Lihavuusleikkaus kannattaako?

Up

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata. Moni lihoo kilot takaisin, ja onhan tuo iso operaatio.

Itse joutuu joka tapauksessa tekemään töitä, valitsi sitten leikkauksen tai perinteisemmän painonpudotuksen. Mitään oikotietä ei ole.

Eiköhän noihin leikkauksiin hakeudu ne joilla on sairaalloinen, terveyttä uhkaava ylipaino ja jotka eivät omin avuin onnistu laihtumaan. 

Jos se olisi helppoa, ei leikkauksia edes tarvittaisi. Leikkauksessa on riskinsä , mutta varmasti se on myös sen arvoista, sillä elämänlaatu paranee

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole, mutta työkaveri, mies, oli leikkauksen aikaan n.42v. Elää nyt elämänsä parasta aikaa, voi hyvin, pystyi loppujen lopuksi aika helposti muuttamaan ruokailu- ja liikuntatottumuksensa ja löysi kivan puolison joka tsemppaa. 

Tietysti naama näyttää "riutuneelta" kun on puolet kapeampi kuin ennen mutta tää kaveri on ainakin todella onnellinen että sai itsensä lähtemään leikkaukseen. 

Se naama palautuu kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vaimon sukulainen kävi lihavuusleikkauksessa, koska oli syönyt itsensä lihavaksi. Mitään sairautta ei ollut taustalla. Laihtui kyllä jonkin verran, mutta lihoi takaisin, koska ei mitenkään muuttanut ruokailutottumuksiaan. Söi itsensä noin viidessä vuodessa entisiin mittoihin. Varmasti lihavuusleikkaus auttaa joillekin, mutta tässä tapauksessa en ole ihan varma, oliko se paras ratkaisu, koska kuitenkin yleisellä puolella veronmaksajien varoin leikattiin. Ja sitten jatkoi syömistä, kuten ennen ja leikkaus oli lopulta hyödytön.

Olisko tuossa kuitenkin taustalla syömishäiriötä, joka voi olla siis muutakin kuin bulimia, anorexia tms, eli varmaan hänellä on jokin ongelma esim. Tunteiden käsittelyn kanssa, ja syö "tunteisiin". 

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata. Moni lihoo kilot takaisin, ja onhan tuo iso operaatio.

Itse joutuu joka tapauksessa tekemään töitä, valitsi sitten leikkauksen tai perinteisemmän painonpudotuksen. Mitään oikotietä ei ole.

Miksi jankutat tätä " moni lihoo takaisin" - mantraa joka ketjussa? Kun ei pidä paikkaansa. Ohotusleikkauks muuttaa ruokahaluhormoneja samalla tavoin, kuin laihdutuslääkkeet. Suomessa prosessi on pitkä, jonka aikana totutetaan uuteen ruokavalioon ja elintapoihin.

Vierailija kirjoitti:

On se kumma että ensin mätetään minkäki takia ittensä lihavaksi ja lopulta etsitään oikoteitä siihen laihtumiseen kun pää ei pysty siihen, eikä ole alunperinkään pystynyt pitämään itteänsä normaalipainoisena.

En ole menossa leikkaukseen, mutta minut on lihottanut sairaus, joka oli todella kauan tunnistamatta ja siten myös hoitamatta. Tämän sairauden ajatellaan monesti tulevan lihaville, mutta minulla itse sairaus pahensi lihavuutta, koska olin liikunta kyvytön noin esimerkiksi. Kun hoitotasapaino on hyvä, on energiaa liikkua, olo on parempi jne  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lähtökohtaisesti etsit "helppoa" tietä, ei leikkaus sinulle kannata. Leikkauksen jälkeen ruokavalio ja -määrät ovat tiukat ja vaatii laihdutuksen kaltaisen itsekurin, ettei paino hiivi takaisin ja vatsalaukku veny.

Miksi siis edes mennä leikkaukseen, jos laihtuminen sen jälkeen vaatii saman kuin laihtuminen ilman leikkausta?

Ilmeisesti leikkaus itsessää muuttaa hormonitoimintaa, joka auttaa pysymään painossa. En nyt enää muista tarkkaan, kun asia ei sillä lailla kosketa itseäni, mutta joskus tuli kuunneltua joku podcasta aiheesta, jossa tämä suomen ehkä tunnetuin lihavuusleikkauskirurgi kertoi tästä leikkauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lähtökohtaisesti etsit "helppoa" tietä, ei leikkaus sinulle kannata. Leikkauksen jälkeen ruokavalio ja -määrät ovat tiukat ja vaatii laihdutuksen kaltaisen itsekurin, ettei paino hiivi takaisin ja vatsalaukku veny.

Miksi siis edes mennä leikkaukseen, jos laihtuminen sen jälkeen vaatii saman kuin laihtuminen ilman leikkausta?

Ilmeisesti leikkaus itsessää muuttaa hormonitoimintaa, joka auttaa pysymään painossa. En nyt enää muista tarkkaan, kun asia ei sillä lailla kosketa itseäni, mutta joskus tuli kuunneltua joku podcasta aiheesta, jossa tämä suomen ehkä tunnetuin lihavuusleikkauskirurgi kertoi tästä leikkauksesta.

 

 

Laihtuminen siis on kuin onkin helpompaa leikkauksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vaimon sukulainen kävi lihavuusleikkauksessa, koska oli syönyt itsensä lihavaksi. Mitään sairautta ei ollut taustalla. Laihtui kyllä jonkin verran, mutta lihoi takaisin, koska ei mitenkään muuttanut ruokailutottumuksiaan. Söi itsensä noin viidessä vuodessa entisiin mittoihin. Varmasti lihavuusleikkaus auttaa joillekin, mutta tässä tapauksessa en ole ihan varma, oliko se paras ratkaisu, koska kuitenkin yleisellä puolella veronmaksajien varoin leikattiin. Ja sitten jatkoi syömistä, kuten ennen ja leikkaus oli lopulta hyödytön.

Hieman on tarinassasi liioittelun makua, lieneekö edes kyseistä sukulaista olemassa tai vaimoakaan. Ei todellakaan pysty ainakaan heti leikkauksen jälkeen mättämään entiseen tapaan ja mitä veroeuroihin tulee, aika pientä lopulta monen muun asian hoitoon verrattuna. En ymmärrä, miksi lihavuuden hoito niin kovasti herättää kateutta ja vihaa, kun sillä saadaan samalla usein parannettua monta yksittäistä vaivaa, joita pitäisi kuitenkin hoitaa. Sinä et myöskään tiedä, mitä kenenkin ylipainon taustalla on, huvikseen kukaan ei itseään lihavaksi syö. Mutta helppo huudella asioista, joista ei itsellä ole kokemusta.

Silloin se leikkaus ei tee periaatteessa mitään jos ei ole itse valmis tekemään muutoksia elämäänsä. Se on oiva apuväline kyllä, mutta siihen myös liittyy paljon asioita mitä pitää tehdä. Niin fyysisesti ja psyykkisestikin.

Minulla oli kaveri joka kävi sen läpi ja paino lähti putoamaan nopeasti, mutta kyseessä on henkilö joka on voimakas tunnesyöjä ja sokeriaddikti.. Viimeisen kerran kun näin (ei olla pahemmin enää tekemisissä), hänen ruoka-annoksensa olivat kasvaneet melko paljon. En tiedä käykö edes terapiassa, sitä ei koskaan ainakaan tarjottu ennen ja jälkeen leikkauksen.

On myös lapsuudenystäväni äiti joka kävi myös tuon leikkauksen läpi, on paisunut takaisin lähtöpainoonsa, eli kusi sen leikkauksen täysin kun ei vain tehnyt elämäntapamuutosta.

Pelkään omalta osaltani ehkä turhaan tuota jos käyn ikään kuin turhaan. Kuitenkin olisi tarve ja uskon että pääsisin.

Minulla ei ole ollut ikinä varaa psykoterapiaan edes Kelan tuella mutta on vaikea traumatausta ja huomaan itsekin syöväni liikaa ja myös ahdistukseen, suruun sekä stressiin.

Täältä lukemani kovat sanat eivät auta, voin kertoa teille onnekkaammat, että lihava ihminen syyllistää riittämiin ihan itsekin itsensä.

Onnekkammat siksi, että kukaan ei voi valita vanhempiaan ja sukuaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimon sukulainen kävi lihavuusleikkauksessa, koska oli syönyt itsensä lihavaksi. Mitään sairautta ei ollut taustalla. Laihtui kyllä jonkin verran, mutta lihoi takaisin, koska ei mitenkään muuttanut ruokailutottumuksiaan. Söi itsensä noin viidessä vuodessa entisiin mittoihin. Varmasti lihavuusleikkaus auttaa joillekin, mutta tässä tapauksessa en ole ihan varma, oliko se paras ratkaisu, koska kuitenkin yleisellä puolella veronmaksajien varoin leikattiin. Ja sitten jatkoi syömistä, kuten ennen ja leikkaus oli lopulta hyödytön.

Olisko tuossa kuitenkin taustalla syömishäiriötä, joka voi olla siis muutakin kuin bulimia, anorexia tms, eli varmaan hänellä on jokin ongelma esim. Tunteiden käsittelyn kanssa, ja syö "tunteisiin". 

Ei syömishäiriöisille tehdä lihavuusleikkauksia.

Eiiiii.Jonkun tytär kuoli.Eikö se jossain lukenut??.Liikkumaan syömään erilailla.Joku vallankumous menossa juuri nyt.Monet ruoat alkanut inhottaa ..

Vierailija kirjoitti:

Pelkään omalta osaltani ehkä turhaan tuota jos käyn ikään kuin turhaan. Kuitenkin olisi tarve ja uskon että pääsisin.

Minulla ei ole ollut ikinä varaa psykoterapiaan edes Kelan tuella mutta on vaikea traumatausta ja huomaan itsekin syöväni liikaa ja myös ahdistukseen, suruun sekä stressiin.

Täältä lukemani kovat sanat eivät auta, voin kertoa teille onnekkaammat, että lihava ihminen syyllistää riittämiin ihan itsekin itsensä.

Onnekkammat siksi, että kukaan ei voi valita vanhempiaan ja sukuaan.

katsoin juuri eilen mtv katsomosta dokumentin nimeltä liikalihavuuden myytit. Siinä oli lääkäri, tutkija, joka on sitä mieltä, että lihavuus on perinnöllinen sairaus, se ei ole ylipainoisen vika. Se on geeneissä. Suosittelen sinulle sen katsomista sitä silmälläpitäen, että pääset pois itsesi syyllistämisestä.

lääkärisi voi auttaa sinua pohtimaan leikkauksen riskejä ja hyötyjä.

Olen itse ollut aika lihava, mutta en koskaan ajatellut lihavuusleikkausta. Minulle oli itsestäänselvää ettei se sovi minulle. En ollut ahmimistyyppinen, vaan syömisessäni oli muita ongelmia, jonka vuoksi söin epäterveellisesti. Lisäksi olen aina tykännyt olla välillä nälässä ja muutenkin syönyt epäsäännöllisesti, joten olisin ollut tuostakin syystä väärä potilas lihavuusleikkaukseen.  Minulla onneksi oli aikoinaan tosi hyvä lääkäri, jonka teroitti päähäni aina, että minun ei pidä olla huolissani lihavuudestani, hoidettaisiin suolisto-ongelma pois, jotta voisin alkaa syödä normaalisti. Olin myös todella hyvä syyllistämään itseäni läskeistäni. Oli ihanaa, kun ongelmani hoidettiin ja pääsin syömään normaalista.. tai no.... minulle normaalisti. Edelleenkin tykkään pitää paastopäiviä ja leikkiä nälän kanssa, se on mun juttu. Mutta ei ole ylipainoa enää. Se on ihan tuon yhden fiksun lääkärin ansiota, joka lähti jollekn muulle kuin saarnaus, pelottelu tai holhoamislinjalle.

Tuollaiset kommentithan ovat ihan puhdasta kiusaamista, kun ylipainoiselle aletaan selittää, että lopeta syöminen niin laihdut, kulutat yhteiskunnan rahoja jne.

Nykytiede tietää, että lihavuuden hoito ei ole nin yksinkertaista, että syö vähemmän niin laihdut, sillä on aina löydettävä se perimmäinen syy väärälle syömiselle. Ne ovat moninaisia. Suomessa on näitä tutkijoita, jotka tästä ovat puhuneet, ikävä kyllä en musta heidän nimiään nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimon sukulainen kävi lihavuusleikkauksessa, koska oli syönyt itsensä lihavaksi. Mitään sairautta ei ollut taustalla. Laihtui kyllä jonkin verran, mutta lihoi takaisin, koska ei mitenkään muuttanut ruokailutottumuksiaan. Söi itsensä noin viidessä vuodessa entisiin mittoihin. Varmasti lihavuusleikkaus auttaa joillekin, mutta tässä tapauksessa en ole ihan varma, oliko se paras ratkaisu, koska kuitenkin yleisellä puolella veronmaksajien varoin leikattiin. Ja sitten jatkoi syömistä, kuten ennen ja leikkaus oli lopulta hyödytön.

Olisko tuossa kuitenkin taustalla syömishäiriötä, joka voi olla siis muutakin kuin bulimia, anorexia tms, eli varmaan hänellä on jokin ongelma esim. Tunteiden käsittelyn kanssa, ja syö "tunteisiin". 

Ei syömishäiriöisille tehdä lihavuusleikkauksia.

Tunnesyöminen ja siihen johtava ahmiminen tunnustetaan nykyään syömishäiriönä. Ystäväni miehellä on voimakasta tunnesyömistä ja ahmintaa, mutta niihinkin ensin terapia/psykoterapia olisi tehokkain keino että saa ne mielen koukerot selviteltyä ja siitä sitten mahdolliseen leikkaukseen jos tarvitsee sen vielä avuksi saamaan painoa pois.

Vierailija kirjoitti:

On se kumma että ensin mätetään minkäki takia ittensä lihavaksi ja lopulta etsitään oikoteitä siihen laihtumiseen kun pää ei pysty siihen, eikä ole alunperinkään pystynyt pitämään itteänsä normaalipainoisena.

Jossain vaiheessa on opittu väärät ruokailutottumukset ja nykyihmisen työ ei kuluta energiaa tarpeeksi. Valitettavasti ruokahalulle on hankala tehdä mitään ja aikaisemmin ihanne painossa pysyivät vain himoliikkujat tai ainakin näin yksi lihavuustutkija kertoi kauan sitten lääkärikoulussa. Nykyään on hyviä lääkkeitä jotka toimivat useimmille eli tapasyöminen ja mahan kurniminen jäävät pois. Joku aika sitten yksi lääkäri kertoi omaa tarinaansa lehdessä kuinka vasta lihavuusleikkaus ja lääkitys auttoivat pysymään normaalipainoisena.

Itse lihoin takaisin muutaman vuoden sisällä ja painan nyt enemmän kuin ennen leikkausta. Ei kannata.

Vierailija kirjoitti:

Se läski otetaan talteen ja sitä lisätään Xtran margariiniin ja myydään köyhille halvalla.

Kylläpä vaikutat mukavalta ja älykkäältä henkilöltä.