Lue keskustelun säännöt.
Miten olette päässeet ahdistuksesta eroon?
19.09.2021 |
Koen olevani jatkuvasti todella ahdistunut. Töissä on paljon paineita ja kiirettä, mutta en koe että minulla on burnout kuitenkaan. Olen vain todella stressaantunut.. huomasin tämän ahdistuksen, kun minulta kysyttiin vapaa-ajalla apua aiheeseen, jota teen työkseni. Päätä huimaa vieläkin parin tunnin jälkeen, sydän jyskyttää ja todella paha ahdistus. Vastasin vielä väärin, kun kysymys tuli niin puskan takaa ja nyt olen pari tuntia kokenut siitä todella syvää pahoinvointia..
Onko teillä neuvoja miten saisin tätä ahdistusta lievitettyä? Olen käynyt joskus työterveyslääkärillä, mutta en haluaisi lääkitystä enää.. Aina tyrkyttää masennuslääkettä, mutta menetin sen avulla kaikkine tunteet, en halunnut miestäni enää ja olin täysin tunnoton.
Kommentit (31)
Juo kamomillaa tai sitruunamelissaa sisältävää teetä. Rauhoittaa.
Pidä vapaapäiviä, älä tee mitään sillon kun ei oo pakko. Irrottautuminen stressaavista jutuista on todella tärkeää.
Liiku luonnossa.
Kuuntele self help -äänikirjoja vaikka ennen nukahtamista (teemasta ahdistus ja uupumus), saat uusia näkökulmia ja työkaluja käsitellä sitä paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juo kamomillaa tai sitruunamelissaa sisältävää teetä. Rauhoittaa.
Pidä vapaapäiviä, älä tee mitään sillon kun ei oo pakko. Irrottautuminen stressaavista jutuista on todella tärkeää.
Liiku luonnossa.
Kuuntele self help -äänikirjoja vaikka ennen nukahtamista (teemasta ahdistus ja uupumus), saat uusia näkökulmia ja työkaluja käsitellä sitä paremmin.
Liikun paljon luonnossa ja en tee/ajattele työtäni vapaa-ajalla, mutta tuo että minulta kysyttiin neuvoa osaamisalastani ja se aiheutti todella suuren ahdistuksen ja alkoi tulla paniikkikohtauksia, koska en osannut vastata oikein. Mietin että, onko tämä merkki siitä että ala on minulle väärä? Ap
Riittää, että hoidat työsi työaikana. Minäkin ahdistuisin, jos joku yrittäisi käyttää osaamistani hyväkseen kun olen vapaa-ajalla. Ahdistus on vain merkki siitä, että joku toimii väärin sinua kohtaan - eli ahdistus kehottaa sinua puolustautumaan ja suojautumaan.
Pidä puolesi ja pidä huolta itsestäsi.
Järjestele elämää uudelleen. Tee omat aikataulusi, ei muiden aikataulut. Kaikki alat eivät ehkä toimi.
Vierailija kirjoitti:
Riittää, että hoidat työsi työaikana. Minäkin ahdistuisin, jos joku yrittäisi käyttää osaamistani hyväkseen kun olen vapaa-ajalla. Ahdistus on vain merkki siitä, että joku toimii väärin sinua kohtaan - eli ahdistus kehottaa sinua puolustautumaan ja suojautumaan.
Pidä puolesi ja pidä huolta itsestäsi.
Niin, tuli vain todella puskista se kysymys. Ei aikaisemmin kukaan ole tarvinnut osaamistani, mutta se että minun piti miettiä työasioita sain minut huomaamaan miten stressaantunut niistä olen. Vieläkin humisee korvissa ja syke korkealla. En myöskään pysty katsomaan televisiota, tai neuloa, kun en pysty keskittymään.
Onko muilla ikinä tälläistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttuja fiiliksiä ap. Olen nelikymppinen, jatkuvasti ahdistunut. Ahdistaa nimenomaan työt, huomaan usein tekeväni virheitä ja jään soimaamaan itseäni. Nytkin on koko viikonloppu mennyt ahdistuksessa, heräsin lauantai-aamuna siihen että tajusin tehneeni perjantaina virheen töissä. Teen asiantuntijatöitä, tiedon määrä on mun aivoille jotenkin liikaa, en enää pysty sisäistämään kaikkea. Irtisanoutua en halua, palkkani on hyvä. Ja toisaalta olen sen tyyppinen, että ahdistuisin varmaan missä työssä vaan.
Neuvoa ei ole antaa. Eniten mua on auttanut vertaistuki, jopa tämä sinun aloitus ap antoi lohtua että on muitakin jotka tekee virheitä töissä. Ulkoilen sen mukaan miten jaksan, syön kohtuuhyvin. Jotenkin tämä jatkuva stressitilassa oleminen vienyt kyllä ruokahalunkin, ei oikein edes tee mieli syödä mitään. Herkkujakaan ei tee mieli, en koe ansaitsevani niitä. Alkoholia en pysty migreenitaipumuksen vuoksi juomaan ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Järjestele elämää uudelleen. Tee omat aikataulusi, ei muiden aikataulut. Kaikki alat eivät ehkä toimi.
Siis töissä uudet aikataulut? Mutta enhän niin voi tehdä. En ole yrittäjä ja minulla on työnpuolesta asetettu deadlinet. En tee töitä viikonloppuisin tai iltaisin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko sulla mikälääke aiemmin käytössä ja millainen annostus?
Hengittelemalla ja olemalla läsnä sen ahdistavan tunteen kanssa. Tunnetta kun ei pakene, tunnustelee sen ja hengitellä rauhassa ja mietti että miltä tämä nyt tuntuu... Niin se vaan itsekseen katoaa.
Juurikin mitä tuo edellinen kirjoitti juo teetä. Nauti. Ulkoile. Muista säännöllinen ruokailurytmi. Ravintorikasta ruokaa. Uni.
Ota selvää. Tietoa on paljon.
Hakeudu terapian tai keskustelemaan. Työterveys on juuri sitä varten. Ota huomenna yhteys sinne ja kerro, että haluat tulla keskustelemaan. Varaavat sinulle ajan.
Työpaikoilla on työterveyshoitajat, joiden kanssa voi käydä keskustelemassa. Meidän työpaikalla oli myös työpsykologia, jonka luona sai käydä keskustelemassa. Ne ovat olleet hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttuja fiiliksiä ap. Olen nelikymppinen, jatkuvasti ahdistunut. Ahdistaa nimenomaan työt, huomaan usein tekeväni virheitä ja jään soimaamaan itseäni. Nytkin on koko viikonloppu mennyt ahdistuksessa, heräsin lauantai-aamuna siihen että tajusin tehneeni perjantaina virheen töissä. Teen asiantuntijatöitä, tiedon määrä on mun aivoille jotenkin liikaa, en enää pysty sisäistämään kaikkea. Irtisanoutua en halua, palkkani on hyvä. Ja toisaalta olen sen tyyppinen, että ahdistuisin varmaan missä työssä vaan.
Neuvoa ei ole antaa. Eniten mua on auttanut vertaistuki, jopa tämä sinun aloitus ap antoi lohtua että on muitakin jotka tekee virheitä töissä. Ulkoilen sen mukaan miten jaksan, syön kohtuuhyvin. Jotenkin tämä jatkuva stressitilassa oleminen vienyt kyllä ruokahalunkin, ei oikein edes tee mieli syödä mitään. Herkkujakaan ei tee mieli, en koe ansaitsevani niitä. Alkoholia en pysty migreenitaipumuksen vuoksi juomaan ollenkaan.
Juuri samoja fiiliksiä! Ja tuo että herää viikonloppuna miettimään virheitä tai tekemättömiä asioita..
Teen myös asiantuntijatöitä ja minulla on vain liikaa vastuuta tällä hetkellä. Liikaa vaatimuksia, liikaa deadlineja, projekteja.. Tuntuu ettei kohta pärjää enää simppelissäkään asiassa, kun ei anneta aikaa miettiä! Ja juuri tuo kysymys yllätti. Olisi tullut vaikka tekstarilla niin olisin voinut jäsennellä/miettiä vastausta.
Itse en voi myöskään enää juoda alkoholia, herkkuja en ansaitse (:D) ja ruoka ei mene alas.
Ja jep, palkka ja kiva tiimi on ainut syy miksi teen mitä teen :)
Kaikenlaista on. Kaikkeen ei pysty varautumaan. Kaikkein edes tarvitse varautua. Joskus menee puihin. Joskus häkeltyi. Joskus onnistuu. Joskus on ihan rentona. Tämmöistä tämä elämä on. Hae apua, koska ahdistuksensi haittaa sinun elämääsi. Ole rohkea. Hae sitä apua.
Meitä on kuule paljon. Olennaista varmaankin on, mitä haluat tehdä sille ahdistuksellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko sulla mikälääke aiemmin käytössä ja millainen annostus?
Mirtsapiini ja Escitalopram ja joku muu.. en muista annoksia enää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pysymällä kaukana naisista.
Ja ennen kuin joku täti tulee nalkuttamaan, nii naisiin liittyvä ahdistus on tippunut lähes nollaan viimeisten vuosien aikana, ku en suostu olee tekemisissä niitte kanssa. Toimii minulla ja voi toimia muillakin.
Opettele vetämään rajat. Et vastaa työpuhelimeen vapaa-ajalla. Sä oot ammattilainen ja osaat kyllä, ei sitä tarvitse todistella. Kärsitkö huijarisyndroomasta? Voisitko tehdä työtä samalla alalla mutta vaihtaa helpompaan rooliin? Esimerkiksi luopua esimiestehtävistä jos sulla sellaisia on.
Ahdistus koittaa kertoa sinulle jotain. Kyse ei ole välttämättä siitä, että olet väärällä alalla. Myös joku menneisyyden trauma, joka ei liity työhösi, voi laukaista paniikin.
Paniikkikohtaus on "pakene" reaktio, joka syntyy ns. väärässä paikassa tai tilanteeseen nähden suhteettoman suurena. Usein jokin ajatus synnyttää tunteen, jonka perusteella keho reagoi.
Ihan ensin anna paniikin ja ahdistuksen tulla, älä pyri siitä eroon vaan koita "keinua" sen aalloilla. Havainnoi itseäsi rauhassa. Esim. "Ahaa, nyt sydämeni alkaa hakata. Tämä ei ole vaarallista, voin antaa sydämeni hakata." Voit katsoa kelloa ja ajatella, että pian tämä olo menee ohi. Tai jos lietsot itseäsi paniikkiin eikä olo helpota, voit koittaa havainnoida ympäristöäsi eri aisteilla. Mitä näet? Mikä tuoksuu? Kuuntele keskittyneesti laulun sanoja. Tai puuhaile jotain, esim. Laita riskit koneeseen tai juokse rappusia.
Kun kohtaus on mennyt ohi, yritä analysoida mistä noidankehä lähti liikkeelle: Mitä tapahtui? Mitä ajattelit? Mikä tunne ajatuksesta seurasi? Tulkitsitko, että ajatuksesi on oltava totta?
Esim. Sinulta kysyttiin kysymys. Ajattelitko, että en osaa vastata tähän / en halua vastata tähän? Minkä tunteen ajatus sai aikaan? Apua, en ole pätevä? Apua, ei taas tätä vapaa-ajallakin?
Tähän itsereflektioon voi tarvita ulkopuolista apua tai voit lukea alaan liittyvää kirjallisuutta. Mutta kyllä, ahdistuksesta ja paniikista voi päästä eroon. Tai oikeammin oppia elämään sen kanssa, jolloin sinä johdat kehoasi eikä toisin päin.
Googlaa katastrofiajattelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttuja fiiliksiä ap. Olen nelikymppinen, jatkuvasti ahdistunut. Ahdistaa nimenomaan työt, huomaan usein tekeväni virheitä ja jään soimaamaan itseäni. Nytkin on koko viikonloppu mennyt ahdistuksessa, heräsin lauantai-aamuna siihen että tajusin tehneeni perjantaina virheen töissä. Teen asiantuntijatöitä, tiedon määrä on mun aivoille jotenkin liikaa, en enää pysty sisäistämään kaikkea. Irtisanoutua en halua, palkkani on hyvä. Ja toisaalta olen sen tyyppinen, että ahdistuisin varmaan missä työssä vaan.
Neuvoa ei ole antaa. Eniten mua on auttanut vertaistuki, jopa tämä sinun aloitus ap antoi lohtua että on muitakin jotka tekee virheitä töissä. Ulkoilen sen mukaan miten jaksan, syön kohtuuhyvin. Jotenkin tämä jatkuva stressitilassa oleminen vienyt kyllä ruokahalunkin, ei oikein edes tee mieli syödä mitään. Herkkujakaan ei tee mieli, en koe ansaitsevani niitä. Alkoholia en pysty migreenitaipumuksen vuoksi juomaan ollenkaan.
Juuri samoja fiiliksiä! Ja tuo että herää viikonloppuna miettimään virheitä tai tekemättömiä asioita..
Teen myös asiantuntijatöitä ja minulla on vain liikaa vastuuta tällä hetkellä. Liikaa vaatimuksia, liikaa deadlineja, projekteja.. Tuntuu ettei kohta pärjää enää simppelissäkään asiassa, kun ei anneta aikaa miettiä! Ja juuri tuo kysymys yllätti. Olisi tullut vaikka tekstarilla niin olisin voinut jäsennellä/miettiä vastausta.
Itse en voi myöskään enää juoda alkoholia, herkkuja en ansaitse (:D) ja ruoka ei mene alas.
Ja jep, palkka ja kiva tiimi on ainut syy miksi teen mitä teen :)
Äääh. Kyllä sinun pitäisi nyt ymmärtää ihan itse hakea apua. Et voi terapoida itseäsi näillä tämän palstan vastauksilla.. Se ei vaan riitä. Toki se hetkellisesti lohduttaa.
Hae apua itsellesi. Sinulla varmaankin on työterveys. Hyödynnä nyt se. Se on hyvää siinä työssäsi.
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaista on. Kaikkeen ei pysty varautumaan. Kaikkein edes tarvitse varautua. Joskus menee puihin. Joskus häkeltyi. Joskus onnistuu. Joskus on ihan rentona. Tämmöistä tämä elämä on. Hae apua, koska ahdistuksensi haittaa sinun elämääsi. Ole rohkea. Hae sitä apua.
Meitä on kuule paljon. Olennaista varmaankin on, mitä haluat tehdä sille ahdistuksellesi.
On varmasti paljon, sitä en kiistä. Mietin vain näitä tuntemuksia töiden ulkopuolella, että onko miten normaalia että työhön liittyvä kysymys nostaa verenpaineen korviin. Töissä olen tottunut jatkuvaan paineeseen ja stressiin, enkä työasioita vatvo vapaa-ajalla, siksi tämän kysymyksen jälkiseuraus kropassa/päässä sai aikaan huolen, että onkohan kaikki Ok ja kuuliko tuntea näin.. Kai sitä lääkäriin voisi hakeutua uudestaan. Ap
Tramalin avulla