Lapsi ei halua harrastaa liikuntaa

Meillä ei lapsi meinaa myöskään innostua liikunnasta. Ollaan aktiivinen perhe, lähtee kyllä mukaan, jos käydään vaikka lyhyellä vaellusretkellä, mutta ei halua mitään omaa harrastusta. Eikä joka päivä voi vaeltaakaan.

En ole lähtenyt koskaan kyyditsemään kouluun, meiltä kylläkin alle 5km koulumatka. Sen aina kävelee tai pyöräilee. Koulussa otti valinnaisliikankin. Siitä olen ajatellut, että kai se urheilukiintiö tulee täyteen näinkin.

Enkä aio pakottaa mihinkään, jos ei sisäistä paloa ole, ei siitä harrastuksesta tule mitään. Pitää vaan yrittää houkutella mukaan lenkille, uimahalliin, jonnekin action parkiin tms kerta viikkoon ainakin.

tietokone ja vr-lasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai se olikin edestakainen matka eli 14 km pakotus. Kylmällä säällä. Kauheaa.

Mitä hittoa? Kuten tuossa aiemmin kirjoitin niin asiasta keskusteltiin. Ihan yhdessa tultiin siihen lopputulokseen että poika pyöräilee. Ei todellakaan pakoteta mihinkään :D Kummallisia oletuksia täällä. 14 km pyöräily teinipojalle joka on aiemmin harrastanut aktiivisesti urheilua ei ole yhtään mitään. 

Niin no niin. Annat kuitenkin ymmärtää nuorelle, että nuoren on pakko tehdä juuri noin? Voisihan hän itse jo määrittää milloin liikkuu esim. vapaalla. Hyvä jos matka ei ole yhtään mitään, muille kylmä viima olisi jo liikaa ja liukkaus. Osa haluaa tehdä vapaa-ajalla virkeänä, ei kouluun tai työhön liittyen, mutta on varmaan erilaisia ihmisiä. 

Oisko luetunymmärtäminen taas mitään?!

Jos on yhdessä keskustelu, että arkisin tulee harrastaa jonkulaista liikuntaa, joko erikseen harrastamalla tai hyötyliikuntana, ja lapsi/nuori valitsee itse hyötyliikunnan. Eli mikä ongelma?

Pointtihan oli nimenomaan siinä, että poika ei halua vapaa-ajalla harrastaa sitä liikuntaa.

- eri

Eiköhän tuossa takerruttu siihen, että alkuperäinen kommentoija sanoi, että "liikuntaa on harrastettava" ja kuten itsekin sanoit "arkisin tulee harrastaa jonkulaista liikuntaa" eli sen voi tulkita painostukseksi tai pakottamiseksi.

No sitten on ihan omaa tulkintaa. Ketään ei väkisin viedä harrastamaan liikuntaa. Vaan tässäkin tapauksessa 14-vuotiaalla on niin paljon älliä päässä, että ymmärtää, että täysi liikkumattomuus ei vaan ole terveellistä, joten valitsee itselleen sen sopivimman muodon. Kun harrastaa hyötyliikuntaa, niin vapaa-ajallaan voi sitten tehdä mitä haluaa.

Ihan käsittämätöntä kyllä, jos esim. joku puolen tunnin ulkona kävely nähdään "pakottamiseksi". Jatkuvasti puhutaan siitä, että nuorten mielenterveysongelmat lisääntyy, mutta silti ei nuoren oleteta edes liikkuvan päivittäin?! Anna mun kaikki kestää.

Meillä sama tilanne, ensimmäinen syksy kun 13-vuotiaalla ei ole harrastusta eikä liikkumishaluja. Koronan etätreenit laimensivat innostuksen pitkään jatkuneeseen voimisteluharrastukseen ja nyt olisi iän puolesta pitänyt karsia kilpajoukkueeseen, ei enää halunnut. Sovittiin että sitten liikumme kotioloissa mutta vaikeaa on, ei innostu metsälenkeistä eikä uimareissuista, just ja just koiran vie ulos, kaikki muu on kiven takana. Pakottaa en halua koska siitä ei ole mitään iloa kenellekään, en myöskään lahjoa tai kiristää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai se olikin edestakainen matka eli 14 km pakotus. Kylmällä säällä. Kauheaa.

Mitä hittoa? Kuten tuossa aiemmin kirjoitin niin asiasta keskusteltiin. Ihan yhdessa tultiin siihen lopputulokseen että poika pyöräilee. Ei todellakaan pakoteta mihinkään :D Kummallisia oletuksia täällä. 14 km pyöräily teinipojalle joka on aiemmin harrastanut aktiivisesti urheilua ei ole yhtään mitään. 

Niin no niin. Annat kuitenkin ymmärtää nuorelle, että nuoren on pakko tehdä juuri noin? Voisihan hän itse jo määrittää milloin liikkuu esim. vapaalla. Hyvä jos matka ei ole yhtään mitään, muille kylmä viima olisi jo liikaa ja liukkaus. Osa haluaa tehdä vapaa-ajalla virkeänä, ei kouluun tai työhön liittyen, mutta on varmaan erilaisia ihmisiä. 

Oisko luetunymmärtäminen taas mitään?!

Jos on yhdessä keskustelu, että arkisin tulee harrastaa jonkulaista liikuntaa, joko erikseen harrastamalla tai hyötyliikuntana, ja lapsi/nuori valitsee itse hyötyliikunnan. Eli mikä ongelma?

Pointtihan oli nimenomaan siinä, että poika ei halua vapaa-ajalla harrastaa sitä liikuntaa.

- eri

Eiköhän tuossa takerruttu siihen, että alkuperäinen kommentoija sanoi, että "liikuntaa on harrastettava" ja kuten itsekin sanoit "arkisin tulee harrastaa jonkulaista liikuntaa" eli sen voi tulkita painostukseksi tai pakottamiseksi.

Eli jos teini haluaa syödä joka päivä roskaruokaa, niin vanhemman on vaan tähän taivuttava, koska ei oo ok "painostaa" syömään normaalia ja ravitsevaa kotiruokaa?

Tuon ikäinen lapsi on hyvä vaikka osin pakottaa jonkinlaisen liikunnan pariin. Sanot suoraan että liikkumattomuus on epäterveellistä pidemmän päälle ja kaiken sisälläolon vastapainoksi on keksittävä jokin kiva liikuntamuoto. Helppoja matalan kynnyksen liikuntamuotoja on esim. sulkapallo, padel, pyöräily, futis, uinti. Kysyt lapselta että mitäs kokeillaan ja sitten mennään. Jos vinkuu takaisin niin uhkailet pleikan/netin rajoittamisella tai muilla sanktioilla.

Jos on lapsesta asti saanut mallia ulkoilusta, liikunnasta ja retkeilystä, niin kyllä ne palaa takaisin nuoren elämään, vaikka jonkinlaista taukoa välillä olisikin. Houkutella voi ja tarjota erilaisia mahdollisuuksia kokeilla uusia juttuja, mutta pakottaminen tuskin toimii. Painon ja terveyden kannalta kuitenkin tärkeä huolehtia hyvästä ravinnosta ja unesta. Niillä pääsee jo pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä samanlainen poika, liikunta ei innosta. Sellainen missä tulisi hiki ja niin että kunto kohoaisi. Ja me vanhemmat tykätään liikkua.. painoa alkaa tulla, toivon että teininä menisi sit pituuskasvuun ja alkais liikuntainto sitten kun alkaa tytöt kiinnostaa tai jotain. Tai sit parin vuoden päästä rehaan sen väkisin muutaman kerran viikossa johonkin liikkumaan. Nyt hän 12v

Tulee olemaan kova pala, kun tajuaa ettei liikunnallisuus tai lihakset vetoa tyttöihin vaan kaikki on kiinni pituudesta ja naamasta.

Tytöille ja naisille tärkeintä on persoona. Mutta palstamiehille on tärkeintä pituus ja naama, koska harvapa sitä omaa persoonaansa epämiellyttävänä näkee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä samanlainen poika, liikunta ei innosta. Sellainen missä tulisi hiki ja niin että kunto kohoaisi. Ja me vanhemmat tykätään liikkua.. painoa alkaa tulla, toivon että teininä menisi sit pituuskasvuun ja alkais liikuntainto sitten kun alkaa tytöt kiinnostaa tai jotain. Tai sit parin vuoden päästä rehaan sen väkisin muutaman kerran viikossa johonkin liikkumaan. Nyt hän 12v

Tulee olemaan kova pala, kun tajuaa ettei liikunnallisuus tai lihakset vetoa tyttöihin vaan kaikki on kiinni pituudesta ja naamasta.

Tytöille ja naisille tärkeintä on persoona. Mutta palstamiehille on tärkeintä pituus ja naama, koska harvapa sitä omaa persoonaansa epämiellyttävänä näkee.

Tämä on vielä surullisempaa. Ajattelin kaverini saavan kiinnostusta ulkomuotonsa vuoksi, mutta ehkä naiset sitten ihastuivat hänen epärehellisyyteensä ja itsekkyyteensä.

Hanki pelikonsoli ja siihen Just Dance. On ihan paras koko perheen peli! Geokätköily, suunnistus, kiipeily, parkour. Joku hauska laji. Kävely on umpitylsää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä 14-vuotias poika on lopettanut liikuntaharrastukset eikä halua mitään uutta harrastusta. Vaikea pakottaakaan. Asiasta keskusteltiin ja kun selvää on että liikuntaa on harrastettava jossain muodossa niin päädyttiin siihen että poika liikkuu koulumatkat (7 km yhteen suuntaan) aina pyöräillen kun vaan sää sallii. Bussikyyti maksetaan vain jos on tosi huono ilma. 

Tuo ei ole todellakaan ok, ellei se lähde nuoresta itsestä, se voi olla henkistä väkivaltaa ja fyysistä jos pakottaa. Olisi järkevää mennä koulumatkat kyydillä tai bussilla. Ja vapaa-ajalla oma liikunta. Koulussa on jo liikuntaa

Höpö höpö, henkistä väkivaltaa :D Vai oikein kyyditä pitäisi velttoilijaa. Ei ihme että tässä maassa vaan lihotaan ja lihotaan. Vanhemman vastuu on huolehtia että lapsi liikkuu. 

Mikään nuorten painostaminen 7 kilometrin aamulenkille ei ole tosiaan ok. Voi olla kiusaamista ja simputusta kuin armeijassa. Älä kyyditse, mutta bussi on olemassa ainakin. Jos oikeasti välittää nuoresta, on tämän puolella ja miettii miltä hänestä tuntuu. Haluaisitko itse sellaiset vanhemmat jotka pakottavat rumasti ja aikuisena jotkut ovat mielenterveyden raunioilla. Toivottavasti poika kestää.

Ei jeesus ei ihme että nykypäivänä lihotaan ja ollaan huonokuntoisia jos 7km pyöräily on joku maata mullistava juttu. Tohon menee noin 20min mikä ei tosiaan ole mikään simputus vaan hyvää hyötyliikuntaa.

Meidän 12v on harrastavinaan jalkapalloa. Hän ei jaksa juosta koska kunto on niin huono, ja luovuttaa heti kun vähän hengästyttää ja tulee kuuma. Ei ole mitään astmoja tai muita terveysjuttuja, vaan ei vain jaksa, eikä jaksamista saa parannettuakaan kun heti kun hengästyttää niin tekeminen loppuu. Myöskin "tulee pääkipu", eli se ihan normaali tunne kun huonokuntoisella sydän hakkaa ohimoissa asti. 

Hän ei vain pidä liikkumisesta hikeen asti, ja koko ajan on olevinaan joku paikka kipeä, jos joutuisi vähän yrittämään enemmän. Tämäkin tykkää pelata paljon, tai tykkäisi pelata vaikka koko ajan jos annettaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäinen lapsi on hyvä vaikka osin pakottaa jonkinlaisen liikunnan pariin. Sanot suoraan että liikkumattomuus on epäterveellistä pidemmän päälle ja kaiken sisälläolon vastapainoksi on keksittävä jokin kiva liikuntamuoto. Helppoja matalan kynnyksen liikuntamuotoja on esim. sulkapallo, padel, pyöräily, futis, uinti. Kysyt lapselta että mitäs kokeillaan ja sitten mennään. Jos vinkuu takaisin niin uhkailet pleikan/netin rajoittamisella tai muilla sanktioilla.

Luojan kiitos minun superliikunnalliset vanhempani eivät ajatelleen noin. Pakottivat kyllä ulos, mutta riitti jos menin keinuun istumaan. Muuten olisin vain lukenut vuorokaudet ympäriinsä. Olen vanhemmiten huomannut, että minulla on todella huono tasapaino ja kompuroin helposti. Ehkä sen takia en ole koskaan tykännyt liikkuakaan. Koiran kanssa kävin kyllä päivittäin lenkillä, ja kouluun tuli fillaroitua se parin kilsan matka.

Minuakaan ei lapsena kiinnostanut liikunta tipan tippaa. Aikuisena on sitten alkanut jonkin verran kiinnostaa, lähinnä terveyssyistä. Pyöräilin kyllä lapsena paikasta toiseen, kun muutakaan kulkuneuvoa ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Minuakaan ei lapsena kiinnostanut liikunta tipan tippaa. Aikuisena on sitten alkanut jonkin verran kiinnostaa, lähinnä terveyssyistä. Pyöräilin kyllä lapsena paikasta toiseen, kun muutakaan kulkuneuvoa ei ollut.

Kohta ei edes fillaroida, kun kymmenvuotiaille ostetaan jo sähkölauta.

Älä kuskaa autolla mihinkään, anna mennä omin jaloin. Vie välillä yllärinä kiipeilemään, trampoliini- tai seikkailupuistoon tai järjestetylle melontaretkelle, vesipuistoon tai kesällä suppailemaan. Innostus saattaa syttyä siellä. Miettikää vaikka koko perheen yhteinen liikuntaharrastus, esim. frisbeegolf... vaellus/ retkeily...

Osta sille koira mitä on pakko ulkoiluttaa 3 krt päivässä. Vie patikoimaan. Ratsastustunnille. Kylpylään. Osta joku Junnu jäsenyys salille ja menkää ryhmäliikuntoihin.

Vierailija kirjoitti:

Hanki pelikonsoli ja siihen Just Dance. On ihan paras koko perheen peli! Geokätköily, suunnistus, kiipeily, parkour. Joku hauska laji. Kävely on umpitylsää.

Multa myös tanssimatolle suositus, samoin VR-laseille peli Beat Saber. Beat Saberilla voi yhden kappaleen aikana tulla yli 3000 lyöntiä, joita tehdään myös kyykkien.

Liikkumisen ei tarvitse olla sitä kävelyä, uimista, pyöräilyä tai ryhmäliikuntaa.

Liikuntamuotoja on niin monia; ratsastus, jousiammunta, eri kamppailulajit, joogat, taiji, naginata ja iaido (ainakin pääkaupunkiseudulla), geokätköily, zombie run, parkour, eri tanssilajit, VR-liikunta ja liikkumiseen perustuvat pelit kuten tanssimatto ja WII:n liikuntapelit, perinteinen Jane Fonda aerobic, kiipeily.

Liikunta on terveellistä, mutta kaikki eivät ole liikunnallisia, samoin kuin kaikki eivät ole taiteellisia. Taiteet ja luovuus tekevät hyvää mielelle ja mielenterveydelle, mutta en ole koskaan nähnyt tai kuullut kenenkään vanhemman stressaavan, kun lapsi ei ole luova, ei piirrä/maalaa/kirjoita/näyttele/runoile/soita/laula kuin ainoastaan perheissä, joissa vanhemmat itse (tai toinen) ovat luovia.

Jos pelkkä liikunta auttaisi voimaan hyvin, meillä ei, fitness ja liikuntabuumin Suomessa, kärsittäisi niin jumalattomasti mielenterveysongelmista. Sallikaa lapselle myös luovuus ja jos hän on enemmän luova, tukekaa siinä ja etsikää seuraksi jokin liikuntamuoto - ei toistepäin, että pääpainona liikunta ja siinä sivussa jotain luovaa.

Lapsi ei ole teidän kopionne.

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäinen lapsi on hyvä vaikka osin pakottaa jonkinlaisen liikunnan pariin. Sanot suoraan että liikkumattomuus on epäterveellistä pidemmän päälle ja kaiken sisälläolon vastapainoksi on keksittävä jokin kiva liikuntamuoto. Helppoja matalan kynnyksen liikuntamuotoja on esim. sulkapallo, padel, pyöräily, futis, uinti. Kysyt lapselta että mitäs kokeillaan ja sitten mennään. Jos vinkuu takaisin niin uhkailet pleikan/netin rajoittamisella tai muilla sanktioilla.

Minua yritettiin lapsena pakottaa harrastamaan liikuntaa. Vähän aikaa harrastinkin hyvin vaivautuneena, mutta eivät vanhemmat kauaa jaksaneet pakottaa, kun en kiinnostunut hommasta yhtään.