yksinäsi (pöydässä alun perin äiti, mies ja kaksi lasta). Oltiin miehen kanssa molemmat aivan ällistyneitä. Mamma kyllä näyttikin sanonko minkä perikuvalta (menee persoonaan, en pahoittele). Luuli itse olevansa ilmeisesti jokin sosiaalisuuden perikuva ja todella nokkela. Kävi sääliksi sitä lasta. Jos tyyli on tuo, niin lapsi tulee päätymään terapiaan, jollei sitten itse tule samanlaiseksi, kuin äitinsä...

Mä näen tuon kyllä niin, että muistutetaan lasta ajattelemaan, mitä muut hänen käytöksestään ajattelevat. Se nyt kuitenkin on pääpointti: eihän kukaan oikeasti halua olla huonosti käyttäytyvän kanssa.

Mutta ymmärrän kyllä ettei tästä aiheesta kannata täällä ruveta väittelemään, mammojen lapsille kun ei saa sanoa oikein mitään ettei näille vaan tule paha mieli... Ei saa sanoa edes että olet tuhma, kun sekin voi tehdä haavoja sieluun!

Eihän se pieni lapsi ymmärrä, että äiti ei oikeasti tarkoita mitä sanoo...

kannattaa sanoa käytöksestä suoraan.

miksi sinä et voisi kertoa kaverillesi, että joka kerta sattuu sieluun? Tuntuu pahalta.

mulle on varmaan sanottu ja osoitettu pienenä tuollaisilla tavalla ja paljon moninaisimmin ja jyrkemmin, että olen ikävä ja hiljennetty riehuva lapsi halveeraamalla.

kyllä mulla on itsetunnon ja sielun haavojen kanssa taistelua.nyt aikuisena ja oli nuorena tosi pahasti....toki moni asia vaikuttaa. Itse olisin näin jälkikäteen ajateltuna toivonut, että JOKU olisi ouuttunut.. Joku luo nähnyt, että lapsi tarvitsee tuen.

jos löydät vaikka jonkun lehtiartikkelin aiheesta, niin voisitte jutella aiheesta ensin yleisellä tasolla. Että, jos se on vaan toi yks juttu, niin ei niin paha? Mutta kyllä senkin voi karsia. Kaverisi ei ehkä sitä niin syvästi ajattele.kyllä kai kasvatusjutuista voi jutella.vaikka helposti kyllä loukkaannutaan.

Parempi olisi sanoa, että ei tykkää jo. Käytöksestä, kuin että ei tykkää lapsesta...

Varmaan kaverisi omat vanhemmat tehnyt samalla tavalla. Omat vanhemmat erityisesti äiti käyttänyt myös samaa kasvatustaktiikkaa :oikein parhaansa yritti että saisi mut aina nolattua ja haukuttua julkisesti. Näytti niin omaa hyvää käytöstään ja vaatimattomuuttaan. Eli että miten muiden lapset kyllä osaa., mutta tämä on niin tyhmä ja ruma.

Olen kyllä myöhemmin sanonut siitä. Että nyt kun olet eläkkeellä, olisiko hauskaa jos lähdetään vaikka jossain käymään ja alan päivitellä, että miten nämä muut eläkelläiset pärjää, että kyllä mulla on sitten typerät vanhemmat, aina teitä saa hävetä, että yrittäkää nyt muut ymmärtää kyllähän nämä yrittävät parhaansa mutta kun ei näistä ole yhtään mihinkään, kamala kun teistä on muille ihmisille vaivaa..

No mutta en taida kun vaikuttaisin itse henkisesti vähän vajaalle. Nolottaisi :)

Voisitko sanoa ystävällesi ettei noin puhuta lapselle että kuinka pahalta tuo sinustakin kuulostaa.

Sano kaverillesi nuo asiat, mitä 2 luetteli viestissään. Lisäksi sanoisin, että tuo kaverisi reaktio on ihan suhteettoman ankara pojan käytökseen nähden: on tosi julmaa torua tuolla tavalla pienestä villiintymisestä, varsinkin jos poika on yleensä tosi kiltti. Pojalle voi syntyä pahoja traumoja, jos hän kokee, ettei hän kelpaa äidilleen muuta kuin hyväkäytöksisenä enkelinä.