Miksi ilkeä ihminen haluaa olla ilkeä, kun jää lopulta yksin?

Minä olin vielä nuoressa aikuisuudessani todella ilkeä ihminen. Minua oli aina kiusattu päiväkodista lähtien, vähätelty ja ilkeilty kotona vanhempien toimesta, ja itsetuntoni oli olematon.

Ajattelin olevani niin nolla, ettei minulla tai sanomisillani ole mitään väliä kellekään, eikä kenenkään mieli siitä pahoitu. Ajattelin kaikkien inhoavan minua joka tapauksessa.

Ymmärsin ilkeilyni, kun yhdestä itselleni tärkeäksi muodostuneesta ihmisestä kerran todella huomasin, että hän pahoitti mielensä. Aiemmin en ollut hahmottanut, että minulla voisi olla vaikutusta kehenkään.

Tavallaan siinä huomasin, että minulla on väliä, ja siitä alkoi muutos.

Aika usein kiltti väistyy ilkeän tieltä, koska suojaa sillä itseään.

Meidän suvussa on ilmennyt todella todella kylmä ihminen, ihminen joka yrittää sanella kaiken kaikille ja kun pitäisi kumminkin hoitaa yhdessä tietyt jutut. Kun hän ei saa sanaa ja valtaa itselleen, niin viikoista ja kuukausista toiseen haukkuu ihmisiä tyhmiksi, lapsellisiksi, välillä miksi milloinkin ja kukaan ei tee mitään hänen mielestä oikein. Hän vain haukkuu ja haukkuu. Ei näe että tekisi mitään väärää. Jotenkin menee jo niin yli eli alkaa jo tuntumaan, että mikä hänellä on, kun tuo sairas haukkuminen ei vain lopu. Ja valetta päälle. Itse on aina vain oikeassa. Mutta ei hän edes selvitä asioita. Miten tuollaista kukaan jaksaa, kyllä taitaa olla yksin ja olla tosi huono itsetunto ja elämä hakusessa. Mutta näillä mennään ja katsotaan milloin ymmärtää hakea apua ongelmiin. Niitä kumminkin on, koska ei näin kukaan elämän asioita hoida.

Minkäs sitä luonteelleen mahtaa?

Vierailija kirjoitti:

Aika usein kiltti väistyy ilkeän tieltä, koska suojaa sillä itseään.

Eli saa sillä ilkeydellään mitä haluaakin.

Miksi ilkeä ei koskaan ajattele toisen ihmisen tunteita? Onko itse aivan tunteeton ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika usein kiltti väistyy ilkeän tieltä, koska suojaa sillä itseään.

Eli saa sillä ilkeydellään mitä haluaakin.

Ehkä vähän, mutta lopulta itse on yksin ja muut voi hyvin. Eipä se tyhmä ilkeä enää vaikuta järkevään ja kiltti, järkevä ihminen saa rauhan sydämeen, mitä ilkeällä ei ole koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika usein kiltti väistyy ilkeän tieltä, koska suojaa sillä itseään.

Eli saa sillä ilkeydellään mitä haluaakin.

Ehkä vähän, mutta lopulta itse on yksin ja muut voi hyvin. Eipä se tyhmä ilkeä enää vaikuta järkevään ja kiltti, järkevä ihminen saa rauhan sydämeen, mitä ilkeällä ei ole koskaan.

Meniskin noin.

mieluummin yksin kuin ap:n kanssa

Vierailija kirjoitti:

mieluummin yksin kuin ap:n kanssa

Eli olet ilkeä. Otti koville, joten ehkä tarvitset apua itsesi hillintään.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin vielä nuoressa aikuisuudessani todella ilkeä ihminen. Minua oli aina kiusattu päiväkodista lähtien, vähätelty ja ilkeilty kotona vanhempien toimesta, ja itsetuntoni oli olematon.

Ajattelin olevani niin nolla, ettei minulla tai sanomisillani ole mitään väliä kellekään, eikä kenenkään mieli siitä pahoitu. Ajattelin kaikkien inhoavan minua joka tapauksessa.

Ymmärsin ilkeilyni, kun yhdestä itselleni tärkeäksi muodostuneesta ihmisestä kerran todella huomasin, että hän pahoitti mielensä. Aiemmin en ollut hahmottanut, että minulla voisi olla vaikutusta kehenkään.

Tavallaan siinä huomasin, että minulla on väliä, ja siitä alkoi muutos.

Kiitos tästä, annoit ajattelemisen aihetta. 

Vierailija kirjoitti:

Minkäs sitä luonteelleen mahtaa?

Lopultakin, kyllä sille ajan kanssa voi paljonkin. Ihminen on paljon vapaampi olento kuin luulisi, kunhan rämpii nuoruutensa harhavuosien yli, jolloin kaikki on sekavaa ja selitykset puolittaisia. Koska ei vielä ymmärrä itseään tai muita. 

Seuraan tapausta jossa hyvin ilkeä ihminen saa nyt tuomionsa mukaan eli kärsii seurauksista mitä on tehnyt.

Hyvin itsekäs ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin vielä nuoressa aikuisuudessani todella ilkeä ihminen. Minua oli aina kiusattu päiväkodista lähtien, vähätelty ja ilkeilty kotona vanhempien toimesta, ja itsetuntoni oli olematon.

Ajattelin olevani niin nolla, ettei minulla tai sanomisillani ole mitään väliä kellekään, eikä kenenkään mieli siitä pahoitu. Ajattelin kaikkien inhoavan minua joka tapauksessa.

Ymmärsin ilkeilyni, kun yhdestä itselleni tärkeäksi muodostuneesta ihmisestä kerran todella huomasin, että hän pahoitti mielensä. Aiemmin en ollut hahmottanut, että minulla voisi olla vaikutusta kehenkään.

Tavallaan siinä huomasin, että minulla on väliä, ja siitä alkoi muutos.

Minusta on tosi vaikuttavaa että joku pystyy tekemään tuollaisen muutoksen elämässään. Että pystyy tarkastelemaan omaa toimintaansa kriittisesti ja löytää keinot muuttua. Olet varmasti hieno ihminen!

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmat ja elämän muut ongelmat tekevät meistä ilkeitä.

Höpö höpö. Yleensä narsistia ei vaivaa mikään, ne on ne muut ympärillä jotka sairastuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkäs sitä luonteelleen mahtaa?

Lopultakin, kyllä sille ajan kanssa voi paljonkin. Ihminen on paljon vapaampi olento kuin luulisi, kunhan rämpii nuoruutensa harhavuosien yli, jolloin kaikki on sekavaa ja selitykset puolittaisia. Koska ei vielä ymmärrä itseään tai muita. 

On myös niitä jotka ei vahingoita muita vaikka olisi mitä ollut.

Näköjään paljon oletetaan, että ilkeys on jokin syntymäominaisuus. Minä ainakin muutun ilkeäksi vain yhden ihmisen vaikutuspiirissä. Koskaan muulloin en ole. Henkinen väkivalta saa sellaista aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Näköjään paljon oletetaan, että ilkeys on jokin syntymäominaisuus. Minä ainakin muutun ilkeäksi vain yhden ihmisen vaikutuspiirissä. Koskaan muulloin en ole. Henkinen väkivalta saa sellaista aikaan.

Ja kannattaako ? Sinuahan se vain syö.

Minua säälittää äiti,

joka haukkui kaikki sukulaiset miehen puolelta ja siskonsa siihen pisteeseen , ettei kukaan halua olla tekemisissä hänen kanssaan.

Nyt on hyvin yksin neljän lapsen kanssa. Selvästi hyvin katkera jostakin .

Lastensuojelu miitingissä asiasta sanottiin hänelle, mutten tiedä onko vieläkään katsonut peiliin.

Apua saisi, jos olisi kohtuullisetkaan käytöstavat.

Kiltistä ja ystävällisestä ihmisestä saa ajan mittaa ilkeän, kun jaksaa vaan sinnikkäästi olla inhottava ja mitätöivä. Kaikenlaista kiusaa voi myös tehdä. Tätä kun jaksaa harrastaa, voi huomata jollakin sikataululla sitten sen muutoksen siinä ihmisessä. Saattaa jopa joutua huomaamaan, että saa omakohtaisesti takaisin kaikki kusipäiset temppuilunsa. Toisen ihmisen voi tällätavoin kouluttaa ilkeäksi. Paha on helppo laittaa kiertämään, uskon että näennäisen viattoman kysymyksen kautta ap:lläkin on varsin hyvä käsitys asiasta.