Lue keskustelun säännöt.
Gallup: Miten usein isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan?
Galluppii...
19.09.2021 |
Eli miten usein te saatte isovanhemmilta apua lastenhoidossa tai miten usein te isovanhemmat hoidatte lastenlapsianne? Ihan mielenkiinnosta kyselen. Koko perheen kyläilyjä ei tässä kyselyssä lasketa vaan että vietetään aikaa lasten kanssa ilman heidän vanhempiensa läsnäoloa.
Eli VAAN MÄÄRÄT EI mitään SELITYKSIÄ että miksi näin. Näitä tappeluketjuja on jo ihan tarpeeksi missä jupistaan että kaikki hoitakoon itse lapsensa yms.
Itse voin aloittaa...
Omalta puolelta isäni alle 70v. ei auta ikinä.
Miehen vanhemmat ehkä 1-2krt vuodessa Alle 70v molemmat.
Kommentit (11)
Omat vanhempani n. 1 krt/vuodessa.
Miehen vanhemmat 8/krt/vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molempien puolelta 2-3krt viikossa.
Lapset oli miehen vanhemmilla hoidossa päivittäin kiireisenä työsesonkina. Toki olivat myös kunnallisessa päivähoidossa ja mummu tai ukki haki sieltä ja hoiti illan. Asumme samassa pihapiirissä. Nyt nuoriso käy jeesaamassa ja pitämässä seuraa vastavuoroisesti . Eli välit ovat läheiset heillä. Omat vanhempani ovat nähneet ehkä kerran vuodessa lapsiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1-2x kuussa. 2 alle kouluikäistä lasta. Enimmäkseen miehen vanhemmat auttavat.
Kerran kuussa tai harvemmin. Äidin puolelta isovanhempia ei ole ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisia isovanhempia ei ole.
Toiset vielä töissä, mutta n2 vkonloppu/kk
Lapsia 1 päiväkoti-ikäinen.
Omat vanhemmat hoitavat kolmea kouluikäistä lastamme kerran-pari vuodessa, haluaisivat ottaa lapset yökylään useamminkin.
Miehen isä ei ole ollut lapsenvahtina koskaan.
Miehen äiti on lasten kanssa ehkä kerran vuodessa. Hän saattaisi suostua useamminkin, mutta vain yhden lapsen kanssa kerrallaan, ja siitähän ei ole meille mitään apua. Eikä lapset halua yksitellen mennä, miksihän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan liian harvoin. Ehkä kerran vuodessa yön yli niin että itse hoitaa nukutuksenkin ja muutama tunti kerrallaan NS. Pakoittavien asioiden hoidon vuoksi. Ei siis mitenkään voi heihin nojautua ja kysyä apua mitenkään säännöllisesti. Masentaa kun ei ole koskaan riittävää tukiverkkoa olemassa. Jää kaiken ulkopuolelle ja ei voi tutustua kehenkään. En edes pysty menemään osa-aikatöihin ja saa nähdä tuleeko töihin menostakaan mitään tulevaisuudessa, koska olen käytännössä täysin yh. Elämä on. Ja ei tätä ei kyllä ollut etukäteen nähtävissä tai ennustettavissa. Monet itkut on itketty eron myötä. Onhan sitä joskus pohtinut olisiko ero jäänyt tulematta, mutta vaikea sanoa. Mutta kuka nyt oikeasti lapsiperheitä tässä yhteiskunnassa välittää? Ei kukaan. Eli turhaa tänne mitään veronmaksajia tehdä. Yksin olette ja kärsitte. Kannattaa muistaa jos haaveilet lapsista.
Meillä kerran viikossa oman puolen isovanhemmat.
Miehen puolen eivät ikinä.
Olen tyytyväinen.