Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen epätoivoinen, kun vähätkin sosiaaliset taitoni tuntuu kadonneen korona-aikana kokonaan
19.09.2021 |
Kasvoin maaseudulla, jossa oli pienet piirit eikä mulla ollut yhtään kaveria. Olin kotona ja koulussa enimmäkseen omissa oloissani. Vanhemmillani oli ongelmia päihteiden kanssa ja isä oli välillä vankilassakin. Olin ainoa lapsi enkä saanut missään kunnollista harjoittelua tai ohjausta sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden kanssa.
Sain läheisen kaupungin lukiossa ensimmäisen varsinaisen kaverini, tytön jolla oli diagnosoitu asperger. 3 vuoden aikana opin tulemaan tosi hyvin sen kanssa. Harmi vaan, että sosiaalinen kanssakäyminen sen kanssa oli selvästi erilaista kuin muiden kanssa, joten kun siirryin yliopistoon, kaiken opettelu piti aloittaa alusta.
Opin yliopistoaikoinani välttävät sosiaaliset taidot, sellaiset joiden avulla selviytyi paritöistä ja pystyi hengaamaan muiden joukossa käymättä muiden hermoille. Valmistuin ja sain lyhyen työttömyyden jälkeen töitä. Työni on aina ollut itsenäistä, ja koronan myötä siirryin viime keväänä etätöihin. Samalla loppui harrastukseni, ohjattu liikunta, jonka lomassa pääsi välillä vaihtamaan muutaman sanan muiden kanssa.
Olen mökkiytynyt pahasti. En tavannut yli vuoteen muita ihmisiä missään, ellei lyhyitä kohtaamisia kaupan kassan kanssa yms. lasketa.
Aloitin syksyllä uuden liikuntaharrastuksen, mutta en saa siellä sanaa suustani. Olen käynyt 3 kertaa sellaisessa aikuisten hengailukahvilassa, jonka tarkoituksena on viettää aikaa yhdessä ja tutustua uusiin ihmisiin ilmaisen kahvin äärellä, mutta jäin 2 kertaa tuppisuiseksi seinäruusuksi ja kerran päädyin "juttelemaan" yhden naisen kanssa, joka puhua pälpätti niin etten saanut sanottua muuta kuin "joo", "hienoa" ja muuta vastaavaa. Yritin mennä katsomaan, millainen meininki naisten käsityöpiirissä on, mutta jänistin ovella.
Tekisi mieli itkeä kun tuntuu, että ne vähätkin sosiaaliset taidot jotka mulla oli on kadonnut koronarajoitusten aikana kokonaan. Onko mulla enää toivoa? Miten voisin parantaa sosiaalisia taitojani, kun en tiedä miten pääsisin alkuun?
Kommentit (4)
Tuossahan tuo joka vaan pälätti eikä antanut suunvuoroa hän ei osannut toimia sosiaalisesti oikein, ei se sinun vikasi ollut että tilanne meni noin.
Sinuna en olisi niin huolissaan, koronan takia tosi monet on samassa tilanteessa ja tietysti se on kankeaa aluksi. Kyllä se siitä helpottaa. Itse myös kasvoin maalla oudossa perheessä, valitettavasti ei oikein sosiaaliset taidot siellä kehittyneet. Ja on ollut aikoja elämässä kun tuntui että puhuminenkin alkoi muuttua vaikeaksi, tuntui ettei osaa edes puhua oikein suomea enää. Mutta se lähti ajan kanssa kun vaan meni ja teki, pikkuhiljaa taidot elpyi. Ja pitää hyväksyä ettei aina myöskään nappaa. Esim. ehkä tuo kahvilapaikka ei nyt toimi tuon porukan takia, mutta joku toinen kahvila voisi toimia. Ehkä jos on vähemmän ihmisiä tulee myös puhuttua enemmän? Ujostelen paljon jos on iso ryhmä, mutta pienessä uskallan puhua, jos ilmapiiri on leppoisa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samassa veneessä ollaan. Jotenkin tuntuu että en ehkä edes jaksa vaivautua enää hankkimaan kavereita tai yrittää olla sosiaalinen. Vähäiset "ystävät" ovat yhteydessä vain kun tarvitsevat apuani jossain, tämän jälkeen ulko-ovi vedetään kiinni eikä kuulu enää mitään ennen seuraavaa kertaa kun joku on rikki ja tarvitsee korjausta..
Mutta kaipa se johtuu siitä että olen aina ollut hyvin yksinäinen, niin sosiaaliset taitoni eivät ole parhaat mahdolliset. Kun tutustun niin olen kyllä puhelias yms. mutta alkuun pääseminen on vaan niin haastavaa, ja monet varmaan ensivaikutelman takia kiertääkin kaukaa.
Eipä tästä avautumisesta apua ole ap:lle mutta näin yleisesti että et ole yksin asian kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään hätää. Pärjäät loistavasti olemalla oma itsesi ja ottamalla muut huomioon.
Pakko kysyä, että oletko tosissasi vai onko viestisi pelkkää vittuilua? En ole koskaan pärjännyt loistavasti enkä edes hyvin, ja pelkästään noilla neuvoilla en ole koskaan päässyt edes välttävään lopputulokseen.
Alue: Aihe vapaa
Ei mitään hätää. Pärjäät loistavasti olemalla oma itsesi ja ottamalla muut huomioon.