Poika kuuli, kun puhuttiin miehen kanssa meidän tiukasta rahatilanteesta. Haluaa lopettaa futiksen.
Pari viikkoa oli tosi hankala. Sanoi, ettei voi mennä treeneihin, kun on maha tosi kipeä ja läksyjäkin on paljon. Kysyin häneltä, että onko tässä nyt jotain muutakin kun vain mahakipu, koska ennen tykkäsit siellä käydä. Lopulta sanoi, että kuuli kun puhuttiin iskän kanssa rahasta. Sanoi, että ei halua käydä enää treeneissä, koska se on kallista ja mulla ja iskällä ei ole varaa tehdä mitään. Hän oli sitä mieltä, että myy omat harrastuskamppeet, että saataisiin rahaa... Yritettiin sanoa, että meillä on kyllä varaa maksaa hyvinkin hänen ja siskonsa harrastukset, että ei ole mitään hätää, mutta mihinkään ylimääräiseen ei ole nyt varaa. Kuitenkin torstainakin treeneihin meno oli tosi vaikeaa ja oli sitä mieltä, ettei tykkää pelata enää... Kamalaa, kun poika oli tästä kuullut, ei 12-vuotiaan pitäisi vielä aikuisten raha-asioita murehtia. Mulla on henkilökohtaisesti tästä niin hirveän paha mieli. Musta tuntuu, että muutenkin viime aikoina poika on ollut mua ja isäänsä kohtaan paljon kiltimpi. Ihan kun hän haluaisi hyvitellä meille hänen harrastuskulujaan tai hän jotenkin säälisi meitä.. :/
Kommentit (70)
Sanot pojalle että harrastus on jo maksettu. Voit myös kertoa ihan avoimesti paljonko harrastus maksaa ja kannustaa häntä arvostamaan harrastusta. Sanot että harrastusbudjetti on jo otettu huomioon eikä vaikuta arkeen.
Jos et kerro mitään, poika alkaa kuvitella muuta.
Eikö poika voisi pelata jalkapalloa ihan vaan kavereiden kanssa. Omassa lapsuudessa tehtiin niin ja raivattiin kenttäkin itse yhdelle entiselle pellolle.
Teillä on ihana lapsi. Aivan huippu tapaus. Voitte onnitella itseänne kasvattajina. Mitä teidän tilanteeseen tulee niin sinun pitää sanoa pojallesi, että hänen tehtävänään on tuossa iässä vain elää eikä murehtia. Sitä ehtii aikuisenakin. Valat häneen uskoa siitä, että kaikki järjestyy ja että olisit onnellinen jos poika menisi harrastukseensa. Seuraavalla kerralla käytte rahakeskustelut niin että lapset ei ole kuuloetäisyydellä.
Hyvä esimerkki siitä että kannattaa pojalle jo alusta asti kertoa harrastuksen kulut poika tietää missä mennään.
Käy nostamassa tililtäsi muutama tonni käteistä rahaa ja jätä ne keittiönpöydälle. Poikasi ymmärtää että raha-asiat ovat taas kunnossa.
Ota selvää, saako harrastusmaksuihin jotain helpotusta tai avustusta. Meidän kunnassa saa, tai siis voi hakea, vähävaraisuuden perusteella, jotta kaikilla olisi mahdollisuus harrastaa.
Näin se alemmuus opitaan :/ Äkkiä korjaamaan tilanne ja vaikka valehtelet, että rahatilanne korjaantui yllättäen. Lapsen ei tarvitse näitä murehtia, tai sille murheelle ei tule loppua koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Teillä on ihana lapsi. Aivan huippu tapaus. Voitte onnitella itseänne kasvattajina. Mitä teidän tilanteeseen tulee niin sinun pitää sanoa pojallesi, että hänen tehtävänään on tuossa iässä vain elää eikä murehtia. Sitä ehtii aikuisenakin. Valat häneen uskoa siitä, että kaikki järjestyy ja että olisit onnellinen jos poika menisi harrastukseensa. Seuraavalla kerralla käytte rahakeskustelut niin että lapset ei ole kuuloetäisyydellä.
Komppaan tätä. Hienosti ilmaistu ja vanhempia syyllistämättä. Sattuuhan noita.
Kerro pojalle että hän on sen verran huono futiksenpelaaja että on syytä jatkaa treenaamista vaikka vanhemmat ovat persaukisia.
Meilläkin on tiukkaa. Siksi kerromme että säästämme tästä (ei matkoja ja turhia vaatteita) jotta on varaa siihen minkä valitsemme - harrastukset ja hyvä ruoka. Ei autoa
Vierailija kirjoitti:
Sanot pojalle että harrastus on jo maksettu. Voit myös kertoa ihan avoimesti paljonko harrastus maksaa ja kannustaa häntä arvostamaan harrastusta. Sanot että harrastusbudjetti on jo otettu huomioon eikä vaikuta arkeen.
Jos et kerro mitään, poika alkaa kuvitella muuta.
Kannattaa sanoa sekin, että nuorena harrastettu liikunta vähentää lonkkamurtumaan johtuvaa kaatumisriskiä vielä seitsemänkymppisenä. Siispä liikuntaharrastus on jopa parempi takuu terveistä elinpäivistä kuin vakuutusfirman vakuutus, joka ei vaikuta elämäntapaan.
Vierailija kirjoitti:
Sanot pojalle että harrastus on jo maksettu. Voit myös kertoa ihan avoimesti paljonko harrastus maksaa ja kannustaa häntä arvostamaan harrastusta. Sanot että harrastusbudjetti on jo otettu huomioon eikä vaikuta arkeen.
Jos et kerro mitään, poika alkaa kuvitella muuta.
Joo, kyllä me sanottiinkin pojalle tästä, että koko syksy on jo maksettu ja voi hyvillä mielin siellä käydä, että äiti ja iskä on huolehtinut siitä kyllä. Luulen, että murehtii vain muita asioita mitä meidän keskustelussa kuuli ja ymmärsi, että meillä on oikeasti tosi paha tilanne ja kokee nyt siitä huonoa omaatuntoa. Ap
Kyllä lapsen on mun mielestä ihan hyvä tietää jotain perheen taloudellisesta tilanteesta, että ymmärtää vähän mihin on varaa ja mihin ei. Se ei tietenkään saa mennä siihen, että lapsi joutuu tuolla tavalla murehtia raha-asioita, mutta joku käsitys on tilanteesta hyvä olla.
Kannattaisi nyt ihan ensimmäiseksi kertoa pojalle, että harrastus on jo maksettu, ja se se vasta rahan tuhlausta onkin, että ei tekosyyn varjolla mene.
Jalkapallo kuuluu turhimpiin lajeihin mitä on. Välillä kun käy juoksulenkillä kasvattaa kuntoa riittävästi mutta
shakki ja kirjojen lukeminen voisivat olla parhaimmat harrastukset kehittää päätä.
Vierailija kirjoitti:
Ota selvää, saako harrastusmaksuihin jotain helpotusta tai avustusta. Meidän kunnassa saa, tai siis voi hakea, vähävaraisuuden perusteella, jotta kaikilla olisi mahdollisuus harrastaa.
Ainakin Suomen jääkiekkoliitto tulee vähätuloisille perheitä vastaan lasten ja nuorten harrastuksessa. Voi maksaa esimerkiksi kesäleirin monessa osassa. Paikalliselta urheiluseuralta ja lasten ja nuorison syrjäytymistä estävien järjestöihin voi olla myös yhteydessä jos sieltä saisi apua.
Voisit kertoa pojallesi että etsit aktiivisesti varakkaampaa isäpuolta pojalle, jotta raha-asiat saadaan reilaan.
Tulipa kurja olo teidän puolesta. Toivottavasti saatte raha-asiat kuntoon ja poika jatkaisi omaa harrastustaan.