Meillä lapsena oli periaate, että läksyt tehdään itse, eikä vanhemmat niissä auttaneet. Eikö nykyään muka ole näin?
Kommentit (58)
En tehnyt oikein mitään läksyjä enää lukion ensimmäisen vuoden jälkeen. Kirjoitin M:n paperit ja englannista L:n.
Vierailija kirjoitti:
Opettajana sanoisin, että toivottavasti näin. Jos lapset eivät osaa tehtäviä, niin opelle se on viesti, että asiaa ei ole opittu - eli se opetellaan uudelleen.
Pahinta on vanhemmat, jotka pitävät lapsilleen ”kotikoulua” ja sitten valittavat, kun mitään ei opeteta. Antakaa sen kakaran hoitaa itse koulunsa. Se on parasta palautetta opettajalle. Terv. Opettaja
Komppaan. Aikuiskouluttajana olen 25 vuoden aikana tavannut joitakin opiskelijoita, jotka edelleen uskovat, että läksyt on tarkoitus näyttää opettajalle oikein tehtyinä, vaikka ne sitten olisi tehnyt joku muu. Olen nähnyt kotitehtäviä, jotka on tehty nätillä kaunokirjoituksella, vaikka opiskelija itse osaa vain tekstauskirjaimet. Yksi opiskelija jäätyi, kun ei tunnistanut paria sanaa, jotka oli "itse" kirjoittanut paperille. Erikoisin tapaus ei tehnyt kotitehtäviään viikkokausiin, kun puoliso ei suostunut auttamaan. Näille on ollut vaikea saada perille sitä, että minä haluan tietää, millaisia virheitä he tekevät, en sitä, miten hienosti heidän vaimonsa asian osaavat. Ja kyllä - joka ikinen kotona apua pyytänyt on mies.
Tutkimuksissahan on tullut esille, että lapsen koulumenestys korreloi äidin koulutustason kanssa. Oletus on ettei kyse ole niinkään perimästä, vaan siitä että nämä äidit ovat enemmän arjessa tukena läksyjen teossa.
Meillä on 4 lasta ja periaate on ollut se että läksyt tehdään itse. Kokeisiin kuulustelemme ja käymme koealuetta läpi jos tarvitsee.
Hyvin on pärjänneet 8.4-9.4 keskiarvot kaikilla.
Jos lapsi tarvitsee apua läksyissä niin silloin pitää auttaa. Muuten saa hoitaa läksynsä itse. Ja sitä tietoa ei sitten pidä valmiiksi pureksia lapselle vaan voi näyttää mistä päin kappaletta vastaus läksyyn löytyy tai yhdessä pohtia jotakin ongelmakohtaa. Lapsen pitää kuitenkin käydä se ajatteluprosessi itse läpi, vaikka aikuinen auttaisikin.
Lapsi huolehtii itse, että läksyt on tehty. Jos tarvitsee apua, niin tulee kysymään.
Normaali lapsi huolehtii itse läksyistään, sekin on osa oppimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajana sanoisin, että toivottavasti näin. Jos lapset eivät osaa tehtäviä, niin opelle se on viesti, että asiaa ei ole opittu - eli se opetellaan uudelleen.
Pahinta on vanhemmat, jotka pitävät lapsilleen ”kotikoulua” ja sitten valittavat, kun mitään ei opeteta. Antakaa sen kakaran hoitaa itse koulunsa. Se on parasta palautetta opettajalle. Terv. Opettaja
Oma huomio on se, että mitään ei opetella uudelleen, joten meidän perheelle paras vaihtoehto on se, että minä opetan lapsia ja opettajat koulussa opettavat niitä, joilla aivotoiminta on aika lailla olematonta. Tarkoitus on ensisijaisesti oppia ja vasta seuraavana on antaa opettajalle tietoa siitä, että hän ei osaa opettaa.
Jos sinun pitää opettaa lapsiasi kotona, niin millä tasolla heidän aivotoimintansa on? Olemattoman alapuolella?
Ihan kohtalainen aivotoiminta, kiitos kysymästä. Osaavat paremmin kuin opettaja ja pystyvät kertomaan tälle, miten asiat oikeasti ovat. Kaikki opettajat eivät esimerkiksi erota lehmusta ja metsälehmusta toisistaan. Kolmasluokkalainen laskee lääkelaskuja, koska hänen mielestään ne ovat mielenkiintoisia ja niitä voi kokeilla netissä.
Voi kun ihania nämä kultamussukat, jotka kertovat opelle miten ”asiat oikeasti ovat”. Välillä mietin miten opettajilla pitää pokka.
Niinpä. Kotoa selvästi lähtee tuo opettajien osaamisen aliarvioiminen. Sääliksi käy opettajia, jotka ovat näiden omaa egoaan korostavien vanhempien silmätikkuna.
Itse ainakin tein aina kotiläksyni itse. Joskus sain isältä neuvoja matikan kaavoissa, muuten tein itse.
Muistan kyllä, kun kemiani oli todistuksessa 5. En osannut tehtäviä ja ja kokeista tuli vitosia. Kerran veljeni tuli auttamaan tehtävissä ja muistan, että yhdessä päntättiin kokeeseen ja muistan saaneeni 9 kokeesta. Se riemun hetki oli valtava. Tää ei nyt liittynyt mihinkään mut sanoinpahan vain.
Nuo jotka auttavat lapsiaan valmistautumaan kokeisiin tenttaamalla heitä, ootteko miettinyt että mitä sitten työelämässä.
Joku tuolla kertoi, että koulu vaatii tarkastamaan lapsen läksyt. Meidän koulussa oli myös näin 3. luokkaan asti. Ei opettajat koskaan tarkastaneet läksyjä ja suoraan sanoivat, että vanhempien tulee kuitata kirjaan, että ovat tarkastaneet läksyt oikein tehdyiksi. Se jälkeen olen auttanut läksyissa tarvittaessa. Kummallista, jos jokun open mielestä kotona annettu tukiopetus on jotenkin väärin.
Vierailija kirjoitti:
Joku tuolla kertoi, että koulu vaatii tarkastamaan lapsen läksyt. Meidän koulussa oli myös näin 3. luokkaan asti. Ei opettajat koskaan tarkastaneet läksyjä ja suoraan sanoivat, että vanhempien tulee kuitata kirjaan, että ovat tarkastaneet läksyt oikein tehdyiksi. Se jälkeen olen auttanut läksyissa tarvittaessa. Kummallista, jos jokun open mielestä kotona annettu tukiopetus on jotenkin väärin.
Tuo ope sai kaikista vanhemmista ilmaisia apuopettajia.
Vierailija kirjoitti:
Nuo jotka auttavat lapsiaan valmistautumaan kokeisiin tenttaamalla heitä, ootteko miettinyt että mitä sitten työelämässä.
Tulevat pärjäämään työelämässä hyvin, koska kouluasiat on hyvin opittuna ja osaavat pyytää apua tarvittaessa. Ei ne vanhemmat kuitenkaan sitä koetta tee, vaan lapsi itse.
Minä teen kaikki läksyt lapseni puolesta. Miksi? No ihan siksi että ne vaikuttavat lopulliseen arvosanaan, esim. kirjoitelmat, kotona tehtävät projektit, esitykset, kuvataidetyöt, tiivistelmät yms. Olen jopa tehnyt käsi- ja puutöitäkin valmiiksi. Olen tehnyt myös etäkokeet (näin korona-aikaan) lapseni puolesta. Lapselle olen hankkinut sitten tutor opettajan, jonka kanssa lapsi valmistautuu koululla oleviin kokeisiin rauhassa ilman painetta läksypinosta. Teen lapselle kirjasta yhteenvedot, mindmapit yms. kun hän valmistautuu kokeisiin. Lapseni myös harrastaa SM-tason urheilua, joten läksyihin ei jää kovin paljoa aikaa ja näin ei tule painetta sitten jättää urheilua pois.
Ketjun otsikkoon kommenttisin, että mä sain kyllä lapsena apua vanhemmilta läksyissä, jos tarvin. Olen syntynyt 80-luvun alussa.
Vierailija kirjoitti:
Tutkimuksissahan on tullut esille, että lapsen koulumenestys korreloi äidin koulutustason kanssa. Oletus on ettei kyse ole niinkään perimästä, vaan siitä että nämä äidit ovat enemmän arjessa tukena läksyjen teossa.
Niin, toisaalta korkeasti koulutetut äidit ovat todennäköisemmin työelämässä ja tekevät pitkää päivää, joten yhtä hyvin voitaisiin päätellä, että heidän lapsensa tekevät läksyt itsenäisesti ja oppivat ratkaisemaan hankalat tehtävät omin avuin.
Tosiasiassa selittävänä tekijänä on älykkyyden geneettinen puoli, joka on varsin vahva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo jotka auttavat lapsiaan valmistautumaan kokeisiin tenttaamalla heitä, ootteko miettinyt että mitä sitten työelämässä.
Tulevat pärjäämään työelämässä hyvin, koska kouluasiat on hyvin opittuna ja osaavat pyytää apua tarvittaessa. Ei ne vanhemmat kuitenkaan sitä koetta tee, vaan lapsi itse.
Ehkäpä niinkin. Mutta koulussa olevat kokeet ovat melko helppoja, et vois kuvitella että lapsi osais itse kerrata ja valmistautua kokeisiin.
Omat vanhempani nauraisivat tuollaisesta paapomisesta.
-sama
Totta kai vanhempien kuuluu auttaa tehtävissä. Niin hyvät vanhemmat tekevät.
Monella vain tuntuu menevän sekaisin, ettei puolesta tekeminen ole auttamista. Ei lapselle pidä kertoa oikeaa vastausta vaan auttaa löytämään ratkaisu itse. Tai neuvoa miten asia ratkaistaan. Joskus myös ok sanoa, ettei tiedä ja pyytää lasta kysymään opettajalta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tuolla kertoi, että koulu vaatii tarkastamaan lapsen läksyt. Meidän koulussa oli myös näin 3. luokkaan asti. Ei opettajat koskaan tarkastaneet läksyjä ja suoraan sanoivat, että vanhempien tulee kuitata kirjaan, että ovat tarkastaneet läksyt oikein tehdyiksi. Se jälkeen olen auttanut läksyissa tarvittaessa. Kummallista, jos jokun open mielestä kotona annettu tukiopetus on jotenkin väärin.
Tuo ope sai kaikista vanhemmista ilmaisia apuopettajia.
Ottaen huomioon että joka luokassa on nykyään useampia oppilaita tehostetun tai erityisen tuen päätöksellä, ja opettajan pitäisi joka päivä pystyä huomioimaan heidät, on minusta aivan kohtuutonta että hänen työaikaansa käytetään siihen että hän tarkastaa yksitellen yli 20 lapsen läksyt ehkä useammastakin aineesta. Sen voi vanhempi tehdä helposti kotona, kun muutenkin viettää lapsensa kanssa aikaa.
Ja en ole opettaja.
”Säkeistön loppua” tavataan muuten suomen kielessä kutsua kertosäkeeksi.