Lue keskustelun säännöt.
Vilkkaat lapset, mies pimahtaa riehumisesta
03.11.2014 |
Mies ei siis kestä vilkkaiden lastemme riehumista ollenkaan. No, tietty se vetää omankin pinnan kireälle kun 3 ja 5v. raisupellet juoksee ja karjuu päättömästi tavaroita heitellen ja välillä rikkoen ympäri pientä kämppäämme mutta mies ei kertakaikkiaan siedä sitä. Rupeaa huutamaan itsekin todella pelottavalla äänellä ja nimittelemään minua hulluksi jos vähänkin puhun ja muuta käsittämätöntä. Viikonloput ja lomat ovat meillä täyttä helvettiä.
Ja joo, lapset saa tarpeeksi liinkuntaa, ainakin 2 tuntia ulkoilua päivässä plus liikuntaharrastus kerran viikossa. Ovat myös päiväkodissa ma-pe 7 tuntia päivässä. Eivät vaan ole rauhallisesti istuvaa sorttia ja heillä on luontaisesti todella kovat äänet. Päättömästä riehumisesta joutuu jäähyyn, ei kovinkaan paljon vaikuta auttavan ja siitä vaan yleensä seuraa enemmän huutoa. Ja mitä tehdä mieheni käytöksen kanssa? Olen sanonut että niin ei saa tehdä ja aina pyytää anteeksi mutta tekee aina saman uudestaan. Älkää sanoko erotkaa, se ei nyt vaan ole meidän tilanteessa mahdollista eikä haluttavaa. Vinkkejä?
Kommentit (56)
Vai ovat lapsosenne luontaisesti kovaäänisiä? Hah, paskanmarjat. Ne ipanat on siis huonosti kasvatettuja,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 19:25"]
Vai ovat lapsosenne luontaisesti kovaäänisiä? Hah, paskanmarjat. Ne ipanat on siis huonosti kasvatettuja,
[/quote]
:D Huomasin jo synnytyssairaalassa että itkivät 5 kertaa kovempaa kun muut vauvat, eli joo aika luontaista on, sanoisin.
ap
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 18:28"]
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 18:07"]
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 17:48"]
Toiset lapset ovat haastavampia kuin toiset. Miehesi käytös kuulostaa siltä, että on yliväsynyt ja stressaantunut. Olisiko mahdollista, että molemmat saisitte vähän omaa aikaa. Sitten jaksaa taas paremmin. T. 2 erityislapsen äiti
[/quote]
Tuo on hyvä ehdotus, kiitos, ja todellakin lapsia on erilaisia ja jotkut lapsi/aikuisparit ovat paremmin sopivia toisilleen. Mieheni olisi varmaan pärjännyt hyvin rauhallisten ja hiljaisten lasten kanssa. Siinä miehen oman ajan ottamisella on se haaste että mies on kotisielu joka lataisi mielellään akkuja yksin hiljaisessa kodissa, ulkona käyminen lähinnä rasittaa ja lapset taas ovat väsyneitä kun ovat jo ulkoilleet myöhään iltapäivällä ja ovat nälkäisiä, eivät halua enää ulos. Ehkä kerran viikonlopussa onnistuisi.
ap
[/quote]
Miksi tuollainen ihminen hankkii lapsia, vieläpä useampia?
Mitä ihmettä mies oikein lapsiperhe-elämältä odotti? Rauhallista istuskelua takkatulen äärellä?
[/quote]
Miehellä ei ollut minkäänlaista kokemusta lapsista ennen kun sai omia ja yhden kanssa ei ollut vielä 1.5.-vuotiaana vaikeaa eli ajattelimme että toinen olisi hyvä idea. Jos olisimme etukäteen tienneet miten haastavaa tämä voi olla olisimme valinneet pidemmän ikäeron, mutta kun elämä ei aina toimi niin.
ap
Meilläkin on luonnostaan kovaääniset pojat, perineet isoisänsä syvän, kantavan äänen. Välillä kiristelen hampaitani, kun kaverit innostuvat vaikka nauramaan ruokapöydässä, ja pää meinaa haljeta. Mutta ihan oikeasti: ei kai kukaan halua tarjota lapsilleen kotia, jossa ei saisi ääneen nauraa?
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 19:25"]
Vai ovat lapsosenne luontaisesti kovaäänisiä? Hah, paskanmarjat. Ne ipanat on siis huonosti kasvatettuja,
[/quote]
Näitä samoja luontaisesti vilkkaita ja kovaäänisiä lapsia näkee kaupoissa juoksemassa kärryjen kanssa muiden asukkaiden päälle, häissä huutamassa alttarilla, kylässä repimässä tavaroita ulos kaapeista ja hyppimästä sängyillä jne.. ja vanhemmat vain myhäilee, että pojat on poikia ja ne on niin raisuja luonteeltaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on 7- ja 10-vuotiaat vilkkaat lapset. Ei he enää seinillä hypi, mutta alle 6-vuotiaina ottivat hyvin kolmiulotteisesti tilan haltuun:)
Fyysisesti vauhdikkaiden lasten kasvatus vaan ON erilaista kuin muiden.
Tsemppiä, ap!
Vilkkaat lapset on usein myös liikunnallisesti lahjakkaita. Kestää aikansa (pitkän!), että menee oppi perille, kuinka vilkkaus kanavoidaan hyväksyttyyn toimintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 19:35"]
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 18:28"]
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 18:07"]
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 17:48"]
Toiset lapset ovat haastavampia kuin toiset. Miehesi käytös kuulostaa siltä, että on yliväsynyt ja stressaantunut. Olisiko mahdollista, että molemmat saisitte vähän omaa aikaa. Sitten jaksaa taas paremmin. T. 2 erityislapsen äiti
[/quote]
Tuo on hyvä ehdotus, kiitos, ja todellakin lapsia on erilaisia ja jotkut lapsi/aikuisparit ovat paremmin sopivia toisilleen. Mieheni olisi varmaan pärjännyt hyvin rauhallisten ja hiljaisten lasten kanssa. Siinä miehen oman ajan ottamisella on se haaste että mies on kotisielu joka lataisi mielellään akkuja yksin hiljaisessa kodissa, ulkona käyminen lähinnä rasittaa ja lapset taas ovat väsyneitä kun ovat jo ulkoilleet myöhään iltapäivällä ja ovat nälkäisiä, eivät halua enää ulos. Ehkä kerran viikonlopussa onnistuisi.
ap
[/quote]
Miksi tuollainen ihminen hankkii lapsia, vieläpä useampia?
Mitä ihmettä mies oikein lapsiperhe-elämältä odotti? Rauhallista istuskelua takkatulen äärellä?
[/quote]
Miehellä ei ollut minkäänlaista kokemusta lapsista ennen kun sai omia ja yhden kanssa ei ollut vielä 1.5.-vuotiaana vaikeaa eli ajattelimme että toinen olisi hyvä idea. Jos olisimme etukäteen tienneet miten haastavaa tämä voi olla olisimme valinneet pidemmän ikäeron, mutta kun elämä ei aina toimi niin.
ap
[/quote]
Miten tuota ei muka tiedä? Olen lapseton, ja minulle on parikymppisestä saakka ollut täysin selvää, että lapsiperhe-elämä voi olla todella meluisaa, raskasta ja muuten "haastavaa" etenkin, kun lapset hankitaan pienellä ikäerolla. Ellette ole jotenkin vähälahjaisia, ette voi piiloutua tietämättömyyden taakse. Tuo tieto on kaikkien vapaasti hankittavissa. Olette vain tehneet huonoja päätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä niin samankuuloista! Siis miehen tyyli, työ- ja rahastressi, ei tue kasvatuksessa, huutaa.... perheneuvolan aika varattu, saa nähdä lähteekö mies. Uskon, että mulla menisi paremmin keskenään lasten kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näille superkasvattajille, jos lasten kovaäänisyys ja fyysisyys on kasvatuksen puutteesta johtuvaa, niin kuinka selitätte perheet joissa sekä "raisuja" että rauhallisia lapsia? Kuten meidän perhe: vilkas, temperamenttinen esikoispoika ja rauhallisuutta rakastava hentoääninen tyttö. Ja eron todellakin huomasi jo synnytyslaitoksella: poika huusi keuhkot pihalle kun taas tytön "kovinkin" itku oli lähinnä taustahälinään hukkuvaa ininää. Mutta niin. Meillä miehellä onkin todella tuntuva ääni, esiintyy työkseen. Minulla taas ei ääni kanna mihinkään. Että kumma juttu joo. ;) Tsemppiä, ap. Meillä olisi varmasti aivan samanlaista, jos olisimme saaneet rauhallisen pikkusiskon sijaan villin pikkuveljen (tai villin pikkusiskon). Rauhallinen pikkusisko jotenkin rauhoittaa veljeään, tasapainottaa. Serkkupoikien kanssa sokka on ns. koko ajan irti. Jos meillä olisi vain tämä yksi tyttö, niin minulla olisi varmasti hyvin mustavalkoinen kuva vanhemmuudesta ja lapsista ylipäätään.
Meillä myös erittäin energiset pojat, kahden vuoden ikäerolla. Tuntuu, ettei heille riitä minkäänlainen liikuntamäärä imemään kaikkia mehuja. Mies oli kuulemma pienenä samanlainen energiapakkaus, mutta ehkä koska hänellä itsellään ei ole veljeä, hän ei oikein osaa asettua poikien asemaan, ja kuvitella, miten hauskaa voi olla riehua veljen kanssa. Mies on samanlainen kuin moni muukin mies näköjään täällä: ärsyyntyy välittömästi pienestäkin metelistä, oli se sitten lasten riitelyä, riehumista tai kovaäänistä leikkiä. Asumme pienessä kolmiossa, joten pakoonkaan meteliä ei pääse, jos ei halua lähteä ulos iltapimeään syyssateeseen. Mies on myös kamala stressaaja, ja on hyvin väsynyt työpäivän jälkeen. Kesällä hän lähti kuitenkin usein poikien kanssa ulos pelaamaan esim. jalkapalloa, mutta kuka tuonne ulos nyt haluaisi...
Tiedän myös, että kaikki lapset eivät ole yhtä energisiä -pojilla on pikkusisko, joka on aivan erilainen kuin veljensä. Osaa hänkin riehaantua halutessaan, mutta on kuitenkin selvästi rauhallisempi, ja perinteinen tyttö: istuu hoitamassa nukkejaan, ja laulaa omia laulujaan.
Eli kuten täällä niin moni muukin on sanonut: kaikki lapset eivät ole samanluonteisia. Samassakin perheessä, samalla kasvatuksella, voi kasvaa ihan erilaisia persoonia. Jaksetaan yhdessä, ap, ja muut. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikalla on noita villejä ja riehuvia poikia ja tyttöjä ja aina ollaan saatu ne päiväkodissa käyttäytymään jotenkin ihmismäisesti. Ei ole lapsista kiinni vaan aikuisista. Ja että miten? Päiväkodissa ei lipsuta. Asiat tehdään aina samalla lailla, sama sääntö on aina voimassa ja kaikille. Aikuiset on tosissaan ja sen kuulee ja näkee. Emme huuda, olemme tosissamme. Toteutamme uhkauksen jos tarve vaatii eli se ei ole mitään mitä mahdotonta toteuttaa eikä sanahelinää. Huomaamme hyvän käytöksen ja ilmaisemme sen. Kyllä, kyse on niistä samoista lapsista joita vanhempien mielestä on mahdotonta saada kuriin.
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 21:32"]Työpaikalla on noita villejä ja riehuvia poikia ja tyttöjä ja aina ollaan saatu ne päiväkodissa käyttäytymään jotenkin ihmismäisesti. Ei ole lapsista kiinni vaan aikuisista. Ja että miten? Päiväkodissa ei lipsuta. Asiat tehdään aina samalla lailla, sama sääntö on aina voimassa ja kaikille. Aikuiset on tosissaan ja sen kuulee ja näkee. Emme huuda, olemme tosissamme. Toteutamme uhkauksen jos tarve vaatii eli se ei ole mitään mitä mahdotonta toteuttaa eikä sanahelinää. Huomaamme hyvän käytöksen ja ilmaisemme sen. Kyllä, kyse on niistä samoista lapsista joita vanhempien mielestä on mahdotonta saada kuriin.
[/quote]
Joo, on se ihme, että lapset näyttävät pahimmat puolensa kotona. Tai aikuiset. Eiku.
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 18:21"]
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 11:44"]
Mies ei siis kestä vilkkaiden lastemme riehumista ollenkaan. No, tietty se vetää omankin pinnan kireälle kun 3 ja 5v. raisupellet juoksee ja karjuu päättömästi tavaroita heitellen ja välillä rikkoen ympäri pientä kämppäämme mutta mies ei kertakaikkiaan siedä sitä. Rupeaa huutamaan itsekin todella pelottavalla äänellä ja nimittelemään minua hulluksi jos vähänkin puhun ja muuta käsittämätöntä. Viikonloput ja lomat ovat meillä täyttä helvettiä.
Ja joo, lapset saa tarpeeksi liinkuntaa, ainakin 2 tuntia ulkoilua päivässä plus liikuntaharrastus kerran viikossa. Ovat myös päiväkodissa ma-pe 7 tuntia päivässä. Eivät vaan ole rauhallisesti istuvaa sorttia ja heillä on luontaisesti todella kovat äänet. Päättömästä riehumisesta joutuu jäähyyn, ei kovinkaan paljon vaikuta auttavan ja siitä vaan yleensä seuraa enemmän huutoa. Ja mitä tehdä mieheni käytöksen kanssa? Olen sanonut että niin ei saa tehdä ja aina pyytää anteeksi mutta tekee aina saman uudestaan. Älkää sanoko erotkaa, se ei nyt vaan ole meidän tilanteessa mahdollista eikä haluttavaa. Vinkkejä?
[/quote]
Aivan liian pitkät päiväkotipäivät, 3-vuotiaalle varsinkin. Ei ihme, että sitten kotona yliväsyneenä riehuvat.
[/quote]
No mitä ehdotat, että lopetamme töissäkäynnin? Varmasti auttaisi asiaa ennestään. Ja tuo 7 tuntia on muuten ihan hyväksyttävä määrä päivähoitoa jopa 3v:lle. Tutkimusten mukaan jos päivät venyy sen 7. tunnin yli rupevat lapset kokemaan stressiä ja sen verran voimme työssämme joustaa että pääsemme 7. tunnin jälkeen hakemaan. Pidämme myös kuukauden mittaiset kesä- ja joululomat vuosittain, vaikka ne ovat stressaavia meille vanhemmille. Ja se meno ei rauhoitu niinä aikoina yhtään, vaan kiihtyy kun eivät saa purkaa energiaan pk:ssa, eli siellä olo on heille ihan hyvä asia. Lapset myös viihtyvät päiväkodissaan ja sopivat sinne loistavasti. Tykkäävät olla ryhmässä, leikkiä kavereiden kanssa ja touhuta. Hietä kuvaillaan fiksuiksi ja iloisiksi lapsiksi.
ap