Lue keskustelun säännöt.
Jossain mielenterveystestissä kysyttiin "oletko muuttanut usein (omasta tahdostasi)"?
19.09.2021 |
Mistä vapaaehtoinen usein muuttaminen kertoo mielenterveyteen liittyen?
Tuttuni on muuttanut todella usein täysin vapaaehtoisesti, vaihtaa myös autoa jatkuvasti sekä huonekalujen järjestystä kotonaan, melkein joka kerta kun käyn hänen luonaan, järjestys vaihtunut. Pukeutumistyyliä ei vaihtele tavallista useammin.
En ole diagnosoimassa ketään mutta kiinnostaa tietää mistä tämmöinen voi kertoa psykologien mielestä. Mihin liittyy?
Kommentit (137)
https://www.tays.fi/fi-FI/Ohjeet/Hoitoohjeet/Psykiatrian_hoitoohjelmat/…
Ei niitä persoonallisuushäiriö diagnooseja tehdä yhden testin perusteella vaan siinä tehdään useita, sen jälkeen työryhmä johon kuuluu psykiatri muun muassa, tekee yhteenvedon. Mutta tässä nyt tietoa mitä tuolla testeissä tehdään.
Nämä voi ihan niistä linkeistä avata jos kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No testithän on ihan huuhaata. Keksitään joku tekemällä tehty diagnoosi ja sitten asiat a,b,c,d kertovat siitä. Ne on ihan ihmisen omassa päässä. Lisäksi diagnosointi on moneen kertaan subjektiivista. Esim mitä tuo usein tarkoittaa, riipuu ihmisestä ja myös tulkitsijan tulkinnasta.
Nuo testit ja psykiatria/psykologia yleensäkin perustuu tieteeseen. Asioita on siis tutkittu, ja on huomattu, että tietyt asiat liittyvät usein tiettyihin mielenterveyden häiriötiloihin. Toki tiedekin elää jatkuvasti, eikä psykiatria tai psykologia ole samanlainen eksakti tieteenala kuin esimerkiksi kemia ja fysiikka, mutta eivät ne silti huuhaata ole.
Jatkuvasti muuttaminen voi liittyä ihan temperamenttiin (elämyshakuisuus), mutta sillä voisi kuvitella kartoitettavan myös impulsiivisuutta, joka liittyy tiettyihin psyykkisiin häiriöihin.
Olen ollut aikoinaan tälläisessä palikkatestissä. Tuloksena juurikin elämyshakuisuus, viitteitä epävakaaseen persoonaan. Ihan oikeaan osui. Sehän se siihen jatkuvaan muuttamiseeni, reissaamiseen, kyvyttömyyteen sitoutua yksittäiseen työpaikkaan tai parisuhteeseen taustalla oli. Heikko perusarjen sietokyky, epärealistiset odotukset siitä, että elämän pitäisi olla aina yhtä juhlaa ja kaikenlaista jännittävää.
Minut paransi tästä ikä paljolti sekä yleiset realiteetit. Halusin kuitenkin myös jossain kohtaa oman asunnon. Ja sitä ei oikein sillä systeemillä hanttihommissa kunnes pääsee taas reissuun hankita.
Tuo epävakaus juuri mieleen tulikin. Itselläni on piirteitä epävakaasta persoonallisuushäiriöstä (en enää täytä diagnostisia kriteerejä), ja muistaakseni jossain epävakautta ja/tai sen vaikeusastetta kartottavassa testissä kyseltiin juuri tämäntyyppisiä kysymyksiä, vaikka toki epävakaus sisältää paljon muutakin kuin impulsiivisuuden.
Itselläni on tuosta jo niin kauan, etten muista enää tarkkaan, miten sanamuoto varsinaisesti meni, mutta erillistä epävakaan persoonallisuuden varsinaista diagnoosia ei tullut, vain tyyliin että piirteitä siihen on.
Palikkatesti ei ollut mikään nettitesti, vaan erikoissairaanhoidossa. Tarkoituksena oli selvittää, pitäisikö monta vuotta jatkuneen vakavan masennuksen jäljiltä minut laittaa kuntoutukseen, vai peräti eläkkeelle.
Se jäi mysteeriksi, koska enhän siihen pidempään selvitysjaksoonkaan kyennyt sitoutumaan, jaksoin vain ne alun isommat ja lähdin taas reissuun. :O
Eli ei pidä kyllä paikkaansa, ettei masentunutkin ihminen irtiottoihin kykenisi.
Jälkikäteen mietittynä, oma masennukseni johtui pitkälti juuri siitä elämyshakuisuudesta, heikosta normaalin arjen sietokyvystä, impulsiivisuudesta. Masennuin, jos ja kun oli liian tavallista tylsää arkielämää.
Ihmeellisiä defenssejä täällä kyllä lyö keskustelijoilla päälle. Olennaista tietty on, kuinka usein niitä irtiottoja tapahtuu, mutta josko irtiotot ovat toistuva kaava, ja niitä tapahtuu jatkuvasti asiassa jos toisessa ensisijaisena muka ratkaisukeinona, ei ole täysin poissuljettua, etteikö taustalla olisi joku mielenterveydellinen ongelma.
Minulla oli, eikä tee tiukkaa myöntää. Ja ihanaa käyttää siitä mennyttä aikamuotoa. Keskeisenä työkaluna omassa parantumisessa oli ymmärtää syyt tiettyjen vähintään itselleni haitallisten käytösmallien taustalla. Joten siinä mielessä siitä palikkatestistä oli aikoinaan suurtakin hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exäni kanssa oli aina joskus puhetta hänen isänsä muuttovimmasta. Asuinpaikka ja maakin vaihtuivat tiheään. Kuten mieheni kuvasi, niin aina kun johonkin paikkaan oli kotiutunut ja oli kavereitakin, piti taas lähteä pois. Tuo piirre säilyi vanhoilla päivilläkin. No hän, siis mieheni isä, sairasti useita psykooseja ja oli varsin ahdistuneen oloinen lähes aina. Elämä ei todellakaan ollut hänelle helppoa. Ei ole exälläkään, joka tuntuu perinteen noita piirteitä ja jonka lapsuus ei nyt kovin hyvä ollut (enkä tarkoita pelkästään jatkuvia muuttoja).
Nämä keskustelut ovat todella ankeita ja masentavia. Tällaistako nykyaika on? Ihmiset nälvivät toisiaan ja toisten piirteitä ja tekemisiä kilpaa selän takana. Surullista. Suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus on kyllä kadonnut ilmeisesti lopullisesti maailmasta.
Haukkumassasi kirjoituksessa puhuttiin miehestä, jonka muuttoinnon takia (ilmeisesti) koko perheen piti muuttaa, vaikka vanhaan paikkaan oli juuri kotiuduttu. Eikö lapsen näkökulmaa saisi tällaisessa tilanteessa tuoda mielestäsi esille? Vaativatko peräänkuuluttamasi suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus sitä, että lapsen tuntemukset pitää sivuuttaa?
Vanhemmat elättää. Lapsi tyytyy siihen päätökseen. Olisi hullua os lapsi päättäisi missä asutaan.
Vanhemmat elättää, mutta maaninen, töihin ja muuhun elämään liittyvä pakonomainen muuttovimma voi olla lapselle haitaksi. Kun koko ajan joutuu sopeutumaan uuteen eikä mihinkään ehdi juurtua. En menisi vähättelemään ihmistä, joka ei ole tuosta omalla kohdallaan lainkaan pitänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exäni kanssa oli aina joskus puhetta hänen isänsä muuttovimmasta. Asuinpaikka ja maakin vaihtuivat tiheään. Kuten mieheni kuvasi, niin aina kun johonkin paikkaan oli kotiutunut ja oli kavereitakin, piti taas lähteä pois. Tuo piirre säilyi vanhoilla päivilläkin. No hän, siis mieheni isä, sairasti useita psykooseja ja oli varsin ahdistuneen oloinen lähes aina. Elämä ei todellakaan ollut hänelle helppoa. Ei ole exälläkään, joka tuntuu perinteen noita piirteitä ja jonka lapsuus ei nyt kovin hyvä ollut (enkä tarkoita pelkästään jatkuvia muuttoja).
Nämä keskustelut ovat todella ankeita ja masentavia. Tällaistako nykyaika on? Ihmiset nälvivät toisiaan ja toisten piirteitä ja tekemisiä kilpaa selän takana. Surullista. Suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus on kyllä kadonnut ilmeisesti lopullisesti maailmasta.
Haukkumassasi kirjoituksessa puhuttiin miehestä, jonka muuttoinnon takia (ilmeisesti) koko perheen piti muuttaa, vaikka vanhaan paikkaan oli juuri kotiuduttu. Eikö lapsen näkökulmaa saisi tällaisessa tilanteessa tuoda mielestäsi esille? Vaativatko peräänkuuluttamasi suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus sitä, että lapsen tuntemukset pitää sivuuttaa?
Vanhemmat elättää. Lapsi tyytyy siihen päätökseen. Olisi hullua os lapsi päättäisi missä asutaan.
Vanhemmat elättää, mutta maaninen, töihin ja muuhun elämään liittyvä pakonomainen muuttovimma voi olla lapselle haitaksi. Kun koko ajan joutuu sopeutumaan uuteen eikä mihinkään ehdi juurtua. En menisi vähättelemään ihmistä, joka ei ole tuosta omalla kohdallaan lainkaan pitänyt.
Korjaus: piti kirjoittaa "työhön ja muuhun elämään liittyMÄTÖN muuttovimma...." Jos esimerkiksi työn takia on pakko muuttaa usein, on asia tietysti eri.
Itse olen joutunut muuttamaan naapurien tupakoinnin ja yläkerran painononnostajan takia. Olen jo odottanut kauan kaupungin asuntoa, mutta ei lähde yksin asuvalle. Yksityiselle pääsee, mutta vuokrat kovat. On niistäkin selvitty. Nyt muutan vuoden asumisen jälkeen tupakoitsijoita pakoon. Tuli taas mitta täysi ja hakee sitä eläkeläisen auvoista elämää. Katto on pitänyt olla pään päällä koeajan. Se motto on pitänyt, väliäkös noista arvostelijoista. Nyt vain paranee asunto. Muuttakaa kaikki jos on ympärillä ilkeitä ihmisiä tai huono toimimaton asunto. Ollaan arvokkaita itsellemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjussa on puhuttu "uusien alkujen" hakemisesta ja tämä tulisi erottaa siitä, kun muutetaan työn, opiskelun tai muuttuneiden asuntotarpeiden takia. On hyvin tavallista, että vaikkapa kerran vuosikymmenessä tulee joku isompi herätys ja sen myötä elämänmuutoksen ja ajatusten tuulettamisen tarve, ja muutetaan ihan "huvikseen". On kuitenkin eri asia, jos tällainen uuden alun tarve herää aikuisessa ihmisessä joka toinen vuosi, ja tämä voi (en sano, että aina) kieliä mielenterveyden ongelmista. Itse tunnen kolme tällaista jatkuvasti "huvikseen" muuttavaa, jotka julistavat kääntävänsä uuden sivun elämässään, toki usein myös muissa asioissa kuin asunnon vaihdossa. Yksi on kärsinyt koko aikuisikänsä enemmän tai vähemmän masennuksesta, pari muuta muuten vaan epävakaita ja yksi ajoittain jopa psykoottinen. Kaikki jollain tapaa rauhattomia ja jatkuvasti tyytymättömiä ihmisiä, kärsivät kaikki kolme myös paniikkioireista, vaikka kellään ei tietääkseni ole paniikkihäiriötä diagnosoituna.
Aloittaja on itse tuollaiseen kysymykseen psyk testissä kertomansa mukaan törmännyt. Oletettavasti siinä testissä on kyllä sitten saman tapaiseen käyttäytymiseen liittyviä kysymyksiä... Sitoutumiskykyä, pitkäjännitteisyyttä, suunnitelmallisuutta yms ominaisuuksia selvittäviä kysymyksiä.
Ja kuitenkaan aloittaja ei sitten kädåditä mitä tuolla muuttamista koskevalla kysymyksellä haetaan.
Jotenkin outo aloitus ja kysymyksen asettelu... Omasta tahdosta asunnon vaihtoon lähteminen.... Ongelmavyyhdeissä muutto yleensä pakon sanelemaa, siis asunto menee omasta syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen joutunut muuttamaan naapurien tupakoinnin ja yläkerran painononnostajan takia. Olen jo odottanut kauan kaupungin asuntoa, mutta ei lähde yksin asuvalle. Yksityiselle pääsee, mutta vuokrat kovat. On niistäkin selvitty. Nyt muutan vuoden asumisen jälkeen tupakoitsijoita pakoon. Tuli taas mitta täysi ja hakee sitä eläkeläisen auvoista elämää. Katto on pitänyt olla pään päällä koeajan. Se motto on pitänyt, väliäkös noista arvostelijoista. Nyt vain paranee asunto. Muuttakaa kaikki jos on ympärillä ilkeitä ihmisiä tai huono toimimaton asunto. Ollaan arvokkaita itsellemme.
Tässä keskustelussa menee monin tavoin puurot ja vellit sekaisin.
- Tietenkin on perusteltu syy muuttaa pois jopa nopeasti, josko naapuriksi osuu joku häirikkö.
- Moni vuokrasopimus tehdään vuoden määräaikaisena. Perusteltuja syitä sen päättymiselle on monia. Kuten vuokra nousee liikaa suhteessa omaan maksuhalukkuuteen, vuokranantaja haluaakin myydä asunnon, alue osoittautui epämiellyttäväksi.
- Joskus muutetaan uuden työpaikan perässä tai muuten muuttuneen elämäntilanteen myötä. Mutta kyllähän se saattaa tiettyä liiallista impulsiivisuutta tai kyvyttömyyttä suunnitelmallsiuuteen kuvastaa sekin, josko tarve moiseen tulee jo kuukausi uuteen asuntoon muuttamiseen jälkeen.
- Uudessa autossa laskee arvo nopeasti. Se todellakin kannattaa vaihtaa siten uuteen aina x vuoden jälkeen, vaikka naapuri tai palstakyylä miettisi mitä tahansa.
- Huonekalujen paikkojen jatkuva vaihtelu voi sekin kertoa vain sisustusharrastuksesta. Itse en kyllä sellaisen ihmisen kanssa asuisi, raskasta jos joka kuukausi täytyisi ihmetellä jopa missäs se vessapaperirulla tällä kertaa sijaitsee. Kenties pajukorissa, vai jollain sisustustikkailla?
- Asuntosijoittaminen. Verotuksellisista syistä ottaa aika rankasti takkiin, josko vaihtaa asunnosta toiseen aina ennen, kuin siinä on kaksi vuotta itse asunut.
- Työpaikka. Pätkätöissä ja -soppareissa se voi vaihtua pakosti taajaan. Muissa työsopimustyyleissä kyllähän se aina vain max. vuosi per paikassa CV:ssä voi kertoa siitä, että joko työntekijällä itsellään on sitoutumisongelmia, tai työntekijä muuten vaikea. Joskus mukana toki voi olla myös vain huonoa tuuria.
- Neljä avioliittoa takana. Ei voi enää vain huonon tuurin piikkiin laskea. Jotain vikaa on henkilössä itsessäänkin.
- Neljän eri kumppanin kanssa lapsia. Ks. edellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tainnut kovinkaan moni käydä noissa testeissä ja hyvä niin. Mielipide kyllä löytyy muttei tiedetä mistä puhutaan.
Linkitätkö tuon testin? Olen psykologi, VTM, enkä koskaan tuollaiseen testiin törmännyt. Mielenterveyttä arvioitaessa huomioidaan henkilön kokonaistilanne. Muuttamisille voi olla lukemattomia rationaalisia syitä ja toisaalta staattiselle elämälle samalla paikkakunnalla voi perusteena olla vaikkapa sosiaalisten tilanteiden pelko. Mielellään näkisin linkin em testiin.
Linkin testiin? Sellainen psykologi sitten siellä kun nettitestien perään kyselee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No testithän on ihan huuhaata. Keksitään joku tekemällä tehty diagnoosi ja sitten asiat a,b,c,d kertovat siitä. Ne on ihan ihmisen omassa päässä. Lisäksi diagnosointi on moneen kertaan subjektiivista. Esim mitä tuo usein tarkoittaa, riipuu ihmisestä ja myös tulkitsijan tulkinnasta.
Nuo testit ja psykiatria/psykologia yleensäkin perustuu tieteeseen. Asioita on siis tutkittu, ja on huomattu, että tietyt asiat liittyvät usein tiettyihin mielenterveyden häiriötiloihin. Toki tiedekin elää jatkuvasti, eikä psykiatria tai psykologia ole samanlainen eksakti tieteenala kuin esimerkiksi kemia ja fysiikka, mutta eivät ne silti huuhaata ole.
Jatkuvasti muuttaminen voi liittyä ihan temperamenttiin (elämyshakuisuus), mutta sillä voisi kuvitella kartoitettavan myös impulsiivisuutta, joka liittyy tiettyihin psyykkisiin häiriöihin.
Olen ollut aikoinaan tälläisessä palikkatestissä. Tuloksena juurikin elämyshakuisuus, viitteitä epävakaaseen persoonaan. Ihan oikeaan osui. Sehän se siihen jatkuvaan muuttamiseeni, reissaamiseen, kyvyttömyyteen sitoutua yksittäiseen työpaikkaan tai parisuhteeseen taustalla oli. Heikko perusarjen sietokyky, epärealistiset odotukset siitä, että elämän pitäisi olla aina yhtä juhlaa ja kaikenlaista jännittävää.
Minut paransi tästä ikä paljolti sekä yleiset realiteetit. Halusin kuitenkin myös jossain kohtaa oman asunnon. Ja sitä ei oikein sillä systeemillä hanttihommissa kunnes pääsee taas reissuun hankita.
Justiisa joo, kyllä tulee vahvasti fiilis että kansalaista küsetetaan.
Ns. eliitti on iät ajat ravannut eri paikoissa, on erikseen kesähuvilat, metsästysmajat, kaupunkiasunnot jne. omien nurkkien lisäksi on oleskeltu tuttujen tiluksilla tai tehty turneeta vieraalla mantereella. Eikä tämän etuoikeutetun kansanosan elämäntyyliä ole tuomittu juurettomaksi tai mielenterveysongelmaiseksi. Kuulostaa kovin heppoiselta jakaa diagnooseja sosioekonomista asemasta riippuen, eiköhän tuo maisemanmuutostarve ole ihan luonnollinen ihmisissä esiintyvä piirre, varsinkin jos sellainen joukko jolla on rahkeet tehdä elämässä niinkuin huvittaa, sitä laajassa mittakaavassa omasta halusta harrastaa.
Onhan se tietty varmaan helpompi ajatella että on ”parantunut haihattelustaan”, vaikka taitaa tosiasiassa olla kyse tyytymisestä kohtaloonsa🙄
Mikä sitten lasketaan usein muuttamiseksi. Ja mikä on omasta tahdosta muuttamista? Jos en tykkää jostakin paikkakunnasta mutta muutan sinne silti esim. opiskelun takia, niin onko se oma tahtoni vai tilanteen sanelema juttu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No testithän on ihan huuhaata. Keksitään joku tekemällä tehty diagnoosi ja sitten asiat a,b,c,d kertovat siitä. Ne on ihan ihmisen omassa päässä. Lisäksi diagnosointi on moneen kertaan subjektiivista. Esim mitä tuo usein tarkoittaa, riipuu ihmisestä ja myös tulkitsijan tulkinnasta.
Nuo testit ja psykiatria/psykologia yleensäkin perustuu tieteeseen. Asioita on siis tutkittu, ja on huomattu, että tietyt asiat liittyvät usein tiettyihin mielenterveyden häiriötiloihin. Toki tiedekin elää jatkuvasti, eikä psykiatria tai psykologia ole samanlainen eksakti tieteenala kuin esimerkiksi kemia ja fysiikka, mutta eivät ne silti huuhaata ole.
Jatkuvasti muuttaminen voi liittyä ihan temperamenttiin (elämyshakuisuus), mutta sillä voisi kuvitella kartoitettavan myös impulsiivisuutta, joka liittyy tiettyihin psyykkisiin häiriöihin.
Olen ollut aikoinaan tälläisessä palikkatestissä. Tuloksena juurikin elämyshakuisuus, viitteitä epävakaaseen persoonaan. Ihan oikeaan osui. Sehän se siihen jatkuvaan muuttamiseeni, reissaamiseen, kyvyttömyyteen sitoutua yksittäiseen työpaikkaan tai parisuhteeseen taustalla oli. Heikko perusarjen sietokyky, epärealistiset odotukset siitä, että elämän pitäisi olla aina yhtä juhlaa ja kaikenlaista jännittävää.
Minut paransi tästä ikä paljolti sekä yleiset realiteetit. Halusin kuitenkin myös jossain kohtaa oman asunnon. Ja sitä ei oikein sillä systeemillä hanttihommissa kunnes pääsee taas reissuun hankita.
Justiisa joo, kyllä tulee vahvasti fiilis että kansalaista küsetetaan.
Ns. eliitti on iät ajat ravannut eri paikoissa, on erikseen kesähuvilat, metsästysmajat, kaupunkiasunnot jne. omien nurkkien lisäksi on oleskeltu tuttujen tiluksilla tai tehty turneeta vieraalla mantereella. Eikä tämän etuoikeutetun kansanosan elämäntyyliä ole tuomittu juurettomaksi tai mielenterveysongelmaiseksi. Kuulostaa kovin heppoiselta jakaa diagnooseja sosioekonomista asemasta riippuen, eiköhän tuo maisemanmuutostarve ole ihan luonnollinen ihmisissä esiintyvä piirre, varsinkin jos sellainen joukko jolla on rahkeet tehdä elämässä niinkuin huvittaa, sitä laajassa mittakaavassa omasta halusta harrastaa.
Onhan se tietty varmaan helpompi ajatella että on ”parantunut haihattelustaan”, vaikka taitaa tosiasiassa olla kyse tyytymisestä kohtaloonsa🙄
Voi sen näinkin tulkita.
Varakas eliitti tuppaa aina olemaan elämyshakuista, kun ramppaavat lomamatkoilla ja huviloillaan. Monella on useita eri asuntojakin eri paikoissa ihan omaan käyttöön, että voi taas vaihtaa maisemaa, kun alkaa siltä tuntua. Moni lentelee vapaana lisäksi kukasta kukkaan, jos vientiä riittää.
Me tavikset olemme sen sijaan pershäiriöisiä ja epävakaita, kykenemättömiä sietämään tasaista perusarkea. Sitoutumishäiriöisiä, jos emme jaksa sitä samaa tylsää tyyppiä koko ikämme. Onneksi ikä tekee tehtävänsä eli vanhempana kaikki muutosrumba alkaa tuntua niin rasittavalta, että tyytyy siihen nykyiseen, mitä se sitten onkin.
Oikeastaan voisi pohtia niin päin, haluaako kallonkutistaja tietää, onko vastaaja sitoutunut yhteen paikkaan ja onko hänellä siellä pysyvä tuttavapiiri ja suojaverkko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta on upeaa, että niin monet ihmiset on nykyään tiedostavia ja valveutuneita, että osaavat ja ymmärtävät pistää kaikenmaailman psykologeile ja psykiatreille sekä testaajille luun kurkkuun. Tarkoitan sitä, ettei niellä (muka)asiantuntijoiden määritelmiä ja tulkintoja inhimillisistä eli ihmiselämään liityyvistä asioista.
Toisaalta, jos "asiantuntija" on syvällä omissa poteroissaan, ei heidän ammattitaitoaan(?) voi hyödyntää omaksi hyväkseen.
Mulle tulee mieleen, että voisi olla manian oire. Pitäisi kyllä tarkemmin määritellä mitä tarkoitetaan usein muuttamisella. Onko se kuukauden välein vai joka toinen vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoho tosiaan on vihreämpää aidan toisella puolella ja tämä on ihan normaalia elämänkulkua.
Ei todellakaan aina ole. Joskus on, muttei aina.
Terveisin itse entinen nomadi. Maasta ja kaupungista toiseen. Alasta ja työpaikasta toiseen. Parisuhteesta toiseen. Mikään ei ikinä riittänyt, aina kaivoi se tunne mitä jos joku muu vaihtoehto olisikin parempi. Ihan yhtä h-elvettiä jälkikäteen katsottuna tähän nykyiseen paikallapysyvämpään elämään, jossa usein, jopa päivittäin voin todeta "tässä on minulla nyt kaikki hyvin, tämä riittää", ja ilman että kokisin joutuneeni tyytymään.
Aivan. Olen systemaattisesti kouluttautunut pidemmälle, muuttanut isompaan ja paremmille alueille, vuokralta omaan, hakenut työkokemusta ulkomailla ja edennyt uralla kotimaassa, niin sillä tavalla mulle ruoho oli aina vihreämpää, kun tein muutoksia. Parisuhteetkin parani ja lopulta löysin mieheni ja sain lapsia.
Vanhemmat elättää. Lapsi tyytyy siihen päätökseen. Olisi hullua os lapsi päättäisi missä asutaan.