Miksi ilkeä ihminen haluaa olla ilkeä, kun jää lopulta yksin?

Ehkä oman elämän ongelmat, oma epävarmuus. Tai joku sairaus, ei muuten aina voi olla ilkeä. Tai voi kait.

Osalla se ilkeä luonne on syntynyt ihan lapsuudenkodissa. Jompikumpi vanhemmista on kurmoottanut pehmeämpää vanhempaa ja lapsi on tulkinnut asian niin, että ilkeänä on parempi elää ja kynnysmatto pysyy kynnysmattona.

Monesti tällaisten perheiden jälkeläiset haluavat samanlaisen parisuhdekuvion kuin lapsuudenkodissaan ja ainakin teeskentelevät hämmentyneisyyttä kun heille sanoo, että heidän toimintansa ja puheensa ovat syvältä eikä niitä jaksa enää kuunnella.

Ilkeä ihminen kääntää tuonkin sitten sellaiseksi, että toinen ihminen on syyllinen hänen ilkeyteensä.

Kokemukseni mukaan ne on just suosittuja. Mitä ittumaisempi ihminen on, sen enemmän muut ovat sen perässä.

Ne vetää ihmisiä puolensa kun magneetteja. Ihmiset luulevat heidät superihmisiksi kun ovat tylyjä, ylimielisiä ja kovia.

Kiltit ja mukavat ihmiset jää vaa jalkoihin :(

Mielenterveysongelmat ja elämän muut ongelmat tekevät meistä ilkeitä.

Kuvittelee olevansa kuolematon ja pystyvänsä hallitsemaan ihmisiä mielensä mukaan. Kuitenkin tulee se hetki kun jää alakynteen, silloin muuttuu ääni kellossa. Todistettu.

Mitä tarkoitat "ilkeyden toimittamisella"?

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan ne on just suosittuja. Mitä ittumaisempi ihminen on, sen enemmän muut ovat sen perässä.

Ne vetää ihmisiä puolensa kun magneetteja. Ihmiset luulevat heidät superihmisiksi kun ovat tylyjä, ylimielisiä ja kovia.

Kiltit ja mukavat ihmiset jää vaa jalkoihin :(

Vähän sama kun se että psykopaatit ovat usein niitä kaikkien ihannoimia supersankareita, kunnes totuut paljastuu.

Ei kukaan synny ilkeäksi. Elämä ohjaa meitä ja luonnettamme tiettyyn suuntaan. Kaikki vaikuttaa ympärillä siihen, mitä meistä tulee.

Se on ympäristö mikä vaikuttaa esim.työympäristö.

Ei ole mikään sääntö että ilkeä jää lopulta yksin. Ilkeitä on porukoittain.

Mielen ongelmia, jos aina haluaa olla ilkeä ja näitä löytyy kyllä. Sukulainen on sellainen ja apua pitäisi hakea, mutta ei näe itsessään mitään vikaa. Säälittävää, että ihmisestä tulee ilkeä.

Jotkut ihmiset ovat tosiaan menneet hyvin kyynisiksi ja katkeroituneet huonojen kokemusten seurauksena. Ja kadottaneet luottamuksensa muihin ihmisiin. Ei siitä "ilkeydestä" ole helppoa noin vain luopua, koska tämä tarkoittaisi oman suojauksen laskemista. Mikä taas on näille "ilkeille" ihmisille kokemuksesta aivan tuttua, että suojien laskemisesta seuraa lisää mielipahaa. Asiaa hankaloittaa sekin, että monella heistä on kesken jäänyt sosiaalisen kanssakäymisen kasvatus, jonka seurauksena he tekevät sosiaalisissa tilanteissa monenlaisia väärinymmärrystä aiheuttavia virheitä. Harvemmin nämä "ilkeät" ihmiset ovat se osapuoli, joka sosiaalisen kanssakäynnin katkaisee! Ovatko he silloin se todellinen ilkeä ihminen tilanteessa? Heidät vain ymmärretään helposti väärin. Tai sitten kyseessä on vain täysi m****u. :D

Olin aiemmin ilkeä. Minulla oli hoitamattomia mielenterveysongelmia ja yritin lievittää ahdistustani jakamalla sitä eteenpäin, otti niin päähän että muut eivät ole yhtä onnettomia kuin minä. Ei siitä tullut yhtään parempi olo, päin vastoin, mutta en osannut toimia toisinkaan. Sitten kun toiset suuttuivat minun ilkeilystäni ja olivat ilkeitä takaisin, sain vain vahvistuksen että he ovat k-päitä ja ansaitsevatkin mitä saavat. Jos joku olisi suhtautunut myötätuntoisesti, olisin varmaan herännyt aiemmin.

Mutta sain lopulta apua, pääsin terapiaan ja mielialalääkitykseen. Nyt en enää koe tarvetta olla ilkeä ja hävettää aiempi käytös, sille vain ei nyt voi muuta kuin yrittää olla tekemättä enää samaa.

Puhuttiin nyt oikeasti ilkeästä, tai jämäkästä niin ei ole mielistelyyn taipuvainen. Lipomalla saavutettu ystävyys lähenee arvoltaan nollaa.

Ehkä sinä itse ap. olet se ilkeä tässä tapauksessa.

Niinpä. Eilen oli telkkarissa joku keskustelu ohjelma, jota en katsonut, mutta kuulin kyllä 🤭, kun mies katsoi... Niin siinä haastateltava puhui vihasta, ja vihapuheista jne... Hän mainitsi että ne 7 kuolemansyntiä ovat mm : viha, kateus, ylpeys, ahneus....jne en edes muista viimeisiä syntejä...

Tuo jäi vaan mieleen pyörimään, ... että kun osaisikin elää suurimmaksi osaksi ilman noita tunteita. Ainakin nuo ylpeys, kateus ja ahneus ovat vaan omien ajatusten aikaan saamia tunteita. Niistä voisi olla helpoin päästä yli.

Ilkeät pärjää ja heillä on usein ihmisiä ympärillä. Miksi? Pitäisi osata itsekin olla kylmäpäinen ja häijy.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinä itse ap. olet se ilkeä tässä tapauksessa.

Miksi aina syytetään aloittajia. Erikoista. Aloittajan elämässä on varmastikin tuollainen ihminen lähellä ja se ei muuta tilannetta ettei asiasta saisi puhua. Ei taida moni ilkeä ihminen uskaltaa tehdä hyvää tai katua sanojaan tai tekojaan ja tulla vaikka vastaan ja olla joskus pahoillaan, että aina vain jatkuu olla ilkeä.

Puhutpa AP ilkeästi muista ihmisistä. Etkö osaa hävetä?

Vierailija kirjoitti:

Ilkeät pärjää ja heillä on usein ihmisiä ympärillä. Miksi? Pitäisi osata itsekin olla kylmäpäinen ja häijy.

Mitä tarkoitat ilkeällä? Tuntemani menestyneet ovat kyllä sosiaalisesti taitavia, ilkeydellä ei pärjää.