Olenko kadottanut kosketuksen tunteisiini, kun en useista pettymyksistä ja vastoinkäymisistä huolimatta suostu jäämään tuleen makaamaan ja surkuttelemaan kohtaloani vaan

Psykologi oli sitä mieltä että olen.

Kuitenkin liikutun helposti ja tunne-elämäni on yhtä rikasta, siinä missä muillakin. Väitän että jopa rikkaampaa, sillä nautin esim luonnon kauneudesta ja taiteista erityisesti.

Ehdottomasti kannattaa mennä terapiaan tuosta. Tiedän, että tuolla on psykologi joka haluaa tehdä ongelman kyvystäsi mennä eteenpäin. Nykyajan ihmisellä ei saa olla vähääkään resilienssiä. 

Vierailija kirjoitti:

Psykologi oli sitä mieltä että olen.

Kuitenkin liikutun helposti ja tunne-elämäni on yhtä rikasta, siinä missä muillakin. Väitän että jopa rikkaampaa, sillä nautin esim luonnon kauneudesta ja taiteista erityisesti.

Olemmeko käyneet samalla psykologilla? Masentava ihminen. Imee ilon ja voimavarat elämästä yhdellä istunnolla.

Itse olen aina ollut tuollainen. Elän nykyhetkessä, en jää tuleen makaamaan vaan jatkan vastoinkäymisten jälkeen. Toisaalta en ole koskaan tarvinnut mitään terapiaa tai psykiatrien lääkkeitä, joten en tiedä mitä mieltä sellaiset olisivat elämänasenteestani. Eikä kiinnostakaan - olen jo 47-vuotiaaksi elänyt varsin tyytyväisenä ja tasapainoisesti näin, se riittää.

Minäkin olen tuollainen. Elämä on tarjonnut ihan käsittämättömiä vastoinkäymisiä, mutta aina vaan porskutan eteenpäin.

En täysin vaurioitta, piehtaroin yksikseni katkeruudessa ja vihassa. Ulospäin se ei näy.

Ai niinku yritetään väkisin tehdä joku hulluksi, vihaiseksi tai itkua tihrustavaksi rassukaksi, kun sellainen mielikuva oli haluttu luoda tai tehdä. Ai niin, ja sitten kun ei murene tai suostu mihinkään esityksiin tai todisteluihin, onkin jo toiseen suuntaan viallinen eli täysin tunteeton friikki.

Et, nytkin haet mielihyvää ja hyväksynnän tunteita kehumalla itseäsi keskustelupalstalla.

Minä taas olen varmaan terapeuttini hyvinvoivin asiakas. Tuntuu että voin paremmin kuin psykoterapeuttini, joka yrittää kaivella ongelmia sieltä missä niitä ei ole.

Menin terapiaan lääkärin lähetteellä, syy oli unettomuus, mutta koska Kela-korvausta ei saanut tuosta diagnoosista vaan täytyi diagnosoida masennus ( lääkärin sanoin) jotta saan palkallista sairauslomaa. Terapia alkoi ja tässä sitä nyt ollaan, ihmettelemässä miten puhua ”masennuksesta”.

Outoa meininkiä kirjoitti:

Ai niinku yritetään väkisin tehdä joku hulluksi, vihaiseksi tai itkua tihrustavaksi rassukaksi, kun sellainen mielikuva oli haluttu luoda tai tehdä. Ai niin, ja sitten kun ei murene tai suostu mihinkään esityksiin tai todisteluihin, onkin jo toiseen suuntaan viallinen eli täysin tunteeton friikki.

Tämäpä juuri. Ja sitten jos olet itkevä raasu niin olet epävakaa raasu jolta puuttuu välineet käsitellä traumojaan ja tarvitset lääkkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Psykologi oli sitä mieltä että olen.

Kuitenkin liikutun helposti ja tunne-elämäni on yhtä rikasta, siinä missä muillakin. Väitän että jopa rikkaampaa, sillä nautin esim luonnon kauneudesta ja taiteista erityisesti.

Rikas tunne-elämä ei välttämättä tarkoita, että kokee pelkästään positiivisia tunteita. En väitä tuntevasi tilannetta, mutta pitäisi pystyä kohtaamaan myös negatiivisia asioita. Voisin kuvitella, että esimerkiksi läheisen kuolema tai päättynyt rakkaus saavatkin olla asioita, joita ei ohiteta olankohautuksella ja kiirehditä katsomaan upeaa ruskaa tai auringonlaskua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologi oli sitä mieltä että olen.

Kuitenkin liikutun helposti ja tunne-elämäni on yhtä rikasta, siinä missä muillakin. Väitän että jopa rikkaampaa, sillä nautin esim luonnon kauneudesta ja taiteista erityisesti.

Rikas tunne-elämä ei välttämättä tarkoita, että kokee pelkästään positiivisia tunteita. En väitä tuntevasi tilannetta, mutta pitäisi pystyä kohtaamaan myös negatiivisia asioita. Voisin kuvitella, että esimerkiksi läheisen kuolema tai päättynyt rakkaus saavatkin olla asioita, joita ei ohiteta olankohautuksella ja kiirehditä katsomaan upeaa ruskaa tai auringonlaskua.

Jos henkilöllä on esimerkiksi aleksitymia niin hän ei koe joko lainkaan tunteita tai kokee vain joitakin tunteita. Aivan turha tehdä siitä ongelmaa ihmiselle että hän on onnellinen pääsääntöisesti aina. Se ei ole ongelma vaan ominaisuus. Vain suomalaiset on niin outoja että voi kokea jonkun onnellisuuden ongelmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologi oli sitä mieltä että olen.

Kuitenkin liikutun helposti ja tunne-elämäni on yhtä rikasta, siinä missä muillakin. Väitän että jopa rikkaampaa, sillä nautin esim luonnon kauneudesta ja taiteista erityisesti.

Rikas tunne-elämä ei välttämättä tarkoita, että kokee pelkästään positiivisia tunteita. En väitä tuntevasi tilannetta, mutta pitäisi pystyä kohtaamaan myös negatiivisia asioita. Voisin kuvitella, että esimerkiksi läheisen kuolema tai päättynyt rakkaus saavatkin olla asioita, joita ei ohiteta olankohautuksella ja kiirehditä katsomaan upeaa ruskaa tai auringonlaskua.

Eihän nuo kivalta tunnu, mutta mitä hyödyttää velloa ikävässä ja tuskassa? Minä käsittelen surua ja ahdistusta toiminnalla (arjen työt, liikunta, neulominen), se on aivan yhtä oikein kuin sängyssä makaaminen ja itkeminen.

Ei, päinvastoin kuulostaa terveeltä.

Itse olen juuri sellainen joka jää jumiin, lamaantuu eikä pääse eteenpäin, enkä tiedä mitä tavoiteltavaa tällaisessa ”tunteellisuudessa” olisi.

Ei mitään.

No terapeutin leipä on kiinni sinun ongelmissasi, joten…

Tässä ei taaskaan toimi joko-tai-ajattelu kuten ei yleensäkään. Terveenä voit samaan aikaan olla murheen murtama ja porskuttaa eteenpäin tyytyväisyyttä tuntien. Ei ne sulje toisiaan pois.

Paitsi vähintään keskivaikeasti masentuneilla. Siellä palautetaan toimintakykyä usein lääkkeellä, jotta elämä voi jatkua samalla kun lamauttavia tunteita ja ajatusmalleja työstetään, ihanteellisesti niin että niiden tilalle muodostuu positiivisempi "mindset."

Siinä teille kiteytettynä masentuneen tilanne, lääkityksen tavoite ja terapian tarkoitus.

Tv. psykologi

Mullakin outo terapeutti. Testasin sitä. Tiesin vastauksen yhteen kysymykseen, että mistä kiikastaa, mutta yritti muka asiantuntevasti vastata muuta ja ensimmäisenä jokin itselleni epäedullinen vastaus.

Up