HS: Liian iso treffeille

Mä näin jutun otsikon (ei ole hesarin tunnuksia) ja ajattelin just samaa kuin ap; että jo on taas tästäkin tehty syrjintää. Miten ihmeessä hesari lähtee tähän? Eikö toimittajilla ole aivoja? Saati sitten muuten ihmisillä enää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lihava nainen ei löydä miestä, eikä hintelä mies naista, miksi nämä eivät sitten pariudu keskenään? Ongelma ratkaistu.

Vai onko niin, että näillä on omat tiukat kriteerit kumppania kohtaan, mistä muita syyttää, kun ei kelpaa.

No, tietysti pariutuminen ei toimi ihan niin, että kerätään jämäpalat kahteen koriin ja jaetaan vain päittäin toisilleen. Voihan heillä olla sellaisiakin toiveita kumppanille, jotka eivät liity ulkonäköön, ja joita ei juuri siitä toisesta korista satu löytymään.

Eihän kahden lihavan pitäisi olla jämäpaloja. Eihän ovat ihania ihmisiä, jotka pitäisi nähdä haluttavina puolisoina. Ei se, että he ovat keskenään tee heistä jämäpaloja, vaan samanlaisia ulkoisesti tapaileva kuin he itse ovat. Kyllähän lihavia nyt niin paljon on, että sinne eri luonteenpiirteitäsi pitäisi mahtua. Jopa niitä liikunnallisia, jos sellaisen haluaa.

Eivätkä lihavat ole jämäpaloja oikeassa elämässäkään, ainakaan minun elämänkokemukseni ja tuttavapiirini mukaan.

He eivät kuitenkaan aina pariudu keskenään, vaan valinnan vapaus koskee myös hoikkien kanssa seurustelevia lihavia ja näitä hoikkia kumppaneita.

Katsoin Miisan instaa ja hän on näköjään käynyt läpi myös avioeron. Eiköhän uusi kumppanikin löydy aikanaan. (Missään ei muuten lue, että hänelle kelpaisivat vain hoikat, mutta spekulaatio vain leimuaa.)

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei lihavat sitten pariudu keskenään? Sehän olisi win-win, yhdessä löhöttäis sohvalla ja mätettäis herkkuja. Itse olen hoikka ja vietän aktiivista elämää, en ymmärrä miten suhde voisi toimia lihavan sohvaperunan kanssa, kun meillä ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita. En voi käydä lenkillä lihavan ystävänikään kanssa, hänellä niin hidas vauhti, ettei siitä ole itselleni mitään hyötyä kuntoilun kannalta ja palellun häntä odotellessa. Miten sitten puolison kanssa onnistuisi. Ja haluaisin, että voisimme yhdessä patikoida, tehdä jopa pidempiäkin vaelluksia ja kokeilla eri lajeja. Ja että söisimme terveellisesti. Muuten kyllä lihavuus ei haittaisi, siis ulkonäöllisesti, mutta elintapojen eroavaisuus tulisi kaikella todennäköisyydellä esteeksi. (Tämä on siis vain spekulaatiota, en ole vapailla markkinoilla. Nykyisen kumppanini tapasin lenkkipolulla.)

Tämä onkin ihannetilanne. Itsellä myös säännöllinen kuntoilu on osa elämää.

Myös suht. järkevät ruokailutottumukset.

Sitten kun se toinen on samanlainen niin se kannustaa itseäkin toisin kuin sellainen tyyppi, joka valittaa, että älä nyt lähde sinne lenkille tai salille vaan löhötään tässä töllön ääressä sipsipussin ja suklaan kera.

Tai kun sä haluat syödä järkevästi ja terveellisesti jotain parsakaalia ja kanaa, niin se toinen haluaa aina vaan jotain pitsaa ja kebabbia.

Tämä ei ehkä vielä ole ongelma seurustelusuhteessa, kun kumpikin voi aivan hyvin pitää kiinni omista ruokailu-ja liikuntatottumuksistaan, mutta entäs sitten kun tulee lapsia?

Yrität totuttaa heitä aktiivisempaan elämäntapaan, retkeilemään ja pelaamaan pihapelejä, niin se "plösö" yrittää "pelastaa" lapset liikunnanriemulta tyyliin: "lapsiani et kiduta, kuten yritit kiduttaa minua seurustelumme alkuaikoina, kun vaadit mua pelaan sulkapalloa ja melkein kualin."

Jos liikunta ja kasvispainotteinen ruokavalio on myrkkyä toiselle vanhemmista, niin ei ole vaikea arvata, kumpi vanhemmista lapsille on "ystävä" ja kumpi "vihollinen": se, joka tarjoaa tietsikkapelejä, sipsejä ja limpparia vai se, joka vie polkupyöräretkille ja tarjoaa kotiruokaa.

Siis toki lapsia voi silloin tällöin viedä mäkkäriin ja tietsikkapeleilläkin on paikkansa.

Eikä muuten pidä paikkaansa, etteikö lihavampikin nainen löytäisi ketään.

Tunnen montakin miestä, jotka innostuu juuri lihavista naisista. Eikä ne ole mitään "feedereitä" vaan ihan kunnon fiksuja kivannäköisiä ok. miehiä. Ei kaikki miehetkään ole samanlaisia naismaultaan.

Nyt vedät mutkia aika huolella oikoseksi. Se, että on lihava, ei tarkoita sitä, etteikö voisi syöttää lapselle terveellistä ruokaa tai ohjata liikunnan pariin, etenkin jos toinen vanhemmista omaa terveellisemmät elämäntavat. Harva normaalijärkinen aikuinen tietoisesti haluaa sabotoida lapsensa terveyttä. Jos mulla olisi lapsia, kannustaisin heitä todellakin liikkumaan ja löytämään fyysistä, kivaa tekemistä, vaikka itse koen suurimman osan lajeista turhaksi, tylsäksi ja epämukavaksi.

Joku oli kommentoinut hyvin:

"Käyttämällä sanaa "syrjintä", jutun otsikossa annetaan käsittää että treffeille pääseminen on jonkinlainen ihmisen perusoikeus jota vastaan ylipainoisten kohdalla rikotaan. Kun seurustelu ja pariutuminen tapahtuu ainakin Suomessa vapaaehtoisesti siihen suostuvien henkilöiden kesken, kyseessä on väistämättä kilpailutilanne jossa korostuu fyysiset ominaisuudet.

"Painosyrjintä on deittimaailmassa arkipäivää" on jossain määrin sama kun sanoisi että "hitaussyrjintä on kilpajuoksumaailmassa arkipäivää".

Tämä ei tietenkään tarkoita että pluskokoisuus olisi jotenkin perustavanlaatuisesti huonoa ja epäviehättävää. Mutta jos kahden ihmisen preferenssit ei kohtaa, se ei ole millään logiikalla syrjintää."

Olen ihan samaa mieltä. Deittisovellukset perustuu ulkonäköön, miksi ihmeessä olet sellaisessa jos et sitä faktaa hyväksy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa mainittu Always-mainoksen nainen on lihava, ei normaalipainoinen, kuten haastateltava väittää.

Hmm. riippuu miten määritellään normaalipaino. Yhä harvempi länsimainen mahtuu BMI mitattavan normaalipainon rajoihin, yleisin naisen vaatekoko on meillä 42-44. Tummaihoisista osalle BMI mukainen normaalipaino on todella vaikea saavutettava, johtuen ymmärtääkseni heidän erilaisesta hormonitoiminnastaan ja sitä myötä sokeriaineenvaihdunnasta (länsimaisen ruokavalion sisältämä sokeri aiheuttaa heille muita useammin mm diabetesta tai metabolisen oireyhtymän). Mielestäni mainoksen nainen on aika lailla tämän päivän normaalivartaloinen.

Ja hoikat, älkää riehaantuko! En väittänyt, että hän on jollain lailla vartalonmallinsa puolesta viehättävämpi kuin te, rauhoittukaa!

Ei normaalipainon määritelmä ole mihinkään muuttunut. Se, että jokin asia on yleistä ja siten katukuvassa "normaalia", ei tarkoita sitä, että se olisi normaalipainoa. Se, että nykyisin syödään enemmän sokeria, ei ole mikään syy alkaa määrittää normaalipainoa uudestaan. 

Kirjoittaja kai halusi tarkentaa, että puhutaanko normaalipainoisista terveyden näkökulmasta, vai normaalipainoisista tilastollisesta näkökulmasta. Jos naisten yleisin vaatekoko on vaikka 42, se lienee se normaali, vaikka olisivatkin bmi:n mukaan ylipainoisia.

BMI on satoja vuosia vanha mittari, joka kehitettiin mittaamaan alokkaita, eli vain aikuisuuden kynnyksellä olevia miehiä.

1990-luvulle asti BMI 27 oli vielä normaalipainon puolella. Joko laihdutusteollisuuden lobbauksen tai liikkumattomien jenkkien lihaskadon takia rajaa on siirretty.

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni ylipaino on rumaa, ja viisari ei ns. värähdä. Ihminen voi toki luonteeltaan olla erinomainen ja hyvä kollega/ystävä, mutta ei mitenkään seksuaalisesti kiinnostava.

Varmaan aika yleinen tuntemus, tämä.

Niin, ei naisillakaan värähdä lihavat miehet. Kehon pehmeys on naisellista ja miestissejä ei tarvita koska mies ei imetä.

Kaikkien ei tarvitse kiihottaa toisia, ei edes naisten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhde nyt luodaan myös ulkonäön perusteella

Nimenomaan ulkonäkö vaikuttaa alussa paljon. Vaimoni on mahtava luonne ja hirmu kaunis mielestäni. Tavatessamme oli myös todella timmissä kunnossa. Kolmen lapsen ja 15v jälkeen on keskikohdastaan hiukan paisunut ja se sallittakoon. En edelleenkään vaihtaisi. Mutta jos olisi ollut tuolloin 15v sitten sen näköinen kuin nyt, niin ei välttämättä olisi päädytty yhteen.

Kiitos täydellisestä esimerkistä siitä, miksi en tule koskaan ottamaan miestä enkä tekemään lapsia. Ei mitään järkeä pukertaa kolmea keilapalloa - miehen sinne itse panemia - huuhaasta ulos, ja sitten kuulla että voi voi, vaimo on keskikohdasta paisunut enkä olisi tämän näköisenä alunperin huolinut. OKSETTAVAA. Vaimo on antanut sinulle biologisia jälkeläisiä ja tällaisia mietit??? Synnyttäkää itse omat lapsenne ja katsotaan miten paisutte keskikohdastanne. 

Vierailija kirjoitti:

Eikös siellä sanottu myös että "lihavuus on vain ominaisuus muiden joukossa". Joo, mutta tietyt ominaisuudet eivät ole viehättäviä suurimmalle osalle ihmisistä. Ei ole syrjintää nähnytkään, etenkin kun kyse on asiasta johon voisi itse vaikuttaa.

Niin on tyhmyyskin, ja silti tyhmät ei yleensä ole niitä halutuimpia treffikumppaneita.

Miksi ihmiset haluaa nykyään välttämättä hakata päätään seinään ja yrittää muuttaa muiden ihmisten sisäistä maailmaa sen sijaan, että muuttaisivat itseään? Jälkimmäinen kun on se ainoa asia maailmassa, jonka muuttamiseen ihmisellä on kaikki valta ja mahdollisuudet.

Transaktivistit syyttelevät genitaalifetisismistä, koska eihän se nyt ole niin noko nuukaa, mitä sieltä pöksyistä löytyyä. Ja näköjään sekään ei saisi olla, miltä kumppani näyttää ja pystyykö se esimerkiksi lähtemään erävaellukselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP jatkaa vielä avautumista sen verran, että on absurdia, kun samassa artikkelissa vihjataan, että paino on jotain mille ei mahda mitään (mikä onkin usein totta), mutta samalla sanotaan, että lihavuus ei kerro ihmisen henkisestä puolesta mitään. Kertoohan! Usein painon syynä on just se, että esim. tukahdutetaan vaikeita tunteita syömällä, tai sitten on siunaantunut geenit jotka tekevät ruuan vastustamisesta vaikeaa, jne.

Sitten kuitenkin annetaan ymmärtää, että ihmisten seksuaalista viehättävyyttä arvioidaan jotenkin täysin mielivaltaisen ja keinotekoisen ihanteen mukaan, kun tosiasiassa ne samat piirteet ovat viehättäviä kulttuurista toiseen. Joo, joinain aikakausina on tykätty vähän muhkummasta tiimalasista kuin toisena. Mutta pallo ei ole ikinä ollut se haluttu muoto.

Hyvää keskustelua, ap!

Sen verran korjaisin, että pallo on kyllä sekin ollut haluttu muoto: niinä aikoina kun vain rikkailla oli varaa syödä itsensä lihavaksi, se oli aukoton vaurauden merkki ja monen silmissä siitä syystä hyvinkin haluttavaa. Ympäröivä yhteiskunta ja arvot, joiden keskellä olemme kasvaneet siis muokkaavat kyllä kauneuskäsityksiämme. Mutta jos Hesarin artikkelissa annetaan ymmärtää että niitä voisi omalla kohdallaan tuosta vain päättää muokata minkälaisiksi vain, niin ei se kyllä niin yksinkertaista ole.

Itselläni on hyvin vähän ulkonäkökriteerejä puolisoa etsiessä, mutta lihavaan mieheen en ole ainakaan vielä koskaan ihastunut. Lyhyys esim. ei haittaa yhtään. Lihavuus taas on monesti sidoksissa persoonallisuuden piirteisiin, erityisesti sellaisiin joita en itse koe viehättävinä. Poikkeuksiakin tähän pääsääntöön varmasti on, mutta on silti harhaanjohtavaa väittää ettei lihavuudella ja persoonalla/mielenterveydellä olisi minkäänlaista yhteyttä keskenään.

(t. Entinen laiska, tahdoton ja lihava - nykyään aktiivinen, onnellinen ja normaalipainoinen)

Saivartelen tätä historiallista kauneusihannetta vielä eteenpäin: naisilla pallo ei koskaan ole ollut haluttu muoto, vaan korsetilla ja hyvällä ruualla rakennettu rehevä muodokkuus. Miehillä se pallomaha kertoi enemmän vauraudesta - eikä sekään kauneusihanne itsessään, vaan symboli vallalle ja rahalle, eli taloudellisesti turvatulle elämälle.

Esihistoriallinen kauneusihanne oli kyllä nimenomaan isotissinen pallo. Googlaapa "Venusveistos" ja hämmästyt: https://fi.wikipedia.org/wiki/Venusveistos

Tosin nuo venusveistokset ovat paleoliittiselta kaudelta, eli tehty 25 000 - 40 000 vuotta sitten :-) Mutta on ihmiskunnan olemassaolon aikana pallo ollut tavoiteltava kauneusihanne naisilla. Tässä esimerkiksi kuuluisa Willendorfin Venus: https://fi.wikipedia.org/wiki/Willendorfin_Venus

Nuo Venukset voisi kyllä ennemmin kuvitella raskaana oleviksi naisiksi, jos kerran ovat hedelmällisyyttä symboloineet.

Vierailija kirjoitti:

AP jatkaa vielä avautumista sen verran, että on absurdia, kun samassa artikkelissa vihjataan, että paino on jotain mille ei mahda mitään (mikä onkin usein totta), mutta samalla sanotaan, että lihavuus ei kerro ihmisen henkisestä puolesta mitään. Kertoohan! Usein painon syynä on just se, että esim. tukahdutetaan vaikeita tunteita syömällä, tai sitten on siunaantunut geenit jotka tekevät ruuan vastustamisesta vaikeaa, jne.

Sitten kuitenkin annetaan ymmärtää, että ihmisten seksuaalista viehättävyyttä arvioidaan jotenkin täysin mielivaltaisen ja keinotekoisen ihanteen mukaan, kun tosiasiassa ne samat piirteet ovat viehättäviä kulttuurista toiseen. Joo, joinain aikakausina on tykätty vähän muhkummasta tiimalasista kuin toisena. Mutta pallo ei ole ikinä ollut se haluttu muoto.

Totta, kertoo. Olin läski ja laihdutin. Ihmiset suhtautuu minuun eri tavalla, kuin ennen, ja se on alkanut vituttamaan. Läskinä en tietenkään saanut huomiota miehiltä!nyt saan. Kummasti olen muuttunut älykkäämmäksi, fiksummaksi yms ihan random- baarikeskusteluissa, kun olen kavereiden kanssa liikkeellä. Ennen miehet eivät edes kuunnelleet minua. Tämä on alkanut vtuttamaan siinä määrin, että nykyään olen sen takia ikävä ja vttimainen ja ilkeä, MUTTA EI HAITTAA M7EHIÄ!!!Seuran tarjoajia riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei lihavat sitten pariudu keskenään? Sehän olisi win-win, yhdessä löhöttäis sohvalla ja mätettäis herkkuja. Itse olen hoikka ja vietän aktiivista elämää, en ymmärrä miten suhde voisi toimia lihavan sohvaperunan kanssa, kun meillä ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita. En voi käydä lenkillä lihavan ystävänikään kanssa, hänellä niin hidas vauhti, ettei siitä ole itselleni mitään hyötyä kuntoilun kannalta ja palellun häntä odotellessa. Miten sitten puolison kanssa onnistuisi. Ja haluaisin, että voisimme yhdessä patikoida, tehdä jopa pidempiäkin vaelluksia ja kokeilla eri lajeja. Ja että söisimme terveellisesti. Muuten kyllä lihavuus ei haittaisi, siis ulkonäöllisesti, mutta elintapojen eroavaisuus tulisi kaikella todennäköisyydellä esteeksi. (Tämä on siis vain spekulaatiota, en ole vapailla markkinoilla. Nykyisen kumppanini tapasin lenkkipolulla.)

Tämä onkin ihannetilanne. Itsellä myös säännöllinen kuntoilu on osa elämää.

Myös suht. järkevät ruokailutottumukset.

Sitten kun se toinen on samanlainen niin se kannustaa itseäkin toisin kuin sellainen tyyppi, joka valittaa, että älä nyt lähde sinne lenkille tai salille vaan löhötään tässä töllön ääressä sipsipussin ja suklaan kera.

Tai kun sä haluat syödä järkevästi ja terveellisesti jotain parsakaalia ja kanaa, niin se toinen haluaa aina vaan jotain pitsaa ja kebabbia.

Tämä ei ehkä vielä ole ongelma seurustelusuhteessa, kun kumpikin voi aivan hyvin pitää kiinni omista ruokailu-ja liikuntatottumuksistaan, mutta entäs sitten kun tulee lapsia?

Yrität totuttaa heitä aktiivisempaan elämäntapaan, retkeilemään ja pelaamaan pihapelejä, niin se "plösö" yrittää "pelastaa" lapset liikunnanriemulta tyyliin: "lapsiani et kiduta, kuten yritit kiduttaa minua seurustelumme alkuaikoina, kun vaadit mua pelaan sulkapalloa ja melkein kualin."

Jos liikunta ja kasvispainotteinen ruokavalio on myrkkyä toiselle vanhemmista, niin ei ole vaikea arvata, kumpi vanhemmista lapsille on "ystävä" ja kumpi "vihollinen": se, joka tarjoaa tietsikkapelejä, sipsejä ja limpparia vai se, joka vie polkupyöräretkille ja tarjoaa kotiruokaa.

Siis toki lapsia voi silloin tällöin viedä mäkkäriin ja tietsikkapeleilläkin on paikkansa.

Eikä muuten pidä paikkaansa, etteikö lihavampikin nainen löytäisi ketään.

Tunnen montakin miestä, jotka innostuu juuri lihavista naisista. Eikä ne ole mitään "feedereitä" vaan ihan kunnon fiksuja kivannäköisiä ok. miehiä. Ei kaikki miehetkään ole samanlaisia naismaultaan.

Voi olla niinkin kuten mulla, että ihan normaalivartaloinen 187 cm mieheni haluaisi vain pizzaa ja suklaata ja leffojen katselua sohvalla, mutta kun minä lihon sillä menolla. Liikun sitten paljon itsekseni ja koiran kanssa lähtee hänkin onneksi lenkkille mukaan tai salille pumppaamaan penkkiä ja hauista. Eli toinen voi elellä huoletta syöden mitä tahtoo, mutta toisen elimistölle ei sitten käykään. Silti ihan sovussa on voitu yhteistä elämää elellä kompromisseja tehden

Hyvin on toimittaja osannut asiansa, kun tätä ketjua lukee, ja nostanut esiin ihmisten ennakkoluulot. Hyvä Hesari!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP jatkaa vielä avautumista sen verran, että on absurdia, kun samassa artikkelissa vihjataan, että paino on jotain mille ei mahda mitään (mikä onkin usein totta), mutta samalla sanotaan, että lihavuus ei kerro ihmisen henkisestä puolesta mitään. Kertoohan! Usein painon syynä on just se, että esim. tukahdutetaan vaikeita tunteita syömällä, tai sitten on siunaantunut geenit jotka tekevät ruuan vastustamisesta vaikeaa, jne.

Sitten kuitenkin annetaan ymmärtää, että ihmisten seksuaalista viehättävyyttä arvioidaan jotenkin täysin mielivaltaisen ja keinotekoisen ihanteen mukaan, kun tosiasiassa ne samat piirteet ovat viehättäviä kulttuurista toiseen. Joo, joinain aikakausina on tykätty vähän muhkummasta tiimalasista kuin toisena. Mutta pallo ei ole ikinä ollut se haluttu muoto.

Totta, kertoo. Olin läski ja laihdutin. Ihmiset suhtautuu minuun eri tavalla, kuin ennen, ja se on alkanut vituttamaan. Läskinä en tietenkään saanut huomiota miehiltä!nyt saan. Kummasti olen muuttunut älykkäämmäksi, fiksummaksi yms ihan random- baarikeskusteluissa, kun olen kavereiden kanssa liikkeellä. Ennen miehet eivät edes kuunnelleet minua. Tämä on alkanut vtuttamaan siinä määrin, että nykyään olen sen takia ikävä ja vttimainen ja ilkeä, MUTTA EI HAITTAA M7EHIÄ!!!Seuran tarjoajia riittää.

Täsmälleen samat kokemukset. 72 kg - olin tyhmä ja näkymätön. 58 kg - olen hauska ja kiinnostava. Ei kiinnosta, en halua teiltä yhtään mitään. Teistä ei kukaan nähnyt minua vain siksi että oli pieni makkara vyötäröllä - ajatukseni, persoonani, huumorintajuni, älykkyyteni - niillä ei ollut mitään väliä makkaran vuoksi. Mutta kun se on nyt kadonnut, olenkin maailman mielenkiintoisin ja kiehtovin olento. Juu kiitos vaan, en tule koskaan edes yrittämään tapailua tai seurustelua. Olin sinulle vuosi sitten roskaa, nyt muka kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei lihavat sitten pariudu keskenään? Sehän olisi win-win, yhdessä löhöttäis sohvalla ja mätettäis herkkuja. Itse olen hoikka ja vietän aktiivista elämää, en ymmärrä miten suhde voisi toimia lihavan sohvaperunan kanssa, kun meillä ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita. En voi käydä lenkillä lihavan ystävänikään kanssa, hänellä niin hidas vauhti, ettei siitä ole itselleni mitään hyötyä kuntoilun kannalta ja palellun häntä odotellessa. Miten sitten puolison kanssa onnistuisi. Ja haluaisin, että voisimme yhdessä patikoida, tehdä jopa pidempiäkin vaelluksia ja kokeilla eri lajeja. Ja että söisimme terveellisesti. Muuten kyllä lihavuus ei haittaisi, siis ulkonäöllisesti, mutta elintapojen eroavaisuus tulisi kaikella todennäköisyydellä esteeksi. (Tämä on siis vain spekulaatiota, en ole vapailla markkinoilla. Nykyisen kumppanini tapasin lenkkipolulla.)

Tämä onkin ihannetilanne. Itsellä myös säännöllinen kuntoilu on osa elämää.

Myös suht. järkevät ruokailutottumukset.

Sitten kun se toinen on samanlainen niin se kannustaa itseäkin toisin kuin sellainen tyyppi, joka valittaa, että älä nyt lähde sinne lenkille tai salille vaan löhötään tässä töllön ääressä sipsipussin ja suklaan kera.

Tai kun sä haluat syödä järkevästi ja terveellisesti jotain parsakaalia ja kanaa, niin se toinen haluaa aina vaan jotain pitsaa ja kebabbia.

Tämä ei ehkä vielä ole ongelma seurustelusuhteessa, kun kumpikin voi aivan hyvin pitää kiinni omista ruokailu-ja liikuntatottumuksistaan, mutta entäs sitten kun tulee lapsia?

Yrität totuttaa heitä aktiivisempaan elämäntapaan, retkeilemään ja pelaamaan pihapelejä, niin se "plösö" yrittää "pelastaa" lapset liikunnanriemulta tyyliin: "lapsiani et kiduta, kuten yritit kiduttaa minua seurustelumme alkuaikoina, kun vaadit mua pelaan sulkapalloa ja melkein kualin."

Jos liikunta ja kasvispainotteinen ruokavalio on myrkkyä toiselle vanhemmista, niin ei ole vaikea arvata, kumpi vanhemmista lapsille on "ystävä" ja kumpi "vihollinen": se, joka tarjoaa tietsikkapelejä, sipsejä ja limpparia vai se, joka vie polkupyöräretkille ja tarjoaa kotiruokaa.

Siis toki lapsia voi silloin tällöin viedä mäkkäriin ja tietsikkapeleilläkin on paikkansa.

Eikä muuten pidä paikkaansa, etteikö lihavampikin nainen löytäisi ketään.

Tunnen montakin miestä, jotka innostuu juuri lihavista naisista. Eikä ne ole mitään "feedereitä" vaan ihan kunnon fiksuja kivannäköisiä ok. miehiä. Ei kaikki miehetkään ole samanlaisia naismaultaan.

Nyt vedät mutkia aika huolella oikoseksi. Se, että on lihava, ei tarkoita sitä, etteikö voisi syöttää lapselle terveellistä ruokaa tai ohjata liikunnan pariin, etenkin jos toinen vanhemmista omaa terveellisemmät elämäntavat. Harva normaalijärkinen aikuinen tietoisesti haluaa sabotoida lapsensa terveyttä. Jos mulla olisi lapsia, kannustaisin heitä todellakin liikkumaan ja löytämään fyysistä, kivaa tekemistä, vaikka itse koen suurimman osan lajeista turhaksi, tylsäksi ja epämukavaksi.

Mutta. Lihavien lapset ovat usein lihavia 🤫 tietoisesti tai ei, havaintoni kertovat tämän.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin on toimittaja osannut asiansa, kun tätä ketjua lukee, ja nostanut esiin ihmisten ennakkoluulot. Hyvä Hesari!

Ihan naurettavaa klikkiotsikko roskaa. 

Vierailija kirjoitti:

Alkaa mennä yli tämä kehopositiivisuus, joka on nyt kääntynyt niin, että jos ei lihavasta ihmisestä viehäty parisuhdemielessä, niin onkin LÄSKIFOOBIKKO. 🙄

Ja aina näissä jutuissa on nainen, ei juuri koskaan miestä valittamassa, ettei ylipainoisena saa naista ja se on syrjintää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus ensitreffit alttarilla ohjelmassa oli joku rahka-Petri. Eihän sellainen esim ole sopiva ollenkaan minkään sellaisen naisen kanssa, joka ei tarkkaile syömisiään ja harrasta jotain kestävyysurheilua. Miksi siis artikkelin nainen edes haluaisi tavata sellaista?

Kuten ei myöskään juopotteleva, tupakoiva sohvaperuna ole tälle naiselle sopiva, vaikka olisikin yhtälailla lihava eikö pitäisi naisen ylikiloja minään esteenä suhteelle. 

Varmaankin hän lähinnä ihmettelee, että miksi joku Pertti-perusinsinööri, lihava teatterin ja kahviloiden rakastaja Talinrannasta ei halua edes tavata häntä kun huomaa hänen runsaan ylipainonsa.  Vaikka heillä saattaisi kasvotusten jutellessa natsata.

Eikö tätä sovikin hieman ihmetellä?

Tässä oli minunkin mielestäni Hesarin jutun pointti. Lihavuus on se hirvein, kamalin ja anteeksiantamattomin asia, pahempi kuin päihteidenkäyttö, mielenterveysongelmat, elämänhallinnan ongelmat jne. Tietenkään tämä ei ole kenenkään yksittäisen miehen (tai naisen) vika, vaan kuten jutun tutkija pyrkii selittämään, yleiset asenteet ovat kovat ylipainoisia kohtaan. Ja me ihmiset olemme yleisten kauneusihanteiden vankeja, vaikka kuin ajattelisimme, että oma kauneusihanne on erityinen ja muokkaantunut omista yksilöllisistä lähtökohdistamme. Ei ole.

Unohdit sen, että nimenomaan NAISEN ylipaino on tätä. Mieshän saa olla lihava- sehän on vaan lihasta, vaikka olisi läskinä mahassa, elintasoa, arvovaltaa massaa.Sen takia tämä juttu herätti niin paljon vihaa, kun nainen esittää asian näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP jatkaa vielä avautumista sen verran, että on absurdia, kun samassa artikkelissa vihjataan, että paino on jotain mille ei mahda mitään (mikä onkin usein totta), mutta samalla sanotaan, että lihavuus ei kerro ihmisen henkisestä puolesta mitään. Kertoohan! Usein painon syynä on just se, että esim. tukahdutetaan vaikeita tunteita syömällä, tai sitten on siunaantunut geenit jotka tekevät ruuan vastustamisesta vaikeaa, jne.

Sitten kuitenkin annetaan ymmärtää, että ihmisten seksuaalista viehättävyyttä arvioidaan jotenkin täysin mielivaltaisen ja keinotekoisen ihanteen mukaan, kun tosiasiassa ne samat piirteet ovat viehättäviä kulttuurista toiseen. Joo, joinain aikakausina on tykätty vähän muhkummasta tiimalasista kuin toisena. Mutta pallo ei ole ikinä ollut se haluttu muoto.

Totta, kertoo. Olin läski ja laihdutin. Ihmiset suhtautuu minuun eri tavalla, kuin ennen, ja se on alkanut vituttamaan. Läskinä en tietenkään saanut huomiota miehiltä!nyt saan. Kummasti olen muuttunut älykkäämmäksi, fiksummaksi yms ihan random- baarikeskusteluissa, kun olen kavereiden kanssa liikkeellä. Ennen miehet eivät edes kuunnelleet minua. Tämä on alkanut vtuttamaan siinä määrin, että nykyään olen sen takia ikävä ja vttimainen ja ilkeä, MUTTA EI HAITTAA M7EHIÄ!!!Seuran tarjoajia riittää.

Täsmälleen samat kokemukset. 72 kg - olin tyhmä ja näkymätön. 58 kg - olen hauska ja kiinnostava. Ei kiinnosta, en halua teiltä yhtään mitään. Teistä ei kukaan nähnyt minua vain siksi että oli pieni makkara vyötäröllä - ajatukseni, persoonani, huumorintajuni, älykkyyteni - niillä ei ollut mitään väliä makkaran vuoksi. Mutta kun se on nyt kadonnut, olenkin maailman mielenkiintoisin ja kiehtovin olento. Juu kiitos vaan, en tule koskaan edes yrittämään tapailua tai seurustelua. Olin sinulle vuosi sitten roskaa, nyt muka kiinnostaa.

Katkeruudesta voi päästä eroon ja nauttia elämästään, tai sitten olla vain katkera.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP jatkaa vielä avautumista sen verran, että on absurdia, kun samassa artikkelissa vihjataan, että paino on jotain mille ei mahda mitään (mikä onkin usein totta), mutta samalla sanotaan, että lihavuus ei kerro ihmisen henkisestä puolesta mitään. Kertoohan! Usein painon syynä on just se, että esim. tukahdutetaan vaikeita tunteita syömällä, tai sitten on siunaantunut geenit jotka tekevät ruuan vastustamisesta vaikeaa, jne.

Sitten kuitenkin annetaan ymmärtää, että ihmisten seksuaalista viehättävyyttä arvioidaan jotenkin täysin mielivaltaisen ja keinotekoisen ihanteen mukaan, kun tosiasiassa ne samat piirteet ovat viehättäviä kulttuurista toiseen. Joo, joinain aikakausina on tykätty vähän muhkummasta tiimalasista kuin toisena. Mutta pallo ei ole ikinä ollut se haluttu muoto.

Totta, kertoo. Olin läski ja laihdutin. Ihmiset suhtautuu minuun eri tavalla, kuin ennen, ja se on alkanut vituttamaan. Läskinä en tietenkään saanut huomiota miehiltä!nyt saan. Kummasti olen muuttunut älykkäämmäksi, fiksummaksi yms ihan random- baarikeskusteluissa, kun olen kavereiden kanssa liikkeellä. Ennen miehet eivät edes kuunnelleet minua. Tämä on alkanut vtuttamaan siinä määrin, että nykyään olen sen takia ikävä ja vttimainen ja ilkeä, MUTTA EI HAITTAA M7EHIÄ!!!Seuran tarjoajia riittää.

Täsmälleen samat kokemukset. 72 kg - olin tyhmä ja näkymätön. 58 kg - olen hauska ja kiinnostava. Ei kiinnosta, en halua teiltä yhtään mitään. Teistä ei kukaan nähnyt minua vain siksi että oli pieni makkara vyötäröllä - ajatukseni, persoonani, huumorintajuni, älykkyyteni - niillä ei ollut mitään väliä makkaran vuoksi. Mutta kun se on nyt kadonnut, olenkin maailman mielenkiintoisin ja kiehtovin olento. Juu kiitos vaan, en tule koskaan edes yrittämään tapailua tai seurustelua. Olin sinulle vuosi sitten roskaa, nyt muka kiinnostaa.

Sama juttu miehenä, mutta ainoastaan v-ruttaa että en aikaisemmin tajunnut laittaa ulkonäköä kuntoon.

Ei vaikuta kovin leppoisalta tämä läski.