Mistähän tämä ärsyttävä puhetyyli on peräisin?

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 15:50"]

Haluatteko oikeasti kuulla syyn vai tyydyttekö mieluummin kirjoittelemaan negatiivisia asioita ihmisistä? Oon nimittäin huomannut, että jos kirjoittaa kielestä tieteellisestä näkökulmasta, ihmiset harvoin tykkäävät siitä.

[/quote]

Tykkään kielistä, murteista, slangeista, ammattikielestä jne. Laitas nyt maallikolle joku tieteellinen.. tieteellinen selitys.

Up

Toinen typerä puhetyyli, joka on levinnyt vähitellen urheilijoilta muihinkin piireihin, on aloittaa vastaus: "No sanotaan nyt vaikka niin, että ..." Kun joku aloittaa vastauksensa noin, minulla tulee heti mieleen, että nyt tuo puhuu pehmosia, selittelee sen sijaan, että sanoisi reilusti, mitä ajattelee tai tapahtui.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 18:01"]

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 15:50"]

Haluatteko oikeasti kuulla syyn vai tyydyttekö mieluummin kirjoittelemaan negatiivisia asioita ihmisistä? Oon nimittäin huomannut, että jos kirjoittaa kielestä tieteellisestä näkökulmasta, ihmiset harvoin tykkäävät siitä.

[/quote]

Tykkään kielistä, murteista, slangeista, ammattikielestä jne. Laitas nyt maallikolle joku tieteellinen.. tieteellinen selitys.

[/quote]

Siinä ei ole mitään sen kummempaa kuin se, että ihmiset "kestää" puheessa vain tietyn mittaisia taukoja. Taukojen pituus riippuu kulttuurista, suomalainen kestää pitempiä taukoja kuin vaikka italialainen. Kun ihmiseltä kysytään jotain asiaa, johon hänellä ei ole mitään valmista tai valmiiksi muotoiltua vastausta, hän kehittelee sitä asiaa siinä puhuessaan. Mutta hiljaa ei voi olla, koska jos ihminen on hiljaa, keskustelun toinen osapuoli tulkitsee, että nyt hänen täytyy sanoa jotain, vaikkapa tarkentaa kysymystä. Toinen osapuoli (tai toiset osapuolet) saattaa myös pitää hiljaisuutta epäkohteliaana, tai sitten isommassa ryhmässä joku toinen ottaa puheenvuoron.

Hiljaisuuden täyttämiseen on erilaisia keinoja. Voi sanoa ööö tai äää, voi niinkutella ja totatella tai sitten toistaa sanoja. Näiden kaikkien keinojen tarkoituksena on kuitenkin pelata aikaa ja antaa aivoille tilaa prosessoida sanottavaa.

Keskustelussa on tosi paljon sellaista, jonka ihmiset osaavar kyllä keskustelitilanteessa tulkita oikein, mutta kun kiinnittää ulkopuolisena ilmiöön huomiota, se voikin pistää korvaan. On kaikenlaisia hengenvetoja, äänenpainoja, takelteluita, narinoita ja maiskauksia, jotka muodostavat selviä kaavoja. Mm. näitä tutkii keskustelunanalyysi.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 18:16"]

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 18:01"]

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 15:50"]

Haluatteko oikeasti kuulla syyn vai tyydyttekö mieluummin kirjoittelemaan negatiivisia asioita ihmisistä? Oon nimittäin huomannut, että jos kirjoittaa kielestä tieteellisestä näkökulmasta, ihmiset harvoin tykkäävät siitä.

[/quote]

Tykkään kielistä, murteista, slangeista, ammattikielestä jne. Laitas nyt maallikolle joku tieteellinen.. tieteellinen selitys.

[/quote]

Siinä ei ole mitään sen kummempaa kuin se, että ihmiset "kestää" puheessa vain tietyn mittaisia taukoja. Taukojen pituus riippuu kulttuurista, suomalainen kestää pitempiä taukoja kuin vaikka italialainen. Kun ihmiseltä kysytään jotain asiaa, johon hänellä ei ole mitään valmista tai valmiiksi muotoiltua vastausta, hän kehittelee sitä asiaa siinä puhuessaan. Mutta hiljaa ei voi olla, koska jos ihminen on hiljaa, keskustelun toinen osapuoli tulkitsee, että nyt hänen täytyy sanoa jotain, vaikkapa tarkentaa kysymystä. Toinen osapuoli (tai toiset osapuolet) saattaa myös pitää hiljaisuutta epäkohteliaana, tai sitten isommassa ryhmässä joku toinen ottaa puheenvuoron.

Hiljaisuuden täyttämiseen on erilaisia keinoja. Voi sanoa ööö tai äää, voi niinkutella ja totatella tai sitten toistaa sanoja. Näiden kaikkien keinojen tarkoituksena on kuitenkin pelata aikaa ja antaa aivoille tilaa prosessoida sanottavaa.

Keskustelussa on tosi paljon sellaista, jonka ihmiset osaavar kyllä keskustelitilanteessa tulkita oikein, mutta kun kiinnittää ulkopuolisena ilmiöön huomiota, se voikin pistää korvaan. On kaikenlaisia hengenvetoja, äänenpainoja, takelteluita, narinoita ja maiskauksia, jotka muodostavat selviä kaavoja. Mm. näitä tutkii keskustelunanalyysi.

[/quote]

Hmm, odotin kyllä vähän enemmän tieteellisempää näkökulmaa..

Itse arvelisin, että kyse on ennemminkin opitusta maneerista oman viiteryhmän sisällä, kuin jostain kansallisesta puhekulttuurista. Urheilijoilla tuo toistelu tuntuu nyt olevan muotia. Toisaalta esim. poliitikoilla tai vaikkapa viihdetaiteilijoilla en ole kuullut tuollaista puhetapaa. Tuo tapa on myös aika uusi, ehkä 90-luvulta lähtien yleistynyt.

Ehkä tuo ap:n Jutila- veikkaus puhetavan alkuperäksi voisi olla ihan osuva.. =)

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 18:29"]

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 18:16"]

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 18:01"]

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 15:50"]

Haluatteko oikeasti kuulla syyn vai tyydyttekö mieluummin kirjoittelemaan negatiivisia asioita ihmisistä? Oon nimittäin huomannut, että jos kirjoittaa kielestä tieteellisestä näkökulmasta, ihmiset harvoin tykkäävät siitä.

[/quote]

Tykkään kielistä, murteista, slangeista, ammattikielestä jne. Laitas nyt maallikolle joku tieteellinen.. tieteellinen selitys.

[/quote]

Siinä ei ole mitään sen kummempaa kuin se, että ihmiset "kestää" puheessa vain tietyn mittaisia taukoja. Taukojen pituus riippuu kulttuurista, suomalainen kestää pitempiä taukoja kuin vaikka italialainen. Kun ihmiseltä kysytään jotain asiaa, johon hänellä ei ole mitään valmista tai valmiiksi muotoiltua vastausta, hän kehittelee sitä asiaa siinä puhuessaan. Mutta hiljaa ei voi olla, koska jos ihminen on hiljaa, keskustelun toinen osapuoli tulkitsee, että nyt hänen täytyy sanoa jotain, vaikkapa tarkentaa kysymystä. Toinen osapuoli (tai toiset osapuolet) saattaa myös pitää hiljaisuutta epäkohteliaana, tai sitten isommassa ryhmässä joku toinen ottaa puheenvuoron.

Hiljaisuuden täyttämiseen on erilaisia keinoja. Voi sanoa ööö tai äää, voi niinkutella ja totatella tai sitten toistaa sanoja. Näiden kaikkien keinojen tarkoituksena on kuitenkin pelata aikaa ja antaa aivoille tilaa prosessoida sanottavaa.

Keskustelussa on tosi paljon sellaista, jonka ihmiset osaavar kyllä keskustelitilanteessa tulkita oikein, mutta kun kiinnittää ulkopuolisena ilmiöön huomiota, se voikin pistää korvaan. On kaikenlaisia hengenvetoja, äänenpainoja, takelteluita, narinoita ja maiskauksia, jotka muodostavat selviä kaavoja. Mm. näitä tutkii keskustelunanalyysi.

[/quote]

Hmm, odotin kyllä vähän enemmän tieteellisempää näkökulmaa..

Itse arvelisin, että kyse on ennemminkin opitusta maneerista oman viiteryhmän sisällä, kuin jostain kansallisesta puhekulttuurista. Urheilijoilla tuo toistelu tuntuu nyt olevan muotia. Toisaalta esim. poliitikoilla tai vaikkapa viihdetaiteilijoilla en ole kuullut tuollaista puhetapaa. Tuo tapa on myös aika uusi, ehkä 90-luvulta lähtien yleistynyt.

Ehkä tuo ap:n Jutila- veikkaus puhetavan alkuperäksi voisi olla ihan osuva.. =)

[/quote]

Enemmän tieteellistä näkökulmaa? Millaista? Myönnän, että en ole opiskellut kuin keskustelunanalyysin peruskurssin, mutta olen opiskeluaikana tehnyt työkseni jonkin verran keskustelunanalyysin litteraatiota, joten siinä monet ilmiöt ovat tulleet tutuksi.

Mä en katso urheilu-uutisia, mutta itse miellän tuon etenkin poliitikkojen käyttämäksi maneeriksi. Ajattelisin, että se on keino vältellä "tyhjempänä" pidettyjä suunnitteluilmauksia (se on siis näiden ilmaisujen nimi), kuten niinkua ja öötä.

Monet bloggaajat puhuu videoilla noin ja samoin entinen työkaverini puhui jopa asiakkaille noin. Raivostuttavaa

Menkääpä mammat itse tv-haastatteluun, niin katsotaan miten suoriudutte? Ärsyttävä puhetapa, mutta helposti ymmärrän miksi noin puhutaan. suurin osa todennäköisesti jännittää ja ajatus katkeilee, joten sanan toistaminen helpottaa lauseen muodostamista uudestaan.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 23:00"]

Tyhjänjauhamista. Amerikkalaisilta taitaa olla peräisin. Naama pitää saada ruutuun ja katsoa samalla ettei sano mitään sopimatonta ja toisaalta välttää sitä että jäisi sanattomaksi. Tai jos jää sanattomaksi niin sitten vaan toistelee unbeliavable, unbeliavable ja väliin ehkä vielä obviously.

[/quote]

Todellisuudessa amerikkalaiset ovat ihan kouluopetuksen vuoksi sanavalmiita ja kykenevät antamaan selkeän haastattelun tuosta vain eivätkä toistele sanojaan. 

Mallia.. mallia näyttää.. näyttää Valtteri Filppula.

Tuo Filppulan videon jutustelu on kyllä pidemmän päälle rasittavaa, nyt kun tuohon puheeseen kiinnittää huomiota... =/

Itse huomasin tänäsyksynä kesken jonkun seminaarin tai muun vastaavan "virallisen" puhetilanteen puhuvani noin. Koin sen nimenomaan olevan sitä, että "pelasin aikaa" keksiä fiksua sanottavaa. En tietenkään normaalissa, vuorovaikutteisessa keskustelussa puhu noin.

Just nyt alkaa telkkarissa FIN - RUS lätkäpeli. Ainakin ennakkotunnelmissa oli Lennu Petrell, joka puhui just tuolleen. Ihan sanavalmis kaveri, ei sen kyllä tartte miettiä tai hakea sanottavaa, eli ihan hoki-maneeri tuo näyttää olevan...

Kyllä noita jankkaajia on opettajissa ja yritysmaailman ihmisissäkin. Yhteistä tuolle porukalle on munat.

Ihan helvetin ärsyttävää. Eikä kyse ole mistään jännityksestä tai "en tiedä mitä sanoisin". Yleensä naiset saavat kyllä kakistettua sanottavansa ulos ilman jankkaamista, vaikka jännitäisikin tai olisi yllättävä tilanne. Eiköhän tämä jankkaus ole tosiaan opittua...

Kuuntelin kerran linja-autossa kun takanani joku mies puhui 1,5 tuntia puhelimeen tällä tyylillä ja kovaan ääneen vielä. Arvatkaa oliko rasittavaa. Lisäksi tyyppi puhui sellaisia asioita, joita ei missään nimessä olisi pitänyt puhua kaiken kansan kuullen. Käsitteli ilmeisesti työntekijöidensä asioita, työsopimusten tekoa ja työsuhteiden jatkoa mainiten henkilöt useaan kertaan nimeltä.

Tuo tyyli on kyllä valitettavan tuttu nykyään muistakin urheilulajeista. Mutta aina kyseessä on miesurheilija, mistähän johtuu? Naiset ei jostain, jostain syystä jankkaa samoja sanoja...

Haluatteko oikeasti kuulla syyn vai tyydyttekö mieluummin kirjoittelemaan negatiivisia asioita ihmisistä? Oon nimittäin huomannut, että jos kirjoittaa kielestä tieteellisestä näkökulmasta, ihmiset harvoin tykkäävät siitä.

Tyhjänjauhamista. Amerikkalaisilta taitaa olla peräisin. Naama pitää saada ruutuun ja katsoa samalla ettei sano mitään sopimatonta ja toisaalta välttää sitä että jäisi sanattomaksi. Tai jos jää sanattomaksi niin sitten vaan toistelee unbeliavable, unbeliavable ja väliin ehkä vielä obviously.

Eiköhän se ole sitä, että keskittyminen harhailee samalla, kun yrittää pitää koherenttia puhetta yllä. Tapa hölistä silloin, kun ajatus on vähän toisaalla. Todella raskasta.. raskasta kuunneltavaa tämmönen.. tämmönen tapa puhua.. puhua ja selostaa asiaa.. asiaa johon ei millään meinata päästä.. päästä kiinni eikä voi tietää.. tietää milloin sanottava on sanottu... sanottu ja milloin on seuraavan puhujan... puhujan vuoro kommentoida.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 23:00"]

Tyhjänjauhamista. Amerikkalaisilta taitaa olla peräisin. Naama pitää saada ruutuun ja katsoa samalla ettei sano mitään sopimatonta ja toisaalta välttää sitä että jäisi sanattomaksi. Tai jos jää sanattomaksi niin sitten vaan toistelee unbeliavable, unbeliavable ja väliin ehkä vielä obviously.

Todellisuudessa amerikkalaiset ovat ihan kouluopetuksen vuoksi sanavalmiita ja kykenevät antamaan selkeän haastattelun tuosta vain eivätkä toistele sanojaan.

 

No kyllähän amerikkalaisten vastaukset ovat usein melkoinen kliseekokoelma samoja fraaseja. Toki sujuvasti sanottuna mutta ei niissä ole sen kummemmin omaperäistä sisältöä.