Lapsen harrastamisesta hyötyä aikuisena?

Parempi, kun lapsi on yksin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Parempi, kun lapsi on yksin kotona.

Onko siis parempi, että lapsi on yksin kotona verrattuna harrastuksissa kulkemiseen? Vai tarkoitatatko, että harrastus on parempi kuin se, että lapsi olisi yksin?

En ihan ymmärrä, harrastuksista on aina hyötyä lapselle. Vaikka ei olisikaan se paras niin harrastaminen on samanikäisten kanssa puuhastelua joka kehittää lapsen taitoja.

Minä soitin lapsena ja nuorena yhtä instrumenttiä, ja sainkin musiikin perusopinnot valmiiksi. Tästä todistuksesta on hyötyä. Sitä vilauttamalla olen monessa työhaastattelussa jäänyt mieleen ja ohittanut muita hakijoita. Aikuisena on ollut aika helppo opetella soittamaan uusiakin soittimia, ja kun työhaastattelussa vedän esille sen kortin, että voin tietyissä tilanteissa esiintyä ja säestää, niin on kyllä tykätty.

Itse olen enemmän kuin iloinen ja erinoamisen hyvilläni siittä, että vanhempani eivät asettaneet vaatimuksia harrastukselleni niin, että sen olisi tullut olla, joenkin eritysen hyödyllinen myöhemmin elämässä. Heille kai riitti se, että itse nautin ja iloisin harrastuksestani silloin ja nauitn ja iloisen edelleen osasta kun taas osa on jäänyt taakse vaikka jos aikaa olisi yllin kylln niin saattaisin, ainakin osaan niistä palata ja aloittaa harrastuksena uudelleen. 

Turvallisuusalalla ja poliiseina on monia itsepuolustus- ja kamppailulajitaustaisia ihmisiä. Nämä ovat kyllä lapsille ja nuorille edullisia harrastuksia. Varsinkin tytöt saavat näistä lajeista itseluottamusta, joka varmasti auttaa elämässä muutenkin.

Minusta ei kannata harrastaa sillä ajatuksella, että siitä pitäisi tulla ammatti, tai että se valmentaa oravanpyörään. Kannattaa harrastaa lajia, joka kiinnostaa ja josta saa sisältöä omaan elämään. Tietenkin joskus jollekin voi tulla sitä kautta ammatti, mutta todennäköisyys siihen, että juuri oma lapsi olisi seuraava huippujalkapalloilija tai huippujääkiekkoilija, on aika pieni, ja jos se on motivaattori siihen, että jaksaa, niin en suosittele.

Vierailija kirjoitti:

En ihan ymmärrä, harrastuksista on aina hyötyä lapselle. Vaikka ei olisikaan se paras niin harrastaminen on samanikäisten kanssa puuhastelua joka kehittää lapsen taitoja.

Haen sellaisia aikuisiän konkreettisia tilanteita, joissa voi sanoa, että olipa hyvä, kun lapsena harrastin tätä.

Vierailija kirjoitti:

En ihan ymmärrä, harrastuksista on aina hyötyä lapselle. Vaikka ei olisikaan se paras niin harrastaminen on samanikäisten kanssa puuhastelua joka kehittää lapsen taitoja.

Ei kaikki harrastaminen tapahdu samanikäisten kanssa tai edes ryhmässä.

Mutta varsinaiseen keskustelun aiheeseen ytimekäs vastaukseni: on se vaivan arvoista, jos lapsi tahtoo harrastaa. Muussa tapauksessa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihan ymmärrä, harrastuksista on aina hyötyä lapselle. Vaikka ei olisikaan se paras niin harrastaminen on samanikäisten kanssa puuhastelua joka kehittää lapsen taitoja.

Haen sellaisia aikuisiän konkreettisia tilanteita, joissa voi sanoa, että olipa hyvä, kun lapsena harrastin tätä.

Vastaaja numero kuusi antoi hyvän esimerkin.

Ei niistä mitään ammattia tullut, mutta mielekästä ja kehittävää tekemistä koululaiselle. Kyllähän siellä sitten sosiaalisia kontakteja tuli. Vanhemmat oli melko köyhiä mutta halusivat tarjota harrastamisen mahdollisuuden koska itse eivät sitä saaneet kokea

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihan ymmärrä, harrastuksista on aina hyötyä lapselle. Vaikka ei olisikaan se paras niin harrastaminen on samanikäisten kanssa puuhastelua joka kehittää lapsen taitoja.

Haen sellaisia aikuisiän konkreettisia tilanteita, joissa voi sanoa, että olipa hyvä, kun lapsena harrastin tätä.

Minä voin konkreettisimmin sanoa, että aikuisiällä edelleen pidän niistä asioista, joista lapsena pidin. Aikuisena tosin minulla ei olisi aikaa hankkia noita taitoja.

Joten olen todella tyytyväinen, että voin halutessani vaikkapa soittaa tai piirtää.

Minulle kommentoi aikanaan eräs haastattelija opiskeluaikaisen duunipaikan haastattelussa, että partion harrastamisesta saa häneltä aina extrapisteitä, sillä siinä oppii ottamaan vastuuta. Oli siis bongannut partion cv:stäni.

Mutta kuten moni on jo kommentoinut, ei mitään kannata harrastaa työpaikka silmälläpitäen. Pääasia, että lapsi löytää itseään kiinnostavan harrastuksen.

Siis oikeastiko luulet että ainoat hyödyt harrastuksista on joku aikataulutus ja mahdollinen ammatti?

Aloitetaan nyt ihan perusasioista: Suurin syy harrastukseen ei ole sen tuoma hyöty aikuisena, vaan että lapsi saa tehdä hänelle mielekkäitä juttuja.

Hyödyt taas riippuu ihan ihmisestä ja harrastuksesta. Kyllä, kaveristani tuli oiva arkkitehti isona kun oli käynyt taidekoulua koko lapsuuden. Itse opin esiintymisjännityksestä pois kun piti esiintyä pianokonsertissa joka toinen kuukausi. Moni pysyy ihan vain hengissä ja terveenä urheiluharrastusten takia. Kieliä harrastava voi saada niihin liittyvän työn. Lista on loputon. Lisäksi oppii vaikka mitä taitoja esim sorminäppäryyttä, koordinaatiokykyä, joukkuehenkeä ja yhteistyötä, luovuutta, terveellisiä elämäntapoja, tasapainoilua ja notkeutta jne jne.

Harrastuksia on erilaisia, on niitä jotka vievät paljon aikaa ja rahaa, ja vähemmän aikaa vieviä. Jos lapsi saa iloa harrastuksesta, niin se kannattaa, oli siitä hyötyä aikuisena tai ei. Voimistelu, jääkiekko, luistelu ja jalkapallo taitavat olla malliesimerkkejä kalliista ja aikaa vievistä harrastuksista.

Liikunta on varmasti sellainen, että jos lapsena tottuu liikkumaan (ihan mikä vain liikuntalaji kunhan on mieleinen), niin sitä tulee helpommin aikuisena harrastettua.

Meillä harrastukset on valittu lapsille heidän mielenkiinnon perusteella, ja sillä että ovat helpon matkan päästä kotoa ja järkevän hintaisia. Meillä kaksi lasta ja kummallakin kaksi harrastusta. Aikaa jää koko perheen yhteisille jutuille sekä lapsille myös aikaa olla kavereiden kanssa.

Meidän lapsi käy Suomi-koulua, toivottavasti suomen kielestä on hyötyä aikuisena :)

Varmaan jos hyötyä haetaan niin kannattaa satsata siihen, missä lapsi on oikeasti lahjakas (urheilu, kielet, musiikki jne) tai joku aihe mistä hän on todella kiinnostunut. Sitten saattaakin olla hyötyä.

Ainakin kaikki harrastukset joissa oppii esiintymään/puhumaan, esim. teatteri, voi olla hyödyllinen ihan työelämää silmällä pitäen. Esiintymisjännitys kaikkoaa jne.

Varmasti vain pieni osa tekee harrastuksestaan ammatin mutta ei se tarkoita sitä, ettei se harrastus opettaisi lapselle ja nuorelle tärkeitä taitoja joita elämässä tarvitaan aikuisena.

Ihan jos lähdetään niinkin yksinkertaisesta liikkeelle, että lapsi oppii sitoutumista pitkäaikaiseen harrastukseen/ projektiin/ harjoitteluun ja sitä kautta pitkäjänteisyyttä. Nykylapsilla ja nuorilla tämä alkaa olla jo harvinainen taito. Koulussa tästä ominaisuudesta on selkeä hyöty: esimerkiksi matematiikassa moni luovuttaa heti kun ei ensimmäisellä yrityksellä osata, ei jakseta treenata ja pohtia ratkaisua. Ei tule laskurutiinia kun ei jakseta pitkäjänteisesti harjoitella. Varmasti lapsi joka on harrastuksessaan oppinut harjoittelemisen merkityksen, ymmärtää sen myös koulu-ja opiskelumaailmassa. 

Nuorena taas harrastukset pitävät poissa niistä porukoista jotka tupakoivat, käyttävät alkoholia, riekkuvat kaupungilla jne. Eli pääsääntöisesti järkevät harrastukset ja sitä kautta syntyvät kaveriporukat löytävät muutakin tekemistä vapaa-ajalleen kuin tylsistyneenä kaupungilla hengailun ja ryyppäämisen. 

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeastiko luulet että ainoat hyödyt harrastuksista on joku aikataulutus ja mahdollinen ammatti?

Aloitetaan nyt ihan perusasioista: Suurin syy harrastukseen ei ole sen tuoma hyöty aikuisena, vaan että lapsi saa tehdä hänelle mielekkäitä juttuja.

Hyödyt taas riippuu ihan ihmisestä ja harrastuksesta. Kyllä, kaveristani tuli oiva arkkitehti isona kun oli käynyt taidekoulua koko lapsuuden. Itse opin esiintymisjännityksestä pois kun piti esiintyä pianokonsertissa joka toinen kuukausi. Moni pysyy ihan vain hengissä ja terveenä urheiluharrastusten takia. Kieliä harrastava voi saada niihin liittyvän työn. Lista on loputon. Lisäksi oppii vaikka mitä taitoja esim sorminäppäryyttä, koordinaatiokykyä, joukkuehenkeä ja yhteistyötä, luovuutta, terveellisiä elämäntapoja, tasapainoilua ja notkeutta jne jne.

En luule. Kaksi ensimmäistä kirjoittamaasi kappaletta ovat mielestäni tässä ketjussa turhia. Tuo kolmas kappale taas on oikein hyvä, kiitos siitä.

Itse harrastin lapsena ja nuorena ainakin partiota, koripalloa, pianon ja poikkihuilunsoittoa ja paria eri tanssilajia. Näistä ehdottomasti eniten "hyötyä" myöhemmässä elämässä on ollut partiosta. Erilaisissa ryhmissä toimimisen ja hyödyllisten käytännön taitojen lisäksi partiossa olen oppinut johtamis- ja organisointitaitoja. Partioharrastuksen kautta pääsin jo nuoresta asti järjestämään tapahtumia, suunnittelemaan ja järjestämään aktiviteetteja, opin kokouskäytäntöjä ja järjestötoiminta tuli erittäin tutuksi. Partiossa sai myös osallistua monentasoisiin johtamiskoulutuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti vain pieni osa tekee harrastuksestaan ammatin mutta ei se tarkoita sitä, ettei se harrastus opettaisi lapselle ja nuorelle tärkeitä taitoja joita elämässä tarvitaan aikuisena.

Ihan jos lähdetään niinkin yksinkertaisesta liikkeelle, että lapsi oppii sitoutumista pitkäaikaiseen harrastukseen/ projektiin/ harjoitteluun ja sitä kautta pitkäjänteisyyttä. Nykylapsilla ja nuorilla tämä alkaa olla jo harvinainen taito. Koulussa tästä ominaisuudesta on selkeä hyöty: esimerkiksi matematiikassa moni luovuttaa heti kun ei ensimmäisellä yrityksellä osata, ei jakseta treenata ja pohtia ratkaisua. Ei tule laskurutiinia kun ei jakseta pitkäjänteisesti harjoitella. Varmasti lapsi joka on harrastuksessaan oppinut harjoittelemisen merkityksen, ymmärtää sen myös koulu-ja opiskelumaailmassa. 

Nuorena taas harrastukset pitävät poissa niistä porukoista jotka tupakoivat, käyttävät alkoholia, riekkuvat kaupungilla jne. Eli pääsääntöisesti järkevät harrastukset ja sitä kautta syntyvät kaveriporukat löytävät muutakin tekemistä vapaa-ajalleen kuin tylsistyneenä kaupungilla hengailun ja ryyppäämisen. 

En näkisi asiaa noin mustavalkoisena. Ne ihmiset, joilla on pitkäjänteisyyttä ja kiinnostusta asioihin, tekevät kyllä yhtä ja toista vaikka heillä ei olisi yhtään varsinaista harrastusta. Ja sellaiset ihmiset myös varmasti hakeutuvat muita todennäköisemmin tavoitteellisiin harrastuksiin.

Itse olen sitä ikäpolvea ja sellaiselta paikkakunnalta kotoisin, että aika harva meistä mitään vanhempiensa avustuksella harrasti. Kun mietin niitä kavereitani, jotka pääsivät elämässä pitkälle, niin kaikki esimerkiksi lukivat paljon ja olivat lukion loppuun mennessä varsin valveutunutta porukkaa. Tai sitten opettelivat kädentaitoja, piirsivät paljon, kuntoilivat. Toki tuohon aikaan ei ollut somea, joten tylsyys aina lopulta konkretisoitui tekemiseksi.

Mitä taas tulee päihteisiin, niin aika moni on tainnut niihin urheiluharrastuksessa tutustua.