Jossain mielenterveystestissä kysyttiin "oletko muuttanut usein (omasta tahdostasi)"?
Mistä vapaaehtoinen usein muuttaminen kertoo mielenterveyteen liittyen?
Tuttuni on muuttanut todella usein täysin vapaaehtoisesti, vaihtaa myös autoa jatkuvasti sekä huonekalujen järjestystä kotonaan, melkein joka kerta kun käyn hänen luonaan, järjestys vaihtunut. Pukeutumistyyliä ei vaihtele tavallista useammin.
En ole diagnosoimassa ketään mutta kiinnostaa tietää mistä tämmöinen voi kertoa psykologien mielestä. Mihin liittyy?
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Eläisimme edelleen siellä ihmislajin alkukodissa Afrikan savanneilla kivikautista elämää, ellei muutama rohkeampi olisi halunnut muutosta nykytilanteeseen ja lhtenyt tutkimaan uusia asuinsijoja. Pitääkö ihmisen halu parantaa ja kehittää asioita paremmiksi pistää jonkun diagnoosin alle? Varmaan silloinkin lähtijöitä pidettiin suunnilleen "riivattuina", mutta kehitys vaati sitä - muutoshalua. Amen.
Jotkut alapeukuttavat, mutta pohjimmiltaan on samasta ilmiöstä kyse - muutoshalusta. Halusta parantaa elinolosuhteitaan ja samalla ottaa pieniä riskejäkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tainnut kovinkaan moni käydä noissa testeissä ja hyvä niin. Mielipide kyllä löytyy muttei tiedetä mistä puhutaan.
Miksi edes kyselet, jos jo tiedät? Ja onko mitään varmaa tietoa edes? Tiede muuttuu ja kehittyy jatkuvasti. Testeistä ei oikein voi irroittaa yhtä kysymystä ja tehdä sen pohjalta johtopäätöksiä. En ole tosin itse tuollaista testiä ikinä edes tehnyt ja niitäkin on monenlaisia. Tulos on lähes satunnainen kokonaisuuden kannalta. Ihmistieteissä ei ole absoluuttista totuutta muutenkaan.
Mä olen muuttanut ihan uteliaisuuden ja työn vuoksi. Työni on hyvin liikkuvaa ja olen perheettömänä mielelläni ottanut vastaan töitä ympäri Suomea ja maailmaakin. Olen paljon onnellisempi kuin ne muutamat tuttavat, jotka on jämähtäneet jonnekin Raaheen vuosikymmeniksi ja kamppailevat osittain samojen ongelmien kanssa vielä 40+ kuin peruskouluaikoinaan.
Ei ole mulla ollut syytä mennä mihinkään mielenterveystesteihin, joten en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tainnut kovinkaan moni käydä noissa testeissä ja hyvä niin. Mielipide kyllä löytyy muttei tiedetä mistä puhutaan.
Linkitätkö tuon testin? Olen psykologi, VTM, enkä koskaan tuollaiseen testiin törmännyt. Mielenterveyttä arvioitaessa huomioidaan henkilön kokonaistilanne. Muuttamisille voi olla lukemattomia rationaalisia syitä ja toisaalta staattiselle elämälle samalla paikkakunnalla voi perusteena olla vaikkapa sosiaalisten tilanteiden pelko. Mielellään näkisin linkin em testiin.
Vierailija kirjoitti:
Masentuneelle on tyypillistä, että se yrittää päästä masennuksesta eroon muuttamalla. Projisoi sen masennuksensa johtumaan ympäristöstä, ja toivoo että kun muuttaa paikkaan x niin masennus häviää. Vaikka ei se sitä tee.
Been there done that, ja tajunnut vasta jälkeenpäin syyn.
Toisaalta siinä voi kertaheitolla päästä eroon huonosta seurasta ja muista lieveilmiöistä. Parantaa asiaa huomattavasti. Toki tunnen tapauksia jotka muuttivat ja keräsivät sitten vaan ympärilleen entistä surkeamman remmin, eli on jonkinlainen läheisriippuvuus mitä eivät itse tajua tai kykene myöntämään. Erakkoluonteille varmasti toimii paremmin, mikäli ei ole saanut alunperin otettua riittävästi hajurakoa esim. opiskelujen jälkeen.
Ap vaikuttaa hieman vähä-älyiseltä kyylältä.
Vierailija kirjoitti:
No minä ainakin tunnen yhden joka muuttaa usein ja kärsii mielenterveyden häiriöistä. Muuttaminen liittyy asiaan niin, että ei osaa eritellä tiettyjä ahdistusta laukaisevia asioita muusta arjesta ja alkaa jossain vaiheessa kokea, että nämä ongelmat johtuvat ainakin välillisesti asunnosta tai alueesta jolla asuu. Ensin tulee siis joku kriisi ja aina perään se asunto alkaa ahdistaa tai siitä löytyy vikaa ja on "pakko" päästä pois. Odotukset seuraavaa asuntoa kohtaan ovat aina todella korkealla ja siihen liittyy tietty kokemus, että ne muutkin asiat ratkeavat sen muuttamisen kautta.
Minun äitini on juuri tälläinen.
Nämä 'jossain oli joskus'-lähteet on ihan niitä luotettavimpia 😆 hulvaton oli myös aloituksessa väite, 'en ole diagnosoimassa' ja samaan hengenvetoon 'voisiko psykologi kertoa mistä johtuu'. Voi luoja ap 🙈
Vierailija kirjoitti:
Masentuneelle on tyypillistä, että se yrittää päästä masennuksesta eroon muuttamalla. Projisoi sen masennuksensa johtumaan ympäristöstä, ja toivoo että kun muuttaa paikkaan x niin masennus häviää. Vaikka ei se sitä tee.
Been there done that, ja tajunnut vasta jälkeenpäin syyn.
No ei kyllä tullut mielenkään tuollaiset ajatukset masentuneena. Viimisenä varmaan olisin jotain muuttoa miettinyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exäni kanssa oli aina joskus puhetta hänen isänsä muuttovimmasta. Asuinpaikka ja maakin vaihtuivat tiheään. Kuten mieheni kuvasi, niin aina kun johonkin paikkaan oli kotiutunut ja oli kavereitakin, piti taas lähteä pois. Tuo piirre säilyi vanhoilla päivilläkin. No hän, siis mieheni isä, sairasti useita psykooseja ja oli varsin ahdistuneen oloinen lähes aina. Elämä ei todellakaan ollut hänelle helppoa. Ei ole exälläkään, joka tuntuu perinteen noita piirteitä ja jonka lapsuus ei nyt kovin hyvä ollut (enkä tarkoita pelkästään jatkuvia muuttoja).
Nämä keskustelut ovat todella ankeita ja masentavia. Tällaistako nykyaika on? Ihmiset nälvivät toisiaan ja toisten piirteitä ja tekemisiä kilpaa selän takana. Surullista. Suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus on kyllä kadonnut ilmeisesti lopullisesti maailmasta.
Haukkumassasi kirjoituksessa puhuttiin miehestä, jonka muuttoinnon takia (ilmeisesti) koko perheen piti muuttaa, vaikka vanhaan paikkaan oli juuri kotiuduttu. Eikö lapsen näkökulmaa saisi tällaisessa tilanteessa tuoda mielestäsi esille? Vaativatko peräänkuuluttamasi suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus sitä, että lapsen tuntemukset pitää sivuuttaa?
No itse tunnen naisen, joka vaihtaa huonekalujen järjestystä kuukausittain, muuttaa usein, ei osaa olla yhtään paikoillaan tekemättä mitään jne. Hän on myös järkyttävän ja vaarallisen mustasukkainen. Se nainen tarvitsisi mt-apua. Miesparka ei pysty eroamaan naisesta ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneelle on tyypillistä, että se yrittää päästä masennuksesta eroon muuttamalla. Projisoi sen masennuksensa johtumaan ympäristöstä, ja toivoo että kun muuttaa paikkaan x niin masennus häviää. Vaikka ei se sitä tee.
Been there done that, ja tajunnut vasta jälkeenpäin syyn.
No ei kyllä tullut mielenkään tuollaiset ajatukset masentuneena. Viimisenä varmaan olisin jotain muuttoa miettinyt.
Sama juttu!! Muuttaminen vaatii tosi paljon sekä aloitekykyä että energiaa, joita kumpaakaan ei masentuneella ole. Täällä joku vetää hatusta mitä typerimpiä teorioita.
Vierailija kirjoitti:
No itse tunnen naisen, joka vaihtaa huonekalujen järjestystä kuukausittain, muuttaa usein, ei osaa olla yhtään paikoillaan tekemättä mitään jne. Hän on myös järkyttävän ja vaarallisen mustasukkainen. Se nainen tarvitsisi mt-apua. Miesparka ei pysty eroamaan naisesta ikinä.
Siis muuttaako se mies aina sen mukana? Kuinka usein ne muuttaa ja mistä työt? Ja vierailetko jokaisella uudella paikkakunnalla johon ne muuttaa?
Eräässä keskustelussa oli täällä joskus teksti, jossa joku kertoi muuttavansa lapsensa kanssa useamman kerran tämän ala-asteaikana. Kuinkahan monta kertaa lapsi joutui aloittamaan alusta uusissa ympyröissä? Ei ole voinut tehdä mielelle hyvää. Mielestäni tuo kertoo oikeasti jo sen, että jossain on vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tainnut kovinkaan moni käydä noissa testeissä ja hyvä niin. Mielipide kyllä löytyy muttei tiedetä mistä puhutaan.
Linkitätkö tuon testin? Olen psykologi, VTM, enkä koskaan tuollaiseen testiin törmännyt. Mielenterveyttä arvioitaessa huomioidaan henkilön kokonaistilanne. Muuttamisille voi olla lukemattomia rationaalisia syitä ja toisaalta staattiselle elämälle samalla paikkakunnalla voi perusteena olla vaikkapa sosiaalisten tilanteiden pelko. Mielellään näkisin linkin em testiin.
Ei ole. Kyttään yhtä tuttua ja tykkään keksiä teorioita, miksi se ei pysynyt täällä Pattijoella.
Vierailija kirjoitti:
Tikusta asiaa taas. Ei liity välttämättä mihinkään.
Mieluummin itse vaihdan maisemaa kuin kärsin jossain epämiellyttävässä paikassa tai inhottavien, jopa kiusaavien ihmisten keskellä tai epäsopivassa asunnossa. Ihmisellä on vain yksi elämä ja jokainen vuosikin on arvokas. Katuisin jämähtämistä enemmän kuin sitä, että edes yritän tehdä asioille jotain.
Tämä!!
Miksi pitää diagnosoida ihmisiä? Minä ainakin voin paremmin kuin tajusin etten ole yhtä kuin diagnoosini. Oireiluni/ minä olen vain hieman erilailla ajatteleva kuin ympäristöni. Ei se silti tarkoita sitä, että minä olisin se ongelma. Kun ottaa vastuun omasta itsestään ja sukeltaa syvälle syy seuraus suhteisiin ja arvoihin, elämä avautuu.
Ei ole tainnut kovinkaan moni käydä noissa testeissä ja hyvä niin. Mielipide kyllä löytyy muttei tiedetä mistä puhutaan.