Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS: Liian iso treffeille
20.09.2021 |
Linkki juttuun, valitettavasti taisi olla vaan tilaajille: https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008223964.html
Jutun pointtina on valittaa siitä, että lihavat kokevat "painosyrjintää" deittailussa. Näkökulma on ilmeisesti se, että globaali kauneusihanne on keksitty tyhjästä. Erikseen vielä jossain kohtaa mainittiin, että jos on pluskokoinen, niin oikea tapa olla sitä olisi muistuttaa plus-malleja ja olla siis "kurvikas oikeista paikoista".
En ymmärrä, eikö oikeasti haastateltava tai toimittaja ole kumpikaan koskaan lukeneet niitä tutkimuksia, joiden mukaan vyötärö-lantiosuhde ja kasvojen naiselliset estrogeenin tuottamat piirteet ovat universaalisti viehättäviä?
Samoin mainitaan, että hintelät miehet saavat kuulla olevansa liian pieniä. Ihan yhtä lailla naisia viehättää testosteronin muokkaama keho.
Alkoi oikein ärsyttää, kun ilmeisesti se on SYRJINTÄÄ jos ihminen ei viehäty keskivartalolihavasta, hintelästä tai vaikka naamastaan väärältä sukupuolelta näyttävästä. Ihan yhtä vähän tähän on mahdollista itse vaikuttaa kuin seksuaaliseen suuntautumiseen!
P.s. AP on nainen, jolle hintelä mies ei ole ongelma, mutta iso kaljamaha on yksi suurimpia turn-offeja miehessä.
Kommentit (1374)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai jokainen saa olla omat kriteerit ihmisestä, jonka kanssa on menossa treffeille?! Ihan samoinhan voisi kaikki kaljut, lyhyet, karsastavat yms. Itkeä oikeuksistaan! Se vaan on niin, että jos ei ulkonäkö miellytä, niin EI VOI MITÄÄN! Ihan turha ulista jossain hesarissa!
Tämä "älykäs" kommentti kruunaa tämän "keskustelun".
"Miisa Asikaiselle on sanottu, että hänen pitäisi olla kumppanin etsinnässä vähemmän nirso ja tyytyä helpommin. ”Minusta se on ikävästi sanottu. Totta kai haluaisin löytää sellaisen kumppanin, joka on juuri minulle sopiva.” Kuva: Outi Pyhäranta / HS"
Tässähän on pieni ristiriita? Eli muilla ei saisi olla kriteereitä, mutta hänellä saa olla?
Eihän tässä ole mitään ristiriitaa? Kyse ei ole siitä, että kriteereitä ei saisi olla vaan siitä, millaisia ne ovat ja millaisiin taustaoletuksiin ne pohjaavat.
Ei herranjestas. Ei mielipiteitä voi toiselle pakottaa. Voi sanoa aiheeseen oman argumenttinsa, mutta eihän noissa ole mitään yleispäteviä totuuksia.
Joillekin sopiva on sellainen joka ei ahmi liikaa ruokaa. Joku biisi on hyvä jos se miellyttää korvaa, joku toinen on ihan kuraa vaikka takana olisi pitkän linjan ammattilainen ja musiikki tehty parhaalla mahdollisella käsityksellä sointuteoriasta ja muuta sellaista.
Niin, mutta mihin ne kriteerit pohjautuvat, miksi ne ovat kriteerejä? Mistä niiden ulkoisten seikkojen tai kiinnostuksenkohteiden ajatellaan kertovan? Esimerkiksi ahmimishäiriötä ei näe kuvasta. Toiseksi, ne arvostukset eivät ole vain yksilön mielipiteitä vaan rakentuvat sosiaalisesti. Tämäkin olisi hyvä tunnistaa.
Ahmimishäiriö ei ehkä näy kuvasta, mutta kai sinä tajuat, että jos se on lihavuuden taustalla, ihminen on vielä epähaluttavampi kuin jos olisi vain lihonut koska tykkää ruoasta? Ahmimishäiriö on katsos mt-ongelma, emmekä me mt-ongelmaiset ole ymmärrettävistä syistä mitään halutuinta kamaa deittimarkkinoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läskit miehet on yhtä vastenmielisiä, mutta niistä puhutaan vähån juljisuudessa, vaikka näitä on enemmän, kuin naisia. Miesten lihavuus on hyväksyttävämpää, kuin naisten ja lihavia miehiä ei syrjitä, kuten naisia. Tunben monta låskiä miestä, jotka eivät itse halua seurustella kihavan naisen kanssa. Heillä on mielestään oikeus hoikkaan naiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mallikoko oli ennen 36- 38, nyt se on 32- 34, si7s näytösmalleilla. Naisilta on aina odotettu mahdottomien kaubeusihanteiden täyttämistä. Tämä on miesten ja yhteiskunnan taoa kontrolloida baisia. Nyt ei riitä, että on normaalipainoinen, pitää olla bikinifitnness- vartalo- jotta siihen pääsee, pitää elämä suunnilleen pyhittää siihen. Ko tila on epänormaali, naisen rasvaprosentti on tuoloin 9%, ja häneltä loppuu kuukautiset. Tissit ja oeba kuitenkin pitää olla, joten persettä pumpataan ja hankitaan silarit. Eipä nainen kerkeä muuta niettimään, kuin ulkonäköään jis tuossa kunnossa meinaa pysyä. Näin naiset pidetään hienosti kurissa.
Muuten hyvä, mutta se mallikoko 36-38 on suurentunut melkoisesti sitten ammoisten aikojen. Minulla on tallella malliaikojeni vaatteita, niissä koko on 36-38. Olin vähän huono malli kieltämättä, koska 38 oli silloin se melkein pluskoko. Lopetin kyseiset työt juuri siksi, koska vaatimus oli aika kohtuuton. En päässyt siihen kolmekutoseen saati alle kuin nälkää näkemällä.
Painan nykyisellään n. 15 kg enemmän kuin malliaikoina. Vaatekoko yhä 38 ja enenevissä määrin jopa se 36. Välillä olen nykyisin jopa xs tai "petite".
Vierailija kirjoitti:
Eikös lihavat ihmiset ole yleensä myös sairaita? Lihavuus usein tulee aiheuttamaan erilaisia sairauksia. Miksi sitä yritetään kaunistella? Ihan samanlailla joku ei halua seurustella henkilön kanssa kuka tupakoi aktiivisesti.
Älä vttu viitsi tätä.väsynyttä pas kaa. Paskat sinä tai kukaan muu ajattelee ihmisen terveyttä, kun treffeille menee, vaan ihan ulkonäköä. Lopettakaa tämån soopan jauhaminen!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mallikoko oli ennen 36- 38, nyt se on 32- 34, si7s näytösmalleilla. Naisilta on aina odotettu mahdottomien kaubeusihanteiden täyttämistä. Tämä on miesten ja yhteiskunnan taoa kontrolloida baisia. Nyt ei riitä, että on normaalipainoinen, pitää olla bikinifitnness- vartalo- jotta siihen pääsee, pitää elämä suunnilleen pyhittää siihen. Ko tila on epänormaali, naisen rasvaprosentti on tuoloin 9%, ja häneltä loppuu kuukautiset. Tissit ja oeba kuitenkin pitää olla, joten persettä pumpataan ja hankitaan silarit. Eipä nainen kerkeä muuta niettimään, kuin ulkonäköään jis tuossa kunnossa meinaa pysyä. Näin naiset pidetään hienosti kurissa.
Muuten hyvä, mutta se mallikoko 36-38 on suurentunut melkoisesti sitten ammoisten aikojen. Minulla on tallella malliaikojeni vaatteita, niissä koko on 36-38. Olin vähän huono malli kieltämättä, koska 38 oli silloin se melkein pluskoko. Lopetin kyseiset työt juuri siksi, koska vaatimus oli aika kohtuuton. En päässyt siihen kolmekutoseen saati alle kuin nälkää näkemällä.
Painan nykyisellään n. 15 kg enemmän kuin malliaikoina. Vaatekoko yhä 38 ja enenevissä määrin jopa se 36. Välillä olen nykyisin jopa xs tai "petite".
Pskat olet mikään malli tai olet ollut. Näkyy pitkän matkan päähån. Satun nyt vaan tietämäån nämä asiat, kun olin buukkaajana mallitoimistossa joskus Lontoossa. Näytösmallin koko on kansaivälisillå markkinoilla nykyään 34, 90- luvulla se oli 36- 38.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että sairaalloisesti ylipainoinen väittää silmät kirkkaina että on urheilullinen ja pitää itsestään huolta on se kohta missä mulla aina töksähtää. Tuollainen ylipaino osoittaa että et pidä huolta itsestäsi tai rakasta itseäsi ja kehoasi että haluaisit olla terveempi ja elää pidempään. Tai että syöt terveellisesti.
Itse haluan kumppaniksi ihmisen jolla on terveet elämäntavat eikä ole mitään ruokaongelmia. Ja ylipainoiset ei vaan sytytä oli luonne millainen tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Eikös lihavat ihmiset ole yleensä myös sairaita? Lihavuus usein tulee aiheuttamaan erilaisia sairauksia. Miksi sitä yritetään kaunistella? Ihan samanlailla joku ei halua seurustella henkilön kanssa kuka tupakoi aktiivisesti.
Oivoi. Sinä varmaan treffikumppaneilta sitten kysyt Tinderssä, että ethän tupakoi, käytäthän alkoa kohtuudella, syöthän kasviksia vähintään 500g päivässä ja harrastat liikuntaa vähintään sen 10 000 päivässä- mulle, kun noi terveysasiat on kumpoanissa se tärkein kriteeri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on mielenkiintoista miettiä aina oikeastaan normaalipainoisena olleena sitä, miten ylipainoisista on tullut ylipainoisia. Ei kaikilla vaan voi olla joku sairaus taustalla. Kyllä itselläkin paino välillä meinaa nousta, mutta sitten vähennän epäterveellistä syömistä ja painonnousu pysähtyy... miksei kaikki tee tai yritä tehdä niin?
Jokuhan on voinut asua juuri pituuskasvun loputtua, puberteetin loppusuoralla, vaikka vuoden verran vieraassa maassa ja syödä siellä mitä tässä väliaikaisessa kodissa tarjotaan. Noin niin kuin esim.
Tai raskaus on voinut tehdä liikuntarajoitteiseksi muutamaksi kuukautta. Tai on voinut lihota ja lapsena. On tunnettu tosiasia, että rasvasolujen kasvu tapahtuu aina helpommin uudestaan ja uudestaan kun on sen ensimmäisen kerran lihonut. Siksi kai se painon poissa pitäminen laihdutuksen jälkeen on haastavampaa kuin itse laihdutus.
Nyt ihan vilipittömästi kysyn sinulta, (miksei muiltakin teiltä, kenellä tuntuu olevan vähän rajallisesti tuota empatiakykyä); kuinka suuren osan vaikeasti ylipainoisista kuvittelet valinneen kehonsa ja haluavan pitää tiukasti kiinni joka kilosta? Jos se laihtuminen, tai normaalipainossa pysyminen olisi niin vaivattoman näppärää niin miksi, oi miksi, meistä jo puolet olisivat vähintään ylipainoisia?
Nuo antamasi selitykset olivat kuitenkin aika harvinaistapauksia. Kun oma painoni on lähtenyt nousemaan, olen itse vain pienentänyt syömiäni annoksia ja vähentänyt välipaloja. Nousuksi lasken jo parin kilon heiton painossa. Samoin, jos paino lähtee nykyisestä laskemaan, mietin, että syömisiä pitää tasapainottaa.
Tällaista normaalipainoista hoikkaa kiinnostaa juuri se, mistä se lumipallo on lähtenyt vyörymään. Ei mitenkään voi olla, että ihminen lihoo 20 kg, eikä huomaa sitä ja yritä tehdä asialle mitään. Vai ajatteleeko joku, että ostan nyt vain isommat leggingsit ja laihduttelen sitten paremmalla ajalla? Voiko ryhmäpaine olla niin kova, että on pakko vaikka seurassa syödä paljon, vaikka ei haluaisi?
Mulle lihavuus kertoo siitä, että ihminen ei pysty vastustamaan tuollaisia melko alkeellisia nautintoja. Ja siis siitä, että elämässä ei ole oikein muutakaan mistä pitää. Eikä ehkä pidä itsestäänkään. Usein syöminen on isoa ja suurieleistä. En pidä sellasesta ääriajattelusta, että pitää syödä paljon. Mieluummin paremman makuista ja harkiten, että ehtii nauttimaan kunnolla.
Tavallaan lihavat tykkäävät määrästä, itse arvostan laatua.
Vai niin. Minä teen niin hemmetin paljon töitä, ettei mulla ole minkäänlaista halua vastustaa mitään nautintoja. Ei herkkuja, ei viikottaista kukkakimppua tai jokailtaista takkatulta, kuten ei myöskään raskasta ja kuormittavaa säännöllistä liikuntaa. Mitään puritanistia en kyllä kumppanina katselisi -aivan hemmetin rasittavia nämä rahkan imijät, jotka on tehneet kieltäymyksestä jonkun ihmisen arvon mittapuun. Kavereissa on näitä, eikä niiden kanssa voi puhuakaan nykyisin muusta kuin jostain fitness-kelloista ja palkkareista. Seuraavaa hurahdusta odotellessa...
"Alkeellisia" :'D Anna mun nauraa. Tapasin kerran tällaisen miehen eräässä hiihtokeskuksessa, jonka mielestä kaikki alkaen ravintolavalinnoista kavereiden juomiin, mun viinimieltymyksiin tai ihan seksiin, oli alkeellista. Jotain, johon hän ei alennu, koska hänellä on kehittyneempi maku. Aamuyöstä tämä samainen mies änkesi viereen itkemään kun elämä on aivan sekaisin, eikä mikään tunnu miltään, ei ota edes eteen kun psyykenlääkkeet.
Mutta huomaatko miten paljon sä lisäät asioita tuon kirjoittamani edellisen kommentin päälle?
Viikottaiset takkatulet, ehkä jopa päivittäiset. Sauna. Kukkakimput, muutama superhyvä karkki tai joku viineri. Tietty ne on ihan sairaan hyviä. Itselläni ei ole mitään fitness-mittarivälineitä, ei salikorttia. Liikun normaalisti, juoksen jos juoksuttaa ja treenaan kahvakuulalla kohtuullisen usein. Sellasta ylläpitävää, lajit vaihtelee vähän vuodenajan mukaan. Ja toi viiniknoppailu on naurettavaa minustakin, en oikein tajua niistä muuta kuin että maistuu hyvältä / ei maistu hyvältä.
Syön mitä tykkään, mutta kohtuullisesti. Idea on huomata koska on tarpeeksi. Varuiksi ei kannata syödä.
Tuolla aikaisemmin joku ihmetteli, miten lihavaksi "pääsee". Kerron oman tarinani, kuin tuo lause "varuiksi ei kannata syödä" sen niin hyvin kiteytti.
Olin itse kolmikymppiseksi saakka hoikka ja urheilullinen. Ei ikinä mitään ajatustakaan painonhallinnasta, pysyin hoikkana helposti. Sitten tuli työpaikkakiusaamista, burn out ja vakava masennus. En pystynyt syömään mitään, olin niin heikko että en voinut kävellä, koska pelkäsin kaatuvani ja vaan tärisin.
Lääkäri sitten määräsi lääkkeet ja että on syötävä vähintään yksi lämmin ateria päivässä, vaikka kuinkakin pieni annos. Yritin sitten niin tehdä, ja kai siitä tuli fyysisesti hiukan parempi olo, koska simsalabim:
Aloin syödä varmuuden vuoksi. Oli nälkä tai ei, söin ison annoksen ruoka-aikaan ettei vaan tule taas heikko olo. Jos oli heikko olo, söin varmuuden vuoksi, oli nälkä tai ei, siltä varalta että heikotus johtuisi siitä. (Koska se tosiaan jossain vaiheessa oli sitä.)
Syömisestä tuli minulle jonkinlainen turvariepu, vaikkei se kovin hyvin toiminutkaan. En siis syönyt mihinkään tunteisiin, vaan siitä pelosta että alkaa taas heikottaa. Tai no, tunne se pelkokin on.
Hullunapit sitten vielä lisäsi ruokahalua ja keräsi nestettä, ja yhtäkkiä olinkin 84 kg ja BMI 28, kun aina ennen olin tottunut siihen että voin laskea vatsalihakseni.
Nyt olen pikkuhiljaa pätkäpaastoilemalla onnistunut kouluttamaan itseäni siihen, että minun EI tule huono olo, vaikka en ahda itseäni koko ajan täyteen. Normaalipainoon on matkaa kolmisen kiloa ja vatsalihakset häämöttää jo.
P.S. Masennuslääkkeiden tuoma ruokahalun lisäys ei muuten ole mitään sellaista, mitä voisi tahdonvoimalla vastustaa. Ainakin minulla se meni niin, että heräsin sikiunesta ja nousin syömään suklaata. Täysin nollat taulussa kuin mikäkin zombi. Ko. lääke kyllä vaihdettiin kuukauden jälkeen pois, mutta KUUKAUDESSA ehti tulla 8 kg lisää, eikä se valitettavasti lähtenyt ihan yhtä nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Eikös lihavat ihmiset ole yleensä myös sairaita? Lihavuus usein tulee aiheuttamaan erilaisia sairauksia. Miksi sitä yritetään kaunistella? Ihan samanlailla joku ei halua seurustella henkilön kanssa kuka tupakoi aktiivisesti.
Miksi yleistät? Esim minä olen hyvinkin ylipainoinen henkilö, joka hitaasti yrittää päästä ylimääräisistä kiloista pois, mutta viimeksi esimerkiksi verikoetuloksista hoitaja kehui ja sanoi että oikein mallikkaat luvut, kolesteroli kohdillaan, ei mitään ongelmia. Ei diabetestakaan ole ja kyllä, tunnen montakin hyvin hoikkaa, lähes alipainoista henkilöä joilla on kolesterolit koholla. Ja kyllä, haluan saada painoa pois muista syistä, en hakeudu langanlaihaan olemukseen, pieni pyöreys ei itseäni haittaa.
Ei se oikeasti katso kehoon, että miten terve tai sairas on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että sairaalloisesti ylipainoinen väittää silmät kirkkaina että on urheilullinen ja pitää itsestään huolta on se kohta missä mulla aina töksähtää. Tuollainen ylipaino osoittaa että et pidä huolta itsestäsi tai rakasta itseäsi ja kehoasi että haluaisit olla terveempi ja elää pidempään. Tai että syöt terveellisesti.
Itse haluan kumppaniksi ihmisen jolla on terveet elämäntavat eikä ole mitään ruokaongelmia. Ja ylipainoiset ei vaan sytytä oli luonne millainen tahansa.
So? Mitä sulle kuuluu, mitä sinulle tuntemattomat ihmiset tekevät tai ovat tekemättä, sabovat, tai ovat sanomatta? Mulla on sairaalloisen lihava kaveri, joka urheilee- siis urheilee. Et varmadti pärjäisi sille. Syö terveellisesti- annoskoot ovat liuan suuret. Toinen kaveri on laihaläski, joka ei liiku, ja syö kaikkea pskaa. Kumpikohan noista on terveemp7?
Valitse kumppaniksesi kenet haluat, mutta anba muiden olla rauhassa. Et sinä oijeasti edes piittaa kumppanisi elintavousta, jos se on normaalipainoinen ja hyvännäköinen. Joten älä viitsi naamioida omaa läskifobiaasi johonkin terveyden valimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin katsomassa jutun aiheena olleen naisen Instagramin. Koitan ilmaista tämän nyt neutraalisti, eikä ole tarkoitus loukata ketään.
Pelkästään jo tuolla hyvin persoonallisella, runsaalla pukeutumistyylillä voi pelata itseään ulos parisuhdemarkkinoilta tehokkaasti. Vaikka olisi normaalipainoinenkin. Monen miehen mielestä, ellei kuulu johonkin Anime-alakulttuurin harrastajiin, tuollainen voi olla jopa pelottavaa.
Hörhelövaatteita, meikkimeikkimeikki, tukkatukkatukka, katsokaa minua katsokaa minua, kotikin täynnä hörhelöä ja meikkipurnukkaa. Ovat aika raskauttavia asioita monellekin miehelle kumppanipotentiaalia arvioidessa ja moni on moista valmis sietämään vain, jos mimmi aivan hemmetin kuuma.Ja päälle sitten se, ettei kyseinen tyyli valitettavasti pue häntä yhtään. Lopputulos on melko "toilet doll". Googlaa, jos et tunne käsitettä.
Katsoin ihan samaa. Naisparka ei ilmeisesti yhtään ymmärrä edes sitä, mitkä värit häntä pukevat, saati sitten leikkaukset.
Se, että jokaisella on oikeus pukeutua miten tykkää, ei tarkoita että välttämättä kannattaisi. Koska jokaisella on myös oikeus olla pitämättä viehättävänä ihmistä, joka näyttää tosiaankin vessapaperinukelta.
Ylipainon lisäksi deittejä vähentää se, että on kovin julkisesti ja näkyvästi uhriutumiseen taipuvainen ja moraalisäteilevä SJW. Useimmat ihmiset haluaa kuitenkin jonkun, jonka kanssa on ensisijaisesti miellyttävä olla.
Vielä viimeisenä tekijänä, nainen on kumminkin jo 30. Aika moni sen ikäistä katseleva mies odottaa naiselta jonkinlaista kypsyyttä ja sitä että on elämä hallussa. Tietenkään en voi tietää millainen ihminen on irl, mutta tuosta hesarin artikkelista tai instasta ei sellainen oikein välity.
Itse olen jo keski-ikäinen ja ihmettelen, mihin naisten todellisuudentaju on hävinnyt? Kyllä minun aikanani ymmärrettiin, että jos tahtoo valita miehensä, kannattaa olla sellainen nainen jolla on mahdollisimman paljon valinnanvaraa. Yleensä tämä tarkoittaa että kannattaa välttää pahimpia ylilyöntejä kaikessa. Jos taas ei halua valita, tai ylipäänsä tahdo miestä, voi tietysti vapaasti olla niin friikki kuin haluaa.
Kyllä huomaa, että.olet keski- ikäinen täti- ihminen. Kas kun et ehdota, että kyllä naisen pitää miestä passata, jos miehen haluaa saada ja kukkamekkoon pukeutua ja olla pitkät hiukset. Anna toisten olla mitä ne haluaa, mitä se sinulle kuuluu, miten joku pukeutuu. Tuskin sinäkään m8kään tyylikuningatar olet, varmaan tyypillinen keski- ikäinen muumimamma. Ei hä7ritse minua niin kauan, kuin anbat muiden olla mitä be haluaa olla.
Taisit byt missata po7nttini.
Jos haluaa tietyntyyppisiä miehiä, täytyy olla sellainen nainen mitä ne miehet vuorostaan haluaa.
Jos ei tahdo miehiä ollenkaan, tai tahtoo erityyppisiä miehiä, tai kelpaa kuka vaan, ei ole niin väliksi.
Tämän artikkelin nainen ruikutti, koska ei saa haluaamansa, ja näki ratkaisuksi sen, että miesten maku muuttuu, että hänen ei tarvitse.
Mutta kun näin keski-ikäisenä tanttana tietää (ja minä tiesin jo teininä), että muita ihmisiä ei voi muuttaa. Vain itseään.
Ketään ei tarvitse passata, mutta jos tahtoo miehen joka haluaa tulla passatuksi, on parasta opetella passaamaan, ei vaatia, että se mies muuttaa preferenssejään. (Onnellisessa parisuhteessa tosin oman kokemukseni mukaan kumpikin passaa toista.)
Muumimamma muistaakseni pukeutuu pelkkään käsilaukkuun ja essuun, joten voin vakuuttaa, ettei se ole pukeutumistyylini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pulleat mänboobsit, meidän paikkakunnan kovimmat selkä- ja perskarvat, jopa pizzerian pitäjät ovat kateellisia (Kemi on kotipaikkani) Hoikka olen myös, lihaksikkaat ranteet (johtuvat toki Yrjönkadun videoiden katsomisesta), kerroinko jo selkäkarvoistani? Poikien päät kääntyvät täällä 24/7 (Pieksämäki, kotipaikkani) ja työtä tehdään poikien kans täällä kovasti, paljon se on vaatinut!
Kuulemma mittaustulokseni on seuraava: kovasti karvoja, mutta aivoni on noin sadasosa kikherneestä. Kovasti silti tehdään työtä senkin eteen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mallikoko oli ennen 36- 38, nyt se on 32- 34, si7s näytösmalleilla. Naisilta on aina odotettu mahdottomien kaubeusihanteiden täyttämistä. Tämä on miesten ja yhteiskunnan taoa kontrolloida baisia. Nyt ei riitä, että on normaalipainoinen, pitää olla bikinifitnness- vartalo- jotta siihen pääsee, pitää elämä suunnilleen pyhittää siihen. Ko tila on epänormaali, naisen rasvaprosentti on tuoloin 9%, ja häneltä loppuu kuukautiset. Tissit ja oeba kuitenkin pitää olla, joten persettä pumpataan ja hankitaan silarit. Eipä nainen kerkeä muuta niettimään, kuin ulkonäköään jis tuossa kunnossa meinaa pysyä. Näin naiset pidetään hienosti kurissa.
Muuten hyvä, mutta se mallikoko 36-38 on suurentunut melkoisesti sitten ammoisten aikojen. Minulla on tallella malliaikojeni vaatteita, niissä koko on 36-38. Olin vähän huono malli kieltämättä, koska 38 oli silloin se melkein pluskoko. Lopetin kyseiset työt juuri siksi, koska vaatimus oli aika kohtuuton. En päässyt siihen kolmekutoseen saati alle kuin nälkää näkemällä.
Painan nykyisellään n. 15 kg enemmän kuin malliaikoina. Vaatekoko yhä 38 ja enenevissä määrin jopa se 36. Välillä olen nykyisin jopa xs tai "petite".
Pskat olet mikään malli tai olet ollut. Näkyy pitkän matkan päähån. Satun nyt vaan tietämäån nämä asiat, kun olin buukkaajana mallitoimistossa joskus Lontoossa. Näytösmallin koko on kansaivälisillå markkinoilla nykyään 34, 90- luvulla se oli 36- 38.
Et nyt tainnut ihan ymmärtää sitä, että kokotaulukkoja on muutettu. Nykyajan XS vastaan ysärin M-kokoa.
https://www.goodhousekeeping.com/uk/fashion-beauty/a556302/chart-shows-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut Siriuksessa mallipojujen puukkaajana! Silloin kaikilla oli XXXXS-koko!
Vierailija kirjoitti:
Se että sairaalloisesti ylipainoinen väittää silmät kirkkaina että on urheilullinen ja pitää itsestään huolta on se kohta missä mulla aina töksähtää. Tuollainen ylipaino osoittaa että et pidä huolta itsestäsi tai rakasta itseäsi ja kehoasi että haluaisit olla terveempi ja elää pidempään. Tai että syöt terveellisesti.
Itse haluan kumppaniksi ihmisen jolla on terveet elämäntavat eikä ole mitään ruokaongelmia. Ja ylipainoiset ei vaan sytytä oli luonne millainen tahansa.
Älä nyt jaksa, mieti nyt vähän.
Moni lihava on jossain vaiheessa syönyt liikaa ja lihonut, sitten palaavat normaaliin ja paino pysyy samana, ei sen kummempaa. Muutenkan meillä olisi aivan tajuttomasti jotain 240 kiloisia, koska lihavat jatkaa lihoamistaan. Ei ole.
Kyllä moni lihava harrastaa liikuntaa ja syö ihan normaalisti, ei se paino putoa automaattisesti, jos niin tekee ja syö kulutuksensa mukaan.
Itse syön hyvin ja liikun säännöllisesti, ja paino joko pysyy samana tai laskee noin kilon kuussa (koska olen nipistelyllyt).
Ei voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että lihavuus ei kerro mitään sen hetken elintavoista.
Tunnen paljon lihavia, jotka jumppaa, käy salilla, ui, golfaa, pilatesta, painonnosta jopa yksi, kaikenlaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on mielenkiintoista miettiä aina oikeastaan normaalipainoisena olleena sitä, miten ylipainoisista on tullut ylipainoisia. Ei kaikilla vaan voi olla joku sairaus taustalla. Kyllä itselläkin paino välillä meinaa nousta, mutta sitten vähennän epäterveellistä syömistä ja painonnousu pysähtyy... miksei kaikki tee tai yritä tehdä niin?
Jokuhan on voinut asua juuri pituuskasvun loputtua, puberteetin loppusuoralla, vaikka vuoden verran vieraassa maassa ja syödä siellä mitä tässä väliaikaisessa kodissa tarjotaan. Noin niin kuin esim.
Tai raskaus on voinut tehdä liikuntarajoitteiseksi muutamaksi kuukautta. Tai on voinut lihota ja lapsena. On tunnettu tosiasia, että rasvasolujen kasvu tapahtuu aina helpommin uudestaan ja uudestaan kun on sen ensimmäisen kerran lihonut. Siksi kai se painon poissa pitäminen laihdutuksen jälkeen on haastavampaa kuin itse laihdutus.
Nyt ihan vilipittömästi kysyn sinulta, (miksei muiltakin teiltä, kenellä tuntuu olevan vähän rajallisesti tuota empatiakykyä); kuinka suuren osan vaikeasti ylipainoisista kuvittelet valinneen kehonsa ja haluavan pitää tiukasti kiinni joka kilosta? Jos se laihtuminen, tai normaalipainossa pysyminen olisi niin vaivattoman näppärää niin miksi, oi miksi, meistä jo puolet olisivat vähintään ylipainoisia?
Nuo antamasi selitykset olivat kuitenkin aika harvinaistapauksia. Kun oma painoni on lähtenyt nousemaan, olen itse vain pienentänyt syömiäni annoksia ja vähentänyt välipaloja. Nousuksi lasken jo parin kilon heiton painossa. Samoin, jos paino lähtee nykyisestä laskemaan, mietin, että syömisiä pitää tasapainottaa.
Tällaista normaalipainoista hoikkaa kiinnostaa juuri se, mistä se lumipallo on lähtenyt vyörymään. Ei mitenkään voi olla, että ihminen lihoo 20 kg, eikä huomaa sitä ja yritä tehdä asialle mitään. Vai ajatteleeko joku, että ostan nyt vain isommat leggingsit ja laihduttelen sitten paremmalla ajalla? Voiko ryhmäpaine olla niin kova, että on pakko vaikka seurassa syödä paljon, vaikka ei haluaisi?
Mulle lihavuus kertoo siitä, että ihminen ei pysty vastustamaan tuollaisia melko alkeellisia nautintoja. Ja siis siitä, että elämässä ei ole oikein muutakaan mistä pitää. Eikä ehkä pidä itsestäänkään. Usein syöminen on isoa ja suurieleistä. En pidä sellasesta ääriajattelusta, että pitää syödä paljon. Mieluummin paremman makuista ja harkiten, että ehtii nauttimaan kunnolla.
Tavallaan lihavat tykkäävät määrästä, itse arvostan laatua.
Vai niin. Minä teen niin hemmetin paljon töitä, ettei mulla ole minkäänlaista halua vastustaa mitään nautintoja. Ei herkkuja, ei viikottaista kukkakimppua tai jokailtaista takkatulta, kuten ei myöskään raskasta ja kuormittavaa säännöllistä liikuntaa. Mitään puritanistia en kyllä kumppanina katselisi -aivan hemmetin rasittavia nämä rahkan imijät, jotka on tehneet kieltäymyksestä jonkun ihmisen arvon mittapuun. Kavereissa on näitä, eikä niiden kanssa voi puhuakaan nykyisin muusta kuin jostain fitness-kelloista ja palkkareista. Seuraavaa hurahdusta odotellessa...
"Alkeellisia" :'D Anna mun nauraa. Tapasin kerran tällaisen miehen eräässä hiihtokeskuksessa, jonka mielestä kaikki alkaen ravintolavalinnoista kavereiden juomiin, mun viinimieltymyksiin tai ihan seksiin, oli alkeellista. Jotain, johon hän ei alennu, koska hänellä on kehittyneempi maku. Aamuyöstä tämä samainen mies änkesi viereen itkemään kun elämä on aivan sekaisin, eikä mikään tunnu miltään, ei ota edes eteen kun psyykenlääkkeet.
Mutta huomaatko miten paljon sä lisäät asioita tuon kirjoittamani edellisen kommentin päälle?
Viikottaiset takkatulet, ehkä jopa päivittäiset. Sauna. Kukkakimput, muutama superhyvä karkki tai joku viineri. Tietty ne on ihan sairaan hyviä. Itselläni ei ole mitään fitness-mittarivälineitä, ei salikorttia. Liikun normaalisti, juoksen jos juoksuttaa ja treenaan kahvakuulalla kohtuullisen usein. Sellasta ylläpitävää, lajit vaihtelee vähän vuodenajan mukaan. Ja toi viiniknoppailu on naurettavaa minustakin, en oikein tajua niistä muuta kuin että maistuu hyvältä / ei maistu hyvältä.
Syön mitä tykkään, mutta kohtuullisesti. Idea on huomata koska on tarpeeksi. Varuiksi ei kannata syödä.
Okei, mutta sinä oletat, ettei lihava ihminen ole halunnut kieltäytyä mielestäsi alkeellisista nautinnoista eikä hänellä itseasiassa ole juuri muuta nautittavaa elämässä. Saattaahan hänelläkin olla leikkokukat, konsertit, kasvonaamiot, hieronnat, joogat, kävelylenkit luonnossa, villiä seksiä, ihan mitä vaan. Ja luultavasti onkin.
Kun tässä nyt on saatu kuulla moneen kertaan painonhallinnan yksinkertaistakin yksinkertaisempi resepti: syö vähemmän (kaloreita) kuin kulutat, niin miksi oletat, että lihavan ihmisen lihomisen taustalla olisi jotain muutakin latausta kuin jossain vaiheessa elämää vallinnut epätasapaino energian saannin ja kulutuksen välillä? Tilannehan on voinut olla hyvinkin ohimenevä -vaikkapa masennus mene ja tiedä. Inhoiletko siis sitä silloista masentunutta ihmistä, joka ei jaksanut panna päätään ulos viikkoihin ja söi siksi vain woltattua noutoruokaa, vai kenties sitä joka ei ole onnistunut (tähän mennessä) urakassa, jossa jo puolet suomalaisista epäonnistuu -siis laihdutuksessa?
Entäpä hoikka nainen, joka tulee petetyksi avioliitossaan, masentuu ja lihoo ja kamppailee lopun elämäänsä kilojen kanssa. Oliko hän hyvä tyyppi, onnistunut yksilö, ennen lihomistaan ja sitten muuttui aviomiehensä saadessa au-lapsen toisen kanssa salamana itsekurittomaksi, alkeelliseksi mätisäkiksi?
No tuota, mitä hän tekee ratkaistakseen asiat?
Ja suurimmalla osalla syynä lihomiseen kuitenkin liikasyönti, joka voi toki johtua monestakin seikasta. Ettei jaksa panostaa itseensä. Mutta apuja pitäisi saada.
Yrittää hoitaa avioliittoaan ja sitä kriisiä, ettei neljä lasta kulkisi kahden kodin väliä loppu lapsuuttaan. Yrittää panna omat tarpeensa taka-alalle, että saa lasten kodin ja elämän pidettyä mahd kuosissa. Käy töissä ja hoitaa siellä tehtävänsä.
Liikasyöntihän se aina on se lihominen, päivänselvä asia, mutta tilanteet ja syyt, joissa ihminen syö liikaa voivat olla niin moninaiset, että on älyllisesti epärehellistä vetää liikakiloista minkäänlaista johtopäätöstä ihmisen persoonan ominaisuuksista.
Vastaatko vastavuoroisesti minun kysymyksiin, kiitos
Okei, oletin ettei lihava pysty kieltäytymään alkeellisimmista nautinnoista. Vaikka hänellä olisi siis mitä muuta hyvänsä, niin silti mielestäni on inhottavaa että ruoka näyttelee niin suurta osuutta elämässä. Muita asioita ei näe ulkopuolinen, eikä sitä mistä lihominen aiheutuu. Todennäköisesti lihava itsekään ei tiedä, tai ei halua tietää. Tai on vain voimaton.
Mutta kysymyksiin, en oikein välitä ihmisistä joilla on kohtuuttomat elintavat. Inho on liian vahva sana, mutta vierastan sitä että ollaan jossain ääripäässä. Menettää jotain nautintoja elämästä siten sekä joutunee elämään stressissä. Ei hyvä minulle, muut voivat tehdä mitä haluavat tietenkin.
Mitä ne muut kysymykset olivat?
-miksi oletat, että henkilön ruokailu- ja liikuntatottumusten energiatasapainon puutteen (jossain hetkessä) taustalla on jotain persoonaan liittyvää latausta kuten laiskuus, tyhmyys tai äärimmäinen nautinnonhalu?
-miksi oletat, että ruoka näyttelee suurta roolia lihavan elämässä? Eikös useammin ole taustalla ihan todetusti huonosti suunniteltu ruokavalio ja olematon ateriarytmi? Eli syödään mitä sattuu osumaan käteen millon sattuu hiukomaan.
-muuttuuko 40 vuotta hoikkana elänyt ihminen persoonaltaan epämiellyttäväksi mielestäsi 41 vuotiaana kun lihoo? entä jos jälleen laihtuu? Mitä se kertoo persoonasta, muuttuiko se takaisin miellyttäväksi? Entä jos laihtui koska solunsalpaajahoito?
Ihminen tekee arviota yhten piirteen perusteella muistakin piirteistä. Voi olla että lihava ei ole tyhmä, laiska tai muuten omaa vääristynyttä ruokasuhdetta. Varsinainen sairaus on hyvin harvalla lihavalla, enemmäkin on todennäköistä se että lihava ei välitä syömisestään joka muokkaa esim suolistobakteerikoostumusta lihomiselle altistavaan suuntaan.
Eli lihava ei jollain tavalla välitä itsestään. Jos syynä on masennus, se on sairaus tietenkin. Mutta sitten hoidetaan sairautta ensin.
Kysymykset olivat ehkä hieman abstraktilla tasolla, koska lihavuus nyt on lihavuutta jonka koen epämieluisana omalle kumppanilleni. Sen verran terveet geenit kiinnostavat, että haluan toisenkin itsestään huolehtivan. Eikä ylipaino ole koskaan mitenkään hyväksi, sitä on ihan turha koettaa sanoa. Eikä kiitos mitään kommentteja että "voi nekin juoda ja polttaa" - niin voivatkin. Mutta samalla ihmisyksilöllä, samoilla elintavoilla hoikempana elää terveemmin.
No niin, nyt kun on päästy yksimielisyyteen siitä, ettei lihavuuteen voi oletusarvoisesti liittää mitään persoonallisuuden piirteitä, ei ehkä välttämättä edes elämäntapoihin kautta linjan meneviä yleistyksiä, niin voidaan mennä asiaan:
En minäkään halua lihavaa kumppania. Ai miksi? Siksi koska en pidä sitä ulkoisesti viehättävänä. En halua myöskään tupakoivaa, dokaavaa, tatuoitua, lävistettyä, pitkätukkaista tai hyvin pienikokoista kumppania. Saattaisin silti sellaiseen rakastua, jos jossain sattuisimme tutustumaan ja olisin vapaa.
Vieraiden ihmiten terveysvalinnat eivät minua(kaan) tottapuhuen kiinnosta pätkän vertaa. Jos ahdistuisin kaikkien terveyttään tärvelevien ihmisten valinnoista niin, että jaksaisin niistä kirjoitella jossain vauvapalstalla hyvän osan tiistaipäivästä, niin en ehtisi muuta tehdäkään kuin ahdistua tässä masentuneiden ja päihderiippuvaisten valtakunnassa.
Sen sijaan pahantahtoisuus, juoruilu ja suoranainen törkeily eli KIUSAAMINEN ärsyttävät sen verran (kasvavan nuoren äitinä), että juutuin tähän kirjoittelemaan. En tiedä kuinka monella kirjoittajista on lapsia, mutta toivon todella että palsta on teille vain purkuventtiili ja puheet palstan ulkopuolella on jotain muuta.
Minä en MISSÄÄN TAPAUKSESSA halua eri planeetalla mallipoikia puukkaavia, vain Sirius kelpaa!
Tässä kriteeristöni ja jono on oven takana pitkä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monia keskusteluja kun lukee juuri tähän aiheeseen liittyen, niin huomaa yleensä aina saman kaavan: lihavat puhuvat vaikka mustan valkeaksi, kuin suostuvat myöntämään, että 1) lihavuus ei ole ok eikä siitä tarvitse pitää ja 2) syy on itsessä, eikä kenessäkään muussa. Totuuden kieltäminen, itsesääli ja itsepetos tässä ihmisryhmässä on jotain aivan uskomatonta.
Faktahan on, että lihavuus johtuu tasan laiskuudesta, sairauksista tai huonosta elämänhallinnasta, mutta jotenkin aina keksitään jotain höpöhöpöjuttuja ja uskotellaan itselle, että on TÄYSIN NORMAALIA painaa 20-vuotiaana sen 100 kg.
Jodelissa joku oli loukkaantunut, kun lääkäri oli ottanut puheeksi painonpudotuksen ja kertonut, miten se lihavuus vaikuttaa terveyteen. "KyLLä Minä mieLeni PahOITin".
Tätä suuntaa, kun jatketaan, niin saadaan ihan kotimainen sarja telkkariin, jossa 200 kiloiset ihmiset eivät pääse sängystä ylös ja hautausurakoitsijat tekevät XL-hauta-arkkuja LAPSILLE.
Mut hei, normalisoidaan lihavuus ja hyi yhteiskunta, kun ette pidä meitä haluttavina. SUN SYY!
Lihavuus on OK, ihan siinä missä kaikenlaiset muutkin ulkoiset asiat ja terveyteen liittyvät jutut, kuten tupakointi, ryyppääminen, kasvisten syömättömyys, liika suolan saanti.
Harva suomalainen on terve, ei meillä juuri kukaan syö tai elä kovin terveellisesti. 1/5 syö tarpeeksi kasviksia, noin 35 prosenttia liikkuu tarpeeksi jne. Suurin osa kuolee elintapasairauksiin.
Meillä on tutkimusta, että lihavuuteen todellakin vaikuttaa moni asia, kaikki tästä yhteiskunnasta, ruuan saatavudeesta, sairaudet ja geeneistä lähtien, mutta toki myös ne omat elintavat. Se nyt vaan on fakta, koita ymmärtää.
Monessa tapauksessa sen riskin luo ne elintavat, ei rasvakudos itsessään kaikkea selitä. Toki rasvakudos nostaa kropan tulehdusta, mutta alustavien tutkimusten mukaan vasta BMI +35 jälkeen alkaa itse lihavuus olla terveyshaitta. Tätä on totta kai vaikea tutkia, koska isolla osalla lihavista on huonot elintavat, mutta pikku hiljaa alkaa enemmän olla dataa aiheesta.
Just näin, Mullon sosiaalisessa piirissä muutama tällainen salikissa, joille lihava ihminen on siis niinku suurin paheksunnan ja inhon aihe kun ei huolehdi terveydestään. Itse kikkailevat arkiviikot jollain paistetulla jauhelihalla ja riisillä ja proteiinilisäravinteilla, mut viikonloppuna sitten suunnataankin baariin, vedetään naamat ja illan päätteeksi mätöt grilliltä :D Mutta ei olla lihavia ei, ja kaikkea kohtuudella, eiksni, kylläpä onkin terveellistä :D
Kohtuus onkin siinä, että tuo mättöruoka ei ole jokapäiväistä. Missä ongelma on, jos ihmisellä ei vaan ole sitä piilorasvaa kuitenkaan kehossa sitten? Mä epäilen että olet myös hieman suurennellyt tuota baariin ja mätöt grilliltä -osuutta kavereissasi. Koitapa ottaa heiden ruokavalionsa, ihan rehellisesti.
Eli tee sinä samoin? Voi mättää, mutta on kunnossa. Win-win.
Mulla ei kiinnostaisi yhtään osallistua näiden osteoporoosin aiheuttamien komplikaatioiden tai munuaissairauksien hoitoon, jotka ovat ihan itse aiheuttaneet omilla elämäntapavalinnoillaan. Läskiä ei ole ei, mutta krea -arvossa mm saattaisikin piillä kurja yllätys. Ja älä nyt vaan usko mitään muuta kuin että läski on epätervettä, ethän, mutta voin kertoa, että oma kumppanini aikoinaan myötävaikutti itselleen lisäravinteiden syönnillään erään autoimmuunisairauden. Kehonrakentajien sydänongelmat lie sulle myös aivan uusi asia o_0
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mallikoko oli ennen 36- 38, nyt se on 32- 34, si7s näytösmalleilla. Naisilta on aina odotettu mahdottomien kaubeusihanteiden täyttämistä. Tämä on miesten ja yhteiskunnan taoa kontrolloida baisia. Nyt ei riitä, että on normaalipainoinen, pitää olla bikinifitnness- vartalo- jotta siihen pääsee, pitää elämä suunnilleen pyhittää siihen. Ko tila on epänormaali, naisen rasvaprosentti on tuoloin 9%, ja häneltä loppuu kuukautiset. Tissit ja oeba kuitenkin pitää olla, joten persettä pumpataan ja hankitaan silarit. Eipä nainen kerkeä muuta niettimään, kuin ulkonäköään jis tuossa kunnossa meinaa pysyä. Näin naiset pidetään hienosti kurissa.
Muuten hyvä, mutta se mallikoko 36-38 on suurentunut melkoisesti sitten ammoisten aikojen. Minulla on tallella malliaikojeni vaatteita, niissä koko on 36-38. Olin vähän huono malli kieltämättä, koska 38 oli silloin se melkein pluskoko. Lopetin kyseiset työt juuri siksi, koska vaatimus oli aika kohtuuton. En päässyt siihen kolmekutoseen saati alle kuin nälkää näkemällä.
Painan nykyisellään n. 15 kg enemmän kuin malliaikoina. Vaatekoko yhä 38 ja enenevissä määrin jopa se 36. Välillä olen nykyisin jopa xs tai "petite".
Pskat olet mikään malli tai olet ollut. Näkyy pitkän matkan päähån. Satun nyt vaan tietämäån nämä asiat, kun olin buukkaajana mallitoimistossa joskus Lontoossa. Näytösmallin koko on kansaivälisillå markkinoilla nykyään 34, 90- luvulla se oli 36- 38.
Et nyt tainnut ihan ymmärtää sitä, että kokotaulukkoja on muutettu. Nykyajan XS vastaan ysärin M-kokoa.
https://www.goodhousekeeping.com/uk/fashion-beauty/a556302/chart-shows-…
Tämä selittäisi varmaan sen, miksi minulla, silloin lähes alipainoisella, saattoi olla M-kokoisiakin vaatteita. Nyt olen vähän ihmetellyt asiaa, ja vaikka 90-luvulla aika väljiä ja telttamaisia vaatteita käytinkin, niin tuntuuhan se oudolta, kun nyt olen M-kokoinen, niin miten saatoin muka teininä olla samaa vaatekokoa, vaikken todellakaan voinut olla.
Alue: Aihe vapaa
Minä en kelpuuta lihavaa miestä seksiin, miksi kelpuuttaisin, kun muitakin on tarjolla. Hyi.