Tosielämää, mistä tinkisit jos et haluaisi mennä toimeentuloluukulle
Kommentit (5)
Armeija-, opiskelu- ja työttömyysaikana 90-luvun alkupuolella tingin kaikesta. En ostanut uusia vaatteita, ostin kaupasta punalappuisia, välttelin eineksiä, tein itse kotiolutta ja ostin huonekalutkin käytettynä. Tienestiksi keräsin tyhjiä pulloja ja tölkkejä, kun oli runsaasti vapaa-aikaa.
Mitäs jos vain sijoittaisit omaisuutesi kultaan ja menisit sinne toimeentulotukiluukulle?
En lähtisi tinkimään lääkkeistä. Tinkisin esimerkiksi kosmetiikasta (apteekin perusvoide ajaa saman asian kuin kallis merkkivoide jne), eri tilauksista ja nythän tiedostavat ihmiset eivät muutenkaan hanki uusia vaatteita.
Nahkakengistä ja niiden hoidosta en tinkisi. Varustelekan Tallipoika-vahalla saa hoidettua hyvin nahkakenkiä ja siellä on Suomen halvin musta kenkälankkikin.
Mulla on lähipiirissä yksi, joka saa tällä hetkellä sairauspäivärahaa ja asumistukea, eikä hae toimeentulotukea, kun ei halua. Hän ei käy ruokajonoissakaan, sillä allergioiden vuoksi hän ei välttämättä saa niistä paljon mitään syötävää, esim. Eu-pussissa taitaa olla muusijauhe ainoa, mikä hänelle käy, kaikki muu on viljapohjaista. En ole ihan varma, näin muistelen. Se muusi on aiemmin ollut maidotonta, maitokaan hänelle ei sovi. Haki kerran ja totesi ettei pysty syömään sieltä muuta. Mistä hän tinkii: Ei juo mitään alkoholia, ei limsaa, ei edes mehuja. Hän ei pidä näistä eikä makeasta, joten hänelle on helppo tinkimisen kohde tämä. Tupakkaa ei polta. Matkat kulkee aina polkupyörällä. Etsi tietoisesti edullisen asunnon, mutta sellaisen, että sairaalaan pystyy kävelemään tai pääsee julkisilla, jos kunto ei riitä kävellä ( 2,5 km). Ruuat tekee itse raaka-aineista ja koska ei liiku paljon - kunnon vuoksi ei voi, syö yhden lämpimän aterian päivässä. Ainoa mukavuus mihin käyttää rahaa on, että joskus ostaa jotain tietokoneeseen liittyvää härpäkettä. Tietokoneen on saanut lahjaksi. Vaatteita yms. tavaroita hän ostaa kun on tarve, ei enempää. Matkusteluun ei kuntokaan riitä, joten siitä ei tarvitse huolehtia. Hän ei voi olla pitkiä aikoja julkisissa kulkuneuvoissa, se 10 minuutin matka paikallisella on aika lailla maksimi.
Toimisin varmaan samassa tilanteessa aika lailla kuten hän.
Joudun tinkimään omista lääkkeistä koska en saa toimeentulotukea.