Kaikki rahat menee lapsiin!

Tarkoittaako tämä aloitus että jonkun muun pitäisi maksaa sun vääntämien mukuloiden menot!!

ei olis ollut pakko vääntää niitä - ehkäisy on keksitty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se on. Unohdit tosin listalta ajokortin, vanhojen päiväpuvun, rippijuhlien ja ylioppilasjuhlien järjestämisen sekä sen, että lapsilisä loppuu 17-vuotiaana. Onneksi lukiokirjoja ei enää tarvitse kenenkään hankkia.

Miten niin vanhemman täytyy maksaa ajokortti? Haluaako tämä ihminen ajokorttia? Voisi maksaa sen itse?

Minulle oli aivan itsestään selvää, että menin autokouluun itse ja maksoin sen itse, työssäkäymällä. Sama juttu puhelinten yms. osalta.

Melko suurehko otannan perusteella lapsia 4kpl ja heidän kaikki lukuisat ystävät jokainen on halunnut sen ajokortin ja vanhemmat ovat sen lapselle kustantaneet. Mutta joo asutaan alueella jossa ihmisillä on ihan hyvät tulot.

Voi voi. Minulla on 9 lasta ja JOKA IKINEN on maksanut itse ajokorttinsa ja autonsa. Kesätöitä tekemällä ja säästämällä. Nuorin juuri odottaa inssiin pääsyä kun täyttää pian 18.

Kaikki pärjäävät hyvin elämässään.

Opiskelujensa ohessa käyvät töissä.

Ovat oppineet, että raha ei kasva puussa, eikä pankin seinässä.

Ap, olisiko tuota asiaa pitänyt harkita ennen lasten hankkimista. Nyt se juna on mennyt, etkä voi kuin tyytyä tilanteeseen.

Niinhän se menee, kun on lapsia hankkinut. Ap:llä vain kaksi lasta, meillä on kolme - esikoispoika ja kaksostytöt. Sanoisin, että melkoisen kallis kombinaatio, kun kaikkia pojan tavaroita ei voi tytöillä kierrättää vaikka pienempinä kiltisti kulkivatkin myös veljen vanhoissa vaatteissa. Rahaa on silti riittänyt myös omiin hankintoihin ja harrastuksiin. Pitäisi laskea, mihin rahat riittävät ennen kuin rupeaa lapsia suunnittelemaan. Yhteiskunnan ei kuulu heitä elättää.

Juuri tuon takia kersat kannattaa JA PITÄÄ skipata. Hyi saatana minkälaista elämää tuollainen kädestä - suuhun touhu on. Ei se ole edes elämää ylipäätään, se on orjuutta.

Ihmettelen lähinnä, miksi ihmiset hajottavat puhelimiaan. Minulla ei ole koskaan mennyt puhelimen näyttö rikki. Miksette käytä minkäänlaisia suojakoteloita tai -pusseja? Itse ostin monta vuotta sitten Tallinnan Merekeskuksesta "rahapussin", jossa säilytän puhelinta melkein aina.

Sanoisin, että toiselle lapselle ette osta uutta puhelinta kuin vasta synttäri- tai joululahjaksi, tai sitten tienaa sen jollain työllä. Toisen lapsen puhelimen taas palautatte tehdasasetuksiin. Jumitus voi hävitä sillä.

Ei varmaan oo kukaan pakottanut sua tekemään lapsia. Oon sitä mieltä että jokainen tehköön niin monta lasta kun on varaa hankkia. Kellään meistä kun ei tuo raha kasva puussa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsiin saa kyllä takuulla menemään rahaa ihan loputtomasti. Vähemmälläkin pärjää, mutta onhan se myös arvovalinta haluaako satsata lapseen vai itseensä, vai vähän molempiin, vai sijoittaako vai asuuko kalliisti vai mitä tekee. Aika moni keskituloinen joutuu kuitenkin aina jostain tinkimään ja aika monella se on just ne omat jutut kun lapselle haluaa tarjota parasta.

Sehän siinä on ikävää, että jos lapsi profiloituu köyhäksi, se vaikuttaa hänen koko tulevaisuuteensa ja ihmissuhteisiin. Ihan jo silläkin tavalla, ettei ole varaa käydä missään ja tehdä asioita mitä muut nuoret tekee.

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se menee, kun on lapsia hankkinut. Ap:llä vain kaksi lasta, meillä on kolme - esikoispoika ja kaksostytöt. Sanoisin, että melkoisen kallis kombinaatio, kun kaikkia pojan tavaroita ei voi tytöillä kierrättää vaikka pienempinä kiltisti kulkivatkin myös veljen vanhoissa vaatteissa. Rahaa on silti riittänyt myös omiin hankintoihin ja harrastuksiin. Pitäisi laskea, mihin rahat riittävät ennen kuin rupeaa lapsia suunnittelemaan. Yhteiskunnan ei kuulu heitä elättää.

Tämähän se on. Kallut ämmmät porsiiii niitä kakaroita vaikka ei ole minkään valtakunnan edellytyksiä niitä elättää.

Tämän takia yksi lapsi riittää. Ei tarvi koko ajan olla pe*seauki ja rahaa jää myös omiin harrastuksiin ja esim vaateostoksiin jne.

Eräällä puolitutulla on kuusi lasta ja viisi isoa rotukoiraa. Tämä nainen on yksinhuoltaja, eikä koskaan ole ollut tietääkseni työssä. Myös tietämäni lasten isät ovat suurimmaksi osaksi työttömiä. Ihmettelen vaan että kuka nuo vilut maksaa, yhteiskuntako? Mikähän siinä muuten on että kun on muutenkin tuo elämä aika repaleisen oloista niin pitää sitten olla noita eläimiä niin monta nurkissa pyörimässä?

PrettyWoman kirjoitti:

Eräällä puolitutulla on kuusi lasta ja viisi isoa rotukoiraa. Tämä nainen on yksinhuoltaja, eikä koskaan ole ollut tietääkseni työssä. Myös tietämäni lasten isät ovat suurimmaksi osaksi työttömiä. Ihmettelen vaan että kuka nuo vilut maksaa, yhteiskuntako? Mikähän siinä muuten on että kun on muutenkin tuo elämä aika repaleisen oloista niin pitää sitten olla noita eläimiä niin monta nurkissa pyörimässä?

Laske tosta työmarkkinatuki, asumistuki, toimeentulotuki äidille ja 6 lapselle, ja 6 lapsen lapsilisät niin tulee ihan kiva tili.

Noi eläimet tulee kyllä kärsimään koska eläintenhoitokulut on suuria eikä millään riitä hätätapauksessa, sossu maksaa korkeintaan lopettamisen.

Miksi ette ymmärrä että ennen lapsia on voinut olla vakityöt ja muutenkin asiat kunnossa?

Sitten tuleekin yhtäkkiä ero, sairastuminen tms.

Kalleinta on se että on oltava isompi asunto kuin ilman lapsia. Siitä voi jo lähteä. Sitten toki kaikki muu, ruoka, harrastukset, läppärit, puhelimet, vaatteet, mopot, meikit, lista on loputon. Ja meillä kyllä pitää ne lukiokirjat edelleen ostaa - 04 syntyneelle. Eikä voi vaatteita kierrättää, teinityttö ei suostu pitämään isoveljen vanhoja vaatteita.

Meneehän lapsiin rahaa. Itselläni on vain yksi lapsi, mutta kuluja silti riittää. Seuraavilla tavoilla olen itse pienentänyt kuluja:

Omalla asuinpaikkakunnallani on onneksi ollut MLL:n lastentavarakirpputoreja. Noista ostettiin lapselle niin taaperona, leikki-ikäisenä ja ala-astelaisena potkumopot, suuri(n) osa leluista, vaatteista, ulkovaatteista, sadevaatteista, kumisaappaista, juhlavaatteista, urheilutarvikkeista ja pikkusälästä. Oma systeemini oli se, että olin tehnyt listan 1-3 vuoden aikana tarvittavista asioista. lapsi kun tarvitse esim. harrastustaan varten mustat juhlakengät, niin niitä oli valmiina jopa 5-6 seuraavaa kokoa. Silloin ostettiin, kun tuli hyväkuntoiset halvalla/edullisesti vastaan. Kotona säilytin sängynaluslaatikossa seuraavia kokoja tyhjiöpusseissa. Käytönnön kannalta tämä oli myös hyvä asia: ei päässyt mikään vuodenaika yllättämään. Aina oli vähintään seuraavan koon kaikki tarvikkeet valmiina.

Vielä ala-asteikäiselle ostin aina edellisen talvenloppualeista seuraavaksi vuodeksi yhden vaatekerran talvivaatteita. Varavaatteet ostin siis sielä lastentavarakirpputorilta. 

Meillä oli tuttavaperheiden kanssa sopimus, että jokaisella oli hieman tiedossa, että mitä kukin etsii/tarvitsee. Näin, kun joku vain kävi kirpputorilla, niin hän katsasti myös muiden tarvitsemia tavaroita.

Lapselle olen painottanut, että koulussa kannattaa syödä hyvin, jotta ruokakulut olisivat kotona hieman vähäisemmät. Tarjouksia seurataan, ja lapsi voi koulumatkalla käväistä ostamassa aina jotkin tarjoukset kotimatkallaan.

Harrastuskulut ovat aika suuret, mutta sukulaisten kanssa on sovittu, että esim. harrastustarvike/osa harrastusmaksusta voi olla oikein hyvä joululahja. Niitä lahjoja kun ei tarvitse olla hirveää kasaa.

Pienituloisella vaatii kyllä jatkuvaa tarkkailua ja listaamista, että mitä seuraavaksi tarvitaan.

PrettyWoman kirjoitti:

Eräällä puolitutulla on kuusi lasta ja viisi isoa rotukoiraa. Tämä nainen on yksinhuoltaja, eikä koskaan ole ollut tietääkseni työssä. Myös tietämäni lasten isät ovat suurimmaksi osaksi työttömiä. Ihmettelen vaan että kuka nuo vilut maksaa, yhteiskuntako? Mikähän siinä muuten on että kun on muutenkin tuo elämä aika repaleisen oloista niin pitää sitten olla noita eläimiä niin monta nurkissa pyörimässä?

Ne kallunaiset ja -miehet saakin yhteiskunnan tukia. Meidän työssäkäyvien pitää maksaa kaikki itse. Niillä on myös päivät aikaa koluta kirppiksiä, käydä ruokajonoissa ja tehdä jotain epävirallisia töitä. Kyllä ne yleensä jollain tavalla hankkii lisämassia, ne vaan ei maksa niistä veroja niin kuin me muut, joten heillä jää enemmän käteen.

Vierailija kirjoitti:

Niin kuuluu mennäkin. Muistan tuon vaiheen. Minulle oli myös tärkeää, että lapset saavat kaiken tarvittavan. Se helpottaa. Onko sinulla läheisiä, jotka voisi joskus ostaa lapsille jotain? Saisit välillä helliä itseäsikin.

No kuule, jos esim molempien lasten pyörät on vaihdettava isompiin, niin eiköhän toinen voisi ottaa sen isomman lapsen pyörän käyttöönsä.    Siinä jo säästyisi rahaa.

Tasapuolisuuden vuoksi voisi isommalle sitten hankkia myös käytetyn vempaimen.

Aloittaja on ääliö.

Jep. Tarvitsisin rintaliivejä mutta olen kulkenut jo puoli vuotta samoissa, jotta lapsilla olisi kaikki tarvittava. Pikkuhousutkin alkaa olla reikäisiä :-D Tänään näin ihanan takin joka olisi maksanut sen 50 euroa, mutta kun se raha meni jo lapsen uusiin housuihin ja paitoihin.

Vierailija kirjoitti:

Kalleinta on se että on oltava isompi asunto kuin ilman lapsia. Siitä voi jo lähteä. Sitten toki kaikki muu, ruoka, harrastukset, läppärit, puhelimet, vaatteet, mopot, meikit, lista on loputon. Ja meillä kyllä pitää ne lukiokirjat edelleen ostaa - 04 syntyneelle. Eikä voi vaatteita kierrättää, teinityttö ei suostu pitämään isoveljen vanhoja vaatteita.

No jos et tytölle osta, niin mitä se sitten tekee?   Kulkee vanhoissa vai alasti?

Vika on ihan itsessäsi, jos noin huonosti olet kasvattanut.